Viimeksi pelatut pelit

[wopsu]

Red Dead Redemption 1
Alkup. julkasun tienoilla kun tän viimeks pelasi niin hyvin oli unohtunu asioita, toki mappi oli tuttu, mutta tehtävissä ei aina ollut varma miten jatkuu. Pelasin pc:llä grafiikkamodeilla höystettynä ni oli ihan nätti jopa, suurilla freimeillä.
Heppa nyt käänty ku laiva ja korkeuseroissa vähän tönkköä liikkumista, mutta olihan tää hyvä, "taas" kerran! Juosten tuli mentyä.

 

[pelle]

Brothers: the tale of two sons remaster (ps5)

Tämä julkaistiin alunperin xbox360:lle ja ps3:lle ja alunperin tämä oli puhdas yksinpeli jossa sä ohjaat vanhempaa veljestä vasemmalla tatilla ja käytät vasenta liipaisinta ottamaan kiinni asioista ja oikea tatti sekä liipaisin ohjaa pikkuveljeä.
Tähän versioon lisättiin lokaali co-op, mutta mä pelasin tän kaverin kanssa sen pleikkarin share play systeemin kautta ja homma toimi hyvin poislukien se kuinka share play yhteys menee poikki aina tunnin välein, mutta onneksi sä voit vaan laittaa sen uudestaan päälle ja homma jatkuu just samasta kohdasta joten en teidä mikä pointti tuolla on.

Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt tämä oli huimasti kivempi kokemus kuin aikoinaan yksin pelatessa ja tässä huomasi myös samoja mekaniikkoja mitä käytettiin paljon myöhemmin split fictionissa kuten se jossa veljekset on köydellä toisissaan kiinni ja toisen täytyy pitää seinästä kiinni samalla kun toinen heilauttaa itsensä toisen pidikkeen luo. Tuo oli ihan kuin se "mato" osuus split fictionissa.
Pituutta tällä oli vain 3-4 tuntia, mutta tälleen kaverin kanssa pelattuna kyllä sen 8e ale hinnan arvoinen mitä tämä maksoi.

 

[kopolanpoika]

Brothers: the tale of two sons remaster (ps5)

Tämä julkaistiin alunperin xbox360:lle ja ps3:lle ja alunperin tämä oli puhdas yksinpeli jossa sä ohjaat vanhempaa veljestä vasemmalla tatilla ja käytät vasenta liipaisinta ottamaan kiinni asioista ja oikea tatti sekä liipaisin ohjaa pikkuveljeä.
Tähän versioon lisättiin lokaali co-op, mutta mä pelasin tän kaverin kanssa sen pleikkarin share play systeemin kautta ja homma toimi hyvin poislukien se kuinka share play yhteys menee poikki aina tunnin välein, mutta onneksi sä voit vaan laittaa sen uudestaan päälle ja homma jatkuu just samasta kohdasta joten en teidä mikä pointti tuolla on.

Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt tämä oli huimasti kivempi kokemus kuin aikoinaan yksin pelatessa ja tässä huomasi myös samoja mekaniikkoja mitä käytettiin paljon myöhemmin split fictionissa kuten se jossa veljekset on köydellä toisissaan kiinni ja toisen täytyy pitää seinästä kiinni samalla kun toinen heilauttaa itsensä toisen pidikkeen luo. Tuo oli ihan kuin se "mato" osuus split fictionissa.
Pituutta tällä oli vain 3-4 tuntia, mutta tälleen kaverin kanssa pelattuna kyllä sen 8e ale hinnan arvoinen mitä tämä maksoi.

Brothers: the tale of two sons remaster (ps5)

Tämä julkaistiin alunperin xbox360:lle ja ps3:lle ja alunperin tämä oli puhdas yksinpeli jossa sä ohjaat vanhempaa veljestä vasemmalla tatilla ja käytät vasenta liipaisinta ottamaan kiinni asioista ja oikea tatti sekä liipaisin ohjaa pikkuveljeä.
Tähän versioon lisättiin lokaali co-op, mutta mä pelasin tän kaverin kanssa sen pleikkarin share play systeemin kautta ja homma toimi hyvin poislukien se kuinka share play yhteys menee poikki aina tunnin välein, mutta onneksi sä voit vaan laittaa sen uudestaan päälle ja homma jatkuu just samasta kohdasta joten en teidä mikä pointti tuolla on.

Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt tämä oli huimasti kivempi kokemus kuin aikoinaan yksin pelatessa ja tässä huomasi myös samoja mekaniikkoja mitä käytettiin paljon myöhemmin split fictionissa kuten se jossa veljekset on köydellä toisissaan kiinni ja toisen täytyy pitää seinästä kiinni samalla kun toinen heilauttaa itsensä toisen pidikkeen luo. Tuo oli ihan kuin se "mato" osuus split fictionissa.
Pituutta tällä oli vain 3-4 tuntia, mutta tälleen kaverin kanssa pelattuna kyllä sen 8e ale hinnan arvoinen mitä tämä maksoi.

Onko tässä myös couh Coop possibility? Ilmeisesti hommasit pelin joskus aiemmin, nyt näyttää 20e olevan Pleikan kauppapaikalla

 

[pelle]

Juu siis saman sohvan coop on se ainoa tapa, mutta tuon play sharen avulla voi siis pelata myös noita saman sohvan co-op pelejä kaverin kanssa netin yli.
Eli tuo toimii ihan niin, että party chatissa vaan valitsee share play ja sitten voi valita pelaako kaveri sun sijasta vai pelaatteko yhdessä.

Ja tuo oli tarjouksessa muutama viikko sitten, mutta se tuntuu olevan melkein parin kuukauden välein tarjouksessa joten se saattaa tulla tarjolle vielä tän vuoden puolella.
Kannattaa heittää wishlistille niin näkee helposti koska se on tarjouksessa.

 

[Eliminaattori]

Ankkurivalo eli P1: Anchor Light ei vakuuttanut, vaikka jotain positiivista siinäkin on. Arvostelu.

 

[stammy]

Keeper (Xbox Series X)

Keeper käynnistyi hitaasti, mutta nappasi otteeseensa pelin edetessä. Tykkäsin siitä miten peli kehittyi loppua kohden. Siinä missä alussa tuntui, että tätäkö tämä on loppuun asti, niin Double Finella olikin muutama kortti hihassa. Tunnelma säilyi kokoajan vahvana. Noin viiden tunnin kestollaan tämä on mukavan tiivis paketti, mutta samalla tuntui vähän lyhyeltä.

Pidin kovasti Keeperistä, joka hieman kokeellisena taidepelinä sopii loistavasti GamePassiin. Peliä voisi kuvata myös jonkinlaiseksi kauniiksi kävelysimulaattoriksi, sillä pulmat on rakennettu niin, että peli etenee melkein kuin itsestään, kuitenkin niin, että pelaaja tuntee koko ajan tekevänsä jotakin. Kannattaa ehdottomasti napata tämä välipalaksi isompien pelien väliin, sillä kesto on siihen juuri passeli. Peli toimi loistavasti hitaan temponsa puolesta myös pilven kautta pelattuna. Itse pelasin tämän kokonaan puhelimen ruudulta.

 

[wopsu]

The Last Caretaker (PC)

Tämän vuoden toiseksi koukuttavin peli tuli kuin varkain hyppysiini, heti Death Stranding 2:n jälkeen!
Tutustuessani peliin en edes tiennyt tämän olevan suomalaisten kyhäämä! Survival, crafting jne.

Voi pojat sitä fiilistä kun pääsi organisoimaan omaa laivaa ja kyhäämään infastruktuuria kuntoon seuraavaa seikkailua varten.
Myös muiden eri facilitien tilat oli vain pakko laittaa kuntoon ja pyörimään vähän kuin itekseen, tuottaen sähköä jne. Kaapeleita tulikin vedettyä jos jokunen metri. Kevyt perfetionismi saavutti jälleen oman mielen ja peli koukutti aina "loppuun" asti! Tällä hetkellä vain pc:llä ja n: 20h pelattavaa, joskaan se ei aivan itselle riittänyt.

 

[HideoMiyamoto]

Tomb Raider 2013

Nyt on hyvä aika aloittaa Tomb Raider koko sarjan pelaaminen ja aloitin ajallisesti siitä ekasta pelistä. Toki osassa peleistä tapahtuu asioita ennen tätä peliä mutta suurinosa tapahtumista kuitenkin tämän jälkeen.

Tämä on aina ollut itselle sellainen "inhokki" koska vuosien jälkeen kun saatiin uusi TR se ei ole mitään kuten vanhat pelit. Mutta luulen koska meillä on nyt lähes täydelliset remasterit olemassa en enää kaipaa tämän pelin kohdalla sitä vanhan koulukunnan gameplaytä. Eiköhän ne mitä meillä on riitä siitä.

Tämä osa ottaa paljon enemmän mallia Uncharted sarjasta mutta mielestäni nämä on pelinä parempia kuin Unchartedit. Naughty Dog osaa kyllä teknisen puolen ja tarinan kerronnan mutta pelattavuus ja kenttärakenne on aina ollut se selkeästi heikompi osa-alue. Tässä on paljon luonnollisempi kenttäsuunnittelu koska kun tulet alueelle et voi heti päätellä että jahas kohta taistellaan kun nämä esteet on aseteltu niin sopivasti ja on pulloja ja tiiliskiviä jokapaikassa.

Tarina ja Lara on tässä mielestäni tosi hyvin tehty ja kiva katsella pelin aikana kun Lara kasvaa pelin edetessä ja on ihan eri persoona kun lopputekstit rullaa. Myöskin Laran isähahmo on tosi hyvä. Toiseen ääripäähän myös mahtuu niitä ärsyttäviä tyyppejä kuten Reyes, monesti toivoin että voisin katkaista sen kaulan.

Tämä ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan originaalin trilogian tasolla mutta se on silti hyvä peli, se antaa pelaajalle paljon enemmän tilaa hengittää kun Uncharted joka on yhtä toimintaa lähes kokoajan. Se näyttää meille erillaisen inhimillisemmän ja haavoittuvan Laran joka kokee todella kovia ja se kovettaa häntä jatkamaan eteenpäin.

Pelasin tämän PS5 prolla ja ainakin tämä PS4 versio pelistä on vähän buginen äänien suhteen, Audio balanssi on paska ja jotkut ääniefektit niin kovalla että ne vaan rätisee. Myöskin jonkinverran oli audion katkeamisia kesken hahmon puheen tai monsterin huudon.

Vähän buginen mutta todella hauska peli jota on rento pelata ja Laran temmellystä mielenkiintoista seurata. Olen tämän pelin pelannut niin monta kertaa että muistan kyllä jokaisen kohtauksen ja paikan kun sinne päästiin, silti jaksoi helposti sen 10h tähän taas kuluttaa ja odotan innolla Risen kimppuun pääsemistä.

Teknisesti peli on hivenen vanhentuneen näköinen. Onhan se pohjimmiltaan PS3 peli jota on vähän viilattu. Tosin Laran uusi hahmomalli erottuu kaikesta muusta paljon paremman näköisenä joka vähän häiritsee välillä. Mutta se pyörii ainakin vankat 60 fps next gen konsolilla.

 

[Dragonfly]

Routine (pelattu: Xbox Series X)

Peli läpi.

Vuosi 1999. Pelaajan ohjastama nimetön teknikko löytää itsensä Kuussa sijaitsevalta avaruusasemalta. Hänet on kutsuttu korjaamaan maan(kuun)järistyksen aiheuttamia vaurioita. Tilanne on kuitenkin odotettua pahempi. Synkkä ja autioitunut avaruusasema huokuu pahaenteisyyttä. Missä kaikki ovat? Mitä on tapahtunut? Murhanhimoiseksi muuttuneet robotit eivät helpota mysteerin selvittämistä. Ehkä avaruuden pimeydessä piilee myös jotain robotteja kauheampaa.

Routine on ensimmäisen persoonan kauhupeli, joka nojaa vahvasti pulmanratkontaan. Toiminta jää taka-alalle, sillä pelaajan odotetaan pikemminkin pakoilevan ja väistelevän uhkia kuin säntäävän taisteluun. Tunnelma on onnistuneen painostava. Ei pelkästään siksi, ettei pelaajan ohjaama teknikko ole mikään toimintasankari, mutta myös pelin miljöön ansiosta.

Avaruusasema on mallinnettu upeasti. Paljas betoni somistaa seiniä ja sikin sokin levinneet tavarat kertovat äkkinäisestä lähdöstä ja paniikista. Rikkinäinen putki tiputtaa vettä ja vanhat putkinäyttöpäätteet hohtavat himmeää komentokehotteen hehkua. Loistelamput ja muut valonlähteet valaisevat liian vähän tunteakseen olonsa turvalliseksi, mutta juuri tarpeeksi, että näkee mihin on menossa. Erilaiset alueet ovat suunniteltu sokkeloisiksi, jossa ovet ja reitit aukeavat vähitellen löydetyillä turvakoodeilla ja vastaavilla. Uusia salaisuuksia paljastuu vähitellen siitä mitä asemalla on tapahtunut.

Routine odottaa pelaajalta paljon. Se ei ohjaa seuraavan reittipisteen luo. Se ei kerro ratkaisua pulmiin, eikä karttaa ole. Pelaajan on tarkkailtava ympäristöään, tutkittava paikkoja ja luettava tarpeellista tietoa tietokoneen ruudulta. Vaikka tykkään siitä ettei pelaajaa ohjata liikaa, Routine tuntui paikoin jopa liian "manuaaliselta". Immersion ja intensitiivisyyden kannalta mahtavaa, mutta välillä ei oikeasti tiennyt mihin mennä.

Äänimaailma on minimalistinen, mutta tunnelmaan sopiva. Autio avaruusasema on hiljainen, paitsi kun uhka lähestyy. Oli se robottien askeleet tai joku muu epämääräinen ääni. Pelin ambianssi kokonaisuudessaan on äärimmäisen onnistunut.

Xboxin pelikello näytti vähän reilua seitsemää tuntia, kun lopputekstit rullasivat ruudussa. Tämä tuntui näin painostavalle ja pelaajan hoksottimia jatkuvasti vaativalle pelille sopivalta pituudelta. Tunnelma on mainio ja mitä enemmän pelin tarjoamasta mysteeristä saa selville sen enemmän se kiinnostaa.

Tykkäsin.

Traileri vielä kaupan päälle:

 

[shamaniac]

Tormented Souls (PS5) - Ensifiilikset

Tämähän on siis sellaista oikein perinteistä Resident Eviliä mutta isommalla puzzle-painotuksella. Se tulee selväksi heti alussa. Ensimmäisten ressojen kanssa yhteistä on myös laatu, sillä välivideot on melkein kuin PS1-ajalta. Ääninäyttelystä on taas saatu vielä kömpelömpää ja huonompaa eikä siinä ole edes ressojen camp-fiilistä mukana.

Jossain arvostelussa kritisoitiin alussa nähtävää kohtausta, jonka ajattelin olevan lähinnä nykyaikaan kuuluva ylireaktio. No, ei se ihan väärässä ollut, sillä kohtaus oli todella irrallinen ja turha, joskaan en itse kokenut sitä niin karmeana mitä arvostelun perusteella odotin. Turha kyllä ja ilmeisesti koko kohtauksen perimmäineen syy oli saada ruudulle alastomuutta.

Toinen kritiikkiä saanut asia oli vanhan tyylin rajoitettu tallennus, jonka koin myös olevan turhaa valitusta, sillä hommahan kuuluu vanhoihin RE-peleihin. No, täytyypä sanoa että kyllä aika paljon tympi kun piti vetää uusiksi monen eri huoneen nuohous kuoleman jälkeen, joten jos tuollainen tallennus täytyy mukana olla, niin ainakin se on aina tuntunut jotenkin paremmin rytmitetyltä RE-peleissä.

Kauhua en tästä itse saa kauheasti irti. On siellä groteskeja näkyjä genren tapaan mutta ei ne itselle ole enää vuosiin toimineet. Lähinnä tuovat asiaan kuuluvaa tunnelmaa. Vihut on peruskuvastoa eli jonkinlaisia ihmiskokeita tai mutantteja, joilta puuttuu ehkä osa raajoista ja joihin on kiinnitetty tai kasvanut piikkejä tai muita ulokkeita. Ilmeisesti tässä vihollisia myös kannattaa ja voi tappaa sitä mukaa kun niitä kohtaa, sillä väistely ressojen tapaan tuntui huonolta vaihtoehdolta. Varsinkin kun vihut tuntuvat jäävän aina sen oven taakse, jonne menee, joten ne iskevät heti kun huoneeseen palaa. Ne on siis vähän pakko tappaa pois tai joutuu hyvin helposti stunlockiin.

Pelin välivideoiden grafiikkaa ehdin jo kritisoida mutta itse peli näyttää tarpeeksi hyvältä, mitä auttaa tietysti genreen kuuluva pimeys. Rosoisuus on myös tiettyyn pisteeseen asiaan kuuluvaa. Äänet ääninäyttelyä lukuun ottamatta on nekin kunnossa.

Pituutta tällä ei varmasti voi kovin paljoa olla, sillä tästä löytyy mm. pelaa peli läpi kolmessa tunnissa -trophy. Ja se on hyvä niin, sillä ei tällaiset nyt kovin montaa kymmentä tuntia kannatakaan kestää. Ei varsinkaan tällä laadulla.

Alun perusteella siis kovin hiomaton ja "b-luokan", vanhan ajan kauhuselviytyminen, jossa selviytymistä hyvin vähän oloisesti ja puzzleja senkin edestä. Se sopii minulle ja oli myös oston perusteena. Kyllä tämän parissa hyvin varmasti viihtyy ellei kritiikin kohteet tästä lisäänny tai pahene.