Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Viimeksi katsomani elokuvat
- Viestiketjun aloittaja Jari Tomppo
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Viimeksi katsoin Piratse of the Caribbean: Maailman laidalla (24.5).
Pidin valtavasti, (lähes) kaikki asiat saatiin kiedottua toisiinsa ja loppu on täydellisyyttä hipova. Mmm... Joku voisi väittää liian pitkäksi, mutta tänne kolahtaa.
Sitä ennen seurasin From Hell'iä ja Kummisetää.
Viimeksi katsoin Piratse of the Caribbean: Maailman laidalla (24.5).
Pidin valtavasti, (lähes) kaikki asiat saatiin kiedottua toisiinsa ja loppu on täydellisyyttä hipova. Mmm... Joku voisi väittää liian pitkäksi, mutta tänne kolahtaa.
Sitä ennen seurasin From Hell'iä ja Kummisetää.
Moviemaster
New Member
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Katselin tänään Rocky Balboan ja ihan ok leffahan se oli...
Katselin tänään Rocky Balboan ja ihan ok leffahan se oli...
[FIN]Scorpion
New Member
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Katoin eilen Alpha Dog ja se olikin yllättävän hyvä ja Justin Timberlake hoiti oman näyttelimisensä todella mallikkaasti vaikka luulin et ois ollu huono. Täs leffas on hyvä tarinakin eikä oo mitään Britney Spears leffan tapasta floppi kamaa.
Katoin eilen Alpha Dog ja se olikin yllättävän hyvä ja Justin Timberlake hoiti oman näyttelimisensä todella mallikkaasti vaikka luulin et ois ollu huono. Täs leffas on hyvä tarinakin eikä oo mitään Britney Spears leffan tapasta floppi kamaa.
Intellectual
New Member
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Minulle käy aina niin, että jämähdän katsomaan jotain elokuvaa useamman kerran. Nyt näin kävi Quentin Tarantinon mielestäni loistavimmassa elokuvassa Jackie Brown. Ensinnäkin juoni on todella ovela, niin ovela, että jos kännipäissäs katsot ensimmäistä kertaa tätä leffaa, niin ei aukee, ei sitten millään.
Pam Grear tekee loistavan roolin pääosan esittäjänä. Erityisesti värillisen naisen on oltava neuvokas, jos mielii saada edes vähän ylimääräistä tuohta, kun ollaan rasistisessa maassa. Bridget Fonda näyttelee hyvin vetelää surffipimua, jolle erilaiset piristeet maittavat erinomaisesti. Samuel L. Jackson antaa loistavan autenttisen kuvan tyypillisestä amerikkalaisesta asediileristä ja esittää uskottavasti vainoharhaista rikollista. Ja paras melkein viimeiseksi: hän on näyttelijä, jolta en ole koskaan nähnyt huonoa työtä - aivan, kyseessä on kukapa muu kuin itse herra Robert De Niro. Juuri tuollainen tyyppi, jota hän elokuvassa esittää, varmaankin syyllistyy äkkinäisiin tappoihin: hieman älynlahjoiltaan heikko ja vedätettävä, mutta myöskin huono ulosanti. Aivan kuten S. L. Jackson, Niro vetää roolinsa autenttisesti ja antaa realistisen kuvan todellisesta USA:n alamaailmasta. Robert Forster taas esittää tyylillä vanhaa kettua, joka on nähnyt elämää ja on kyllästynyt nykyisiin kuvioihinsa. Juuri hänen ja Jackien (Pam Grear) välisissä dialogeissa näkyy Tarantinon oivallinen tyyli tuoda käsikirjoitukseen autenttisuutta, mikä on juuri Tarantinolle tyypillistä - tavallaan hänen tavaramerkkinsä.
Katsokaa ehdottomasti, jos ette vielä ole nähneet! Tulette huomaamaan, että elokuva voi olla hyvä vaikkei siinä ole kauheaa räiskettä ja erikoistehosteita. Se on laatuelokuvan merkki jos mikä!
Minulle käy aina niin, että jämähdän katsomaan jotain elokuvaa useamman kerran. Nyt näin kävi Quentin Tarantinon mielestäni loistavimmassa elokuvassa Jackie Brown. Ensinnäkin juoni on todella ovela, niin ovela, että jos kännipäissäs katsot ensimmäistä kertaa tätä leffaa, niin ei aukee, ei sitten millään.
Pam Grear tekee loistavan roolin pääosan esittäjänä. Erityisesti värillisen naisen on oltava neuvokas, jos mielii saada edes vähän ylimääräistä tuohta, kun ollaan rasistisessa maassa. Bridget Fonda näyttelee hyvin vetelää surffipimua, jolle erilaiset piristeet maittavat erinomaisesti. Samuel L. Jackson antaa loistavan autenttisen kuvan tyypillisestä amerikkalaisesta asediileristä ja esittää uskottavasti vainoharhaista rikollista. Ja paras melkein viimeiseksi: hän on näyttelijä, jolta en ole koskaan nähnyt huonoa työtä - aivan, kyseessä on kukapa muu kuin itse herra Robert De Niro. Juuri tuollainen tyyppi, jota hän elokuvassa esittää, varmaankin syyllistyy äkkinäisiin tappoihin: hieman älynlahjoiltaan heikko ja vedätettävä, mutta myöskin huono ulosanti. Aivan kuten S. L. Jackson, Niro vetää roolinsa autenttisesti ja antaa realistisen kuvan todellisesta USA:n alamaailmasta. Robert Forster taas esittää tyylillä vanhaa kettua, joka on nähnyt elämää ja on kyllästynyt nykyisiin kuvioihinsa. Juuri hänen ja Jackien (Pam Grear) välisissä dialogeissa näkyy Tarantinon oivallinen tyyli tuoda käsikirjoitukseen autenttisuutta, mikä on juuri Tarantinolle tyypillistä - tavallaan hänen tavaramerkkinsä.
Katsokaa ehdottomasti, jos ette vielä ole nähneet! Tulette huomaamaan, että elokuva voi olla hyvä vaikkei siinä ole kauheaa räiskettä ja erikoistehosteita. Se on laatuelokuvan merkki jos mikä!
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Samaa mieltä Little miss sunshinen loppu oli aika, mites sen sanois.... noloa, hyvä että kehtas kattoa
Ja The departed oli ihan mainio leffa ja samoin blood diamond.
Suosittelen LMS sellaisille, jotka haluaa katsoa hauskaa komediaa ja noi 2 muuta sopii enemmän väkivaltaisista leffoista pitäville.
Pekka Lempinen sanoi:
Samaa mieltä
Little miss sunshinen loppu oli aika, mites sen sanois.... noloa, hyvä että kehtas kattoa Ja The departed oli ihan mainio leffa ja samoin blood diamond.
Suosittelen LMS sellaisille, jotka haluaa katsoa hauskaa komediaa ja noi 2 muuta sopii enemmän väkivaltaisista leffoista pitäville.
Intellectual
New Member
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Seuraavassa elokuvia, joiden täytyy olla hyviä, koska ne on aina joskus pakko katsoa uudestaan:
Mafiaveljet (Goodfellas):
Yleensä pidän eniten tositapahtumiin perustuvista elokuvista. Koska harrastan videokuvausta, olen jossakin määrin perehtynyt hienoihin kuvakulmiin. Tässä elokuvassa on kaksi ottoa ylitse muiden: Se kohtaus, jossa Ray Liotta vie tyttöystävänsä ravintolaan, ja kamera seuraa tiukasti takana. Siinä esitetään koko ravintolamiljöö yhdellä otolla, hienoa. Toinen unohtumaton kohtaus on se, jossa koko mafiajengi esitellään Ray Liottan "kuvakulmasta". Muistan vielä kolmannenkin, jossa Robert De Niro ja Ray Liotta istuvat kahvilassa. Martin Scorsese (Elokuvan ohjaaja) luo siinä oudon tunnelman tukeakseen kohtauksen dramaattisuutta ajamalla kameraa kohti näyttelijöitä ja heidän takanaan olevaa ikkunaa. Samalla kamera zoomaa. Tästä syntyy erikoinen ilmiö, jossa näyttelijöiden takana oleva katu, sen autot, talot yms. tulevat lähemmäs, mutta silti koko pöytä, itse ikkuna ja näyttelijät näyttävät pysyvän paikoillaan. Martin Scorsese todella osaa hommansa! Tykkäsin myös infernaalisen reippaasti elokuvan upeista pysäytyskuvista, joiden aikana Ray Liotta kertoo hahmonsa tarinaa.
Elokuvassa on myös mukana yksi mielestäni maailman parhaista näyttelijöistä, Joe Pesci. Jälleen kerran on pakko sanoa, että hän todella saavuttaa täydellisen autenttisuuden, koska on ensinnäkin tutustunut oikean rikollisen mielenlaatuun ja puhetapaan eli diskurssiin. Pesci tuo näkyville kovan lapsuuden kokeneen, kieroon kasvaneen ja äärimmäisen heikon itsetunnon omaavan äkkipikaisen gangsterin. Kun nämä ominaisuudet ovat henkilössä läsnä, voi todella uskoa todeksi sen, miten vähän ihmishenki Pescin esittämälle hahmolle merkitsee - mitä se oikealle todellisen maailman gangstereille merkitsi. Pesci tuo oivallisella tavalla esiin ihmismielen pimeämmän puolen.
Elokuvan musiikin kanssa on nähty vaivaa. Samalla kun aikakaudet vaihtuvat elokuvan kronologiassa, niin vaihtuvat myös kunkin aikakauden hittibiisit. Koska kyseessä on historiallinen mafiaeepos, musiikki tukee loistavasti ja antaa katsojalle vinkkiä, että taas siirrytään ajassa eteenpäin.
Jos tositarinat kiinnostavat, sekä mafiaelämä, tämä on elokuva, joka esittelee sitä realistisen tuntuisesti sekä tinkimättömällä laadulla.
Kun Martin Scorsesesta puhutaan, ei voi olla mainitsematta hänen toista loistavaa elokuvaansa, jossa jatketaan samaa teemaa kuin edellisessäkin elokuvassa, nimittäin Casinoa. Siinä Robert De Niro und Joe Pesci heittävät sellaista dialogia, että ei meinaa perässä pysyä. Myöskin vasta tämän elokuvan nähtyäni aloin pitää elokuvan naispääosan esittäjää Sharon Stonea kovan luokan ammattilaisena. Hän leväyttää esiin todella uskottavantuntuisen hahmon, jolla on kummallinen suhde lapsuudenystäväänsä. Ja tunneskaalaa riittää!
Elokuvan tärkeintä antia on tietenkin se, että se perustuu kuuluisiin tositapahtumiin Las Vegasissa. Monet kyllä kuulemma Scorseselle ruikuttivat jostain pikkuyksityiskohdasta, että eihän tuo tapahtuma sattunut sinä päivänä vaan tuona toisena, mutta minä olen kyllä tyytyväinen antiin. Sain tarkan kuvan mestarillisesti suoritetusta huijauksesta, joka sitten ryssitään oikein kunnolla, kun käydään liian ahneiksi. Näin tämä elokuva käy hyvin myös valistusfilmiksi - viimeistään siinä vaiheessa Kun Nicky Santoro (Oikeassa elämässä Tony Spilotro) eli Joe Pesci... jaa enpä paljasta enempää.
Musiikkipuoli on tässäkin leffassa hoidettu taidokkaasti. Kunkin ajan hittipiisit, 70-luvun leveät jenkkipellit + muu loisto luo hienosti oman aikakautensa tunnelmaa.
Nykyään myytävässä erikoispakkauksessa on dokumentti, joka kannattaa katsoa. Siellä on mm. Robert De Niron esittämän hahmon se alkuperäinen henkilö, joka johti sitä Kasinoa oikeasti.
Tässä elokuva valistusfilosofeille
Seuraavassa elokuvia, joiden täytyy olla hyviä, koska ne on aina joskus pakko katsoa uudestaan:
Mafiaveljet (Goodfellas):
Yleensä pidän eniten tositapahtumiin perustuvista elokuvista. Koska harrastan videokuvausta, olen jossakin määrin perehtynyt hienoihin kuvakulmiin. Tässä elokuvassa on kaksi ottoa ylitse muiden: Se kohtaus, jossa Ray Liotta vie tyttöystävänsä ravintolaan, ja kamera seuraa tiukasti takana. Siinä esitetään koko ravintolamiljöö yhdellä otolla, hienoa. Toinen unohtumaton kohtaus on se, jossa koko mafiajengi esitellään Ray Liottan "kuvakulmasta". Muistan vielä kolmannenkin, jossa Robert De Niro ja Ray Liotta istuvat kahvilassa. Martin Scorsese (Elokuvan ohjaaja) luo siinä oudon tunnelman tukeakseen kohtauksen dramaattisuutta ajamalla kameraa kohti näyttelijöitä ja heidän takanaan olevaa ikkunaa. Samalla kamera zoomaa. Tästä syntyy erikoinen ilmiö, jossa näyttelijöiden takana oleva katu, sen autot, talot yms. tulevat lähemmäs, mutta silti koko pöytä, itse ikkuna ja näyttelijät näyttävät pysyvän paikoillaan. Martin Scorsese todella osaa hommansa! Tykkäsin myös infernaalisen reippaasti elokuvan upeista pysäytyskuvista, joiden aikana Ray Liotta kertoo hahmonsa tarinaa.
Elokuvassa on myös mukana yksi mielestäni maailman parhaista näyttelijöistä, Joe Pesci. Jälleen kerran on pakko sanoa, että hän todella saavuttaa täydellisen autenttisuuden, koska on ensinnäkin tutustunut oikean rikollisen mielenlaatuun ja puhetapaan eli diskurssiin. Pesci tuo näkyville kovan lapsuuden kokeneen, kieroon kasvaneen ja äärimmäisen heikon itsetunnon omaavan äkkipikaisen gangsterin. Kun nämä ominaisuudet ovat henkilössä läsnä, voi todella uskoa todeksi sen, miten vähän ihmishenki Pescin esittämälle hahmolle merkitsee - mitä se oikealle todellisen maailman gangstereille merkitsi. Pesci tuo oivallisella tavalla esiin ihmismielen pimeämmän puolen.
Elokuvan musiikin kanssa on nähty vaivaa. Samalla kun aikakaudet vaihtuvat elokuvan kronologiassa, niin vaihtuvat myös kunkin aikakauden hittibiisit. Koska kyseessä on historiallinen mafiaeepos, musiikki tukee loistavasti ja antaa katsojalle vinkkiä, että taas siirrytään ajassa eteenpäin.
Jos tositarinat kiinnostavat, sekä mafiaelämä, tämä on elokuva, joka esittelee sitä realistisen tuntuisesti sekä tinkimättömällä laadulla.
Kun Martin Scorsesesta puhutaan, ei voi olla mainitsematta hänen toista loistavaa elokuvaansa, jossa jatketaan samaa teemaa kuin edellisessäkin elokuvassa, nimittäin Casinoa. Siinä Robert De Niro und Joe Pesci heittävät sellaista dialogia, että ei meinaa perässä pysyä. Myöskin vasta tämän elokuvan nähtyäni aloin pitää elokuvan naispääosan esittäjää Sharon Stonea kovan luokan ammattilaisena. Hän leväyttää esiin todella uskottavantuntuisen hahmon, jolla on kummallinen suhde lapsuudenystäväänsä. Ja tunneskaalaa riittää!
Elokuvan tärkeintä antia on tietenkin se, että se perustuu kuuluisiin tositapahtumiin Las Vegasissa. Monet kyllä kuulemma Scorseselle ruikuttivat jostain pikkuyksityiskohdasta, että eihän tuo tapahtuma sattunut sinä päivänä vaan tuona toisena, mutta minä olen kyllä tyytyväinen antiin. Sain tarkan kuvan mestarillisesti suoritetusta huijauksesta, joka sitten ryssitään oikein kunnolla, kun käydään liian ahneiksi. Näin tämä elokuva käy hyvin myös valistusfilmiksi - viimeistään siinä vaiheessa Kun Nicky Santoro (Oikeassa elämässä Tony Spilotro) eli Joe Pesci... jaa enpä paljasta enempää.
Musiikkipuoli on tässäkin leffassa hoidettu taidokkaasti. Kunkin ajan hittipiisit, 70-luvun leveät jenkkipellit + muu loisto luo hienosti oman aikakautensa tunnelmaa.
Nykyään myytävässä erikoispakkauksessa on dokumentti, joka kannattaa katsoa. Siellä on mm. Robert De Niron esittämän hahmon se alkuperäinen henkilö, joka johti sitä Kasinoa oikeasti.
Tässä elokuva valistusfilosofeille
[FIN]Scorpion
New Member
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Medusan sinetti: Oli jäänyt toi Medusan isku kattomatta, mutta silti pidin tästä leffasta ja hyvin pysyin juones mukana. Meno oli kyl kovaa paikoittain ja oli kiva kattoo, kun Jason vei CIA poikia ihan 10-0. Kannattaa käydä katsomassa tämä leffa.
Medusan sinetti: Oli jäänyt toi Medusan isku kattomatta, mutta silti pidin tästä leffasta ja hyvin pysyin juones mukana. Meno oli kyl kovaa paikoittain ja oli kiva kattoo, kun Jason vei CIA poikia ihan 10-0. Kannattaa käydä katsomassa tämä leffa.
Jari Tomppo
New Member
Vastaus: Viimeksi katsomani elokuvat
Ocean's 13 tuli käytyä katsomassa. Tykkäsin Ocean's 11:n rennonletkeästä menosta, mutta jatko-osat tuntuivat turhilta ja O12 onkin yhä näkemättä. Paremman tekemisen puutteessa käytiin kuitenkin O13 katsomassa ja sehän olikin vallan toimivaa huijariviihdettä. Ei nyt sentään O11:n veroinen ilottelu, mutta kyllä tuota katsoessa pari tuntia meni mukavasti. Hyvä kesäleffa.
Ocean's 13 tuli käytyä katsomassa. Tykkäsin Ocean's 11:n rennonletkeästä menosta, mutta jatko-osat tuntuivat turhilta ja O12 onkin yhä näkemättä. Paremman tekemisen puutteessa käytiin kuitenkin O13 katsomassa ja sehän olikin vallan toimivaa huijariviihdettä. Ei nyt sentään O11:n veroinen ilottelu, mutta kyllä tuota katsoessa pari tuntia meni mukavasti. Hyvä kesäleffa.