Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Oli komea, kauhea ja surkea peli tämä. Etenkin sen yhden asian takia. Peliä pelanneet tietänevät.
Tuossa jutussa lupasin kertoa mistä kohtauksesta on kyse, joten tässä spoilerissa:
Pelissähän on kohta, jossa nähdään, miten yksi äitihahmo kanniskelee pientä vauvaa suoalueella. Äänimaailma on ihan kamala, koska vauva se vaan itkee. Kunnes ei enää itkekään. Ja sitten nähdään syy miksi, kun tuo pienokainen löytyy hukkuneena/hukutettuna. Itsellä tuli tippa linssiin ja vatsa solmuun siinä kohtaa, vaikka tiesin periaatteessa mitä tuleman pitää. Tuon kohdan takia tuon jutun otsikko. Aivan hirveä kohtaus ja vielä kun oikein zoomailtiin siihen lammikkoon tai mihin olikaan. :|
Kolmisen vuotta sitten kirjoittelin fiiliksiä läpipeluun jälkeen. Tykkäsin pelistä, mutta muistan että hirvitti monessakin kohdassa. Onneksi oma lapsi ei ollut vielä tuolloin syntynyt. Nyt olisi varmasti vielä kauheampi kokemus.
Bramble: The Mountain King (Xbox, Game Pass, PS, Switch, PC)
Läpi meni. Tämän tekstin olisi voinut laittaa Game Pass -ketjuun keskustelun jatkoksi, mutta kun peli kuitenkin löytyy kaikilta alustoilta, niin laitanpa tänne.
Bramble on kuin repäisty satukirjan sivuilta peliksi. Tosin ei lasten satukirjan, sillä peli on brutaali, synkkä ja pelottava. Se lainaa pohjoismaalaisilta kansantaruilta suurimman osan kauheuksistaan. Päähahmo Olle joutuu kulkemaan läpi painajaismaisten kenttien ja kohtaamaan mitä hirvittävämpiä olentoja löytääkseen keskellä yötä kadonneen siskonsa.
Itse pystyy "irtaantumaan" aina sen verran että muistaa kyseessä olevan vain pelin/fiktion. Karua meno tosin tuossa kyseisessä pelissä oli. Toisaalta tuollainen oli myös enemmän tai vähemmän arkipäivää joskus kun epätoivottuja tai vaikka vammaisia lapsia vietiin metsään tai suolle. Ei tee asiasta mitenkään vähemmän karua tietenkään.
Itsellä tulee pahemmat fiilikset asioista, jotka on totta. Näistä voi aina ajatella että tämä kyseinen skenaario on fiktiota, olkoot miten karu tahansa ja vaikka perustuisi oikeisiin tapahtumiinkin.
Tarina alkaa siitä, kun Ezossa asesepän perhe murhataan. Syyllinen on pahamaineinen Yotein kuusikko. Kuitenkin perheen tytär selviää, kuin ihmeen kaupalla ja pakenee.
Muutamia vuosia myöhemmin henkiinjäänyt tytär palaa Ezoon ja aikoo panna syylliset tilille. Matkaan mahtuu monen monta hidastusta ja käännettä.
Edelliseen peliin verrattuna tarina on vielä tunteellisempi. Peli asettaa mielenkiintoisia kysymyksiä pelaajalle. Kuinka pitkälle olet valmis menemään kostaaksesi?
Pelattavuus toimii samoja latuja pitkin kuin Tsushimassa aikoinaan. Toki tällä kertaa ei näy kysymysmerkkejä, vaan paikat pitää etsiä itse.Vihollisilta voi myös saada tietoa uusista aluesta ja karttapaloja voi ostaa.
Uutena jippona tässä on useampi ase, jotka toimii tiettyjä vihollisia vastaan paremmin. Lisäksi on monia muita apuvälineitä, kuten Kunaita, joita voi viskellä.
Maailman tutkiminen ja sivutekeminen pysyy vaihtelevana yllättävän kauan. Vasta pelin loppuvaiheilla rupesi taisteluväsymys iskemään. Edelleen olisi tehtävää maailmassa. Ehkäpä siihen tulee palattua vielä joskus.
Pelin huonoin puoli on että se on avoimen maailman peli. Ainakin minun pelityylillä rytmitys kärsi paljon, kun poikkeili päätarinan ja sivutehtävien välillä. Tietenkin, samaa ongelmaa on muissakin avoimen maailman peleissä. Mutta tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa.
Visuaalisesti peli on hieno ja pyörii perus pleikkarillakin hyvin. Yllättävän vähän bugejakin sattui tielle, mikä on hatun-noston paikka, sillä mikään pieni peli ei ole kyseessä.
Kyllä tätä voi suositella toimintaseikkailun ystäville. Peli ei vaadi Sakain seikkailuakaan alle, joten tämän kimppuun voi hyökätä heti.
Tämä on selviytymis/rakentelu Runen maailmassa. Tämä on ihan jumalattoman komea ja hyvin pyörivä peli jota on sulava pelata. Sinulla on valtava määrä kykyjä joita voi levelittää ja ansaita uusia ominaisuuksia. Hakkaa puita niin saat siihen liittyviä juttuja, kokkaa ruokaa niin saat sen kykyjä auki. Hakkaa vihuja niin taisteluvoimasi parantuu, kolme eri tyyliä melee, ranged tai magic. On rakennus kykypuu on farmi kykypuu jne. Niitä on varmaan joku 20 erilaista ja jokaisessa on maksimi lvl 99 joten grindattavaa riittää.
Taistelut on yksinkertaisia mutta hauskoja ja kun saat uusia juttuja auki niin se vaan paranee entisestään. Voit myöskin saada erilaisia maagisia kykyjä auki kuten boostaa hyppykorkeutta, hakkaa kaikki puut kerralla palasiksi tai liekitä uunit kuumaksi jotta ne on tehokaampia. Nämä vaativat kuitenkin taikapisteitä joita on viittä erilaista. Keräät ensin taikakiviä ja voit ne sitten muuttaa haluamakseksi taiaksi niiden lähteillä.
Mukana on myös kevyttä tarinaa joka kuljettaa peliä eteenpäin joten pelkkää selvitymistä/rakentelua tämä ei ole vaan pelaajalla on kokoajan määränpää ja tavoite mitä kohti mennä. Mutta saat ihan vapaasti edetä silloin kun huvittaa ja tehdä nuuta välissä. Örkit hyökkäilee välillä pelaajan ja sen basen kimppuun ja sinun on puolustettava itseäsi. Valtava lohikäärme joka on lopullinen tavoite ilmeisesti pörrää välillä pelaajan päällä ja silloin on hakeuduttava suojaan.
Kaikkia eri mekaniikat toimii loistavasti yhteen ja ottaa huomioon että vietin 5h tuolla pienellä alueella mistä peli alkaa ja kun katsot kartasta että se on vain kärpäsen paskan kokoinen muuhun karttaan verrattuna edessä on lukuisia tunteja seikkailua, rakentelua, farmaamista jne.
Jos genren pelit kiinnostaa kannattaa ehdottomasti tsekata on meinaan hervottoman koukuttava ja viimeistellyn oloinen. Peli kuuluu ainakin PS plussan johonkin tilaukseen ja vissiin myös gamepassiin joten todellakin kannattaa kokeilla jos saa lisäkuluitta.
Peli tarjoaa myös lukemattomia säätömahdollisuuksia serverin tekoon joko solo tai 4 pelaajan kanssa. Custom serverit poistaa achievemntit/trophyt joten se kannattaa huomioida. Mutta itselle on tärkeämpää että saa räätälöidä omat säännöt ja tehdä pelistä itselleen hauskan.
Xenoblade Chronicles: Definitive Edition – Nintendo Switch 2 Edition
Voi hyvänen aika. Pelikellossa on vajaa 120 tuntia ja lopputekstit rullaavat. Olipahan matka.
Moneen kertaan ja monella eri laitteella aloitettu peli sai nyt ansaitsemansa kohtelun viimein Switch 2-version myötä. Kaikki muut pelit saivat väistyä tämän sympaattisen jättiläisen tieltä. Pienestä kyläyhteisöstä lähtevä tarina kasvaa aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin pelin aikana. Ympäristöt ja maailma kautta linjan ovat upean näköisiä ja täynnä mielikuvitusta. Hahmoja on lukuisia ja heistä oikeasti välittää. Tarina on mielenkiintoinen ja sen haluaa nähdä loppuun saakka. Taistelumekaniikka aluksi hieman ihmetyttää, mutta sen kanssa tulee toimeen. Musiikit ovat paikoitellen jopa liikuttavan kauniita. Kai tästä on jo moneen kertaan aiemminkin lausuttu tarvittavat ylistyssanat. Olen aivan samaa mieltä ja pari ylistyssanaa vielä päälle.
Oli minulla mielessä ihan oikeita kritiikin aiheitakin, mutta jääkööt ne nyt pois. Mestariteoshan tämä on isolla veellä. Nintendolla on kyllä sellainen kultaa muniva kana Monolithissa, ettei mitään järkeä. The Incredible Shulk, 5/5 peli.
www.konsolifin.net
