Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ite en oo trophyjen perään lainkaan, mut tää on hiton hieno suoritus! Huhhuh!

Nyt ihan liikaa pelattavaa, mutta kysyn jo ensi vuotta varten (heh), et jos teininä tykkäs älyttömästi Kakkosesta, ni onko näistä uusimmista Tomb Raidereista mikään yhtään samankaltainen? Kysyn siis kaikilta. En oo pelannu yhtään näistä uusimmista, mutta mietin, josko jossain vaiheessa...
Itse pidän uudemmista enemmän kuin niistä vanhoista. Niiden aika meni pelirakenteenkin osalta minun silmissäni jo aikoja sitten. En toki ole tuollaisen old-school pelattavuuden ystävä ylipäätään nykyaikana, joten osittain siitä syystä pidän näistä uusista enemmän. Eipä noissa enää kovin paljoa ole ehkä yhtäläisyyttä itse pelattavuudessa. Nuo uudet ovat enemmän sellaista survival- ja räiskintämenoa erinomaisin grafiikoin. Alkuperäiset taas enemmän sellaista tasohyppely- ja puzzlemeininkiä. Toki noita asioita uusistakin peleistä löytyy, mutta painotus on aika eri. Pelien tunnelmatkin ovat aika erilaisia. Molemmissa on varmaankin puolensa, mutta itse pidän ehdottomasti parempina noita kolmea uusinta. Lähes kaikilta osin näin.
 
Viimeksi muokattu:
Hankala sanoa että tykkääkö jostain, mistä on joskus teininä tykännyt ja vielä vaikeampi arvioida sitä jonkun toisen osalta. Hyvin tuossa jo sanottiinkin että uudemmat pelit on aika erilaisia mutta kyllä niissä kaikissa se seikkailu ja tutkiminen on mukana. Sekä ammuskelu, sillä Larahan ei mene minnekään ilman että tuhoaa jonkin kadonneen siviilisaation jämät pois jaloista.

Enemmän vanhoissa silti on omaa luonnetta, sillä uudet voisi mennä vaikka Unchartedeista tms.
 
Fire emblem: The sacred stones

Fire emblem peliksi aika unohdettava tapaus. Päähahmot on hyvät mutta muihin hahmoihin ei syntynyt oikein minkäänlaista kiinnostusta. Tarina on ihan ok, perus Fire emblem höttöä.

Blazing bladeen verrattuna lisätty satunnaiset taistelut kartalle ilmestyviä vihollisia vastaan ja pari paikkaa missä voi grindata. Mitään tarvetta näille ei ollut, koska peli on muutenkin suhteellisen helppo. En siis käynyt ylimääräisiä taisteluita.

Ei missään nimessä huono peli, mutta heikoin Fire emblem, jonka olen pelannut. Plussaa siitä, että tarinaa ei pitkitetä turhaan vaan peli on läpi reippaasti alle 20 tunnissa.
 
Fire emblem: Path of radiance

Peli jonka vuoksi ostin Switch 2:n. Oliko sen arvoista? Ehdottomasti.

Sacred Stonesin jälkeen mietin johtuiko pelin heikkous vain siitä, että pitää välillä pelata muutakin kuin Fire emblemiä. Ei johtunut. Path of radiancen läpipeluu kesti 39 tuntia. Missään vaiheessa peli tuntunut liian pitkältä.

Hyvä tarina ja hyvät hahmot, niin pää- kuin sivuhahmot. Jos Sacred Stonesin hahmoihin ei oikein syntynyt minkäänlaista tunnesidettä niin tässä oli aivan päinvastoin.

Peli on todella helppo. Paria chapteria lukuunottamatta ei mitään ongelmaa pitää hahmoja elossa. Suhteellisen ison osan peliä menin myös ilman healeria. Loistava peli jos sarjan jostain pelistä haluaa aloittaa.

Ehdottomasti omaan top 10 pelien joukkoon menee. Seuraavaksi pitää ostaa Wii, että saa pelattua Radiant dawnin. Onneksi niitä saa halvalla.
 
Lego Horizon Adventures

Halusin pelailla jotain tiiviimpää teosta välillä, joten heitin sitten tämän konsoliin. 7-8 tuntia myöhemmin on tarina läpi ja jäljellä enää niitä loputtomia expeditioneita.

Peli oli ihan kiva ja viihdyttävä mutta ehkä jo vähän turhankin lyhyt vaikka lyhyttä teosta odotin ja toivoinkin. Pari aluetta olisi voinut olla lisää ja olisi ollut parempi koko pelille.

Hauska oli huomata että pelin introruudussa sekä välivideoissa on aina ne asusteet sekä kylä, jonka on itse muokannut. Näin ei ole aina edes isommissa peleissä, joten tuo oli sellainen "oho, siisti!"-tason hoksaaminen. Tämän asian huomasin oikeastaan sen kautta kun koko kyläni oli täynnä bajamajoja. Juu, en ole kasvanut aikuiseksi. :D

Mitäpä tästä muuta voisi sanoa. Viihdyttävä ja tiivis kokemus, josta varmasti saisi iloa pidemmäksikin aikaa vaikka lasten kanssa pelaten. Lego-pelien toistokaan ei haitannut, sillä aiemmasta Lego-pelistä on ikuisuus ja tämä ei edes ole sitä perinteisintä Lego-pelien menoa.

Jos täytyy joku numeroarvosana antaa, niin kyllä 7/10 on helposti. Miksei vaikka kasikin mutta lyhyys ja tietynlainen yllätyksettömyys painavat arvosanaa alemmas. Teknisesti ja graafisesti kyllä ihan huippuluokkaa ja tarinakin perusviihdyttävä Lego-versio Horizonista.

Pakko vastailla myös pariin aiempaan kommenttiin pelistä:

Alunperin mun ei pitänyt tätä edes hommata, koska mua suorastaan vitutti se kaikki tuohon maailmaan sopimaton tauhka mitä videoissa näki eli se koko kotikylä oli täynnä jotain hodarin myyjää, huvipuistolaitteita ja muuta vastaavaa.
Hyvä uutinen on, että noita ei ole pakko laittaa sinne ellei halua.
Häh! Pelin paras juttu oli se että yli puolet kylästä saattoi olla pelkkiä bajamajoja! :D

Toki jos haluaa kaikki kultaiset palikat kerätä niin sitten täytyy suorittaa kaikki keikkataulun tehtävät ja niissä pitää tehdä eri asioita esim kanaksi, poliisiksi, kosmonautiksi ja eri ninjago hahmoiksi pukeutuneena.
Anteeksi, mutta mä luulin ostavani HORIZON pelin.
No, no. Tämä on nimenomaan Lego-peli ja sellaisena se kannattaa ottaa. Se kulloiseenkin peliin valittu aihepiiri on vain kehys, jossa sitten on Legoa sieltä ja täältä.

Jos halua platinan niin kaikki pitää grindata tasolle 20.
Mä pelasin Teersalla ja Varlilla yhden kentän kummallakin ja kaikki muut Aloylla ja Tarinan läpäisyn jälkeen Aloy tais olla tasolla 17 tai 18.
Itselläni jäi Aloy tasolle 19 ja muilla en pelannut yhtään. Aika paljon saa grindata jos menee yhtä kauan jokaisella hahmolla.

Tarina kesti 7 tuntia. Kentät kyllä tuntui olevan paljon yksinkertaisempia mitä muissa lego peleissä ja yhden arvostelun mukaan niihin ei voi enää edes palata uudestaan vaan tarinan jälkeen on muutama kovempi pomo voitettava ja niiden jälkeen aukeaa free moodi, mutta siinä peli kuulemma jotenkin generoi ne alueet tai jtn ja niissä sitten tehdään se hahmojen grindaus.
Kentissä muuten vähän ärsytti se että ne oli pätkitty välillä hyvinkin lyhyisiin pätkiin, joiden välillä oli siirtymä.
 
Viimeksi muokattu:
No, no. Tämä on nimenomaan Lego-peli ja sellaisena se kannattaa ottaa. Se kulloiseenkin peliin valittu aihepiiri on vain kehys, jossa sitten on Legoa sieltä ja täältä

No mun suosikit on lego city undercover sekä D.C. super villains eikä kummassakaan tartte pukeutua vaikka barbiksi vaikka niistäkin on legoja tehty.
Ihan kuten horizon teemaiseen peliinkään ei olisi pitänyt tunkea mitään ninjago hahmoja ja muita.
 
No mun suosikit on lego city undercover sekä D.C. super villains eikä kummassakaan tartte pukeutua vaikka barbiksi vaikka niistäkin on legoja tehty.
Ihan kuten horizon teemaiseen peliinkään ei olisi pitänyt tunkea mitään ninjago hahmoja ja muita.
Joo, ymmärrän näkemyksesi mutta kuten kirjoitit, niin niitähän ei tosiaan ole pakko käyttää tai laittaa millään lailla esille. :)

Tai tietty siinä kohtaa kun/jos tekee haasteita mutta ei itseä ainakaan haittaa joku pari asiaa tehdä aina eri hahmolla. Itse en olisi jaksanut pelata muutenkaan kuin Aloylla, joten siinä mielessä pelin kolme muuta hahmoa oli jo itselle turhia. Niiden aseet olisin myös mieluusti halunnut suoraan Aloyn käyttöön kun sillähän on niitä varsinkin toisessa pelissään ihan helvetisti, niin olisi vain ollut oikein toteutettu.

Aika nopsaa muuten ne levelit nousee kun pudotti vaikeustason helpoimmalle ja käyttää kahta ohjainta. Vähintään yksi taso tulee aina per rundi, joten ei hahmojen kehityksessä lopulta kauhean pitkään mene. Rundit taas kestää helposti alle 10 minuuttia.
 
Sonic rumble (steam)

Tätä tuli melkein vuosi sitten kokeiltua kännykällä ja jaksoin pari matsia pelata.
Helmikuussa sitten kokeilin tätä pc:llä ja peli iski paljon paremmin kun saa pelata telkkarin kautta ja laittaa kaikki graffat maksimiin ja tätä tulikin pelattua kahdessä päivässä 8 tuntia ja tänään taas pari tuntia lisää.

Pelin päämoodi on ring survival joka on kuin fall guys eli pelataan kolme erää ja joka erässä vain tietty määrä pelaajia pääsee jatkoon.
Sitten löytyy myös esim. team moodi ja avattavia yksinpeli haasteita joissa täytyy vaan päästä maaliin tarpeeksi nopeasti ja näistä saa tienattua niitä punaisia tähtisormuksia jotka on pelin premium valuuttaa.
Toki noita saa muutenkin, mutta koska kyseessä on free to play peli niin kaikki on suunniteltu tavalla joka houkuttaa pelaajan käyttämään oikeaa rahaa.

Toisaalta mun mielestä on epäreilua kuinka tätä haukutaan huonoksi pelkästään mikromaksujen takia sillä et sä mitään etua saa siitä, että päätät jostain syystä käyttää 40e yhteen kosmeettiseen skiniin.
Toki samalla rahalla vois just nyt ostaa vaikka steamin alesta reseident evil 2/3/4 remaket, mutta jos käytät mieluummin saman rahan yhden sonic hahmon skiniin niin se on oma valinta.
Pelissä on myös tälläkin hetkellä varmaan 3 eri "battle pass" tyylistä settiä joissa tietenkin on se ilmais versio ja maksullinen versio.
Mä sain tuon parin tunnin aikana melkein koko pääsäis event systeemin pelattua loppuun, mutta tietenkin siinä on kaikki skinit sen 9e maksavan version takana.

Peli kuitenkin on ihan hauskaa pelattavaa vaikka tuskin kovinkaan pitkäikäistä hupia, mutta kuten mä aina sanon niin jos mä pelaan jotain moninpeliä edes 20 tuntia niin mun kohdalla se on jo todella paljon ja tän parissa on mennyt jo yli 10 tuntia.
Tämähän sai maaliskuussa isomman päivityksen joka poisti pari pelimoodia, mutta myös lisäsi 30 uutta kenttää ja samalla pelin nimikin muuttui sonic rumble partyksi.
 
Dynasty Warriors: Origins

Kannattaa ihan suosiolla pysytellä alitasoisena leveleissä.

Kun pelasin peliä ensimmäistä kertaa en aluksi pitänyt parry mekaniikasta lainkaan mutta sitten hetkellisesti havahduin ajattelemaan että onko tässä samanlainen parry kuin Metal Gear Risingissa jossa pitää parryta kääntämällä oma hahmo kohti tulevaa iskua ja ehdin jo innostua mutta aloin kuitenkin kokeilemaan sitä eri suunnista ja tajusin että voit parryta jopa selkä edellä... Toisin sanoen ei tarvitse kuin painaa yhtä nappia ja se on siinä. Huonomminkin voisi olla kuten monissa moderneissa toimintapeleissä on nämä liikennevalo parryt jossa viholliset väläyttää värillistä valoa pelaajalle ennen iskua joka on säälittävin illuusio parrylle ikinä. DW:O onneksi vaatii hieman officerien silmällä pitämistä jos taistelet montaa vastaan kerralla, mutta niiden hyökkäykset on yleisesti aivan liian hitaita tarjoamaan oikeasti haastavaa taistelua, varsinkin duel modeissa.

Siitä huolimatta peli on aika hauska kokonaisuudessaan. Sen hauskuuden alkua sai toki hieman odotella sillä se alkoi vasta kolmannen chapterin kohdalla ja pelissä on vain viisi chapteria. Tykkään lukea Warriors pelien realiaikaista karttaa, tuntuu kuin pelaisi shakkia peliä vastaan (Tammi on ehkä parempi vertaus :D) Myös perus jalkasotilaiden niittäminen resurssien toivossa käy ainakin omasta mielestäni järkeen. Osa pomotappeluista oli myös ihan mukavan haastavia, varsinkin jos siinä oli vastassa vielä useampi upseeri. Warriors tyyliin taistelumekaniikat on todella simppelit. Läpäisyn jälkeen voin kuitenkin todeta nauttineeni pelistä. :)
 
Ylös Bottom