Vastaus: White Knight Story [Hype]
Tuotantoarvot ovat ihan yksi hailee jos peli seuraa jrpg:den kuolettavan väsynyttä 'pirtsakka tyttö joka istuu jalat taitettuna sivuille ( eli näin:
http://www.tmpanime.com/images/medium/og020091_MED.jpg )' mentaliteettiä.
Kyse on siitä, maailma on nähnyt jo riittävästi pelejä, päähahmo on aikuisiän reinalla oleva poika, ja tämän hahmokemia on sitä, että joku kevytkenkäinen tyttö vetää aina päähahmon sanattomaksi ja muut naureskelevat asialle. Mukana tietysti kaiken nähnyt ja kokenut veteraani, joka ei kuitenkaan jostain ihmeen syystä ala johtamaan ryhmää. Tämän lisäksi pelissä käydään tietenkin 15 mininuutin välein maailman syvällisempiä keskusteluja siitä, miten maailman kohtalo on käsillä ja ehkä lauotaan muutama filosofinen totuus mukaan. Mitään todellista hahmokehitystä tai muutakaan pelaajan älykkyyttä vähemmän solvaavaa juonentynkää ei näistä peleistä tietenkään löydy.
Tätä tarkoitti aikanaan omaperäinen ja tunnelmallinen rpg:
Good old times - pelejä voi tehdä jopa ilman kliseitä
Pistetään toinen vielä tästä
(Kuvien pointtina osoittaa oikeasti ajatuksella tehtyihin yksityiskohtiin, kuten ensimmäisen kuvan brosyyri tai toisen kuvan lukon tiirikointikuva. User interfacekaan ei ole sitä samaa "simppeli boksi alhaalla missä tekstiä, numeroita ja palkkeja"-settiä)
Jopa tämä oli kuin olikin joskus omaperäistä, uutta ja hienoa - vaan ei enää miljoonannen kerran:
What could it be?
Kun kovasti kaivoin muistin sopukoista, niin sainhan vihdoin irti yhden erinomaisen, erilaisen, japanilaisen konsoli-RPG:n, joka on kaikinpuolin upean omaperäinen verrattuna muuhun liukuhihnakamaan. Eikä päähahmolla ole edes piikikästä tukkaa!!
Voiko sellaista ollakaan?
Niin ikävää kun se onkin, tämä lista täyttää omalta mutu-arviolta reilusti yli 90% high profile c-rpg:stä:
Kliseelista
Siinä hitusen perusteluja ja esimerkkejä, miksi ei enää kiinnosta.