Tulipas nyt viimein pelattua tääkin lävitse. Julkkarissa ei ollut oikein innostusta / aikaa mutta jotenkin alkoi Team Ninjan meininki kutittamaan ja ostin Wo Longin käytettynä huokeaan hintaan.
Sen verta voisin mainita että ekasta Niohista pidin paljonkin aikanaan ja sitä tuli pelattua perin pohjaisesti n. 100 tuntia. Siinä oli omat ongelmansa (mm. kenttäsuunnittelu, vaihteleva vaikeusaste) mutta hyvä peli ja tarjoaa hieman erilaisempaa Souls tyydytystä kuin esim. Fromsoftin pelit. Nioh 2 jäi aikoinaan kesken, oiskos siinä tullu jotain muuta pelattavaa silloin ja vaikutti liian samanlaiselta kuin ykkönen.
Nooh, sitten Wo Longin pariin. Hyvin paljon samasta puusta veistetty kuin jo mainittu Nioh mutta hieman karsituimmilla mekaniikoilla, joka mielestäni toimii edukseen erittäin hyvin! Itselleni Wo Longin taistelu systeemi tuntuu paljon miellyttävämmältä ja palkitsevammalta kuin Nioh. Yksinkerraisempaa mutta hemmetin tyydyttävää!
Wo Long kärsii toki myös hiukan samoista probleemista kuin Nioh, esim. kenttäsuunnittelun osalta, tosin hyppy/kiipeily tuo lisää vertikaalisuutta joka on kiva juttu. Vaikeustaso oli alussa kohdallaan ja puolen välin ikoninen boss taisto, Lu Bu, oli ehdottomasti se haastavin koettelemus mutta äärimmäisen tyydyttävä voitto parin tunnin hinkkaamisen jälkeen. Siitä tuli taas parhaillaan sitä hyvää Souls onnistumisen fiilistä! Tämän jälkeen loppua kohden valitettavasti peli helpottui liikaa, ylilevutusta tapahtui tahtomattaan, muistaakseni Niohissa kävi suunnilleen samoin. Toki, tätä on selkeesti ajateltu enemmän end game / ng+ kallellaan.
Jäi mukava fiilis, mainio peli. Rise of Ronin alkoi myös kiinnostaan heti enemmän kun näki sen gameplayta lisää, tuli vähän Wo Longin parryttely mieleen. Seuraavaksi taidan käydä DLC:n kimppuun koska mitään kyllästymisen merkkejä ei ollut havaittavissa. Niohin ps5 versiota voisi myös fiilistellä jos vain aika suo.
