Viimeksi pelatut pelit

[shamaniac]

Nyt suositus kaikille, juuri julkaistu Duskfade

Muutaman tunnin pelaillut ja tämä peli tuo täydellisesti mieleen ne kultaiset PS3 ajan tasoloikkapelit. Hippusen Ratchet and Clankia, hippusen Jak and Dexteria, mutta pyssyjen paukkeen sijasta huidotaan Kingdom Heartsin tapaan miekalla. Maisemat muistuttaa sitten taas Spyroa.

Erittäin hyvää vaihtelua isojen avointen maailmojen keskelle, jota joka peli nykyään tarjoaa.

Hintakin Nintendolla 30e, joten vahva suositus. Pelistä löytyy myös demo, mutta se tarjoaa ensimmäisen kentän pelattavaksi, joka on vähän tylsä kun ei ole vielä mitään skillsejä käytössä

Demon perusteella ei kyllä lähde ostoon vaikka tasohyppelyistä pidänkin. Taistelu oli huonoa huitomista ja ihan liikaa jo demossa yhdentekeviä kamera-ajoja, jotka alleviivaa hi-taaaas-ti että mihin pitää mennä ja että mihin pitää kiinnittää huomiota. Ei jaksa tuollaista huonolla tapaa vanhaa toteutusta tuon suhteen. Retropeleistä kannattaisi ottaa ne hyvät jutut ja hioa tai jättää pois vähemmän hyvät asiat.

Tasohyppely oli koukun saannin jälkeen ihan hauskaa mutta toisaalta niin paljon parempiakin nähty, joissa lisäksi kiinnostavampi tarina ja parempi taistelu, joten ei riitä parit kivat hetket koukun kanssa. Tosin myös syöksy oli kiva tasohyppelyssä alusta lähtien ja muutenkin se itse hyppely oli perustoimivaa hommaa.

Demon pomo oli myös oiva esimerkki siitä kuinka huonoa tuo pelin taistelu on.

Koko peli voi toki tarjota lisää plussia yms. mutta nykyään vain on liikaa parempiakin teoksia että kokisi tarpeen tätä ostaa.

 

[shamaniac]

Resident Evil 3 remake

Jotenkin aina hankala valita seuraava peli mutta kun kolmea tuoreinta vaihtoehtoa (tämä, Indika ja Unknown 9) pyörittelin, niin tämä siitä jotenkin käteen sitten jäi. Eikä kyllä harmita yhtään, sillä tuntuu että joka kerta kun näiden (varsinkin uudempien) ressojen pariin hyppää, niin sitä on ensinnäkin kuin kotonaan ja toisekseen joutuu ihastelemaan miten hyvältä peli näyttää ja miten sujuvasti se pyörii.

Kaikkein parastahan näissä tietysti on ne pelisarjan tunnushommat: kartta, joka kertoo onko jotain löytämättä; inventaario-tetris; pienoinen metroidvaniamainen rakenne, jossa eri välineillä saa auki uusia reittejä ja lokeroita. Kaikki jotenkin niin ihanan viihdyttävää, varsinkin yhdessä.

Tämän kaiken päälle sujuva pelattavuus, jossa jo pelkkä liikkuminen tuntuu tyydyttävältä, jolloin ei haittaa vaikka tämä kolmonen ei niin ihmeellistä hehkutusta olekaan saanut osakseen.

Itse olen kyllä nyt taas about rakastunut uudelleen. Ja joka ikinen kerta sama homma kun näitä ressoja pelaa.

Tämän lisäksihän tuolla olisi myös RE4 remake ollut jo pitkään pelijonossa ja Requiem on hankkimatta. Nelosta en ole aloittanut ihan sen takia että se on tullut pelattua jo kahtena eri versiona, joten vähän pelkään että voisi olla turhan tuttu. Ja siihen lisäksi se, että vaikka se on viihdyttävä peli, on se myös peli joka aloitti sen räiskintäpainotteisemman menon, millaiseksi toki melkein jokainen pelisarjan peli loppua kohden menee. Nämä onkin parhaimmillaan alussa kun ei ole sinkoja ja ohjuksia taskut täynnä ja joka puolella säntäileviä mörköjä, vaan on sitä alkujännitystä ja tutkimista.

Sen verran alussa myös olen ettei ole edes jahtaaja perässä. Saa nähdä että onko se jotenkin ärsyttävämpi kuin kakkosessa, missä koin hyypiön vain viihdyttävänä osana peliä.

 

[kissanpoika]

Resident Evil 3 remake

Jotenkin aina hankala valita seuraava peli mutta kun kolmea tuoreinta vaihtoehtoa (tämä, Indika ja Unknown 9) pyörittelin, niin tämä siitä jotenkin käteen sitten jäi. Eikä kyllä harmita yhtään, sillä tuntuu että joka kerta kun näiden (varsinkin uudempien) ressojen pariin hyppää, niin sitä on ensinnäkin kuin kotonaan ja toisekseen joutuu ihastelemaan miten hyvältä peli näyttää ja miten sujuvasti se pyörii.

Kaikkein parastahan näissä tietysti on ne pelisarjan tunnushommat: kartta, joka kertoo onko jotain löytämättä; inventaario-tetris; pienoinen metroidvaniamainen rakenne, jossa eri välineillä saa auki uusia reittejä ja lokeroita. Kaikki jotenkin niin ihanan viihdyttävää, varsinkin yhdessä.

Tämän kaiken päälle sujuva pelattavuus, jossa jo pelkkä liikkuminen tuntuu tyydyttävältä, jolloin ei haittaa vaikka tämä kolmonen ei niin ihmeellistä hehkutusta olekaan saanut osakseen.

Itse olen kyllä nyt taas about rakastunut uudelleen. Ja joka ikinen kerta sama homma kun näitä ressoja pelaa.

Tämän lisäksihän tuolla olisi myös RE4 remake ollut jo pitkään pelijonossa ja Requiem on hankkimatta. Nelosta en ole aloittanut ihan sen takia että se on tullut pelattua jo kahtena eri versiona, joten vähän pelkään että voisi olla turhan tuttu. Ja siihen lisäksi se, että vaikka se on viihdyttävä peli, on se myös peli joka aloitti sen räiskintäpainotteisemman menon, millaiseksi toki melkein jokainen pelisarjan peli loppua kohden menee. Nämä onkin parhaimmillaan alussa kun ei ole sinkoja ja ohjuksia taskut täynnä ja joka puolella säntäileviä mörköjä, vaan on sitä alkujännitystä ja tutkimista.

Sen verran alussa myös olen ettei ole edes jahtaaja perässä. Saa nähdä että onko se jotenkin ärsyttävämpi kuin kakkosessa, missä koin hyypiön vain viihdyttävänä osana peliä.

Minusta tämä on mainettaan parempi peli. Kun ei vertaa liikaa alkuperäiseen, niin mielestäni iso osa ongelmaa katoaa. Pelin lyhyt kesto kääntyy siinä mielessä sen eduksi, että tämä on helppo peli ottaa peluuseen ja vetäistä vaikka useampi kerta putkeen. Itsellä taitaa olla nopein reissu noin 2h. Ei virheetön tekele missään nimessä, mutta on monella tapaa varsin stressivapaa peli.

 

[shamaniac]

Minusta tämä on mainettaan parempi peli. Kun ei vertaa liikaa alkuperäiseen, niin mielestäni iso osa ongelmaa katoaa. Pelin lyhyt kesto kääntyy siinä mielessä sen eduksi, että tämä on helppo peli ottaa peluuseen ja vetäistä vaikka useampi kerta putkeen. Itsellä taitaa olla nopein reissu noin 2h. Ei virheetön tekele missään nimessä, mutta on monella tapaa varsin stressivapaa peli.

En ole kolmosesta alkuperäistä ikinä pelannut, kuten en kakkosenkaan originaalia. Alkuperäisinä en ole pelannut kuin osat 4, 5, 6, 7 ja Revelations.

Lyhyys ei kyllä haittaa yhtään ja nämähän on tarkoitettukin pelattavaksi moneen kertaan. Harvoja pelisarjoja, joissa se on myös todella hauskaa hommaa.

Hyvä tuo toteamus stressivapaasta pelistä. Sellaiselta nämä (ressat) jotenkin tuntuu kun niin monet asiat on sujuvia ja pelaajaystävällisiä. Siitä päällimmäisenä esimerkkinä vaikkapa tuo kartta, josta näkee suoraan onko paikat nuohottu. Onko ihanampaa asiaa olemassakaan?

 

[kissanpoika]

Hyvä tuo toteamus stressivapaasta pelistä. Sellaiselta nämä (ressat) jotenkin tuntuu kun niin monet asiat on sujuvia ja pelaajaystävällisiä. Siitä päällimmäisenä esimerkkinä vaikkapa tuo kartta, josta näkee suoraan onko paikat nuohottu. Onko ihanampaa asiaa olemassakaan?

Joo, mainitun kartan lisäksi tämä kolmonen ei myöskään ole ihan niin pelottava kuin monet muut Ressat. Esimerkiksi kakkosessa on välillä aika kuumottava tunnelma näistä uudemmista puhumattakaan.

 

[templar]

Minusta tämä on mainettaan parempi peli. Kun ei vertaa liikaa alkuperäiseen, niin mielestäni iso osa ongelmaa katoaa. Pelin lyhyt kesto kääntyy siinä mielessä sen eduksi, että tämä on helppo peli ottaa peluuseen ja vetäistä vaikka useampi kerta putkeen. Itsellä taitaa olla nopein reissu noin 2h. Ei virheetön tekele missään nimessä, mutta on monella tapaa varsin stressivapaa peli.

Täysin samaa mieltä. RE3 Remake oli julkaisussa hienoinen pettymys itselleni koska siitä vain yksinkertaisesti puuttuu originaalista tuttuja hyviä lokaatioita. Mutta nyt kun viimeksi alku vuonna pelasin RE3 Remaken uudelleen parikin kertaa, se on oikeasti tosi hauska moderni RE peli. Väistö on kiva lisä ja gameplay muutenkin ihan 5/5 tavaraa. Lyhyt kesto on mukavaa kontrastia esim. RE4, joka on mielestäni (sekä originaali että Remake) ihan liian pitkä peli.

 

[shamaniac]

Resident Evil 3 remake
---

Sen verran alussa myös olen ettei ole edes jahtaaja perässä. Saa nähdä että onko se jotenkin ärsyttävämpi kuin kakkosessa, missä koin hyypiön vain viihdyttävänä osana peliä.

No niin, nyt on jahtaaja ollut perässä jo pitkään ja on siitäkin näkemys.

On nimittäin harvinaisen ärsyttävä tyyppi ja pelimekaniikka. Hemmo ei tunnu yhtään niin dynaamiselta kuin kakkosen vastaava, vaan tuntuu olevan paljon skriptatumpi, ilmestyen tarkkoihin paikkoihin ja tietyllä tapaa. Sitten on hyökkäyksiä, jotka lähentelee teleporttausta kiinni pelaajan hahmoon.

Alan ymmärtämään pelin saamaa kritiikkiä ja itselle ainakin pitkälti isoin ongelma on tuo iso korsto ja miten se toimii. Pilaa koko meiningin.

Kakkosen herrasmies toimi enemmän kuin riviviholliset, eli se käyttäytyi johdonmukaisemmin vaikka sekin tietysti sekä ilmestyi että hävisi paikoista satunnaisesti ja saattoi tupsahtaa vaikka seinän läpi yllärinä.

Tässä kolmosessa vain tuntuu että myös kenttäsuunnittelu on mörököllin puolella eikä kiertäminen onnistu yhtä luontevasti kuin kakkosessa. Siihen päälle kolmosen mörön nopeammat hyökkäykset ja "teleporttaus", niin yhtälö on aika rasittava.

Samoin se alun fiilistelyosuuskin meni jo ohi ja nyt on taas astetta kovempia zombeja ja muita vastassa. Yhä toki ihan viihdyttävää ja toimivaa muuten mutta tuo helvetin örmö pilaa kyllä joka välissä tunnelman ja nimenomaan väärällä tapaa, eli on lähinnä ärsyttävä ja turhauttava.

 

[kissanpoika]

No niin, nyt on jahtaaja ollut perässä jo pitkään ja on siitäkin näkemys.

On nimittäin harvinaisen ärsyttävä tyyppi ja pelimekaniikka. Hemmo ei tunnu yhtään niin dynaamiselta kuin kakkosen vastaava, vaan tuntuu olevan paljon skriptatumpi, ilmestyen tarkkoihin paikkoihin ja tietyllä tapaa. Sitten on hyökkäyksiä, jotka lähentelee teleporttausta kiinni pelaajan hahmoon.

Toisaalta juuri tämä käsikirjoituksen mukaan jahtaaminen helpottaa sitä yleistä ärsyttävyyttä, mitä monessa muussa pelissä on. Eli pitäisi pohtia, että mistä se mölli nyt tulee ja koko ajan saa olla löysät housussa. Tässähän se taitaa tosiaan tulla pitkälti vain tietyissä kohdissa, eikä siinä mielessä pääse pilaamaan suurinta osaa pelistä. Ja itse kuulun siis siihen porukkaan, jonka mielestä nämä pelaajaa jahtaavat hirviöt ovat takapuolesta. Kyllä sitä peliä kannattaa vielä jatkaa, kun se jahtihomma jää lopulta aika pieneen osaan kokonaisuutta.

 

[shamaniac]

Toisaalta juuri tämä käsikirjoituksen mukaan jahtaaminen helpottaa sitä yleistä ärsyttävyyttä, mitä monessa muussa pelissä on. Eli pitäisi pohtia, että mistä se mölli nyt tulee ja koko ajan saa olla löysät housussa. Tässähän se taitaa tosiaan tulla pitkälti vain tietyissä kohdissa, eikä siinä mielessä pääse pilaamaan suurinta osaa pelistä. Ja itse kuulun siis siihen porukkaan, jonka mielestä nämä pelaajaa jahtaavat hirviöt ovat takapuolesta. Kyllä sitä peliä kannattaa vielä jatkaa, kun se jahtihomma jää lopulta aika pieneen osaan kokonaisuutta.

Ihan eri mieltä sitten ollaan. Itse en (ainakaan tässä asiassa) tykkää skriptatuista kohdista, jotka on osaksi jo videokuvaa. Paljon mukavampaa jos tuollainenkin spessupahis omaa pelinsisäisen käyttäytymissäännöstönsä, jonka mukaan pelaaja voi sitten pelata.

Enemmän minulla on ollut jo parissa tunnissa turhautumista tämän kolmosen mörököllin kanssa kuin kakkosessa missään kohtaa hattupään kanssa oli.

Ymmärtäisin myös kakkosen herrasmiehestä kritiikin siitä, että se oli jo liiankin helppo väistää ja jopa leikitellä sen kanssa. Kolmosen törppö taas on vain helvetin rasittava, jonka kanssa pitää väistöliike olla tosi hyvin hallussa vaikka se "teleporttaisi" selkään kiinni. Ja sitä se usein tekee: hyökkää helvetin kaukaa takaa suoraan selkään kiinni. Yhtä rasittavaa kuin autopelien kuminauha.

Voi toki olla että en vain ole tajunnut mitä peli haluaa tuon kanssa tehdä. Herra äksää pääsi karkuun ja jos se piti pysäyttää taistelemalla, niin se oli aika selvä tilanne. Tämän kolmosen apinan kanssa olen ainakin kertaalleen räjäyttänyt generaattorin ja pysäyttänyt sen sillä mutta en ehtinyt nurkan taakse ovesta sisään kun se hyppäsi selän takaa taas kimppuun.

Jos jotain plussaa tuosta etsii niin on se ainakin kertaalleen pelastanut zombin otteesta kun tekee tuon kiitohyökkäyksen.

Enkä minä tätäkään peliä kesken jätä vaikka vähän avaudunkin asiasta. Hyvät puolet painaa enemmän. Tosin eilen peli jäi juuri siihen kun hemmo oli kaivanut esille raketinheittimen, että...

 

[Darks]

Nyt on monessa hyviä arvosanoja saaneissa peleissä itsellä toistunut vähän sama teema, että hirveästi tykkään aluksi, mutta sitten alkaa puuduttamaan oikein urakalla.

Pragmatan tarinan pelasin läpi, aluksi olin todella ihastunut hakkerointiin ja pelimekaniikoihin, mutta sitten tapahtui jotain. Väkisin pelin puursin loppuun, mutta tuskaista se oli. Alun jälkeen pelissä ei kuolemia tainnut juurikaan tulla, joten olisikohan helpohko vaikeusaste vaikuttanut sitten peli-intoon?

Donkey kong Bananza: alkuun keräsin kaiken mahdollisen, olin ihan koukussa peliin ja oli vain pakko pelata lisää. Sitten kävi pragmatat ja kauhea kyllästyminen iski, en kerännyt enää muuta kuin mitä vastaan tuli ja äkkiä tarina maaliin. Tässäkin vaikeusaste oli aivan liian helppo, liekö sillä vaikutusta.

Halo infinite: Tuttu kaava, alkuun taas aivan parasta, lopussa täysi kyllästyminen. Tämän pelin loppua on kyllä yleisesti haukuttu, että en varmaan ole mielipiteeni kanssa yksin. Ja tämä ei ollut edea helppo peli, vaan heroic tarjoai kyllä haastetta.

 

[Doctor Pepper]

Sun kannattaa pelata siihen asti kun olet innoissasi ja lopettaa kun alkaa hyytymään. Sitten toisella kerralla loput jos taas into palaa.

 

[Darks]

Sun kannattaa pelata siihen asti kun olet innoissasi ja lopettaa kun alkaa hyytymään. Sitten toisella kerralla loput jos taas into palaa.

Pidempien pelien kanssa teenkin noin, mutta en noiden 10-15h pläjäyksien. Yleensä tauko tarkoittaa sitä, että peli tulee joskus aloitettua alusta, kun vaikea palata siihen kesken kaiken, taikka sitä että siihen ei koske enää ikinä.

 

[kissanpoika]

Pidempien pelien kanssa teenkin noin, mutta en noiden 10-15h pläjäyksien. Yleensä tauko tarkoittaa sitä, että peli tulee joskus aloitettua alusta, kun vaikea palata siihen kesken kaiken, taikka sitä että siihen ei koske enää ikinä.

Minulla on ainakin vaikeuksia palata jonkin pelin pariin, joka on ollut pitkään tauolla tai jos välillä on pelannut paljon muita pelejä. Helposti unohtaa sen, että mitä oli tekemässä ja mikä on juuri siinä pelitilanteessa olennaista. Tai ylipäätään että miten tätä oikeasti pelattiin. Se tuo ikään kuin sellaisen ylimääräisen ärsytyskerroksen peliin, joka ei ole siitä itsestään johtuvaa. Nykyään pyrinkin pelaamaan lähinnä yhtä peliä kerrallaan. Joskus toki rinnalla voi kulkea joku nettipeli, kun niissä ei yleensä tarvitse muistaa mitään.

 

[Darks]

Minulla on ainakin vaikeuksia palata jonkin pelin pariin, joka on ollut pitkään tauolla tai jos välillä on pelannut paljon muita pelejä. Helposti unohtaa sen, että mitä oli tekemässä ja mikä on juuri siinä pelitilanteessa olennaista. Tai ylipäätään että miten tätä oikeasti pelattiin. Se tuo ikään kuin sellaisen ylimääräisen ärsytyskerroksen peliin, joka ei ole siitä itsestään johtuvaa. Nykyään pyrinkin pelaamaan lähinnä yhtä peliä kerrallaan. Joskus toki rinnalla voi kulkea joku nettipeli, kun niissä ei yleensä tarvitse muistaa mitään.

Täysin sama homma itsellä.

 

[Ippenator]

Minulla on ainakin vaikeuksia palata jonkin pelin pariin, joka on ollut pitkään tauolla tai jos välillä on pelannut paljon muita pelejä. Helposti unohtaa sen, että mitä oli tekemässä ja mikä on juuri siinä pelitilanteessa olennaista. Tai ylipäätään että miten tätä oikeasti pelattiin. Se tuo ikään kuin sellaisen ylimääräisen ärsytyskerroksen peliin, joka ei ole siitä itsestään johtuvaa. Nykyään pyrinkin pelaamaan lähinnä yhtä peliä kerrallaan. Joskus toki rinnalla voi kulkea joku nettipeli, kun niissä ei yleensä tarvitse muistaa mitään.

Itseäni ei tuo pitkän tauon jälkeen palaaminen ole juurikaan haitannut. Olen niin paljon fiilispelaaja, että minulla on suorastaan kymmeniä pelejä tauolla samanaikaisesti, ja silti olen lähes aina palannut noita kesken oleviakin pelaamaan. Jopa vuosien tauon jälkeen. Viimeisin peli, jota jatkoin vuosien tauon jälkeen oli RDR2. Sitä siis pelasin viimeksi varmaankin 4 vuotta sitten, kun ei vaan jotenkin peli jaksanut pitää otteessaan 20 tunnin pelaamisen jälkeen.

Nyt kun tosiaan palasin pelin pariin vuosien jälkeen, niin olen jaksanut olla pelin kanssa kärsivällinen, ja vain jatkanut sinnikkäästi eteenpäin, Olenkin jo ehtinyt toteamaan, että peli on alkanut varsin hyvin maistumaankin. Toki tämän tyyppinen pelaaminen on aika yksilöllinen juttu, eikä varmasti sovi läheskään kaikille. Mutta ainakin oma kokemukseni osoittaa, että se voi myös toimiakin, mutta vaatii varmasti tietynlaista suhtautumistapaa asiassa.

 

[templar]

Silent Hill Origins (PSP)

SH pelailut jatkuu. Viime vuonna läpäisin ensimmäistä kertaa Silent Hill ykkösen PSP:n kautta ja se toimi yllättävän hyvin. Tarina on vielä tuoreessa muistissa niin totesin että Origins olisi varmasti hyvää ottaa tähän seuraavaksi. PSP versio löytyi vielä suht halvalla, toisin kuin PS2 versio, joten se tuntui parhaalta ratkaisulta.

Tarinallisesti tämä linkittyy ykköseen toki mutta kuten Silent Hilleissä aina, hahmojen henkilökohtaiset tarinat / tragediat itsessään vie voiton ja tässäkin päähahmolle on luotu hieno traaginen tarina. Mielenkiintoista nähdä nivotaanko Origins mukaan tuohon tulevaan Silent Hill 1 Remakeen jollain tavalla.

Pelillisesti Origins on hieman vanhentunut toki mutta täysin toimiva peli kyllä kaikkinensa ja PSP:llä kontrollit ihan ok. Lokaatioista erityisesti teatteri jäi mieleen, se oli hienosti tehty. Melee aseiden osalta tämä käyttää kertakäyttö mekaniikkaa, joka ei varmasti ole ollut monen mieleen mutta melee aseita löytyy kyllä niin älyttömiä määriä että ei se koskaan ole ongelmaksi asti. Menee jopa välillä huumorin puolella kun äijä kerää mukaan kaikki leivänpaahtimet, televisiot ja lampun varret. Jännä sikäli kun pelasin Silent Hill f:n tuossa keväällä niin ehti jo tavallaan tottua tuohon kertakäyttö melee aseisiin, ei se tunnu edes niin pahalta nyt. Bossi taistelut oli ainakin kaikki suht helppoja.

Origins ei ole pääsarjan veroinen peli mutta on kuitenkin kaikin puolin mainio sivuosa ja sisältää SH tunnelmaa riittävästi. Suosittelen.

 

[m_vierimaa]

Viikonlopun ratoksi meni Mortal Shell läpi. Kokeilin tätä ensimmäisellä kerralla 2h enkä päässyt ollenkaan sinuksi ja poistin asennuksen. Toisella yrittämälläkin meni ehkä 4h ennenkuin aloin päästä kärryille. Peli ei varsinaisesti ole vaikea mutta pelin harden mekaniikka on eräällä tapaa käänteinen bloodbornen aggressiiviselle menolle ja väistötkään eivät käyttäydy ihan yhtä loogisesti kun Soulsbornessa.

Varsinaisesti viholliset eivät ole vaikeita, oikeastaan liikesarjat ovat yksinkertaisia, mutta alussa ase tekee vain vähän vahinkoa, harden palautuu hitaasti ja kun väistökään ei tunnu loogiselta niin ei ihme että alussa palaa opetteluun runsaasti aikaa.

Kun alun yli pääsin, bossit lakosivat aika vauhdilla. Indie kehitys näkyykin juuri vihollisten ja bossien simppeliydessä, eivätkä maisematkaan nyt henkeäsalpaavia ole.

Tykkäsin siitä että peli ei ole toivottoman pitkä, isompia bosseja on neljä joista vain viimeiseen käytin todella paljon aikaa. Osin siksi että tulin tuhlanneeksi avustavia esineitä turhankin hövelisti.

Sellaisena Soulsborne välipalana tämä menee mainiosti. Kakkososakin ilmestyi juuri.

 

[shamaniac]

Resident Evil 3 remake

Kymmenen tuntia myöhemmin peli on läpi ja olihan se taas taattua laatua. Pelin negatiivisemmiksi puoliksi jäi ne, mitkä oikeastaan tympii pelistä riippumatta, eli liian skriptatut kohtaukset. Kakkosessa mr. X on paljon dynaamisempi hemmo mitä kolmosen tyyppi, joka tulee tarkemmin valituista paikoista ja usein jopa pelkästään välivideon muodossa, siinä missä kakkosessa useat kohdat oli enemmän pelin sisällä ja gameplayssä.

Lopulta tuo oli kuitenkin pieni harmi ja kokemus oli viihdyttävä. Mikäli pitää ressoista, varsinkin näistä uusista/remakeista, niin tässä on kyllä taas peli, jota ei kannata ohittaa.

Ei tämä mikään kakkosen kaltainen mestariteos ole mutta ehkä enemmänkin sellainen "lisäosa", mitä se taisi tosin alunperinkin olla: välipeli, joka oli jo silloin lyhyempi yms. Siitäkin taitaa löytyä dokumentteja Youtubesta että millainen se homma oli, taisi alkaa ihan eri pelinä alunpelin tms. Liittyikö tähän myös se DMC? Eli että sen piti olla ensin pelin joku osa mutta sitten siitä tuli DMC ja jostain ne kasasi tämän kolmosen? Ehkä, ehkä ei.

Hirveän tiivis ja jopa lyhytkin peli tämä on ja se tuntuu oikeastaan koko pelin ajan. Vähän laajempiakin alueita on välillä mutta kaikkea tuntuu määrittävän tiiviys. Loppu kohti peli myös heittää lyhyessä ajassa pari pomomatsia peräkkäin ja niitä tuntuu muutenkin olevan paljon pelin pituuteen nähden.

Samoin peli on melkein kuin pastissi koko pelisarjasta, sillä siitä löytyy aika lailla kaikki "pakolliset" RE-asiat: vihujen "upgradet", "yllärikoirat", viemäri, maanalainen laboratorio ja sen huone, missä ensin nähdään vihulaiset, jotka hetkeä myöhemmin käyvät kimppuun, varastohuone-puzzle, yms. Spoilerissa ei sinänsä mitään pelisarjaa pelanneille ylläreitä mutta jos ei halua tietää millaisia alueita ja muuta on tarjolla, niin älä lue. Ei spoilaa juonta tai ole kauhean yksityiskohtaista mutta jos on herkkä spoilereille ja haluaa neitseellisen kokemuksen, niin halusin olla kohtelias.

Kyllä tämä nyt vähintään 7/10 peli on ja se ei omissa kirjoissani tarkoita huonoa teosta. Ainoastaan lyhyys ja tietyllä tavalla liiankin kaavamainen tuttuus laskee arvosanaa mutta ehdottomasti kyllä tosiaan peli, mitä ei kannata pelisarjasta tykkäävän jättää väliin.

Uusintapeliarvoa lienee myös kosolti, joten kunhan tässä saa uudet kierrokset alle niin tuo arvosana voi vielä noustakin. Sen verran hauskoja nuo on yleensä pelisarjan peleissä olleet. Lopun jälkeen aloin farmaamaan tappoja, jotta saa pisteitä mm. loputtomaan raketinheittimeen, ja onpahan ollut taas vapauttava kokemus riehua menemään ilman että pitää miettiä panosmääriä yms.

Nämä uudet Residen Evilit on kyllä malliesimerkki siitä, miten pelisarjan olennaiset asiat on pidetty mukana mutta samalla kehitetty niitä asioita, joita kannattaa.

Loppuun ristiriitainen ajatus: olisiko peli parempi vai huonompi jos tallennuksessa olisi yhä ne "ribbonit"? Nyt on vaara että kokemus vesittyy kun voi tallentaa vaikka jokaisen pienenkin etenemisen jälkeen, mitä siis itsekin tosi paljon teen. Tämä tekee toisaalta pelistä juuri sen stressivapaan ja mukavan kokemuksen mutta samalla siitä jää pois se "survival" eikä "horroriakaan" niin paljoa ole kun uusintayritys on niin pienen vaivan takana.

Tosin tämä "ongelma" taitaa ratkea nostamalla vaikeustasoa. Siellä ne ribbonit taitaa ollakin, vai onko? Eikös kakkosessa ollut jo normitasolla ne, vai muistanko ihan väärin?

Toki ribboneiden kanssakaan peli ei silti kauheasti muuttuisi, sillä niitä nyt on aika helppo käyttää taktisesti, jolloin se vaikutus voisi olla lopulta niin pieni että lienevätkö juuri sen takia jättäneet sen tästä pois, ainakin oletusvaikeustasolla.