Still Wakes the Deep meni viikonlopun aikana läpi. Tunnelmassa ja kauhussa onnistuttiin erinomaisesti. Tarina sen sijaan jätti vähän toivomisen varaa. Siinäkin oli hyviä juttuja, kuten päähahmon suhteet tämän läheisiin ja se kuinka niitä puitiin pelin aikana, mutta samaan aikaan pelaajan naamalle heitetään katastrofi ja kammottavia kauhuja, joita ei juurikaan selitetä. Olisin kaivannut vähän jotain kouriintuntuvampaa selitystä.
Öljynporauslautta on ympäristönä mitä mainioin. Se on sokkeloinen, tarjoaa korkeuseroja ja merellisen sijaintinsa ansiosta keli on kauhuteemaan sopivan sateinen ja myrskyinen. Peli etenee vahvasti putkessa ja pelaajaa ohjataan jopa hieman turhaan vieläpä keltaisen maalin avulla oikeaan suuntaan. Vesi, sähkö ja tuli ovat elementteinä vahvasti mukana, niin vaaroina kuin pulmanratkonnassakin. Viholliset ovat liian voimakkaita pelaajan taistellakseen heitä vastaan, mutta hiipiminen, piilottelu ja hämäys toimivat.
Peli näyttää ja kuulostaa hienolta. Öljynporauslautta on mallinnettu yksityiskohtaisesti, vesi virtaa hienosti, kankaat lepattavat tuulessa ja monsterit ovat kauhistuttavia. Skottimurretta vääntävä miehistö kuulostaa mahtavalta, eikä ääniefekteissäkään ole moittimista.
Still Wakes the Deepiä voisi pitää kävelysimulaattorina, mutta minusta se on enemmän. Siinä on tasohyppelyä, viholliskohtaamisia, pulmanratkontaa ja kujanjuoksuja. Se on täysiverinen kauhupeli, vaikkakin vajaan kuuden tunnin läpipeluuajallaan aika lyhyt sellainen. Peli yllätti positiivisesti muutamista kritiikin aiheistaan huolimatta, vaikka jo trailerien perusteella pystyi näkemään, että peli on minun makuun.
Tämä oli oikein hyvä peli.