Viimeksi pelatut pelit

[Jartza72]

Varmaan sinänsä tiedätkin, mutta muistutuksena vielä joka tapauksessa, että jos ei omista Xbox 360-konsolia, niin näitä sille tehtyjä fyysisiä kappaleita ostaessa, pitää muistaa tarkistaa, että kukin peli löytyy taaksepäin yhteensopivien pelien listalta. Itse olen oheisen linkin takaa löytyvää listaa käyttänyt:

List of backward-compatible games for Xbox One and Series X/S - Wikipedia

en.wikipedia.org

Juu tämä asia on tiedossa ja omistan kyllä "useammankin" 360 konsolin.
Suurin osa näistä peleistä on tullut hommattua jo silloin aikoinaan uutena.
Nykyään tulee osteltua "edullisia" tupla kappaleita noista vielä muovissa olevista peleistä ihan pelaamista varten tai sitten kavereiden kokoelmia kartuttamaan.
Hyvä veli verkoston ja lomailun avulla ympäri Suomea on paljon helpompi kasvattaa tuota omaa kokoelmaa.

 

[kissanpoika]

Duke Nukem 3D: 20th Anniversary World Tour (PS5 Pro)

Edellisen kerran Duke Nukemia olikin tullut pelattua joskus kyseisen pelin julkaisuvuoden 1996 tietämillä. Muistelen, että Duke saapui Suomeenkin ryminällä. Tai no ainakin lapsuuden tuppukylään. Nyt oli peli, jossa testosteronia uhkuva aurinkolasimies heittää rajua läppää, seteleitä strippareille ja paskoo kirjaimellisesti vihollistensa päälle. Viikset alkoivat kasvamaan ihan jokaisella pelaajalla, joka pelasi peliä vähintään legendaariseen strippiluolaan saakka. Tuohon kenttään peli jäi minullakin yli parin vuosikymmenen ajaksi.

Tämä uusioversio pitää sisällään alkuperäiset kolme episodia: L.A. Meltdown, Lunar Apocalypse ja Shrapnel City. Lisäksi version erikoisuutena on kaksi uutta episodia, joihin en kuitenkaan tällä kertaa koskenut. Vaikka alkuperäiset tekijät ovatkin olleet näitä jälkimmäisiä tekemässä, minulle riitti "alkuperäinen" kokemus. Tähän versioon oli tuotu myös sellainen uudistus, että kuolon koittaessa saa mahdollisuuden kelata tapahtumia taaksepäin. Sitten olisi ollut vielä kommenttiraitaa, uudistettua 3D-moottoria (uuden ja vanhan välillä sai vaihtaa lennosta) ja uusittua ääniraitaa.

90-luvulta muistin sen, että pelattavuus tässä on kunnossa. Se pätee edelleen myös ohjaimella pelatessa. Ongelmat ovatkin mielestäni kenttäsuunnittelussa. Varsinkin pelin alussa kentät ovat erittäin hyviä ja loogisia, mutta melko pian laatu alkaa heittelemään voimakkaasti. Välillä on täysin järjettömiä ratkaisuja niin kentän ulkonäön kuin läpäisynkin suhteen. Jossain vaiheessa kentänläpäisynappulan löytäminen alkoi muistuttaa kenttien salaisuuksien metsästämistä. Pelaaminen alkoi heikommissa kentissä tuntumaan työltä, mikä on aina huono merkki. Kenttäsuunnittelun epätasaisuudesta huolimatta kokemus jäi kuitenkin positiivisen puolelle.

Duke oli yllättävänkin raikasta pelattavaa, vaikka en varsinaisesti ole mikään lajityypin ykkösfani. Rehellinen junttimeininki, suoraan Bruce Campbellin suusta lainatut tokaisut ja hurmeinen toiminta maistuivat hyvin.

Damn, those alien bastards are gonna pay for shooting up my ride.

 

[Ippenator]

Duke Nukem 3D: 20th Anniversary World Tour (PS5 Pro)

Edellisen kerran Duke Nukemia olikin tullut pelattua joskus kyseisen pelin julkaisuvuoden 1996 tietämillä. Muistelen, että Duke saapui Suomeenkin ryminällä. Tai no ainakin lapsuuden tuppukylään. Nyt oli peli, jossa testosteronia uhkuva aurinkolasimies heittää rajua läppää, seteleitä strippareille ja paskoo kirjaimellisesti vihollistensa päälle. Viikset alkoivat kasvamaan ihan jokaisella pelaajalla, joka pelasi peliä vähintään legendaariseen strippiluolaan saakka. Tuohon kenttään peli jäi minullakin yli parin vuosikymmenen ajaksi.

Tämä uusioversio pitää sisällään alkuperäiset kolme episodia: L.A. Meltdown, Lunar Apocalypse ja Shrapnel City. Lisäksi version erikoisuutena on kaksi uutta episodia, joihin en kuitenkaan tällä kertaa koskenut. Vaikka alkuperäiset tekijät ovatkin olleet näitä jälkimmäisiä tekemässä, minulle riitti "alkuperäinen" kokemus. Tähän versioon oli tuotu myös sellainen uudistus, että kuolon koittaessa saa mahdollisuuden kelata tapahtumia taaksepäin. Sitten olisi ollut vielä kommenttiraitaa, uudistettua 3D-moottoria (uuden ja vanhan välillä sai vaihtaa lennosta) ja uusittua ääniraitaa.

90-luvulta muistin sen, että pelattavuus tässä on kunnossa. Se pätee edelleen myös ohjaimella pelatessa. Ongelmat ovatkin mielestäni kenttäsuunnittelussa. Varsinkin pelin alussa kentät ovat erittäin hyviä ja loogisia, mutta melko pian laatu alkaa heittelemään voimakkaasti. Välillä on täysin järjettömiä ratkaisuja niin kentän ulkonäön kuin läpäisynkin suhteen. Jossain vaiheessa kentänläpäisynappulan löytäminen alkoi muistuttaa kenttien salaisuuksien metsästämistä. Pelaaminen alkoi heikommissa kentissä tuntumaan työltä, mikä on aina huono merkki. Kenttäsuunnittelun epätasaisuudesta huolimatta kokemus jäi kuitenkin positiivisen puolelle.

Duke oli yllättävänkin raikasta pelattavaa, vaikka en varsinaisesti ole mikään lajityypin ykkösfani. Rehellinen junttimeininki, suoraan Bruce Campbellin suusta lainatut tokaisut ja hurmeinen toiminta maistuivat hyvin.

Damn, those alien bastards are gonna pay for shooting up my ride.

Hymiö tuolle Duken lopussa näkyvälle kommentille! Muuten tekstisi peukun arvoinen ilman hymiötä.

 

[Lebe80]

..Muistelen, että Duke saapui Suomeenkin ryminällä.

Tää tuli todella kovaa silloin. Muistan, kun eräässä arvostelussakin kerrottiin, kuinka tässä pelissä voi tuhota lähes kaiken (spritet ja textuurit vaihtuivat vain "hajonneeksi". Silti, sen aikaiseksi peliksi aivan vallankumouksellinen.

Tähän oli myös kiva modituki ja itsekin väänsin jokusen tunnin "uusia vihollisia", oudosti räjähtäviä ammuksia yms.

Pelin Build-pelimoottori myös oli paljon kehittyneemmän oloinen kuin Doomin, ja pelin kenttäeditori ei ollut niin herkkä virheille (Doomin kenttäeditorilla piti alkuun käsin tsekkailla eri "sektoreiden" numeroinnit, tai muutoin grafiikkamoottori heitti härän pyllyä).

Pelimoottori tuki kaikenlaisia avautuvia ovia (myös saranallisia), sekä veden alle sukeltamista! (todellisuudessa sukeltaessa pelaaja teleporttasi toiselle puolelle karttaa, mutta kuitenkin upeaa, jota ei oltu aikaisemmin peleissä nähty).

Duke3D:stä on paljon ihania muistoja!

 

[Deauxnim]

Chronicles of the Wolf - Astalon: Tears of the Earth - Nine Sols

"Woo-hoo! A triple-decker!". Kiireitä ja stressiä riittänyt, niin ei ole jaksanut foorumilla juuri muuta kuin lurkata, mutta palaillaanpa kolminkertaisella metroidvaniavoitolla!

Minä suosittelen kaikkia kolmea genren ystäville, mutta Nine Solsin kanssa joudun antamaan varoituksen pelin aivan käsittämättömästä vaikeusasteesta. Peli on kaunis, tunnelmallinen ja kaikinpuolin erinomainen, mutta pomotaistoissa meinasi hermo mennä kun opettelemista oli paljon, ja reaktioaika siinä myllytyksessä sai minut aika usein tuntemaan itseni vanhaksi mummoksi joka on varttia vaille vajoamassa koomaan. Mikäli kuitenkin hermot kestävät, tämän pelin lopun jälkeen voitto on ollut maukkaampi ainoastaan Sekiron loppubossissa. Voisin mennä niinkin pitkälle, etten oikeastaan välitä "soulslikesta" metroidvanioissani, mutta minkäs teet kun Nine Sols on niinkin hyvä.

Astalonista tuli nostalgiapärinät päälle heti, sillä peli muistutti niin paljon lapsena kaverilla pelatusta MSX peli Maze of Galiousista, ja toisaalta myös välillä NES pelistä Faxanadu. Haastava, mutta ei kuitenkaan liian. Välillä olin vähän hukassa että minnehän nyt pitäisi mennä, ja jossain keskivaiheen tienoilla tuli sellainen kohta että piti vain sinkoilla ympäri karttaa ja toivoa parasta. Joku voisi väittää tämän kuuluvan genreen, ja oikeassa ovat, mutta toivoisin että vähemmälläkin haahuilulla selvittäisiin. Tässä pelissä kuollaan, ja joskus jopa paljon, mutta kuollessaan on myös mahdollisuus päivittää hahmojaan, ja matka jatkuu taas!

Sama riivasi myös Chroniclesia, eli suunta oli välillä vähän hukassa, mutta tässäkin tunnelma ja musiikit veivät vaan niin hyvin mukanaan ettei sitä huomannutkaan kuinka aika meni. Astalonin tapaan myös nostalgiapaukku oli luvassa: Tämähän on aivan ilmettyä Simon's Questia! Tämä oli helpoin tästä kolmikosta, ja selkeästi eniten omaan makuun. Tunnelmallista paikkojen koluamista upean musiikin, nätin grafiikan ja pikkukivan juonen kanssa. Vähän sai kivasti pähkäilläkin noiden eri "endingien" kanssa.

 

[Mossy]

Middle-Earth: Shadow of Mordor

Tämmöinen tuote lähti backlogista tällä kertaa ja olipahan hieno peli. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta ennen kaikkea halusin saada käsitystä siitä, että mikä tämä Warner Brosin patentoima ja paljon hehkutettu "nemesis" systeemi oikein on. Tiivistettynähän se tarkoittaa sitä, että örkkijohtajilla on keskenään erilaisia suhteita ja kytköksiä, jotka vaikuttavat pelin etenemiseen. Näitä kytköksiä voi pelaaja sitten manipuloida ja käyttää hyödykseen pelin edetessä erilaisilla tavoilla. Kieltämättä tämä on varsin mielenkiintoinen systeemi, joka tosin tässä pelissä on vielä aika lapsen kengissä. Ymmärtääkseni jatko-osa vei tämän systeemin vielä seuraavalle tasolle. Harmillista kyllä, että Warner Bros tämän on tosiaan patentoinut, sillä tämä voisi toimia erinomaisesti monessa muussakin pelissä.

Itseni tässä pelissä yllätti kuitenkin kaikkein eniten se miten hauska taistelusysteemi tässä on. Pohjimmiltaan se on hyvin samanlainen mitä Arkham peleissä, mutta jotenkin se liikkeiden näyttävyys ja fyysisyys teki siitä todella hauskaa. Perustaisteluun kun yhdistettiin vielä pääosin hyvin toimiva stealth pelaaminen, niin laatuaika oli taattu. Se täytyy lisätä, että pelin alussa taistelut eivät olleet kovin hauskoja, mutta muuttuvat täysin, kun pikku hiljaa avasi lisää taitoja ja kykyjä.

Päätarinassa ei juuri ole mainittavaa, se toimii lähinnä tutoriaalina siihen miten tuo pelin selkäranka, eli nemesis systeemi toimii. Muutamia ihan viihdyttäviä välivideoita pelissä oli, mutta ei tätä tarinan puolesta voi suositella. Sivutehtävät ja muu tekeminen maailmassa oli tuon ajan peleille tyypillistä keräilyä ja "minipelejä", joissa hiivit, ammuskelet jousipyssyllä tai pistät porukka miekalla matalaksi.

Kokonaisuudessaan tämä oli kyllä positiivinen yllätys. Jatko-osakin on jo ostettuna, mutta täytyy vähän ottaa taukoa väliin. Aika halvalla nämä on usein myynnissä, niin jos tällainen Arkham Batman/Assassins Creed hybridi Keskimaassa kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti ostaa.

 

[HideoMiyamoto]

Onimusha Warlords Remaster

Tästä se kaikki alkoi PS2 aikoinaan. Ensimmäinen peli on hyvin simppeli ja lyhyt rykäisy. Japanissa. Demonit on hyökänneet ja Oda Nobunaga tapetaan pelin introssa ja herätetään henkiin demoni soturina. Samanosuke lähtee kumppaninsa kanssa pelastamaan prinsessaa.

Varsinkin tästä ekasta osasta käytetään nimitystä Resident Evil japanissa. Siinä on samat tankki kontrollit ja esirenderöidyt taustat oli tuttua Capcomin peleissä. Hyvin samantyylinen gameplay luuppi missä etsitään tavaroita joilla edetään pelissä. Pulmia ei kyllä juuri ole muuta kuin pulma laatikot ja niitä on kahta erilaista. Toisissa on numero pulma missä pitää laitta numerot järjestykseen ja toisessa pitää etsiä noteja missä kerrotaan vastaus kysymykseen. Yksi kohta pelissä on missä ratkotaan pulmia ja se on yksi "vihatuimmista" kohdista. Siinä pitää tehdä kolme erilaista pulmaa ja viimeinen on ajastettu joka johtaa game overiin ja kaikki alusta jos et ratkaissut sitä, sekä tietenkin jos et ollut tallentanut ennen sitä niin menet takaisin sinne missä viimeksi tallensit. Tämä on sitä old school aikaa kun on vaan manuaali tallennukset ja ei tietenkään cutscene skippaus mahdollisuutta.

Grafiikat on vanhahtavat, ääninäyttely vaihtelee tönköstä hauskaan riippuen hahmosta. Ei se koskaan hyvää ole mutta jotkut hahmot vaan toimii hyvin tällä 2000 luvun alun Capcom ääninäyttelyllä.

Yksi asia jota en muistanut oli että tässä remasterissa on päivitetyt kontrollit. Ristiohjaimessa on tankki kontrollit ja Analogi tatissa sitten uudet hahmo liikkuu mihin tattia käännät kontrollit kuten RE remakessa. Tämä tekee tästä myös helpomman version kuin mikään muu. Sen lisäksi aseet voi vaihtaa lennosta L2 ampuma ase ja R2 lyöntiase kun muissa versioissa se tehdään valikon kautta. Tämä ei ihan niin sujuva ole kun miltä kuulostaa kun hahmo ei saa liikkua kun vaihdat asetta mutta kun siihen tottuu niin kyllhään nämä uudistetut kontrollit on paljon paremmat. Tietysti mukana on nykypäivään siloteltu isompi resoluutio ja laajakuva tuki mutta voit halutessa käyttää 4:3.

Itsellä kesti 3h easy tasolla pelata tämä läpi. Tein Dark Realmin 10 tasoon asti. Keräsin 15 fluoritee joten tuli kuitenkin ihan kiitettävästi nähtyä peliä. Pelin läpäisystä sai panda asun Samanosukelle ja jos saat S rankin saat toisen asun myös toiselle hahmolle. Dark Realmin läpäisystä saa aseen jossa on loputon taika ja kaikkien fluoriten keräämisestä saa kai jonkun minipelin. Eli on siinä tietysti vähän lisä avattavaa mutta hyvin hyvin lyhyt peli tämä on. Iästään huolimatta silti todella hauska kokemus ja PS storessa 10 dollarilla ihan hyvä hankinta jos haluaa tällaisen päivässä pelattavan pikku rykäsyn joka näyttää mistä se kaikki alkoi.

Mutta aivan kuten muutkin Capcomin sarjat niin ensimmäinen osa on vain alkua ja Onimusha 2 tuo paljon isomman ja paremman kokonaisuuden, sitä sitten seuraavaksi innolla pelaamaan.

 

[kissanpoika]

Duke Nukem Forever (Fedora Linux 44)


Matka Duken kanssa jatkuu. Tämä osa on takuulla tunnetumpi sen kehityshistoriansa vuoksi kuin itse pelin. Tämä on suorastaan esimerkkitapaus kehityshelvetistä, joka kesti tässä tapauksessa 14 vuotta. Tänä päivänä tuolle ajalle saattaisi vain hymähtää, mutta tämä oli aikana, jolloin pelien kehittämiseen riitti se 2-3 vuotta. Kehityksen aikana teknologia ehti kehittymään ja pelimoottoria vaihdettiin tästä syystä useampaan otteeseen. Ei meinannut tulla valmista sitten millään. Vihdoin vuonna 2010 Gearbox otti Dukesta kiinni ja pusersi ulos valmiin pelin 2011.

I'm gonna get medieval on your asses!

Peli alkaa 12 vuotta edellisen pelin muukalaisinvaasion jälkeen. Duke on julkkis ja miljonääri. Juuri kun vaikuttaa siltä, että päähenkilömme voi rauhassa nauttia elämästään keskiaukeamakaksosten kanssa, alkaa taivaalta sataa murkulaa ja sikapossua. Ei perkele, taasko sitä joutuu lapion varteen!

Nobody steals our chicks... and lives!

Peli on kelvollista räiskintää ja aseissa on munaa. Pelissä on myös yllättävän monipuolinen fysiikkamoottori, jota hyödynnetään kentistä löytyvissä ongelmissa. Tehtävissä on kohtalaisesti monipuolisuutta; kutistutaan, ajetaan autolla, sukelletaan. Duken elinvoimana toimii tässä "ego", kuinkas muutenkaan? Enimmäis-egoa saa esimerkiksi käymällä pöntöllä, heittämällä kakkaa suihkun seinään ja katsomalla tuhmia videoita. Ööh.

Why so serious, Sam?

John St. John palaa Duken ääneksi ja ihan syystäkin. Ääninäyttely sopii välillä hauskoihin mutta uskomattoman tyhmiin repliikkeihin loistavasti. Ehkä niistä nauttiakseen pitää olla itsellä päässä vikaa sen verran, että tykkää Ladattu Ase 1-elokuvan tyylisestä huumorista. Sekä sanallista että visuaalista pääsiäismunaa löytyy tästä ihan älyttömät määrät. Kentistä löytyy esimerkiksi Doom-tyypin raato, Duke ei pelkää maanjäristystä (quake), Indiana Jones löytyy roikkumasta jne. Tulee mieleen lähinnä Retro City Rampage peleistä, jossa olisi vähintään yhtä paljon näitä viittauksia.

Your face, your ass - what's the difference?

Olin tämän aikanaan pelannut läpi konsolilla julkaisun aikoihin. Hyllystä löytyy edelleen erikoisversion mukana tullut Duken rintakuvapatsas. Muistelin, että tämä olisi ollut paljon huonompi peli kuin mitä se nyt pelattuna oli. Nyt toimi aivan kuten edeltäjänsäkin, eli oikein hyvin. Kunnollista junttitoimintaa ilman anteeksipyytelyä, ihan niin kuin pitääkin olla. Pelin kehitysongelmat näkyvät siinä, että peli tuntuu olevan purkalla ja jeesusteipillä yhdistetty kasa ideoita. Lisäksi peli tuntui ehkä hitusen pitkältä sisältöön nähden. Kyllä tätä silti voi suositella äijätoiminnan ja typerän huumorin ystäville.

Damn, that's the second time those alien bastards shot up my ride!

 

[HideoMiyamoto]

Onimusha 2 Remaster

Kun sanoin että Onimusha 2 on isompi peli en muistanut miten paljon isompi. Ensinnäkin remasterointi on paljon parempi kuin ensimäisessä osassa joka näytti vähän rujolta, tämä näyttää sen sijaan upealta. Tottakai se on PS2 peli ja se näkyy mutta yllättävän hienot esirenderöidyt taustat ja hahmot.

Tarina on myös paljon laajempi kuin ensimmäisessä osassa ja siitä tulee tämän pelin uudelleenpeluu arvo. Ensinnäkin itseltä kesti 6h pelata peli läpi joten se oli jo kaksi kertaa pidempi kuin eka osa. Sitten pelin läpäistyäni sain ruudulle tarina kaavion mistä näin mitä reittiä kuljin ja mitä missasin. Mietin kun yksi hahmo katosi alun jälkeen kokonaan ja näinkin sen tarinasta vain 9% kun muut oli 50-60%.

Sinulla on siis neljä kumppania joiden tarina muokkautuu sen perusteella kenelle annat lahjoja ja kenen fremiendship status on suurin tai jotain. Lahjoja löytyy ympäri peliä ja niitä voi myös ostaa monstereilta saadulla rahalla. Yksi ongelma on se että et näe mistään mikä sen kamun friendship taso on ja pitää vain päätellä sen vastauksesta pitikö se edes lahjasta. Toki helpoin keino on antaa lahjoja vaan yhdelle kamulle. Jolloin voit vähän määritellä mitä reittiä kuljet tarina kaaviossa.

Mutta ilmeisesti myös se vaikuttaa tarinan kulkuun kun kamut tulee auttaa sua niin sun pitää tyhjentää se alue vihollisista. Loppupeleissä vähän turhan moninutkainen systeemi kun et tiedä mikä vaikuttaa siihen että näetkö jotain skenaariota vai et ja peli melkeen vaatii oppaan mitä seurata. Jos tämä ei haittaa niin tässä on kyllä paljon erilaisia skenaarioita koettavaksi. Päätarinaan et voi vaikuttaa mutta sivuobjekteihin voit.

Myöskin tämä kerää kultaa ja grindaa vihuja jotta saat aarteita on vain pelin alussa. Kun lähdet tiettyyn tehtävään about puolessavälissä peli lähtee tiukasti urilla kulkevaan tarinaan mutta kun katsoin sitä kaaviota niin missasin tosi paljon sivu scenaarioita syystä jota en tiedä kun en tiedä mikä niihin vaikuttaa. Mutta peli itsessään on niin hyvä vielä nykypäivänäkin että taidan ainakin toisen rundin tehdä ja katsoa vähän oppaan avulla miten saan eniten irti pelistä. Mutta kaikkien scenaarioiden näkeminen vaatii 4-6 läpipeluu kertaa kun kaikkea ei voi nähdä kerralla.

Harmittaa kyllä vietävästi kun Onimusha 3 ei ole saanut remasteria ja emme voi jatkaa Samanosuken tarinaa. Sen verran täytyy sanoa että vaikka ekan osan tarina on sen verran ohkanen että kaikki tarpeellinen käydään kakkosen introssa läpi, ekan osan pelaaminen kuitenkin vahvistaa Onimusha 2 kokemusta niin sanotusti spoilaamatta mitään.

Mukana on myös kolme eri bonus pelimuotoa bonus valikossa joten kyllä tästä rahalle saa vastinetta jos sen ostaa -50% alesta niinkuin itse tein. Ainut isompi murheenaihe on pelin kamera joka välillä on aika paska kun ei noista old school RE kamerakulmista aina näe missä vihut on ja mitä ne tekee joten vaikeemmilla vaikeustasoilla pelaaminen voi sen takia aiheuttaa harmaita hiuksia.