Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi katsomani elokuvat

Vahvasti kahlannu kirjastoa läpi tässä viimeiset parisen viikkoa. Listalla ollut:

American Beauty.
Out for justice (5min riitti)
Hard to Kill (5min riitti)
Roadhouse
Slap Shot
Donnie Darko
Secret Window
American Psycho
Spun
Inherent Vice
You were never really here
Wind River
Koko Hannibal sarja alkaen 1986 Manhunterist

Kuten huomaatte, ni ei mitn ihan tähtisikermää ole. Lähinnä kahlannu eri näyttelijöitä läpi ja katellu siltä kantilta elokuvia. Joaquin Phoenixin leffat Inherent Vice ja You were never really here iski eniten. Patrick Bateman omassa hulluudessaan oli kans huikee :D Stevenin leffat oli kastia "aika kultaa muistot". Taisin poistaa kaikki hänen elokuvansa kirjastosta noiden jälkeen.

Overall oon huomannu hakeutuvani enemmän ja enemmän 80-90 luvun leffojen pariin tässä nyt. Jotenki aidompia..ja ehkä sekin, että vanhempana kattoo erilailla noita junnuvuosien elokuvia. Eri perspektiivi jne
 
Tässä viime aikoina katsonu kaks leffaa.

Molemmissa näytellyt Matti Onnismaa ja mä kyllä ihmettelen ettei ole yksi niistä Suomen vakio mies pääosan esittäjistä joka leffassa. On kyllä niin armottoman kova äijä, että harmittaa oikein miksi ei ole useammassa.


Mutta ne leffat..

Armomurhaaja. Seuraan YouTuben puolelta StandUp koomikko Iikka kiven kanavaa, jossa hän arvostelee leffoja omaan makuun hyvällä tyylillä. Hän tätä kehui yhdeksi parhaista suomileffoista.

Googlailin ja totesin tän olevan joku tyyliin talkoilla tehty ”räpellys”. En olisi ikinä katsonut, ilman Iikan arvostelua.

Päätin siis metsästää tän käsiini ja voi pojat tykkäsin.

Meni mullakin yhdeksi parhaista suomi leffoista ja elokuva osaa kyllä olla samaan aikaan mustalla huumorilla höystetty, mutta myös vakava ja saa miettimään asioita.

Toisaalta leffassa juuri Onnismaa pääosissa on niin vakuuttava, että alkaa Tommi Korpelakin jo kalpenemaan siinä rinnalla ja se on mun suusta paljon se..Onnismaa osaa jotenkin sanattomasti tuoda esiin todella paljon ja hänen pelkkä olemus kannattelee monia kohtauksia yksistään.

Ei voi kuin suositella.



Sit toinen leffa oli myös suomalainen, Rendel.

En ole kuullut juttuakaan tästä, mutta osui silmiin kun leffatarjontaa selailin eri palveluista. Googletin ja Suomen ensimmäinen supersankari toimintaleffa. Kuulosti niin päättömältä, että ajattelin et tämä on nähtävä.

Katsoin arvosteluita ja pari oli antanut 8-9 välille arviota ja loput 1*.

Ihmettelin eroja ja lopulta selvisi, että leffasta tykänneet oli tykänneet tavasta jolla oli tehty ja yhden tähden arviot vain vertasi marvelin miljoona tuotantoihin. Tiesin jo tässä vaiheessa 1* arviot huuhaaksi ja päätin katsoa leffan.


Sanottakoon heti alkuun se, että pidin tästäkin tosi paljon. Leffa käyttää ihan tarkoituksella kaikki jenkki supersankari kliseet, eikä edes yritä olla mitään, kuin niin tyypillisin ja kliseisin leffa kuin vain voi olla.

Ja jotenkin koko leffasta huokuu se, että kyllä Suomesta voi tulla toiminta leffaa, tai supersankaria ja leffa ei pyydä keneltäkään anteeksi.

Okei, dialogi on kankeaa, eikö juoni ole ihmeellinen. Kaikki kohtaukset tapellaan about samassa peltihallissa. Mutta silti. Tää oli hyvä ja hauska leffa jonka katsoi tosi mielellään, eikä todellakaan ollut se normi tusina komedia mitä Suomessa pusketaan ulos kokoajan.

Kyllä mä väitän, että tälläsiä leffoja kuin nämä kaksi ja sit isommasta päästä ikitie, niin kun näitä tehtäis oikeasti useampia jokaikinen vuosi, niin kyllä suomileffan taso nousisi paljon, se avaisi uria ja levitysoikeuksia ulkomaille ja nostaisi lopulta budjetteja, joka antaisi lisää mahdollisuuksia tälläisiin. Onneksi Rendel on menestynyt maailmalla ja jatko-osa tulossa.


Kaikki nämä pienemmän mittaluokan oikeasti taidokkaat leffat näyttää sen toteen, että ei se budjetti määritä leffan hyvyyttä. Vaan se, että tekijät tekee vakavissaan taidolla niin hyvän leffan kuin pystyy, eikä vain halvalla nopeasti jotain, kunhan saadaan joku räpellys ulos.


Mä antaisin armomurhaajalle 5/5 ja Rendelille 4,5/5 (Rendel ei leffana noin hyvä ole, mutta suomi tarvii tän itseluottamuksen omaavia leffoja!). Ja mainittakoon vielä tuossa mainitsemani ikitie on omalla asteikolla Suomen kaikkien aikojen paras leffa, joten se on Niilo22 sanoin 6/5.
 
BlacKkKlansman.
Yllättävän humoristinen suurimmalta osin eikä Jasper Pääkkösen merkittävää roolisuoritusta tarvinnut hävetä suomalaisittain tippaakaan.
Actionleffa tämä tosipohjalta tehty stoori ei sitten ole, ne voidaan laskea n. parilla sormella mutta jännemmät kohdat olikin lähinnä Pääkkösen hahmon ja poliisin välillä oleva epäluulon jännite.

Sitten vähän lopusta.
Koska kyseessä on Spike Leen leffa, sitä melkein ihmetteli vähän ennen varsinaista loppua kuinka oudonkin kepeä filkka kokonaisuudessaan oli, (tietysti välissä olevien vakavien historiallisten tapahtumien selitys) mutta kyllä sieltä niin ehtaa Spikea tuleekin viimeistään loppuminuuteilla kohahduttavasti. Ei välttämättä niin iloinen mieli enää sen jälkeen, varsinkaan jenkkikatsojilla.
Suosittelen lämpimästi.
 
Viimeksi olen katsonut Taylor Sheridanin epäviralliseen neo-western trilogiaan (jossa Sicario on ensimmäinen) kuuluvat Hell or High Water ja Wind River. Ensimmäinen kertoo kahden länsi-teksasilaisen veljeksen tarinan, kun nämä yrittävät pelastaa edesmenneen äitinsä maatilan velkojilta. Jälkimmäinen kertoo metsästäjän ja noviisin FBI-agentin murhaselvittelystä Wyomingin erämaassa sijaitsevassa Wind Riverin intiaanireservaatissa.

Molemmat ovat eräitä parhaita elokuvia mitä tällä vuosikymmenellä on tehty. Hell or High Water on hieman nopeatempoisempi ja humoristisempi, ja Wind River on inhimillinen, karu ja välillä melankolinen kuvaus elämästä Amerikan periferiassa. Suosittelen molempia. Trailerit alla, pieniä spoilereita molemmista, joten suosittelen katsomaan ilman traileria.



 
Tein viikonloppuna virheen ja katsoin Netflixiin saapuneen Ninja Batman -filmin. Onhan tuo paikoitellen hieno, mutta sisällön puolesta käteen ei jää oikeastaan mitään. En osaa sanoa rainasta oikeastaan mitään erityisen positiivista. Muutamat arviot katsoin ja yllättävän korkeita arvosanoja tuo on saanut. En jummarra.
 
Tein viikonloppuna virheen ja katsoin Netflixiin saapuneen Ninja Batman -filmin. Onhan tuo paikoitellen hieno, mutta sisällön puolesta käteen ei jää oikeastaan mitään. En osaa sanoa rainasta oikeastaan mitään erityisen positiivista. Muutamat arviot katsoin ja yllättävän korkeita arvosanoja tuo on saanut. En jummarra.
Itsekin venasin tuota leffaa ihan saakelin kauan ja sitten kun se tuli niin olin ihan käsittämättömän pettynyt. Diggasin joka hetkestä kun Ninjailtiin, mutta se mahtuukin 7min. Leffan nimi pitäisi olla Transformers Batman ja suluissa vielä Michael Bay, jotta ihmiset tietäisi mitä paskaa ovat rupeamassa katsomaan
 
Onko muut katsoneet Coenin veljesten westerniä Netflixistä? Ilmestyi 16.11.
The Ballad of Buster Scruggs

Ei ole siis mitään varsinaista juonta, vaan monta kliseistä täysin irrallista pikku tarinaa huumorin kera nidottu putkeen.

Itse tykkäsin todella lujaa, vaikkakin ne tarinat oli niin eri tyylilajeja, että vähän tuntui isoilta suvantovaiheilta osa tarinoista. Ne oli tarinoina hyviä, mutta kontrasti edelliseen tarinaan niin raju, että tuntui hassulta. Varmasti tietoinen ratkaisu ja leffaan periaatteessa hidastuu ja tyyntyy vain alusta loppua kohden. Eiköhän siis ole tietoinen ratkaisu, mutta itse olisin näiden tarinoiden järjestyksen laittanut toiseksi.

Jokatapauksessa loistava pätkä. Pitäisi melkein arvostella kuutena lyhytleffana, eikä elokuvana. Omalla hämärällä tavallaan ihan täyttä timanttia.
 
Tuli eilen käytyä tsekkaamassa leffa tässä Itiksen uudessa, Suomen kalleimmassa leffateatterissa eli IMAXissa.

Pari sanaa, tästä mullistavasta elokuvasalista, jonka lipusta saa pulittaa 20,5e. Kaukana on ne päivät kun päiväleffan näki vitosella...
Ennen leffaa demottiin tätä uutukaista ja näytettiin, että kajareita on joka suunnassa ja asiaa väännettiin rautalangasta soittamalla kajareita alueittain, oli toki vakuuttava, mutta sama show oli nähty moneen otteeseen Scape salin avautuessa. IMAXissä pitäisi olla terävämpi ja kirkkaampi kuva jne jne, mutta ainut ero, jonka itse havaitsin oli isompi screeni, joka on ennen kaikkea korkeussuunnassa, arviolta 2m-3m korkeampi kuin mitä Tennarin Scape. No oliko tästä mitään hyötyä sitten elokuvaelämyksessä? Olen aina ollut sitä mieltä, että 3D:stä on enemmän haittaa kun hyötyä ja ainut jolloin 3D on edes siedättävällä tasolla on animaatiot. Täytyy myöntää, että IMAX 3D oli ensimmäinen kerta kun oikeasti 3D oli vakuuttava kokemus ja suurin syy on nimenomaan tuo isompi screeni. Scape salissa kankaan koko ei yksinkertaisesti riitä ja 3D efekti katkeaa ennen kuin se tulee ns. katsojan ulottuville, mutta nyt kun kangasta oli pari metriä enemmän korkeussuunnassa niin se loi hämmentävän paljon kokonaisvaltaisemman 3D-efektin, joka ylettyi helposti 8 rivin katsojalle saakka. Todella vaikuttava kokemus 3D:nä, mutta kuten sanoin, jos menisin katsomaan tavallista 2D leffaa niin en maksaisi ylimääräistä vain päästäkseni IMAXiin.

SItten itse leffaan eli Spider-Man: Into the Spider-Verse 3D (Spider-Man: A New Universe (2018) - IMDb)
Olipa muuten käsittämättömän hyvä elokuva, juonellisesti ei tarjonnut mitään uutta ja mullistavaa, mutta siitä huolimatta ehdottomasti vuoden parhaita leffoja mitä tullut nähtyä. Leffa oli jotain niin erilaista kuin mitä olen pitkään aikaan nähnyt, sen animointitapa oli täysin poikkeuksellinen, jonka vuoksi sen ulkoasu muistutti elävästi sarjakuvaa. Musiikkia oli paljon ja se ei soinut vain taustalla vaan oli osa itse elokuvaa ja sen rakennetta. Leffa oli huumorin suhteen lainannut aimo annoksen Deadpoolia, ainoastaan rivoudet oli jätetty pois, mutta vitsiä väännettiin kaikesta Spidermanin historian kohokohdista ja ennen kaikkea pohjakosketuksista. Loppukuvat oli tehty klassisista Spiderman meemeistä ja post-credit scene oli pelkkää timanttia. En voi suositella DC:n kuolemansynkästä elokuvamaailmasta pitäville tai itsensä aikuiseksi mieltäville, koska todennäköisesti liian lapsellinen, mutta muille sarjakuvista pitäville suosittelen ehdottomasti. Aidoin sarjakuva animointi kautta aikojen, 5/5

2018 muistetaan vuosienkin päästä Spidermanin vuotena. Samaan vuoteen mahtuu erinomainen Spiderman peli ja kerrassaan erinomainen ja uniikki elokuva animointi :cool:
 
Tuli muutama viikko sitten katsottua last jedi ja todettua, että en vissiin ole tarpeeksi kova star wars fani, koska minusta leffa oli hyvä enkä onnistunut näkemään siinä mitään feministi propagandaa kuten niin moni väittää.
Ehkä mä sitten keskityin liikaa itse elokuvan seuraamiseen, koska en huomannut kuinka jossain kohtauksissa on pelkkiä naisia ruudulla.
Oli pakko katsoa pari kritiikki videota tubesta kun muistin, että tuosta nostettiin kova meteli. Noh joku näkee vikoja aivan kaikessa ja minä näin viihdyttävän leffan.

Parempi tuo oli mitä edellinen, mutta sen suurin vika on myös sama mitä edellisessä eli Kylo Ren.
Jätkä näyttää ilman sitä maskia aina siltä kuin se olisi purskahtamassa itkuun juuri sillä sekunnilla ja muutenkin se näyttää joltain pois potkitulta hanson bändin jäseneltä. Ei kovin hyvä asia kun kyseessä on leffan pääpahis jonka pitäisi olla joku kovempikin tyyppi.

Alla pari kuvaa. Olen varmaan yksin tuon ongelmani kanssa, mutta minulla tuo on sellainen "once you see it, you can never unsee it" tilanne :D
Hansonin veljekset
the-surprising-oral-history-of-mmmbop-1464021320.jpg


Kylo Ren
kylo-ren-the-last-jedi.jpg
 
Parempi tuo oli mitä edellinen, mutta sen suurin vika on myös sama mitä edellisessä eli Kylo Ren.
Jätkä näyttää ilman sitä maskia aina siltä kuin se olisi purskahtamassa itkuun juuri sillä sekunnilla ja muutenkin se näyttää joltain pois potkitulta hanson bändin jäseneltä. Ei kovin hyvä asia kun kyseessä on leffan pääpahis jonka pitäisi olla joku kovempikin tyyppi.
Tekijätimi ilmeisesti huomannut saman, viimeaikoina liikkunut paljon huhuja, että seuraavassa leffassa Kylolla olisi joku Vaderin maskia muistuttava potta taas ;)
 
Bird Box
Taas yksi Netflix tuotanto. Nämä ovat olleet aina vähän villejä kortteja. Välillä ovat hyviä, välillä todella huonoja. Bird Box osuu välimaastoon. Tykkäsin elokuvan ideasta ja lähtökohdista, mutta homma vähän lässähtää loppua kohden ja oli myöskin tylsästi kerrottu takautumilla. Oikeastaan ensimmäisen takautuman jälkeen voi jo pitkälti arvailla miten tilanteeseen päädyttiin. Siinä katoaa osa jännityksestä, johon leffa vahvasti nojaa.

Sen enempää spoilaamatta Bird Box kertoo postapokalyptisen tarinan pahuudesta, jonka näkeminen saa ihmisen tekemään itselleen pahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkona ei voi kulkea silmät auki. Ihmiset ovat linnoittautuneet taloihin ja peittäneet ikkunat. Niin kauan kuin pysyvät sisätiloissa katsomatta ulos, he ovat turvassa. Tunnelma lainaa paljon Hiljainen paikka -elokuvalta. Idea on käytännössä sama. Vaihdetaan vaan pakotettu hiljaisuus näköaistiin. Paikkapaikoin jännitys on toteutettu hyvin, mutta vertailun käydessä Hiljaiseen paikkaan, ei päästä samoihin sfääreihin.

Mielellään tämän silti jo pelkän ideansa vuoksi kertaalleen katsoo. Tykkään siitä, että tällaisissä kauhu/jännäreissä on joku jippo, eikä niin että on vain paha jota vastaan taistellaan tai juostaan karkuun.
 
Black Mirror: Bandersnatch

Myös noin viikko siten netflixiin tullut leffa. Jatkaa sarjalle ominaista hämärää meininkiä varsinkin onnistuneesti. Suosittelen ehdottomasti henkilöille jotka pitivät Telltalen peleistä, tai muuten interaktiivinen meno kiinnostaa. Ei vaadi tietoa kyseisestä sarjasta että pääsee "sisään". Huomion arvoista on myös että chrome castin kautta katselijat joutuvat etsimään toisen tavan katsoa.
 
Ready player one tuli katsottua vajaa viikko sitten ja oli niin hyvä, että teki mieli katsoa seuraavana päivänä uudestaan.
Käsikirjoitus ja tarina nyt ei ole kovin kummoisia, mutta tuskin tätä on syvälliseksi leffaksi tarkoitettukaan vaan silmäkarkiksi niille jotka on pelanneet tai muuten seuranneet pop kulttuuria pitkään.

Itse tunnistin leffasta vaikka mitä. Rautajättiä en koskaan ole katsonut vaan nähnyt ainoastaan yhden kuvan jossain arvostelussa joskus ja silti tunnistin sen heti. Sama homma gundamin kanssa joita joskus nähnyt jossain videoissa figujen muodossa tai viimeksi yhden tyypin "pahimmat peli pettymykset 2018" videossa.
Niin paljon siistiä bongattavaa ja silmäkarkkia tällaiselle joka on aloittanut pelaamisen jo 80 luvulla.
 
Tuli sitten katsottua Alien 4K versio ja en ala elokuvasta sen enempää hölisemään kun varmasti suurin osa täällä sen nähneet. Uusi 4K kopio elokuvasta on todella upeaa katsottavaa ja detailin määrä on kyllä silmiä hiveleväää ja huomasi monia yksityskohtia joita ennen nähnytkään. Muutama pehmeämpi kohtaus on mukana mutta varmasti johtuu ihan lähdemateriaalin laadusta ja niille tuskin voi mitään. HDR antaa mukavan lisämausteen varsinkin elokuvan lopussa oleviin välkkyviin valoihin pimeillä käytävillä. Äänipuolella on samat raidat kuin perus Blu-Ray julkaisussa.

Elokuva on edelleen yhtä hyytävä vaikka sen on nähnyt ja varmaan parikymmentä kertaa vähintään, Alien ei vanhene koskaan ja iso osa sitä on mielestäni se ettei siinä käytetty CGI tehosteita ollenkaan.
 
Juice-elokuvaa tuli eilen katottua ja oli yllättävän vakava kuvaus..tai silleen,Juice otti yhteen vaimonsa kanssa aika kovaakin..

Paljon oli Mikko Alatalokin esillä tässä leffassa!
 
Areenasta katsoin Oliver Stonen ohjaaman, Kennedyn murhan salaliittoteorioita käsittelevän JFK- Avoin tapaus. Hyvä elokuva piirisyyttäjästä, jonka pakkomielle totuuden selvittämiseen menee äärimmäisyyksiin. Kevin Costner loistava pääosassaan.

TV Viideltä eilen katsoin romanttisen komedian Bridget Jones - elämäni sinkkuna. Perushauska leffa mokailevasta naisesta etsimässä täydellistä miestä. Renee Zellweger osaa roolinsa, mutta romanttisten komedioiden paras on mielestäni Kun Harry tapasi Sallyn.
 
Ylös Bottom