Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Xbox Game Pass - pelien vuokrausta kuukausimaksulla
- Viestiketjun aloittaja Gameskeeper
- Aloituspäivämäärä
-
- Tunnisteet
- xone
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Tarina kannalta taitaa olla ihan sama mistä aloittaa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näissä on aikalailla itsenäiset tarinat. Siltä ainakin Persona 5 tuntuu.
Persona ei ole se perinteisin JRPG. Vuoropohjainen taistelu ja "luolastoissa" seikkailu on lajityypille tuttua, mutta muuten peli eroa totutusta JRPG:stä. Personoissa on paljon ihmissuhteiden kehittämistä ja paljon tarinaa, paikoin kuin visual novellia lukisi. Itseasiassa taistelu ja perinteiset JRPG -elementit ovat pienemmässä osassa ainakin Persona 5:ssä kuin osasin odottaa. Mutta kuten muutkin ovat jo sanoneet, niin ainakin Persona 5:lle pitää antaa kunnolla aikaa että se lähtee. Peli on niin pitkä ja käynnistyy sen verran hitaasti. Tosin kun vauhtiin pääsee, niin ainakin itselle on maistunut äärimmäisen hyvin.
Doctor Pepper
Well-Known Member
Personat periaatteessa kiinnostaisivat, mutta olen kanssa sellainen pelaaja, että jos pitää investoida muutama tunti johonkin ihmissuhdelätinään ennen kuin peli edes alkaa ja örkkejä aletaan tappamaan, on aika vaikea perustella sitä itselle, kun pelaamiseen käytettävä aika on nykyään niin vähissä ja töiden jälkeen ei jotkut teinien ihmissuhdedraamat jaksa kiinnostaa. Harmi, ettei tällaiselle pelaamiselle vain riitä jaksamista. Helpommalla pääsee, kun vain ignoroi kaikki pelit, joissa juonta rakennellaan tuntikaupalla välivideoilla ja tekstiruuduilla. Sitä varten on olemassa kirjat ja elokuvat, joissa homma hoituu mukavammin, kun ei tarvitse odottaa, koska pääsee itse tappamaan vihollisia.
Toisaalta eilen aloin pelaamaan Game passista poistuvaa Telling Liesia, joka kuitenkin toimi minulle ihan hyvin, vaikka on sellainen videoiden katseluun perustuva peli. Kannattaa kaikkien kokeilla, jos haluaa vaihtelua. Olin tosin aluksi ihan ihmeissäni, että mitä pelissä pitäisi tehdä, mutta kun tajusin systeemin, se oli ihan kiinnostava mekaniikka. Varmaan nyt lievässä flunssassa se tulee pelattua, kun ei jaksa pelata intensiivisempiä pelejä.
Hommasin viimein lentotikun boksille ja nyt pääsen kunnolla kokeilemaan Game passin lentopelien tarjontaa. Huomasin vain, että selkä ei kestä telkkaripelaamisen ergonomiaa tikun kanssa, niin joutuu boksin siirtämään väliaikaisesti monitorin viereen. On kyllä huima ero lentotikun ja padin välillä lentämisessä, vaikka ei välttämättä täysin tikun eduksi, koska olen niin tottunut pelaamaan padilla. Esim. The Crew 2:ssa kontrollit tuntuivat vaikeammilta tikulla eikä Star Wars Squadronskaan sujunut ihan niin hyvin kuin odotin. Pääasiassa tikku on kuitenkin hommattu Ace Combatia ja MS Flight Simulatoria varten, joista jälkimmäiseen se varmasti on parhaimmillaan.
Toisaalta eilen aloin pelaamaan Game passista poistuvaa Telling Liesia, joka kuitenkin toimi minulle ihan hyvin, vaikka on sellainen videoiden katseluun perustuva peli. Kannattaa kaikkien kokeilla, jos haluaa vaihtelua. Olin tosin aluksi ihan ihmeissäni, että mitä pelissä pitäisi tehdä, mutta kun tajusin systeemin, se oli ihan kiinnostava mekaniikka. Varmaan nyt lievässä flunssassa se tulee pelattua, kun ei jaksa pelata intensiivisempiä pelejä.
Hommasin viimein lentotikun boksille ja nyt pääsen kunnolla kokeilemaan Game passin lentopelien tarjontaa. Huomasin vain, että selkä ei kestä telkkaripelaamisen ergonomiaa tikun kanssa, niin joutuu boksin siirtämään väliaikaisesti monitorin viereen. On kyllä huima ero lentotikun ja padin välillä lentämisessä, vaikka ei välttämättä täysin tikun eduksi, koska olen niin tottunut pelaamaan padilla. Esim. The Crew 2:ssa kontrollit tuntuivat vaikeammilta tikulla eikä Star Wars Squadronskaan sujunut ihan niin hyvin kuin odotin. Pääasiassa tikku on kuitenkin hommattu Ace Combatia ja MS Flight Simulatoria varten, joista jälkimmäiseen se varmasti on parhaimmillaan.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Näköjään ovat. Kuvittelin että 3 ja 4 on vähän lyhempiä mutta eivät taida olla. Mikäs siinä upottaa 200-300h näihin peleihin.
Huvittaa aina tämä "pitää pelata vähintään kymmeniä tunteja että pääset sisään" kun oikeasti melko usein kyse on siitä että ei se oikeasti kiinnosta. Tuo lause tuntuu aina siltä että kun se juttu on itselle niin rakas niin yrittää vähän väkiselläkin saada toista siihen mukaan
Juuri kun tuossa ylempänä vitsillä heitin sen kymmeniä tunteja niin tulee oikeasti kommentti, jossa sanotaan että "vähintään 10 tuntia"
Se on helposti jonkin toisen pelin kampanja tai koko peli eikä ainakaan minulla ole heittää jokaiseen epävarmaan teokseen kymmentä tuntia että josko se nappaisi sen jälkeen Hyvin sanottu että eivät ole kaikille ja nimenomaan jo tuo kesto on yksi syy. Eli sen lisäksi että peli kestää helposti sata tuntia tai yli (?) niin se käynnistyy ja/tai sen "sopivuus" tulee ilmi vasta "10 tunnin" jälkeen.Personat eivät tosiaan ole kaikille. Itselleni ehdottomasti rakkain pelisarja. Tarina ja hahmot vaan iskee. Nytkin kun pitkästä aikaa Persona 3:sta pelasi, meni 5 tuntia putkeen huomaamatta. Pakko vaan nähdä mitä seuraavaksi, vetää yksi kerros vielä Tartaruksessa, mitä aktiviteettia sitä seuraavaksi tekisi, kenen kanssa hengailisi jne. Ei 10 minuutissa näe näissä peleissä mitään, paitsi introvideon.
Olen toki minäkin pelannut esim. BotW:n ja Death Strandingin kokonaan läpi odottaen että peli imaisisi mukaansa, joten annan kyllä mahdollisuuksia jos peli yleisesti ottaen vaikuttaa kiinnostavalta.
Tässäpä tulee syyt miksi Persona ei kehuistaan huolimatta tule ikinä itselle pelaukseen. Tai oikeastaan tästä taitaa puuttua se olennaisin syy eli se että käsittääkseni näissä on päiväaikataulut eli pitää valita mitä tekee ja on pakko tehdä myös sitä ihmissuhdehommaa. Eikä siinä mitään, Mass Effecteissä ja monissa muissa se on tosi mielenkiintoinen osa peliä mutta tässä se on jotain kouludraamaa tai ties mitä (ymmärtääkseni siis) ja vielä aikarajoin tekemistä rajoitettuna, joten ei kiitos. En äkkiä keksi luotaantyöntävämpää konseptia/yhdistelmää.
Samoilla linjoilla. Toisaalta hidas kerronta ei haittaa kunhan hommassa on jotain imua ja/tai tekemistä. Joku 10 tunnin tutoriaali harvemmin sellaista on. Samoin passiivisessa viihteessä hidas kerronta voi olla jopa mielenkiintoisempaa kuin jatkuva action kun taas peleissä toivoisi pääsevänsä tekemään edes jotain. Ei pakko ole heti päästä "räiskimään" mutta olla aktiivisena tekijänä jollain tapaa. Joku lukiolaisen (?) päivärytmi ei kuulosta asialta johon haluaisin upottaa aikaa
Mutta jos tuo TL maistui niin ota ensitilassa pelaukseen Immortality! Nyt heti! Mitä vielä odotat! Ei kestä kuin 10 tuntia ja se imee mukaansa... Ei kun ei tässä ollut sellaista vaan tuo peli/kokemus on ihan hiton loistava omassa genressään ja jos TL maistui yhtään niin Immortalitya pitäisi suunnilleen rakastaa. Siellä on aika mindblowing juttuja tarjolla mutta täytyy sanoa että se voi vaatia, jos ei nyt 10 tuntia, niin jonkun aikaa että siihen pääsee. Noin muutoinhan se tarina kyllä alkaa avautumaan heti eikä "10 tunnin päästä"
En osaa sanoa onko Personoiden isoin kynnys lukiolaisen elämäsimulaatio aiheena, aika-/päivärajoitus, hidas "sisäänpääseminen" vaiko yleinen kesto. Toisaalta tarvitseeko edes sanoa isointa kynnystä jos nuo kaikki on yhdistetty yhteen peliin
Viimeksi muokattu:
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Aikarajoja on mutta ainakaan näin ensimmäisen 30 tunnin aikana ne eivät ole tuntuneet Persona 5:ssa millään tavalla rajoittavilta tai stressaavilta.
Peli on todella ohjattu, eikä siis ilta-aktiviteetteja tai ihmissuhdekoukeroita tarvitse sen kummemmin miettiä, jos ei välttämättä halua. Aikarajat pääjuonen etenemiseen ovat ainakin tähän asti olleet niin löyhiä, että minulla on enemmänkin mennyt odotteluksi että aika tulee täyteen kun olen jo tarpeelliset jutut tehnyt. Odottelulla tosin tarkoitan sitä, että pääjuonen osalta homma on siinä kohtaa paketissa ja ihmissuhteet ja oman hahmon kehittäminen toki jatkuu.
Helppo tosin ymmärtää miksei Persona -sarja ihan kaikkien makuun ole. Pelit ovat niin massiivisia ja tarinapainotteisia, että paljon taistelua ja perinteistä toimintaa etsivän kannattaa katsella pelattavaa jostain muualta.
Ippenator
Well-Known Member
Itsellänikin toimii yleensä tähän tapaan, kuin kerrot. Kirjoitin toki, että pitäisi selvästi yli sen 10 minuuttia pakottaa itsensä peliä pelaamaan, koska se lienee selvää, ettei 10 minuutissa kuitenkaan ihan kunnon kuvaa saa siitä toimiiko peli itselleen. Mielestäni yleensä se tunti-pari alkaa kuitenkin kertoa jo jotain. Siltikin on pakko todeta, että itsellänikin on esimerkki pelistä, joka tuntui suorastaan vastenmieliseltä suunnilleen siihen asti, kunnes olin pelannut peliä parisenkymmentä tuntia. Nimittäin Dragon Quest XI tuntui sen lähes parikymmentä tuntia itselleni suorastaan vastenmieliseltä pelattavalta, ja keskeytin pelin useaan otteeseen pidemmäksikin ajaksi pelin ensimmäisten 20 tunnin aikana.Huvittaa aina tämä "pitää pelata vähintään kymmeniä tunteja että pääset sisään" kun oikeasti melko usein kyse on siitä että ei se oikeasti kiinnosta. Tuo lause tuntuu aina siltä että kun se juttu on itselle niin rakas niin yrittää vähän väkiselläkin saada toista siihen mukaan
Juuri kun tuossa ylempänä vitsillä heitin sen kymmeniä tunteja niin tulee oikeasti kommentti, jossa sanotaan että "vähintään 10 tuntia"
Onneksi kuitenkin pakotin itseni vain jatkamaan pelin parissa, koska tosiaan peli alkoi koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostaa, kun sinne parinkymmenen tunnin paikkeille pääsin. Siinä vaiheessa olin alkanut kiintyä hahmoihin, ja tottua myöskin minua aluksi suuresti ärsyttäneeseen hahmojen piirrostyyliin. Tarinakin alkoi oikein kunnolla imeä mukaansa vasta tuon parinkymmenen tunnin paikkeilla ja sen jälkeen. Lopulta jäin täysin koukkuun peliin ja pelasin sitä n. 200 tuntia tehden pelissä kaiken mahdollisen ja saavuttaen itselleni harvinaisesti myöskin pelin kaikki achievementit Xboxilla. Jos en olisi pakottanut itseäni pelaamaan selvästi yli 10 tuntia, olisin kyllä menettänyt erään parhaista roolipelikokemuksistani koskaan. Ja se olisi ollut todella sääli.
Viimeksi muokattu:
Doctor Pepper
Well-Known Member
Näen edelleen painajaisia siitä, että joudun takaisin lukioon oppilaaksi, vaikka lukiosta on jo yli 25 vuotta aikaa ja olen pätevä toimimaan lukion opettajanakin. Armeijaan uudelleen pääsystäkin näen unia, mutta ne ovat sellaisia nautinnollisia haaveunia enemmän. Jotenkin siis juuri tuo Persona tökkii siis ihan perustasolla liikaa vastaan, vaikka tiedän, että se olisi todennäköisesti lopulta pelaamisen arvoinen. Toisaalta, jos Game passissa on jo Ni No Kunin ensimmäinen osa ja toinenkin on tulossa ja JRPG ei ole se pääasiallinen suosikkigenre niin varmaan pelit voi skipata jo liiallisen kiinnostavan tarjonnan vuoksi. Seikkailujen väliset ihmissuhdehetket ovat myös minulle sellainen kynnys, että moni peli on unohtunut ensimmäisen ihmissuhdehetken koittaessa. Jos haluaisin ihmissuhteita, hankkisin niitä oikeassa elämässä. Mielummin korjaisin vaikka panssarivaunun, jos jotain oheistoimintaa on pakko olla.
Immortality on kyllä kokeiltavien pelien listalla aika korkealla. Oikeastaan isoin este sen pelaamiselle on, että se on X/S optimoitu, joten tarvitsisi varmaan raivata sille tilaa Xboxilta äärimmäisen niukasta current gen tallennustilasta, jos ei sitten pelaa sitä jollain muulla laitteella. Kuulemma se on tulossa myös Netflixin kautta pelattavaksi, mikä ehkä tarkoittaa mobiiliversiota.
Tuttua tämäkin ja ymmärrän täysin. Minulle esimerkiksi Witcher 2 oli alussa jotenkin niin tympeä pelata ja jätin intron/tutoriaalin aikana kesken. Kehujen takia pakotin lopulta itseni jatkamaan että edes vähän saisin kiinni miksi se on muka niin hyvä. Lopputuloksena helposti parhaita pelejä mitä olen ikinä pelannut.
Muitakin esimerkkejä varmasti olisi mutta en nyt osaa nimetä yhtään.
Toisaalta tulkitsisin tästä molempien osalta että näissä on joku kiinnostus ollut olemassa ja ehkä jonkinlainen aavistus että "minun pitäisi tykätä tämänkaltaisesta pelistä". Sitä se oli minulla tosin myös BotW:n kohdalla kun peli on grafiikkaa, genreä ja varsinkin Zeldamaisuutta myöten peli, josta minun pitäisi tykätä mutta ei, ei se koskaan täysin iskenyt.
Personassa taas, kuten listasin, tuntuu olevan kehuista huolimatta vain ominaisuuksia jotka ärsyttää tai vähintäänkin eivät kiinnosta pätkääkään, joten vähän vaikea on kehuista huolimatta selittää että "tästä pitäisi tykätä, eikä vaadi kuin 10 tuntia ja tietää iskeekö"
Lauseita, jotka pitäisi ikuistaa seinätauluiksi niiden "live, love, laugh"-tekstien sijasta
En kyllä äkkiä keksi miten Immortality muka olisi merkittävästi parempi uudemmalla laitteella kun kyse on kuitenkin videoiden katselusta ja etsimisestä sekä järkevän jatkumon muodostamisesta omassa päässä. Eli en välttämättä itse odottelisi pelaamista laitteen puuttumisen takia.
Viimeksi muokattu:
Doctor Pepper
Well-Known Member
Yritin tätäkin pelata useampaan kertaan, mutta oli kyllä ihan turhaa vaivannäköä. Muistelen, että keräilin jotain omenoita talojen katoilta ja sitten piti moikata jotain pappia temppelissä. Siihen se suunnilleen jäikin. Aluksi oli jotain vesipisaroita pieksettävänä. En löytänyt mitään mielekkyyttä koko hommasta.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Hyvä herra, olette hankalaa yleisöä JRPG:eiden osalta.
John Smith
Well-Known Member
Monster Hunter Rise tuli näköjään tänään Game Passiin.
en.wikipedia.org
Onko kenelläkään kokemusta tästä pelistä ? Tämä lähtee nyt itsellä testaukseen. Olen tutustunut ns. looter-shooter genreen enemmän ihan viimeisenä parina vuotena ja tykännyt paljonkin. Tämä ilmeisesti jossain määrin kuuluu tähän kategoriaan, suosiokin näyttäisi olevan aika korkea tässä pelissä.
Monster Hunter Rise - Wikipedia
Onko kenelläkään kokemusta tästä pelistä ? Tämä lähtee nyt itsellä testaukseen. Olen tutustunut ns. looter-shooter genreen enemmän ihan viimeisenä parina vuotena ja tykännyt paljonkin. Tämä ilmeisesti jossain määrin kuuluu tähän kategoriaan, suosiokin näyttäisi olevan aika korkea tässä pelissä.
J.Sunderland
Well-Known Member
Juuri kun tuossa ylempänä vitsillä heitin sen kymmeniä tunteja niin tulee oikeasti kommentti, jossa sanotaan että "vähintään 10 tuntia"
Niin, toisissa peleissä se on paljon ja usein erinomainen peli voi olla alle 10 tuntia ihan kokonaisuutena, mutta esimerkiksi Xenoblade Chronicles 3:ssa tosiaan mennään vielä tutoriaaleja kymmenen tunnin kohdalla, eli koko maailma ja paketti ei todellakaan ole auki 10 minuutin testin jälkeen. Ihan vaan siis näin esimerkkinä.
Monet roolipelit ottavat läpijuostunakin +50 tuntia, joten näissä mittakaava on vähän eri luokkaa kuin pienemmissä peleissä. 100 tunnin pelistä 10 tuntia on prosentuaalisesti sama asia kuin 10 tunnin pelistä yksi tunti.
Ja itselleni ei ole sama asia, että osuuko JRPG-koukku täydellä voimalla (voi ottaa aikaa) ensimmäisen 10 tunnin aikana tai että hampaat irvessä, itkua vääntäen pelaa 10 tuntia ja vasta sitten luovuttaa. Halusin vain sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että yleisesti japanilaisissa roolipeleissä alussa rakennetaan maailmaa ja esitellään pelimekaanikoita useampi tunti - ja näin se vaan on. Usein nämä pelit siis aukeavat "täyteen loistoonsa" hitaasti.
Genre ei todellakaan ole kaikkien makuun.
No jos kerran niin sanot. Luulin, että kun olen jo 90-luvulta lähtien JRPG-pelejä pelaillut, että olisin jo tämän huomannut, mutta ilmeisesti sitten näin
Viimeksi muokattu:
Joo, tämä ei nyt minulle mitenkään epäselvää ole ollutkaan ja harva peli oikeasti on alkanut 10 minuutissa enkä niin ole tarkoittanut sanoakaan. Enemmän kyseenalaistan sitä 10 tuntia siihen että tietää "onko peli minulle". On siinä minusta jotain outoa suunnittelussa jos 10 tunnin jälkeen vasta jokin imaisee mukaansa tai alkaa tykkäämään. Voisi ehkä myös ihmetellä että mitä sinne "10 tunnin" kohdalle on säästelty ja miksi vasta sinne.
Pelit on kuitenkin lopulta aika yksinkertaisia. On tietty genre, pelimekaniikat, grafiikka ja tyyli jne. Kyllä ne tulee selväksi tuntien aikana eikä pitäisi vaatia 10 tuntia että tietää sopiiko peli juuri minulle.
Kyllä isotkin roolipelit on täysin selviä tapauksia jo tunnin tai parin jälkeen, kuten Skyrim, Witcher jne. Ei niissä tarvita 10 tuntia että selviää kiinnostaako pelin pelaaminen vaiko ei, eli "nappaako".
Hmm... Eli tällä logiikalla siis tutoriaali olisi tarkoituksella venytetty vastaamaan lyhyemmän pelin tutoriaalia? Täytyy sanoa että aika erikoinen suunnitelmaratkaisu. Jos homma siis oikeasti menisi noin. Mitään järkeä en myöskään siinä näe. Tietysti yksittäisiä uusia asioita voi pudotella pitkin peliä mutta ei nyt sitä varsinaista tutoriaalia ole kauhean järkevää venyttää 10 tuntiin. Joskin tuskin tässä kai sitä tarkoitettiinkaan. Tosin en tiedä mihin tuo prosentuaalivertaus sitten toimii argumenttina tai kommenttina... Saa selventää.
Juu, ymmärrän tämänkin mutta silti en itse koe että tämäkään olisi sama asia kuin 10 tunnin tutoriaali tai että hitaan avaamisen aikana ei jo tietäisi että onko peli omaan makuun sopiva teos.
Näinhän se on ja valitettavasti sen vaativa aika monessakin suhteessa on suurin syy että luultavasti moni ei edes anna mahdollisuutta.
Ymmärsitköhän väärin jotain? Tarkoitin sitä että kun joku sanoo että "peli X ei iskenyt" niin joku vastaa että "sitä pitää pelata vähintään 10 tuntia että iskee" niin uskoisin kuitenkin että ihmiset oikeasti osaa sanoa jo muutaman tunnin perusteella että kiinnostaako peli vai ei.No jos kerran niin sanot. Luulin, että kun olen jo 90-luvulta lähtien JRPG-pelejä pelaillut, että olisin jo tämän huomannut, mutta ilmeisesti sitten näin
Se on aika huonoa suunnittelua jos peli ei osaa antaa alle "10 tunnissa" jonkinlaista yleiskuvaa siitä mitä on tarjolla. Ja uskonkin että kyllä japsiropetkin antaa mutta ne vaatii ehkä jonkinlaisen muun asiaan uppoutumisen.
Toisaalta olenko ihan väärässä jos sanon että monet japsiropet taitaa olla aika yksinkertaisia mutta niissä on hahmoja ja tarinoita, joiden vuoksi jotain yksinkertaista luolastoa jankataan eestaas? Jos yhtään näin niin sittenhän nimenomaan se pelaaminen ei ole ihmisiä ehkä kiinnostanut niin paljoa että olisi päässyt kunnolla sisään siihen itse asiaan eli tarinaan ja hahmoihin? Olenko ihan hukassa tämän kanssa?
Fudgehog
Well-Known Member
Kun noin pari vuotta sitten pakotin itseni aloittamaan Persona 5 pelaamisen, odotukset eivät olleet korkealla, mutta nyt tässä vaiheessa, sanon että Persona on paras, tai vähintään Top3 pelisarja mitä olen eläissäni kokenut. Itse en siis ollut ikinä ennen tuota pelannut periaatteessa mitään JRPG-peliä, koska kammoksuin vuoropohjaista taistelua eikä pelin estetiikkakaan oikein vetänyt puoleensa. Mutta kyllä olen iloinen että annoin pelille mahdollisuuden.
Vitonen ja Nelonen on tullut nyt pelattua läpi, ja kutsuisin molempia mestariteoksiksi, sellaisiksi "kerran vuosikymmenessä" tyyppisiksi tapauksiksi. Nyt juuri toissapäivänä aloittelin pelaamaan tätä P3 Portablea. Vähän oli epäilyksiä että peli voisi olla pettymys 3D-ympäristöjen puuttumisen jne. vuoksi, mutta vielä mitä. Nyt on parin päivän aikana tullut pelattua peliä 12h aivan innoissaan. Visuaalinen ilme on toki isolla television ruudulla aika valju, mutta alkutottumisen jälkeen sekään ei ole haitannut oikeastaan tippaakaan. Tarina tempaa mukaansa, hahmot ovat mainioita, dungeonissa grindaaminen ja taistelusysteemi on koukuttavaa ja peli huokuu tyyliä, simppelistä grafiikasta huolimatta. Nytkin tekisi mieli mennä pelaamaan, mutta pakko tehdä välillä jotain muutakin. Huomenna sitten heti aamusta taas Iwatodaita pelastamaan.
Olen suorastaan kateellinen niille joilla on vielä kaikki nämä Persona-pelit kokematta. Kyseessä on aivan uskomattoman upea pelisarja. Sellaisia pelejä, jotka saa todella toivomaan että voisi unohtaa pelin, että pääsisi taas kokemaan ne ekaa kertaa.
Vitonen ja Nelonen on tullut nyt pelattua läpi, ja kutsuisin molempia mestariteoksiksi, sellaisiksi "kerran vuosikymmenessä" tyyppisiksi tapauksiksi. Nyt juuri toissapäivänä aloittelin pelaamaan tätä P3 Portablea. Vähän oli epäilyksiä että peli voisi olla pettymys 3D-ympäristöjen puuttumisen jne. vuoksi, mutta vielä mitä. Nyt on parin päivän aikana tullut pelattua peliä 12h aivan innoissaan. Visuaalinen ilme on toki isolla television ruudulla aika valju, mutta alkutottumisen jälkeen sekään ei ole haitannut oikeastaan tippaakaan. Tarina tempaa mukaansa, hahmot ovat mainioita, dungeonissa grindaaminen ja taistelusysteemi on koukuttavaa ja peli huokuu tyyliä, simppelistä grafiikasta huolimatta. Nytkin tekisi mieli mennä pelaamaan, mutta pakko tehdä välillä jotain muutakin. Huomenna sitten heti aamusta taas Iwatodaita pelastamaan.
Olen suorastaan kateellinen niille joilla on vielä kaikki nämä Persona-pelit kokematta. Kyseessä on aivan uskomattoman upea pelisarja. Sellaisia pelejä, jotka saa todella toivomaan että voisi unohtaa pelin, että pääsisi taas kokemaan ne ekaa kertaa.
J.Sunderland
Well-Known Member
Jokaisella on varmasti oma kokemus, joka ei ole oikea tai väärä.
Minulle yksinkertaisesti on vain päivänselvää, etten edes yritä "arvottaa" japanilaisia roolipelejä kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen ja monesti sitä alkaa kyvyt, maailma ja hahmot avautumaan kunnolla vasta useamman tunnin jälkeen.
Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minä itse kokisin tämän kuitenkaan niin, että joutuisin väkisin vääntämään tunteja ennen kuin koukku löytyy. Halusin vain tuoda esille tosiaan sen, että usein monta kymmentä tuntia kestävässä tarinan kaaressa se alkuvaiheen rauhallisempi rakennusvaihe on selkeästi olemassa ja se ei ehkä kaikille sovi, jos siis haluaa kaiken nyt ja heti.
Ei ehkä juuri sinulla mene kuin tunti päättää onko Skyrim sinulle vai ei, se on sinun kokemus. Joku toinen saattaa tarvita enemmän aikaa. Mutta näissä genreissä on myös eroja.
Länsimaiset roolipelit on eri asia ainakin siltä kantilta, että niissä sinä luot tarinan ja elät hahmoa, jonka sinä olet valinnut. Maailma on usein heti alusta saakka avoin.
Japanilaisissa roolipeleissä sinulle annetaan valmiit hahmot ja tarina, joita sinä seuraat. Useimmiten maailma aukeaa hitaammin pienissä osissa.
m_vierimaa
Well-Known Member
Poikkeuksena tietysti pienen piirin (toim.huom.) japanilainen SoulsBorne ja se sen viimeisin Elden Ring. Sekirossa tosin oli valmis päähahmo.
Jottei menisi off-topicksi niin totean että game pass on mainio palvelu (vaikken olekkaan tilaaja).
J.Sunderland
Well-Known Member
Mietin, että laitanko disclaimerin, että tämä on enemmänkin sellainen karkea "klassinen" erottelu JRPG:n ja WRPG:n välillä, jossa ei siis luonnollisesti viitata pelkästään siihen missä maassa peli on tehty.
Toivottavasti kuitenkin ymmärsit eron näiden kahden lähestymistavan välillä. Se kun ikäänkuin oli se viestin pointti.
