Death's Door on suoraviivaisempi ja ehkä sen takia "helpompi" tykätä mutta kyllähän Tunic on kehunsa ansainnut. Molemmat kyllä ihan loistavia mutta en laittaisi samalle viivalle kun Tunic on enemmän seikkailua ja tutkimista kun taas DD tuntuu paljon enemmän toimintapainotteisemmalta. Tai tällaiset fiilikset niistä on siis jäänyt. Tietysti Tunicissakin runsaasti taistelua on, että ei siinä, mutta vähemmän se mieleen jäi kuin se kaikki muu.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Viimeksi pelatut pelit
- Viestiketjun aloittaja pelle
- Aloituspäivämäärä
Absolum
Tulipa pelailtua tällainen peli läpi ja tämä olikin oikein positiivinen yllätys. Eli beat ’em up on yhdistetty roque liken kanssa. En ole mikään suurin beat ’em up genren ystävä, mutta tässä homma on oikein nautittavaa ja se istuu luontevasti rogue like muottiin. Hadesta pelanneille tässä on paljon tuttua ja selkeästi peli on ollut esikuvana. Ei tässä ihan yhtä syvä boon systeemi ole, kuin Hadeksessa. Myös tarina ja hahmot ovat aika mitäänsanomattomia verrokkiinsa nähden. Sarjakuvamaiset grafiikat ovat nätit. Kyllä itse sain tästä 18 tunniksi viihdettä, ilman platinan metsästystä.
Tulipa pelailtua tällainen peli läpi ja tämä olikin oikein positiivinen yllätys. Eli beat ’em up on yhdistetty roque liken kanssa. En ole mikään suurin beat ’em up genren ystävä, mutta tässä homma on oikein nautittavaa ja se istuu luontevasti rogue like muottiin. Hadesta pelanneille tässä on paljon tuttua ja selkeästi peli on ollut esikuvana. Ei tässä ihan yhtä syvä boon systeemi ole, kuin Hadeksessa. Myös tarina ja hahmot ovat aika mitäänsanomattomia verrokkiinsa nähden. Sarjakuvamaiset grafiikat ovat nätit. Kyllä itse sain tästä 18 tunniksi viihdettä, ilman platinan metsästystä.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
INDIKA
(pelattu: Xbox Series X)
Peli läpi.
Olin tästä joskus kuullut jotain kehuja, mutta en ollut peliin tutustunut. En siis tiennyt yhtään mikä minua odotti, kun pelin käynnistin. Ensikosketus oli ihmetyksen täyteinen shokki. Nunnallako tässä pelataan ja tehdään luostarissa jotain tyhjänpäiväisiä askareita? Onneksi peli kiihdyttää vauhtia nopeasti ja sitten olikin helppo ymmärtää miksi tästä on kuullut kehuja.
INDIKA on kummallinen. Vaikka se on päällisin puolin perinteinen kolmannen persoonan seikkailupeli, niin oudot kuvakulmat, pelin pohdiskeleva luonne, pahaenteisyys, ”värittömyys” ja muusta pelistä täysin poikkeavat pikseligrafiikkaiset osuudet tekevät siitä massasta erottuvan. Se on synkkä matka, joka vaikuttaa simppeliltä, mutta on jotain ihan muuta – niin tarinaltaan kuin pelimekaniikoiltaan. Usein jäin miettimään, että onpa hienoa kuinka moninaisia pelillisiä juttuja tähän on ahdettu. Samalla kun pohdin kilpaa päähahmo nunnan kanssa mikä on syntiä, ja kuka oikeasti määrittelee millainen ihmisen pitää olla. Erikoisuutta alleviivaa se, että pelissä kerätään kokemuspisteitä, mutta tekeekö niillä mitään?
INDIKAssa ei taistella. Siinä saatetaan juosta pakoon, mutta enimmäkseen ratkotaan etenemistä estäviä pulmia. Suurin osa aivopähkinöistä on kohtuullisen helppoja, mutta samalla oivaltavia ja toisistaan kiitettävän erilaisia. Vastaan tuli useita tilanteita, jossa yhtä pulmaa varten esiteltiin uusi pelimekaniikka, eikä sitä sen koomin käytetty uudelleen. Tämä oli erittäin virkistävää.
Tämä on yksi niistä peleistä, joista on helppo puhua taiteena. Se on lyhyt ja tarkoin harkittu. Se saa ajattelemaan. Vain noin neljän tunnin kestollaan, INDIKA tarjoaa enemmän ihmetystä ja tunnetta kuin moni tuplasti tai triplasti pidempi peli.
(pelattu: Xbox Series X)
Peli läpi.
Olin tästä joskus kuullut jotain kehuja, mutta en ollut peliin tutustunut. En siis tiennyt yhtään mikä minua odotti, kun pelin käynnistin. Ensikosketus oli ihmetyksen täyteinen shokki. Nunnallako tässä pelataan ja tehdään luostarissa jotain tyhjänpäiväisiä askareita? Onneksi peli kiihdyttää vauhtia nopeasti ja sitten olikin helppo ymmärtää miksi tästä on kuullut kehuja.
INDIKA on kummallinen. Vaikka se on päällisin puolin perinteinen kolmannen persoonan seikkailupeli, niin oudot kuvakulmat, pelin pohdiskeleva luonne, pahaenteisyys, ”värittömyys” ja muusta pelistä täysin poikkeavat pikseligrafiikkaiset osuudet tekevät siitä massasta erottuvan. Se on synkkä matka, joka vaikuttaa simppeliltä, mutta on jotain ihan muuta – niin tarinaltaan kuin pelimekaniikoiltaan. Usein jäin miettimään, että onpa hienoa kuinka moninaisia pelillisiä juttuja tähän on ahdettu. Samalla kun pohdin kilpaa päähahmo nunnan kanssa mikä on syntiä, ja kuka oikeasti määrittelee millainen ihmisen pitää olla. Erikoisuutta alleviivaa se, että pelissä kerätään kokemuspisteitä, mutta tekeekö niillä mitään?
INDIKAssa ei taistella. Siinä saatetaan juosta pakoon, mutta enimmäkseen ratkotaan etenemistä estäviä pulmia. Suurin osa aivopähkinöistä on kohtuullisen helppoja, mutta samalla oivaltavia ja toisistaan kiitettävän erilaisia. Vastaan tuli useita tilanteita, jossa yhtä pulmaa varten esiteltiin uusi pelimekaniikka, eikä sitä sen koomin käytetty uudelleen. Tämä oli erittäin virkistävää.
Tämä on yksi niistä peleistä, joista on helppo puhua taiteena. Se on lyhyt ja tarkoin harkittu. Se saa ajattelemaan. Vain noin neljän tunnin kestollaan, INDIKA tarjoaa enemmän ihmetystä ja tunnetta kuin moni tuplasti tai triplasti pidempi peli.
Poro24
Well-Known Member
Kiitoksia. Mukavaa, kun tulee vastaan täällä tälläisiä pelejä, joista ei ole ikinä kuullut, mutta kiinnostus herää saman tien. Meni omalle toivelistalle odottamaan ostoa.
Itsellä työn alla Life Is Strange 2, joka vaikuttaa ekan episodin perusteella upealta (ja hieman poliittisesti latautuneelta) seikkailulta. Jopa paremmalta, mitä ensimmäinen osa. Täytyy kirjoitella lopullisia mietteitä joskus, kun on pelattu läpi.
m_vierimaa
Well-Known Member
Polittiikka näkyy vähän turhankin selvästi läpi. Itselläkin se on jäänyt kesken, osin juuri siksi että peli etenee todella hitaasti ja kantavaa teemaa tuputetaan vähän joka käänteessä. Ensimmäinen ja Before the Storm olivat kyllä loistavia.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Monster Hunter Stories PS5
Piti alunperin skipata tämä ja vetästä suoraan kakkos osa ennen kolmosta kun ei näillä tarinallisesti ole juuri mitään sidoksia toisiinsa. Mutta koska peli tuli PS plussaan niin ajattelin että katsotaan nyt millainen se ensimmäinen osa on.
Teknisesti peli on ruma ja kömpelö. Se on alkujaan 3DS peli mutta resoluutiota ja frameratea nostettu mutta lopputulos ei paljon silmiä hivele isolta ruudulta. Ääninäyttely on ok mutta pelissä on niin paljon typeriä hahmoja että en jaksanut kuunella suurinta osaa.
Pelttavuudeltaan tämä on vuoropohjainen roolipeli yhdistettynä Monster Hunteriin, eli siis vähän kuin Pokemon. Keräät monstereita joiden kanssa taistelet toisia monstereita vastaan. Joka ikinen monsu jonka saat tiimisi toimii myös pelin ratsuna ja lentävät monsterit voi lentää ja se on kyllä aika hieno hetki kun ekan kerran nouset ilmaan ja silti koko peli vaan jatkaa toimintaansa normiilisti. Tämä on kadonnut taide nykyajan roolipeleistä missä saa lentää ympäri karttaa ja näkee sen siellä alla samanlaisena kuin siellä jalan kulkiessa. Onneksi tämä sarja ei ole luopunut perinteistä kiiltävien grafiikoiden jahtaamisen johdosta.
Taistelut on vuorpohjaisia kivi paperit sakset tyyliset missä lähes jokaiselle iskulle on vastaisku ja pelaajan pitää opetella miten mikäkin monsteri taistelee ja hyödyntää tätä infoa sitten omalla vuorollaan lyöden oikean vastaiskun jolla saa sittrn enemmän damagea vihuun kun se saa sinuun. Nämä vastakkain lyönnit siis tapahtuu jos monsteri tähtää sinun hahmoasi ja jos tiedät arvaat oikean lyönnin saat tehtyä enemmän damgea kun monsteri ja jos arvaat väärin niin monsteri tekee sinuun enemmän damagea. Eli siis hyvin strateginen systeemi missä monsujen isku järjestys pitää opetella varsinkin myöhemmin pelissä.
MHS 1 suurin ongelma on se että toinen osa tekee kaiken niin paljon paremmin. 3DS grafiikat vs Switch on valtava harppaus teknisesti ja kakkos osa näyttää edelleen hyvältä. Isommat alueet ja vähemmän latasruutuja luo paljon eheämmän kokonaisuuden.
Hahmot kakkosessa on paljon paljon parempia ja sen tarina on jopa vakavasti otettava. Taisteluita jotka on yksi ensismsmäisen osan parhaita puolia on syvennetty entisestään kun sinulla voi olla kolme asetta samaan aikaan vs yksi. Sinula voi olla kaveri hahmo taisteluissa mukana myös jolloin hahmoja on yhteensä 4 vs 2. Peli auttaa sinut alkuun paljon paremmin tutoriaaleilla ja antamalla monsuja. Siinä on yö ja päivä vaihtoehto ja jotkut tehtävät voi tehdä vain yöllä.
Jos tässä ekassa osassa olisi hyvät hahmot ja tarina voisin suositella sitä mutta kun ne on aika pöhlöä huttua niin melkeen sanoisin että hypätkää suoraan 2. Ainut syy kokea ensimmäinen osa on että voit sitten nähdä ja vertailla miten paljon parempi se toka osa on ja se toisaalta saa sen näyttämään paljon paremmalta kuin että suoraan hyppäisit siihen ilman vertailupohjaa.
Piti alunperin skipata tämä ja vetästä suoraan kakkos osa ennen kolmosta kun ei näillä tarinallisesti ole juuri mitään sidoksia toisiinsa. Mutta koska peli tuli PS plussaan niin ajattelin että katsotaan nyt millainen se ensimmäinen osa on.
Teknisesti peli on ruma ja kömpelö. Se on alkujaan 3DS peli mutta resoluutiota ja frameratea nostettu mutta lopputulos ei paljon silmiä hivele isolta ruudulta. Ääninäyttely on ok mutta pelissä on niin paljon typeriä hahmoja että en jaksanut kuunella suurinta osaa.
Pelttavuudeltaan tämä on vuoropohjainen roolipeli yhdistettynä Monster Hunteriin, eli siis vähän kuin Pokemon. Keräät monstereita joiden kanssa taistelet toisia monstereita vastaan. Joka ikinen monsu jonka saat tiimisi toimii myös pelin ratsuna ja lentävät monsterit voi lentää ja se on kyllä aika hieno hetki kun ekan kerran nouset ilmaan ja silti koko peli vaan jatkaa toimintaansa normiilisti. Tämä on kadonnut taide nykyajan roolipeleistä missä saa lentää ympäri karttaa ja näkee sen siellä alla samanlaisena kuin siellä jalan kulkiessa. Onneksi tämä sarja ei ole luopunut perinteistä kiiltävien grafiikoiden jahtaamisen johdosta.
Taistelut on vuorpohjaisia kivi paperit sakset tyyliset missä lähes jokaiselle iskulle on vastaisku ja pelaajan pitää opetella miten mikäkin monsteri taistelee ja hyödyntää tätä infoa sitten omalla vuorollaan lyöden oikean vastaiskun jolla saa sittrn enemmän damagea vihuun kun se saa sinuun. Nämä vastakkain lyönnit siis tapahtuu jos monsteri tähtää sinun hahmoasi ja jos tiedät arvaat oikean lyönnin saat tehtyä enemmän damgea kun monsteri ja jos arvaat väärin niin monsteri tekee sinuun enemmän damagea. Eli siis hyvin strateginen systeemi missä monsujen isku järjestys pitää opetella varsinkin myöhemmin pelissä.
MHS 1 suurin ongelma on se että toinen osa tekee kaiken niin paljon paremmin. 3DS grafiikat vs Switch on valtava harppaus teknisesti ja kakkos osa näyttää edelleen hyvältä. Isommat alueet ja vähemmän latasruutuja luo paljon eheämmän kokonaisuuden.
Hahmot kakkosessa on paljon paljon parempia ja sen tarina on jopa vakavasti otettava. Taisteluita jotka on yksi ensismsmäisen osan parhaita puolia on syvennetty entisestään kun sinulla voi olla kolme asetta samaan aikaan vs yksi. Sinula voi olla kaveri hahmo taisteluissa mukana myös jolloin hahmoja on yhteensä 4 vs 2. Peli auttaa sinut alkuun paljon paremmin tutoriaaleilla ja antamalla monsuja. Siinä on yö ja päivä vaihtoehto ja jotkut tehtävät voi tehdä vain yöllä.
Jos tässä ekassa osassa olisi hyvät hahmot ja tarina voisin suositella sitä mutta kun ne on aika pöhlöä huttua niin melkeen sanoisin että hypätkää suoraan 2. Ainut syy kokea ensimmäinen osa on että voit sitten nähdä ja vertailla miten paljon parempi se toka osa on ja se toisaalta saa sen näyttämään paljon paremmalta kuin että suoraan hyppäisit siihen ilman vertailupohjaa.
Dragon Quest I & II HD-2D Remake (ps5)
DQ sarja on ollut kulttuurisessa merkityksessään tuttu, originaalia Dragon Warrioria olen emulaattorilla joskus pelannut n. tunnin verran. Ensimmäistä Dragon Quest Heroesia pelannut myös joitain tunteja vuosia sitten. Mutta siinäpä ne konkreettiset pelaamiset. Kovan luokan Final Fantasy fanina oli jo korkea aika tutustua genre kantaisään.
Graafisesti nämä ovat sitä nättiä HD-2D tavaraa mitä Square Enixiltä on tullut enemmänkin. Hyvään ääninäyttelyyn ja musiikkiin yhdistettynä, nämä ovat audiovisuaalisesti sellaista jrpg karkkia että oksat pois.
Pelillisesti homman nimi on vuoropohjaista taistelua, dungeon crawlausta, maailmankartalla samoilua ja tarinallisten osuuksien katselua. Varsinkin ykkönen on aika simppeli peli koska siinä ei ole kuin yksi pelattava hahmo. Ajallisesti sen läpäisyyn meni 25 tuntia. Kakkosessa on isompi 4 hengen party, joka tekee taistelustakin huomattavasti taktisempaa. Sen läpäisyyn meni 45 tuntia. Kakkosessa löytyy myös runsaasti post-game sisältöä.
Taistelu, kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan, on miellyttävää ja pomo taisteluissa yllättävänkin taktista. Pelasin normi vaikeustasolla (vaikeustasoja on kolme valittavissa) ja haastetta riitti ihan kivasti. Siitä pidin.
Tarina on aika yksinkertaista ja käsittääkseni sitä on molemmissa peleissä jonkin verran venytetty. Ihan kivat mukiinmenevät tarinat mutta tuntui välillä että dialogi jatkuu turhan pitkään. Varsinkin kun tyyli on sitä vanhan englannin thou-art soperrusta. Tarina yrittää antaa vaikutelman että se on monimutkaisempi tai syvällisempi mitä se todellisuudessa on.
Joka tapauksessa oikein mainioita roolipelejä. Hienosti tuotu pala jrpg historiaa nykyaikaisilla ominaisuuksilla kaiken kansan nautittavaksi.
DQ sarja on ollut kulttuurisessa merkityksessään tuttu, originaalia Dragon Warrioria olen emulaattorilla joskus pelannut n. tunnin verran. Ensimmäistä Dragon Quest Heroesia pelannut myös joitain tunteja vuosia sitten. Mutta siinäpä ne konkreettiset pelaamiset. Kovan luokan Final Fantasy fanina oli jo korkea aika tutustua genre kantaisään.
Graafisesti nämä ovat sitä nättiä HD-2D tavaraa mitä Square Enixiltä on tullut enemmänkin. Hyvään ääninäyttelyyn ja musiikkiin yhdistettynä, nämä ovat audiovisuaalisesti sellaista jrpg karkkia että oksat pois.
Pelillisesti homman nimi on vuoropohjaista taistelua, dungeon crawlausta, maailmankartalla samoilua ja tarinallisten osuuksien katselua. Varsinkin ykkönen on aika simppeli peli koska siinä ei ole kuin yksi pelattava hahmo. Ajallisesti sen läpäisyyn meni 25 tuntia. Kakkosessa on isompi 4 hengen party, joka tekee taistelustakin huomattavasti taktisempaa. Sen läpäisyyn meni 45 tuntia. Kakkosessa löytyy myös runsaasti post-game sisältöä.
Taistelu, kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan, on miellyttävää ja pomo taisteluissa yllättävänkin taktista. Pelasin normi vaikeustasolla (vaikeustasoja on kolme valittavissa) ja haastetta riitti ihan kivasti. Siitä pidin.
Tarina on aika yksinkertaista ja käsittääkseni sitä on molemmissa peleissä jonkin verran venytetty. Ihan kivat mukiinmenevät tarinat mutta tuntui välillä että dialogi jatkuu turhan pitkään. Varsinkin kun tyyli on sitä vanhan englannin thou-art soperrusta. Tarina yrittää antaa vaikutelman että se on monimutkaisempi tai syvällisempi mitä se todellisuudessa on.
Joka tapauksessa oikein mainioita roolipelejä. Hienosti tuotu pala jrpg historiaa nykyaikaisilla ominaisuuksilla kaiken kansan nautittavaksi.
Hienoa, että peli maistui! Tosiaan tämän tason häröilyä näkee sen verran harvoin, että olisi hienoa, jos peli löytäisi vuoden mittaan riittävästi yleisöä.
Muuten, jos et ole lukenut vielä saitin arviota, niin se löytyy täältä:
Romeon on kuoltava, koska kehittäjäsetä on seonnut lopullisesti
Nyt tai ei koskaan, Suda51!
www.konsolifin.net
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Pokemon Fire Red.
Tämähän on remaka alkuperäisestä red/green/blue pelistä joka tehtiin GBA käsilaitteelle. Niin visuaalisella kuin audio puolella tämä on siis iso hyppy siitä ekan gameboyn pelistä ja näyttää edelleen hyvältä 2D pokemoniks.
Myös pelattavuutta paranneltiin monilla QoL parannuksilla ja Pokemonien kyvyt otettiin Gen 3 joten siinäkin on muutoksia miten jotkut Pokemonit toimii. Muutoksia oli esim. Sukupuolen valinta hahmolle, Vs seeker jolla pystyy haastamaan kouluttajia uudestaan joten grindaaminen on helpompaa, Sevii saaret joka on uutta kontenttia pelin läpäisyn jälkeen. Pelin sisään rakennettu apu systeemi jolta voi kysyä eri asioista apua. Sevii saaren läpäisyn jälkeen voit haastaa Elite 4 uudestaan mutta ne on vaikeampia.
Tämä on siis todella turbo ahdettu versio alkuperäisestä gen 1 Pokemonista. Elite 4 voittamiseen kului 19h ja Sevii saarilla on vielä paljon tekemistä jäjellä kun vasta käynyt tekemässä siellä sen intro tehtävän joka tuli päätarinan aikana vastaan.
Monille voi olla vierastava ja ahdistava ajatus näissä vanhoissa peleissä se että jokainen Pokemon pitää levelittää erikseen. Toki jos haluaa kaikki 150 gen 1 pokemonia ja kaikki gen 2 pokemonit kehittää kovalle tasolle niin onhan siinä urakkaa, jo pelkästään niiden nappaaminen on kova työ. Mutta itselle tämä ei ollut ongelma ja se tekee Pokemoneista paljon erikoisempia kun sun pitää kehittää jokainen erikseen. Joo se vie paljon aikaa mutta uusien pelien kaikki kehittyy joka taistelussa tekee Pokemonien kasvatuksesta vähän sieluttomampaa ja ne vaan nousee leveleitä kunhan on mukana. Se on ehkä gameplayn kannalta iso muutos sarjassa mutta kyllä se vie pois Pokemonien kasvatuksesta myös kun ei tarvi jokaisen kanssa erikseen kuluttaa aikaa.
Itsellä oli Elite 4 vastaan varten koulutettuna 3 Pokemonia. Pikachu, Kadabra ja Venusaur eli et siis tarvitse kamalaa arsenaalia pelin läpäisyyn sillä voimakkailla Pokeilla pärjää pitkälle. Kovin vaikea tämä peli ei siis ole jos kolmella pärjää jo päätarinan läpi asti. Ajatuksena oli kyllä levelittää muitakin mutta päätin että niin kauan kun ei ole ongelmia niin en jaksa pysähtyä levelittämään erikseen ketään ja hups olikin peli läpi.
Toki tuo 19h on vain pintaraapaisu mitä tähän saa kulumaan jos haluaa. Itse nappasin 23 Monia koko pelin aikana joten kaikkien saaminen vie aikaa paljon. Kannattaa valmistautua siihen jos nyt päätät pelin ostaa että vaikka et grindaisi
leveleitä tässä on todella paljon taisteluita koska kouluttajia on joka mutkan takana ja teiden varsilla lukuisia. Eli vaikka välttelet nurmikkoa parhaasi mukaan niin taisteluilta on vaikea välttyä. Myös loppupuolen luolastoissa on todella tiuhaan tahtiin joku kimpussa jos et käytä repel suihkeita.
Vaikea tästä pelistä on moitittavaa henkilökohtaisesti keksiä. Se on loistava remake pelistä joka aloitti sen villityksen ja 20€ saa todellakin vastinetta varsinkin jos aikoo kaiken kerätä. Se on hyvin erilainen kuin nyky genin pelit mutta ei se ole tippaakaan kadottanut charmiaan.
Tämähän on remaka alkuperäisestä red/green/blue pelistä joka tehtiin GBA käsilaitteelle. Niin visuaalisella kuin audio puolella tämä on siis iso hyppy siitä ekan gameboyn pelistä ja näyttää edelleen hyvältä 2D pokemoniks.
Myös pelattavuutta paranneltiin monilla QoL parannuksilla ja Pokemonien kyvyt otettiin Gen 3 joten siinäkin on muutoksia miten jotkut Pokemonit toimii. Muutoksia oli esim. Sukupuolen valinta hahmolle, Vs seeker jolla pystyy haastamaan kouluttajia uudestaan joten grindaaminen on helpompaa, Sevii saaret joka on uutta kontenttia pelin läpäisyn jälkeen. Pelin sisään rakennettu apu systeemi jolta voi kysyä eri asioista apua. Sevii saaren läpäisyn jälkeen voit haastaa Elite 4 uudestaan mutta ne on vaikeampia.
Tämä on siis todella turbo ahdettu versio alkuperäisestä gen 1 Pokemonista. Elite 4 voittamiseen kului 19h ja Sevii saarilla on vielä paljon tekemistä jäjellä kun vasta käynyt tekemässä siellä sen intro tehtävän joka tuli päätarinan aikana vastaan.
Monille voi olla vierastava ja ahdistava ajatus näissä vanhoissa peleissä se että jokainen Pokemon pitää levelittää erikseen. Toki jos haluaa kaikki 150 gen 1 pokemonia ja kaikki gen 2 pokemonit kehittää kovalle tasolle niin onhan siinä urakkaa, jo pelkästään niiden nappaaminen on kova työ. Mutta itselle tämä ei ollut ongelma ja se tekee Pokemoneista paljon erikoisempia kun sun pitää kehittää jokainen erikseen. Joo se vie paljon aikaa mutta uusien pelien kaikki kehittyy joka taistelussa tekee Pokemonien kasvatuksesta vähän sieluttomampaa ja ne vaan nousee leveleitä kunhan on mukana. Se on ehkä gameplayn kannalta iso muutos sarjassa mutta kyllä se vie pois Pokemonien kasvatuksesta myös kun ei tarvi jokaisen kanssa erikseen kuluttaa aikaa.
Itsellä oli Elite 4 vastaan varten koulutettuna 3 Pokemonia. Pikachu, Kadabra ja Venusaur eli et siis tarvitse kamalaa arsenaalia pelin läpäisyyn sillä voimakkailla Pokeilla pärjää pitkälle. Kovin vaikea tämä peli ei siis ole jos kolmella pärjää jo päätarinan läpi asti. Ajatuksena oli kyllä levelittää muitakin mutta päätin että niin kauan kun ei ole ongelmia niin en jaksa pysähtyä levelittämään erikseen ketään ja hups olikin peli läpi.
Toki tuo 19h on vain pintaraapaisu mitä tähän saa kulumaan jos haluaa. Itse nappasin 23 Monia koko pelin aikana joten kaikkien saaminen vie aikaa paljon. Kannattaa valmistautua siihen jos nyt päätät pelin ostaa että vaikka et grindaisi
leveleitä tässä on todella paljon taisteluita koska kouluttajia on joka mutkan takana ja teiden varsilla lukuisia. Eli vaikka välttelet nurmikkoa parhaasi mukaan niin taisteluilta on vaikea välttyä. Myös loppupuolen luolastoissa on todella tiuhaan tahtiin joku kimpussa jos et käytä repel suihkeita.
Vaikea tästä pelistä on moitittavaa henkilökohtaisesti keksiä. Se on loistava remake pelistä joka aloitti sen villityksen ja 20€ saa todellakin vastinetta varsinkin jos aikoo kaiken kerätä. Se on hyvin erilainen kuin nyky genin pelit mutta ei se ole tippaakaan kadottanut charmiaan.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Pokemon huuma on päällä ja Fire Redin jälkeen aloitin Emeraldin jota en ole koskaan pelannut ollut mielenkiitoista. Hyppäsin suoraan kolmos geniin koska kakkos genin remake Heartgold/Soulsilver ovat 4 genin eli DS pelejä ja ne on teknisesti ja mekaniikoiltaan kehittyneempiä kuin Emerald joka on GBA peli. Jotkut Pokemon pelit kuten Emerald ja Heartgold maksaa nykyään ihan järjettömän paljon jos niitä haluaa ostaa käytettynä joten koska Nintendo ei tarjoa keinoa ostaa niitä en koe mitään ongelmaa pelien emuloinnissa. Jos ja kun niitä tulee enemmän Switchille ja miksi ei Emerald tulisi koska se on GBA peli kuten Fire Red niin ostan sen kyllä sitten.
Emerald on kuitenkin vielä kesken joten siitä ei sen enempää. Sen sijaan olen kokeillut NSO palvelusta vaikka ja mitä Poke peliä kuten Stadium 1 ja 2 jotka ovat kohtalaisen hyödyttömiä pelata kun ei niissä ole tukea Pokemonien siirtämiselle ja näinolleen puolet pelin ominaisuuksista ei toimi. Joku korttipeli joka ei toiminut itselle sitten mitenkään päin. Yksi viihdyttävimmistä kokemuksista oli Pokemon Rescua Red jossa siis pelaat pokemonilla joka valitaan alussa kysymysten avulla ja sitten kokoat pelastus ryhmää joka käy tekemässä tehtäviä. Tämä on dungeon crawler peli pohjimmiltaan jossa vaan menet luolastossa kerroksia alaspäin kunnes saavutat sen tason missä pelastettava Pokemon on. Erittäin itseän toistava mutta yllättävän hauska ja ainoastaan teknisesti jotenkin kömpelö niin se vähän tökkii. Sitten tullut myös vähän kokeiltua Pokemon Unite peliä joka on ilmainen MOBA Switchille ja mobiilille ja vaikka kuinka vihaan genren pelejä niin tämä on jotenkin yllättävän hauska pelata. Toki sen järkyttävä mobiili rakeenne ja todella kankeat valikot Switchillä tökkii pahasti mutta itse pelaaminen yllättävän hauskaa ja sulavaa.
Mutta se pääpeli jota lähdin kokeilemaan palvelusta oli Pokemon Snap. Peli jossa otetaan valokuvia...no... Pokemoneista. Mutta osa niistä pitää houkutella esiin käyttäen erilaisia kikkoja ja välineitä apuna. Aika lyhytaikasta iloa koska lopputekstit ruudulla pyörii 3-4h jälkeen ja sen jälkeen ei ole oikeen muuta tekemistä kuin etsiä ne loput piilotetut Pokemonit ja yrittää saada ennätyspisteitä kentissä. Aika pettynythän tähän olisi ollut aikoinaan jos olisi tähän isoja summia rahaa laittanut mutta näin palvelun mukana pelattavana pelinä oikeen hauskaa viihdettä josta nousi aikamoinen nälkä New Pokemon Snap peliä kohtaan joka ilmeisesti on sisällöltään ja kestoltaan paljon kattavampi. Tosin en 60€ siitä aio maksaa mutta jos vähän halvemmalla saa jostain niin sitten kyllä peluuseen. Suosittelen kyllä kokeileemaan kaikkia eri Pokemoneja koska ei tiedä mikä niistä itselle toimii ja se että tykkään pelata Mobaa niin kertoo paljon imua näissä hahmoissa on.
Pian Switch 2 ilmestyy Gamecubelle paljon kehuttu Pokemon Colosseum DX joten sen pelaamista odotan innolla.
Emerald on kuitenkin vielä kesken joten siitä ei sen enempää. Sen sijaan olen kokeillut NSO palvelusta vaikka ja mitä Poke peliä kuten Stadium 1 ja 2 jotka ovat kohtalaisen hyödyttömiä pelata kun ei niissä ole tukea Pokemonien siirtämiselle ja näinolleen puolet pelin ominaisuuksista ei toimi. Joku korttipeli joka ei toiminut itselle sitten mitenkään päin. Yksi viihdyttävimmistä kokemuksista oli Pokemon Rescua Red jossa siis pelaat pokemonilla joka valitaan alussa kysymysten avulla ja sitten kokoat pelastus ryhmää joka käy tekemässä tehtäviä. Tämä on dungeon crawler peli pohjimmiltaan jossa vaan menet luolastossa kerroksia alaspäin kunnes saavutat sen tason missä pelastettava Pokemon on. Erittäin itseän toistava mutta yllättävän hauska ja ainoastaan teknisesti jotenkin kömpelö niin se vähän tökkii. Sitten tullut myös vähän kokeiltua Pokemon Unite peliä joka on ilmainen MOBA Switchille ja mobiilille ja vaikka kuinka vihaan genren pelejä niin tämä on jotenkin yllättävän hauska pelata. Toki sen järkyttävä mobiili rakeenne ja todella kankeat valikot Switchillä tökkii pahasti mutta itse pelaaminen yllättävän hauskaa ja sulavaa.
Mutta se pääpeli jota lähdin kokeilemaan palvelusta oli Pokemon Snap. Peli jossa otetaan valokuvia...no... Pokemoneista. Mutta osa niistä pitää houkutella esiin käyttäen erilaisia kikkoja ja välineitä apuna. Aika lyhytaikasta iloa koska lopputekstit ruudulla pyörii 3-4h jälkeen ja sen jälkeen ei ole oikeen muuta tekemistä kuin etsiä ne loput piilotetut Pokemonit ja yrittää saada ennätyspisteitä kentissä. Aika pettynythän tähän olisi ollut aikoinaan jos olisi tähän isoja summia rahaa laittanut mutta näin palvelun mukana pelattavana pelinä oikeen hauskaa viihdettä josta nousi aikamoinen nälkä New Pokemon Snap peliä kohtaan joka ilmeisesti on sisällöltään ja kestoltaan paljon kattavampi. Tosin en 60€ siitä aio maksaa mutta jos vähän halvemmalla saa jostain niin sitten kyllä peluuseen. Suosittelen kyllä kokeileemaan kaikkia eri Pokemoneja koska ei tiedä mikä niistä itselle toimii ja se että tykkään pelata Mobaa niin kertoo paljon imua näissä hahmoissa on.
Pian Switch 2 ilmestyy Gamecubelle paljon kehuttu Pokemon Colosseum DX joten sen pelaamista odotan innolla.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Nyt on Emerald läpi ja 30h se tuli tähänkin kulutettua.
Jos olet pelannut FR/LG ennen tätä tuntuu peli todella tutulta. Periaatteessa tämä on lähes sama peli mutta parempana. Tarina on parempi ja pahis joukkojen ympärille on rakennettu paljon mielenkiintoisia tapahtumia, reitit on paljon mielenkiintoisempia kun vastaan tulee vaikka mitä yllätyksiä. Gymit on parempia ja alkuun jopa haastavia mutta lopussa meni aika helpoks. Tupla taistelut on paljon paremmin tehty ja niitä on huomatavasti enemmän kuin FR/LG. Olen aina pitänyt Gen 1 Pokemoneja parhaina mutta kyllä Gen 3 on myös paljon hyviä ja mielenkiintoisia ja yritinkin välttää käyttämästä mitään tuttuja Pokeja.
Elite 4 läpäisyn jälkeen aukeaa uusi paikka nimeltä Battle Frontier. Siellä on monta erilaista Pokemon taistelu rakennusta joissa pitää voittaa paljon ja saada tietty hahmo kiinnostumaan sinusta jotta saat heiltä itemin joita keräät siellä. Itse en jaksanut ihan hirveästi tuota BF pelata koska se vaatii joko Lvl 50 Pokemoneja tai LVL 60+. Kaikki Pokemonit jotka on levelitetty on yli 50 joten eivät pääse tuohon ekaan kategoriaan mutta kun ovat ali levelitettyjä "avoinna kaikille kategoriaan" joka alkaa skaalaamaan leveleitä alkaen lvl 60 joten olisi pitänyt grindata ja tässä pelissä kun ei ole mitään ihan älyttömän hyvää tapaa grindata kuten FR/LF peleissä on niin ei jaksanut sitten.
Tarinasta sen verran että Ruby ja Sapphire peleissä oli sellainen ero että molemmissa keskityttiin eri pahis ryhmien tapahtumiin joten jos halusit nähdä molemmat piti pelata molemmat. Emerald yhdistää nämä molemmat tehden siitä helposti tarinan puolesta parhaan version. Gen 3 peleistä.
Lyhyesti sanottuna siis jos aiot pelata vain yhden GBA Pokemonin kannattaa se olla Emerald. Se on vain yksinkertaisesti parempi peli kuin muut ja koska kaava on niin tuttu voi alkaa iskeä puutumus helposti, itse kyllä jaksoin helposti pelata läpi molemmat pelit. Seuraavaksi olisi vuorossa siirtyminen DS peleihin Platinum ja Heartgold/Soulsilver. En vain ole päättänyt miten haluan ne pelata. DS pelien emulointi ei ole niin hyvää kuin GBA ja mielelläni pelaisin DS pelit alkuperäisillä laitteilla mihin ne on tehty mutta kun noista peleistä pitäisi maksaa 200-300€ yhteensä niin ei oikeen napostele. Varmaan hetken odottelen jos tärppäis jostain halvemmalla mutta jos ei niin kaipa ne voi sit pelata muuta kautta.
Jos olet pelannut FR/LG ennen tätä tuntuu peli todella tutulta. Periaatteessa tämä on lähes sama peli mutta parempana. Tarina on parempi ja pahis joukkojen ympärille on rakennettu paljon mielenkiintoisia tapahtumia, reitit on paljon mielenkiintoisempia kun vastaan tulee vaikka mitä yllätyksiä. Gymit on parempia ja alkuun jopa haastavia mutta lopussa meni aika helpoks. Tupla taistelut on paljon paremmin tehty ja niitä on huomatavasti enemmän kuin FR/LG. Olen aina pitänyt Gen 1 Pokemoneja parhaina mutta kyllä Gen 3 on myös paljon hyviä ja mielenkiintoisia ja yritinkin välttää käyttämästä mitään tuttuja Pokeja.
Elite 4 läpäisyn jälkeen aukeaa uusi paikka nimeltä Battle Frontier. Siellä on monta erilaista Pokemon taistelu rakennusta joissa pitää voittaa paljon ja saada tietty hahmo kiinnostumaan sinusta jotta saat heiltä itemin joita keräät siellä. Itse en jaksanut ihan hirveästi tuota BF pelata koska se vaatii joko Lvl 50 Pokemoneja tai LVL 60+. Kaikki Pokemonit jotka on levelitetty on yli 50 joten eivät pääse tuohon ekaan kategoriaan mutta kun ovat ali levelitettyjä "avoinna kaikille kategoriaan" joka alkaa skaalaamaan leveleitä alkaen lvl 60 joten olisi pitänyt grindata ja tässä pelissä kun ei ole mitään ihan älyttömän hyvää tapaa grindata kuten FR/LF peleissä on niin ei jaksanut sitten.
Tarinasta sen verran että Ruby ja Sapphire peleissä oli sellainen ero että molemmissa keskityttiin eri pahis ryhmien tapahtumiin joten jos halusit nähdä molemmat piti pelata molemmat. Emerald yhdistää nämä molemmat tehden siitä helposti tarinan puolesta parhaan version. Gen 3 peleistä.
Lyhyesti sanottuna siis jos aiot pelata vain yhden GBA Pokemonin kannattaa se olla Emerald. Se on vain yksinkertaisesti parempi peli kuin muut ja koska kaava on niin tuttu voi alkaa iskeä puutumus helposti, itse kyllä jaksoin helposti pelata läpi molemmat pelit. Seuraavaksi olisi vuorossa siirtyminen DS peleihin Platinum ja Heartgold/Soulsilver. En vain ole päättänyt miten haluan ne pelata. DS pelien emulointi ei ole niin hyvää kuin GBA ja mielelläni pelaisin DS pelit alkuperäisillä laitteilla mihin ne on tehty mutta kun noista peleistä pitäisi maksaa 200-300€ yhteensä niin ei oikeen napostele. Varmaan hetken odottelen jos tärppäis jostain halvemmalla mutta jos ei niin kaipa ne voi sit pelata muuta kautta.
Viimeksi muokattu:
Ette kuulkaa usko, miten paljon hupia saa revittyä 0,99 euroa maksaneesta pelistä, toteaa tämän jutun otsikko. Ja kyllä, viihdyin vajaalla eurolla myydyn pelin parissa enemmän kuin useamman muun viime aikoina kokeillun tuotoksen kanssa.
www.konsolifin.net
Ette kuulkaa usko, miten paljon hupia saa revittyä 0,99 euroa maksaneesta pelistä
Peli kuin välipala!
www.konsolifin.net
BaDari
Well-Known Member
Tämän pelin hommasin luurille joskus kauan, kauan, sitten ja on oikeasti loistava peli.Ette kuulkaa usko, miten paljon hupia saa revittyä 0,99 euroa maksaneesta pelistä, toteaa tämän jutun otsikko. Ja kyllä, viihdyin vajaalla eurolla myydyn pelin parissa enemmän kuin useamman muun viime aikoina kokeillun tuotoksen kanssa.
Ette kuulkaa usko, miten paljon hupia saa revittyä 0,99 euroa maksaneesta pelistä
Peli kuin välipala!
Viimeksi muokattu:
Ja varmasti sopiva myös luurille! Mukavan yksinkertaista pelattavaa.
Juri
Well-Known Member
Tuli pelattua pitkästä aikaa Tomb Raider Anniversary läpi PS5:lla, kun se oli tarjouksessa jokunen aika sitten. Edellisestä kerrasta on aikaa vuosia. Varmaan silloin kun PS3:lle tuli se remasteri. Innostuin tästä sen verran, että sain jopa platinan. Luojan kiitos tässä ei tarvitse tehdä kaikkia time trialeita, koska siihen tuo trophy-jahti olisi kaatunut.
Tomb Raider Anniversary on siitä jännä, että en oikein tiedä onko se parempi kuin alkuperäinen Tomb Raider. Se tekee monta asiaa oikein, mutta monta asiaa väärin. Tässä jotenkin kentät tuntuu paljon lineaarisilta kuin alkuperäisessä. Ja loppupään tasohyppelyt tuntui siltä, ettei pelin oma pelimoottorikaan oikein tiedä mihin pitäisi hyppiä. Peli kun jotenkin reagoi vasta silloin, kun kuvakulma on oikeassa kohdassa. Ei tämä hirveästi peliä haittaa, mutta time trialeissa varmasti olisi tullut muutama ärräpää. Toisaalta PS5-emulaattorilla voi kelata peliä kätevästi taakse, mutta kuka nyt niitä ominaisuuksia käyttää? (minä).
Trophyt tässä pelissä on oikeastaan aika helppoja. Vaikeimmat oli tietysti kerätä kaikki aarteet. Toiseksi hankalin oli saadainventaarioon 15 isoa medipackia, ja 30 pientä. Peli kun resetoi kaikki medipackit jos pelasi kentät uudestaan, joten tämän takia piti aloittaa kokonaan uusi tallennus. Jos joku tätä trophya jahtaa, niin muista vaa tallentaa manuaalisesti joka checkpokntilla, koska tallennuksen lataus palauttaa myös energiat.
Oli ihan virkistävää pelata tälläistä "kevyempää" Tomb Raideria, kun tuntuu, että näissä uusissa on ehkä vähän liikaa kaikkea. Kerättävää löytyy enemmän kuin 5 centtisiä kolikoita luonnossa. Joskus ehkä vähempi on parempi. Kyllä tämä Anniversary on edelleen ehkä se oma lemppari koko sarjasta. Nyt voi rauhassa odotella sitä uutta Tomb Raideria.
Tomb Raider Anniversary on siitä jännä, että en oikein tiedä onko se parempi kuin alkuperäinen Tomb Raider. Se tekee monta asiaa oikein, mutta monta asiaa väärin. Tässä jotenkin kentät tuntuu paljon lineaarisilta kuin alkuperäisessä. Ja loppupään tasohyppelyt tuntui siltä, ettei pelin oma pelimoottorikaan oikein tiedä mihin pitäisi hyppiä. Peli kun jotenkin reagoi vasta silloin, kun kuvakulma on oikeassa kohdassa. Ei tämä hirveästi peliä haittaa, mutta time trialeissa varmasti olisi tullut muutama ärräpää. Toisaalta PS5-emulaattorilla voi kelata peliä kätevästi taakse, mutta kuka nyt niitä ominaisuuksia käyttää? (minä).
Trophyt tässä pelissä on oikeastaan aika helppoja. Vaikeimmat oli tietysti kerätä kaikki aarteet. Toiseksi hankalin oli saadainventaarioon 15 isoa medipackia, ja 30 pientä. Peli kun resetoi kaikki medipackit jos pelasi kentät uudestaan, joten tämän takia piti aloittaa kokonaan uusi tallennus. Jos joku tätä trophya jahtaa, niin muista vaa tallentaa manuaalisesti joka checkpokntilla, koska tallennuksen lataus palauttaa myös energiat.
Oli ihan virkistävää pelata tälläistä "kevyempää" Tomb Raideria, kun tuntuu, että näissä uusissa on ehkä vähän liikaa kaikkea. Kerättävää löytyy enemmän kuin 5 centtisiä kolikoita luonnossa. Joskus ehkä vähempi on parempi. Kyllä tämä Anniversary on edelleen ehkä se oma lemppari koko sarjasta. Nyt voi rauhassa odotella sitä uutta Tomb Raideria.
Haha.
Jo ennen trophyja alkuperäiselle pleikkarilla pelasin ekan Tomb Raiderin pelkillä oletuspyssyillä ja käyttämättä juurikaan ensiapulaukkuja. Sitä kun odotti että tulee hetki, jolloin niitä oikeasti tarvitsee. Ei tarvinnut. Samaa hamstrausta se on pelaaminen ollut sen jälkeenkin. Pelihahmon inventaario on täynnä kamaa, mitä ei ikinä käytä. Kykypisteitäkin saattaa olla roolipeleissä kymmeniä jemmassa jos ei ole tullut vielä siihen mennessä tarvetta aktivoida mitään tiettyä kykyä ja odottaa vain että tarvitsee jotain jossain. Sitten monesti heittää lopussa ne kykypisteet ympäriinsä kun niitä kerran on kertynyt.
Juri
Well-Known Member
No Anniversaryssa tuo ampuminen ei ole ihan samanlaista kuin alkuperäisessä. Tässä viholliset käyttäytyy täysin eri tavalla. Melkein jokainen vihollinen pistetään kylmäksi adrenaline dodgella, ja jos se epäonnistuu, niin aika varmasti saat osumaa. Tämä tulee ongelmaksi siinä vaiheessa, kun örkkejä tulee useampi jossain kapealla käytävällä. Ja Atlantiksen kentät on lähes mahdottomia päästä läpi ilman medipackejä. Ne hemmetin lentävät pirulaiset.Haha.
Toki jos on oikea HC-pelaaja, niin kaikki on kyllä mahdollista.
Ite en oo trophyjen perään lainkaan, mut tää on hiton hieno suoritus! Huhhuh!Haha.
Samaa hamstrausta se on pelaaminen ollut sen jälkeenkin. Pelihahmon inventaario on täynnä kamaa, mitä ei ikinä käytä. Kykypisteitäkin saattaa olla roolipeleissä kymmeniä jemmassa jos ei ole tullut vielä siihen mennessä tarvetta aktivoida mitään tiettyä kykyä ja odottaa vain että tarvitsee jotain jossain. Sitten monesti heittää lopussa ne kykypisteet ympäriinsä kun niitä kerran on kertynyt.
Nyt ihan liikaa pelattavaa, mutta kysyn jo ensi vuotta varten (heh), et jos teininä tykkäs älyttömästi Kakkosesta, ni onko näistä uusimmista Tomb Raidereista mikään yhtään samankaltainen? Kysyn siis kaikilta. En oo pelannu yhtään näistä uusimmista, mutta mietin, josko jossain vaiheessa...
Ippenator
Well-Known Member
Itse pidän uudemmista enemmän kuin niistä vanhoista. Niiden aika meni pelirakenteenkin osalta minun silmissäni jo aikoja sitten. En toki ole tuollaisen old-school pelattavuuden ystävä ylipäätään nykyaikana, joten osittain siitä syystä pidän näistä uusista enemmän. Eipä noissa enää kovin paljoa ole ehkä yhtäläisyyttä itse pelattavuudessa. Nuo uudet ovat enemmän sellaista survival- ja räiskintämenoa erinomaisin grafiikoin. Alkuperäiset taas enemmän sellaista tasohyppely- ja puzzlemeininkiä. Toki noita asioita uusistakin peleistä löytyy, mutta painotus on aika eri. Pelien tunnelmatkin ovat aika erilaisia. Molemmissa on varmaankin puolensa, mutta itse pidän ehdottomasti parempina noita kolmea uusinta. Lähes kaikilta osin näin.
Viimeksi muokattu:
Hankala sanoa että tykkääkö jostain, mistä on joskus teininä tykännyt ja vielä vaikeampi arvioida sitä jonkun toisen osalta. Hyvin tuossa jo sanottiinkin että uudemmat pelit on aika erilaisia mutta kyllä niissä kaikissa se seikkailu ja tutkiminen on mukana. Sekä ammuskelu, sillä Larahan ei mene minnekään ilman että tuhoaa jonkin kadonneen siviilisaation jämät pois jaloista.
Enemmän vanhoissa silti on omaa luonnetta, sillä uudet voisi mennä vaikka Unchartedeista tms.
Enemmän vanhoissa silti on omaa luonnetta, sillä uudet voisi mennä vaikka Unchartedeista tms.