Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Teslagrad 2

Sehän napsahti sitten lävitse ja platina melko pian sen jälkeen. Ihan kiva peli, sellainen 6-7/10. Ei mitään, mitä tarvitsisi jokaisen kokea ja mitä ilman ei voisi olla. Tasohyppelyistä tykkääville ehkä paremmin voisi suositella, ainakin jos saa maksamaani 3 euron hintaan, mikä on tästä varsin ok hinta.

Pientä turhautumista aiheutti välillä pelin fysiikka, joka ei ehkä toiminut kuten itse oletti. Samoin oletusnäppäimet on vähän oudot mutta kyllä niillä sen verran pärjäsi etten alkanut uusiksi asettelemaan. Usein kuitenkin paineli väärää näppäintä koska on tottunut että joku asia on yleensä tietystä napista.

Peliaikaa en hoksannut katsoa mutta HLTB:n mukaan alle 3 tuntia menee kun pelaa läpi ja 8 kun tekee kaiken. Veikkaan että tuli itsellä tehtyä kaikki varmaan neljän tai maksimissaan viiden tunnin aikana.

Jonkinlainen tarinakin maailmoineen tässä on mutta aika ohi meni itsellä kaikki. Ykkösestä en muista myöskään paljoa, varsinkaan tarinan osalta. Tosin vähän jopa petyin tähän kakkoseen, sillä muistelin että ykkönen olisi ollut jopa parempi. Ehkä aika on kullannut muistoja ja kakkonen on silti kehittyneempi peli? Pitäisi testata että voisi olla varma.

Peli on paranee myös mitä enemmän saa kykyjä ja loppua kohden meno on todella vauhdikasta. Harvassa metroidvaniassa on näin nopeaa hahmoa ohjastettavana. Tulee ehkä Ori:t mieleen ensimmäisenä, mitkä voisi olla nopeudessa lähellä. Pikamatkustusta olisin toivonut nuohousvaiheessa mutta toisaalta peli on aika tiivis, joten melkoisen nopsaa siellä kiitää paikasta toiseen.

Vähän tästä jää sellainen kuva että tämä olisi vasta osa peliä ja loppu puuttuu. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, sillä pomovastuksia tulee tiuhaan tahtiin ja kohta onkin jo loppupomo edessä. Siitä tulikin mieleen että välillä ei oikein hahmota että mitä kehittäjät haluavat pelaajan tekevän tai vaikka sen hoksaisi, niin voi luulla ettei se voi olla se koska se tuntuu vaikealta tai jopa mahdottomalta, yleensä juuri niiden välillä oudosti toimivien fysiikoiden vuoksi.
 
Ninja Gaiden: Ragebound

Johan yllätti kuinka kova peli on kyseessä, en olisi arvannut että potentiaalinen GOTY ehdokas on kuitenkin näin pienen profiilin peli. Blasphemous pelien kehittäjien tekemä 2D Ninja Gaiden vanhan koulukunnan meiningillä mutta kuitenkin sopivalla modernilla otteella. Erittäin nätit pikseli grafiikat, pelattavuus ihan priimaa 2D hack n slash platformeria ja soundtrack todella kova. Huomiona että ämä ei ole metroidvania, ja hyvä niin, sillä tähän sopii täydellisesti tällainen perinteinen stage pohjainen eteneminen.

Muutaman illan pelaamisella tämä oli ensimmäistä kertaa menty läpi. Mitaltaan tuollainen 5 tuntia on tämän tyyppiselle pelille juuri sopiva. Muutamia bonus kenttiä jäi vielä läpäisemättä. Vaikeustaso oli juuri sopiva. Vanhat NES ajan Ninja Gaidenit on tunnettuja vaikeudestaan, ihan sille tasolle ei mennä ja moderneille peleille tyypillisesti tässä on paljon checkpointeja ja loputtomat elämät, joten vaikeita kohtauksia ja pomoja saa yrittää yllin kyllin. Pomot on just passeleita vaikeudeltaan ja reiluja että ei tarvitse pidemmäksi aikaa jäädä hakkaamaan päätä seinään.

Lopputekstien jälkeen avautuva Hard Mode kutkuttelisi koska tätä oli vain niin hauska pelata. Näin pitää tehdä 2D klassikoita arvostava peli modernilla otteella. Ei olisi muuta voinut toivoa 2D Ninja Gaidenilta. Huh huh.
 
Little Nightmares III testattu kaverin kanssa kaveripassin kautta. Se siis tarkoittaa, että lataamalla kaupasta kokeiluversion voi pelata kaverin kanssa ilmaiseksi co-op-versiota, kun kaveri omistaa täyden pelin. Yksinpelissä tekoälykaverin kanssa voi pelata tällöin vain kokeiluversion osuuden verran.

Parin tunnin pelaamisen perusteella tämä on tuttua laatua aikaisempien osien pohjalta.

Pelattavilla hahmoilla on käytössään jakoavain ja jousipyssy, joita tarvitaan tietyissä kohdissa joko puolustautumiseen tai osana pienten palapelien ratkaisemista. Jouskarilla tähtääminen tapahtuu itsestään, eli jos ruudussa on jotakin ammuttavaa, tapahtuu osuminen automaattisesti.

Matkaa on vielä paljon jäljellä, joten kokonaisarviota ei pysty vielä tekemään, mutta listaan muutamia plussia ja miinuksia.

Plussat:
  • tunnelma
  • toimivat ja helposti omaksuttavat kontrollit
  • älykkäästi piilotettuja/kerättäviä lootteja keräilyhenkisten iloksi
  • välitallennuspisteitä on kohtalaisen usein, vähentää toistoa
  • pakokauhun tunne riipivän musiikin kera on parasta antia, kun vaara vaanii lähellä
Miinukset:
  • ei välttämättä niin pelottavan oloinen kahden tunnin perusteella, tässä on parantamisen varaa
  • joskus toimintaosuudet turhauttavat, virheille ei ole juurikaan tilaa
  • yhtä kohdalle osunutta puzzlea voisi kutsua ratkaisultaan "tyhmäksi" – vaikea keksiä, mutta liian ilmiselvä, että ratkaisun voisi tajuta (kaveri turhautui ja katsoi ratkaisun netistä, vaikka kielsin)
  • toimintakohtauksissa pelattavien hahmojen törmäily toisiinsa ärsyttää, toinen voi esimerkiksi pudota kuolemaansa toisen ajauduttua omalle "kaistalle" ja kontakti esim. pudottaa alas, sama juttu jos yritetään ahtautua kiireessä samasta luukusta
  • paikoin eteen on osunut liian tylsiä ja parempaa inspiraatiota kaipaavia lokaatioita, tunnelma ehtii jäähtyä näiden aikana
  • joskus oma hahmo teleporttasi kummallisesti eri lokaatioon kiipeämisen aikana (mutta ei kovin kauas), tätä sattui kuitenkin vain pari kertaa
 
Ylös Bottom