Viimeksi katsomani elokuvat

HideoMiyamoto

Well-Known Member
Tuli pitkästä aikaa katottua uus leffa, Blade Runner 2. Elokuva oli visuaalisesti todella upea 4k ja HDR kanssa. Tuli verrattua mukana tullutta normi bluraytä ja ihan hämmästyttää kuinka valtava tuo ero on, vähän kun aikoinaan hypättiin DVD -> Blu-Ray niin samanlaista tuntua oli ilmassa.

Hahmot toimi loistavasti ja juonikin kantoi loppuun saakka, loppuratkaisu tuli ainakin itselle yllätyksenä ja jätti hyvän maun suuhun.

Ehdottomasti katsomisen arvoinen varsinkin jos piti ensimmäisestä. 5/5
 
Vahvasti kahlannu kirjastoa läpi tässä viimeiset parisen viikkoa. Listalla ollut:

American Beauty.
Out for justice (5min riitti)
Hard to Kill (5min riitti)
Roadhouse
Slap Shot
Donnie Darko
Secret Window
American Psycho
Spun
Inherent Vice
You were never really here
Wind River
Koko Hannibal sarja alkaen 1986 Manhunterist

Kuten huomaatte, ni ei mitn ihan tähtisikermää ole. Lähinnä kahlannu eri näyttelijöitä läpi ja katellu siltä kantilta elokuvia. Joaquin Phoenixin leffat Inherent Vice ja You were never really here iski eniten. Patrick Bateman omassa hulluudessaan oli kans huikee :D Stevenin leffat oli kastia "aika kultaa muistot". Taisin poistaa kaikki hänen elokuvansa kirjastosta noiden jälkeen.

Overall oon huomannu hakeutuvani enemmän ja enemmän 80-90 luvun leffojen pariin tässä nyt. Jotenki aidompia..ja ehkä sekin, että vanhempana kattoo erilailla noita junnuvuosien elokuvia. Eri perspektiivi jne
 

Omenanraato

Well-Known Member
Tässä viime aikoina katsonu kaks leffaa.

Molemmissa näytellyt Matti Onnismaa ja mä kyllä ihmettelen ettei ole yksi niistä Suomen vakio mies pääosan esittäjistä joka leffassa. On kyllä niin armottoman kova äijä, että harmittaa oikein miksi ei ole useammassa.


Mutta ne leffat..

Armomurhaaja. Seuraan YouTuben puolelta StandUp koomikko Iikka kiven kanavaa, jossa hän arvostelee leffoja omaan makuun hyvällä tyylillä. Hän tätä kehui yhdeksi parhaista suomileffoista.

Googlailin ja totesin tän olevan joku tyyliin talkoilla tehty ”räpellys”. En olisi ikinä katsonut, ilman Iikan arvostelua.

Päätin siis metsästää tän käsiini ja voi pojat tykkäsin.

Meni mullakin yhdeksi parhaista suomi leffoista ja elokuva osaa kyllä olla samaan aikaan mustalla huumorilla höystetty, mutta myös vakava ja saa miettimään asioita.

Toisaalta leffassa juuri Onnismaa pääosissa on niin vakuuttava, että alkaa Tommi Korpelakin jo kalpenemaan siinä rinnalla ja se on mun suusta paljon se..Onnismaa osaa jotenkin sanattomasti tuoda esiin todella paljon ja hänen pelkkä olemus kannattelee monia kohtauksia yksistään.

Ei voi kuin suositella.



Sit toinen leffa oli myös suomalainen, Rendel.

En ole kuullut juttuakaan tästä, mutta osui silmiin kun leffatarjontaa selailin eri palveluista. Googletin ja Suomen ensimmäinen supersankari toimintaleffa. Kuulosti niin päättömältä, että ajattelin et tämä on nähtävä.

Katsoin arvosteluita ja pari oli antanut 8-9 välille arviota ja loput 1*.

Ihmettelin eroja ja lopulta selvisi, että leffasta tykänneet oli tykänneet tavasta jolla oli tehty ja yhden tähden arviot vain vertasi marvelin miljoona tuotantoihin. Tiesin jo tässä vaiheessa 1* arviot huuhaaksi ja päätin katsoa leffan.


Sanottakoon heti alkuun se, että pidin tästäkin tosi paljon. Leffa käyttää ihan tarkoituksella kaikki jenkki supersankari kliseet, eikä edes yritä olla mitään, kuin niin tyypillisin ja kliseisin leffa kuin vain voi olla.

Ja jotenkin koko leffasta huokuu se, että kyllä Suomesta voi tulla toiminta leffaa, tai supersankaria ja leffa ei pyydä keneltäkään anteeksi.

Okei, dialogi on kankeaa, eikö juoni ole ihmeellinen. Kaikki kohtaukset tapellaan about samassa peltihallissa. Mutta silti. Tää oli hyvä ja hauska leffa jonka katsoi tosi mielellään, eikä todellakaan ollut se normi tusina komedia mitä Suomessa pusketaan ulos kokoajan.

Kyllä mä väitän, että tälläsiä leffoja kuin nämä kaksi ja sit isommasta päästä ikitie, niin kun näitä tehtäis oikeasti useampia jokaikinen vuosi, niin kyllä suomileffan taso nousisi paljon, se avaisi uria ja levitysoikeuksia ulkomaille ja nostaisi lopulta budjetteja, joka antaisi lisää mahdollisuuksia tälläisiin. Onneksi Rendel on menestynyt maailmalla ja jatko-osa tulossa.


Kaikki nämä pienemmän mittaluokan oikeasti taidokkaat leffat näyttää sen toteen, että ei se budjetti määritä leffan hyvyyttä. Vaan se, että tekijät tekee vakavissaan taidolla niin hyvän leffan kuin pystyy, eikä vain halvalla nopeasti jotain, kunhan saadaan joku räpellys ulos.


Mä antaisin armomurhaajalle 5/5 ja Rendelille 4,5/5 (Rendel ei leffana noin hyvä ole, mutta suomi tarvii tän itseluottamuksen omaavia leffoja!). Ja mainittakoon vielä tuossa mainitsemani ikitie on omalla asteikolla Suomen kaikkien aikojen paras leffa, joten se on Niilo22 sanoin 6/5.
 
BlacKkKlansman.
Yllättävän humoristinen suurimmalta osin eikä Jasper Pääkkösen merkittävää roolisuoritusta tarvinnut hävetä suomalaisittain tippaakaan.
Actionleffa tämä tosipohjalta tehty stoori ei sitten ole, ne voidaan laskea n. parilla sormella mutta jännemmät kohdat olikin lähinnä Pääkkösen hahmon ja poliisin välillä oleva epäluulon jännite.

Sitten vähän lopusta.
Koska kyseessä on Spike Leen leffa, sitä melkein ihmetteli vähän ennen varsinaista loppua kuinka oudonkin kepeä filkka kokonaisuudessaan oli, (tietysti välissä olevien vakavien historiallisten tapahtumien selitys) mutta kyllä sieltä niin ehtaa Spikea tuleekin viimeistään loppuminuuteilla kohahduttavasti. Ei välttämättä niin iloinen mieli enää sen jälkeen, varsinkaan jenkkikatsojilla.
Suosittelen lämpimästi.
 
Viimeksi olen katsonut Taylor Sheridanin epäviralliseen neo-western trilogiaan (jossa Sicario on ensimmäinen) kuuluvat Hell or High Water ja Wind River. Ensimmäinen kertoo kahden länsi-teksasilaisen veljeksen tarinan, kun nämä yrittävät pelastaa edesmenneen äitinsä maatilan velkojilta. Jälkimmäinen kertoo metsästäjän ja noviisin FBI-agentin murhaselvittelystä Wyomingin erämaassa sijaitsevassa Wind Riverin intiaanireservaatissa.

Molemmat ovat eräitä parhaita elokuvia mitä tällä vuosikymmenellä on tehty. Hell or High Water on hieman nopeatempoisempi ja humoristisempi, ja Wind River on inhimillinen, karu ja välillä melankolinen kuvaus elämästä Amerikan periferiassa. Suosittelen molempia. Trailerit alla, pieniä spoilereita molemmista, joten suosittelen katsomaan ilman traileria.


 
Ylös Bottom