Ei se nyt ihan noinkaan ole. Äkilliset muutokset yleisessä mielipideilmastossa aiheuttavat hämmennystä. Aika usein minulle on ainakin käynyt niin, että olen vastustanut ja pitänyt esillä jotain tiettyjä asioita jo vuosien ajan ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotakin ja ihmiset alkavat vouhottamaan asiasta. Pian huomaan, että moni on mennyt todella kauas äärimmäisyyteen niissä ajatuksissa joita olen kannattanut maltillisessa muodossa ja se näkökulma alkaa jo näyttämään terveen järjen vastaiselta. Ukrainan suhteenkin kävi juuri niin. Yritin vuonna 2014 saada ihmisiä myös julkisessa keskustelussa ymmärtämään sen, että nyt olisi aika alkaa varustautua ja Venäjän toimiin tulee puuttua voimakkaasti. Sama oli muun muassa toisen Irakin sodan suhteen, joka siis oli laiton hyökkäyssota, jolla oli keksittynä perusteena joukkotuhoaseet, joita ei ollut olemassa. Irakin sodan vastustaminenkin sai kuitenkin mielestäni ihan älyttömät mittasuhteet, vaikka oli moraalisesti ja kansainvälisen lain suhteen perusteltua ihan samalla tavalla kuin tämän nykyisen Venäjän hyökkäyksen vastustaminen.
Pointtina on, että kyllä nämä äkilliset mielipidemuutokset ovat huolestuttava ilmiö aina. Asiaa tutkivat toisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen esimerkiksi tunnetut psykoanalyytikot Erich Fromm ja Wilhelm Reich, joiden tuotantoon kannattaa varsinkin näinä aikoina tutustua. Ovat monella tavalla valaisevia, vaikka tietysti oman aikansa tuotoksia. Kirjallisuudesta on tuttua myös monet kuvaukset siitä, kuinka ihmiset juhlivat kadulla maailmansotien alkua ja oman maan osallistumista sotaan.
Muuten itse ainakin varon käyttämästä psykoosin kaltaisia lääketieteellisiä termejä, joilla voidaan määrätä ihmisiä pakkohoitoon. Psykoosi on aika lailla sellainen tila, jossa yleensä ei kirjoitella mitään nettiin. Joukkopsykoosi on myös siksi aika kyseenalainen termi, jota ei oikein enää nykyaikana tulisi käyttää.