Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Xenoblade Chronicles 3

28 tuntia nyt dlc:tä takana ja tuntuu että tässä on tekemistä tässä aivan pirusti, varsinkin sellaiselle joka tykkää tutkia joka paikat ja tappaa kaikki unique monsterit ja tehdä questejä, näkisin että 50h tulee menemään ainakin rikki tämän kanssa tosin pelaan thardilla ja pari kertaa jäänyt bosseille jumiinkin, taitaa beast categoria näyttää 45% joten vielä on puolet monstereista näkemättäkin :), ja yksikäään alue ei ole lähelläkään full completionia, sanoisin myöskin että ainakin vielä 2-3 chapteria jäljellä ja sitä kautta myöskin uusia alueita, todellakin ollut tuon 25-30 euron arvoinen pelkästään tämä dlc.
 
Viimeksi muokattu:
Reilu 4h takana ja ai helevetti, että on hyvä peli (vieläkin)!

Juonikin tempas mukaansa samantien vaikka vähän väsyttää alottaa taas lvl 1 asti kehittämään uutta crewta. Juoni aukeaa pieninä palasina ja aikajanasta ei oikein ota vielä tässä vaiheessa selvää, tapahtuuko Noahin seikkailut samaan aikaan toisaalla, mennäänkö menneisyydessä vai ollaanko multiversumissa?

Sen enempää spoilaamatta kyllä meni iho kananlihalle kun Uncle hyppäs yhtäkkiä ruutuun ja varmisti identiteettinsä. :D

chills-literally-chills.gif


Vähän toi ääninäyttelyn puute keskusteluissa tuntuu vanhanaikaiselta etenkin kun 70h hakannut just Octopath Traveler II, sekä taaskaan kerran ei oo saatu hahmoille kun yhdet vuorosanat taistelun päätteeksi ja nyt jo toi An ykstoikkonen huutelu alkaa ärsyttää.
 
Tuli tuossa pari tuntia sitten pelattua DLC läpi ja on kyllä vähän... ristiriitaiset fiilikset. Itse DLC on aivan mahtava aivan loppuun asti, mutta lopussa tapahtuu mielestäni sellainen kompurointi että jäi vähän huono maku suuhun. Tätä kovasti mainostettiin Klaus saagan viimeiseksi osaksi ja että tämän jälkeen pelaajat ymmärtää mihin suuntaan mennään, mutta itsellä jäi ainakin "closure" saamatta saagan osalta. Eikä mainostettu tuleva suuntakaan ole niin selkeä kun tuntuu että netissä on nyt pari eri vaihtoehtoa mitä ihmiset pohdiskelevat suunnan olevan. En kyllä tiedä, aiemmista peleistä ja lisätarinoista on jäänyt yleensä haikea fiilis kun se loppuu, mutta tämä DLC:n loppu jäi vain ärsyttämään. Ehkä olisin ehkä kaivannut vähän jotain konkreettisempaa.

Noh, mutta muuten tämä kuitenkin on aivan mahtava lisäri ja minulla oli hauskaa suurimman osan ajasta. Meni n. 21h läpi pelaamiseen ja tekemättä on enää ihan muutamia juttuja, kuten vahvimpien unique monsterien pieksemiset sekä monsterpedian ja collectopedian loppuun tekemiset. Muuten on kaikki tehty ja tuntuu että suurin osa tekemisestä soljui nätisti pelaamisen ohessa eli ei ihan kauheasti tarvinnut erikseen lähteä jotain tekemällä tekemään että sai tehtyä.

Aikomukseni oli aiemmin pelata XC1-XC3 NG+:t ennen tämän pelaamista, mutta tämä tulikin sen verran nopeasti etten ehtinyt. Nyt on mieli vähän muuttunut ja tuntuukin että ehkä yritän vihdoinkin aloittaa Xenogearsin ja Xenosagojen pelaamiset. Näiden jälkeen voikin pelata Xenobladet uudestaan läpi ja bongata kaikkien pelien väliltä yhteneväisyydet, joista aina välillä näkee puhuttavan.
 
Suurin piirtein 20h mittarissa ja peli lävitse. Hahmot level 60, affinity goalsit communityä lukuunottamatta kaikki yli 90%. Kaikki tähän mennessä karttaan ilmestyneet huutomerkit ja kysymysmerkit spotattu, uniqueista vaan yli 70lvl perkeleet jätin rauhaan.

Päällimmäisenä tunteena jäi kuitenkin pettymys. Myönnän että ei ole montaa kertaa odotukset ollut yhtä korkealla kuin tämän lisäosan kohdalla. Syitä on kaksi: XC2, jota pidän yhtenä kaikkien aikojen parhaana tarina+combat yhdistelmänä, lisäri mukaan lukien, jossa päästiin näkemään yhden pääpahiksen syntytarina. Sekä XC3, jonka combat ei omissa kirjoissa vedä vertoja aiemmalle osalle, mutta jonka tarina oli aivan uskomaton kylmienväreiden vuoristorata, jossa tarina tarjosi käänteitä jatkuvasti ja pelissä ei ollut muuta heikkoa kuin ontto loppuvastus.

Ja älkää ymmärtäkö väärin sanaa pettymys, tämä tarina DLC on ehtaa XC sarjaa. Lisärin combat toistaa XC3 totuttua kaavaa ja ruudussa ei erota omaa hahmoa kun kuusi hahmoa huitoo yhtä aikaa kerrostalon kokoista lohikäärmettä vastaan. Eli peruspilarit on olemassa ja kunnossa.

Silti tämä epäonnistuu siinä itselleni tärkeimmässä eli tarinassa. Tarina luottaa aivan liikaa siihen että Rexin ja Schulkin läsnäolo riittää kannattelemaan tarinaa itsessään, mutta ei. Vuodet on ollut kovat, koska Schulk on menettänyt kaiken persoonansa ja hänestä on tullut pelkkä seinäruusu ja Rexistä.. no rehellisesti sanottuna hänestä on tullut mulkku.
Uusissa hahmoissa ei ole vikaa, niissä ei vaan ole riittävästi syvyyttä ja luonnetta. Nyt jää fiilis, että koko heidän mukanaolon syy on yhdistää tarinoita tuomalla mukaan perillisiä, jotka ovat uudella tukalla ja nimellä sommistetut Noah, Nia ja Pyra/Mythra jne.

Tarinan suurin puute itselleni on, että se ei tarjoa pelin sieluksi muodostuneita twistejä lainkaan, vaan se on tarina joka alkaa ja jossa sankarijoukko kulkee matkan pahuuden kotipesään ja päättää pahuuden päivät. The end.

Juonenkäänteiden sijasta keskitetyään parsimaan XC1-XC3 tarinoita yhdeksi kokonaisuudeksi, lahonneiden lankkujen päälle rakennetuilla aasinsilloilla. Lisäksi tasasin väliajoin syötetään easter eggejä aiemmista peleistä bongattavaksi.

Peliä on myös helpotettu, joka vähän ihmetyttää, koska aniharva aloittanee lisäosan parissa. Chain attackin saa lähes tahtomattaan vähintään 150% luokkaan uusien boostausesineiden avulla, lisäksi voit kehittää muutamalla männynoksalla ja kävyllä tutkaa helpottamaan aarteiden löytämistä ja jopa combatia siten, että huutomerkki näyttää mikä isku tehoaa parhaiten milläkin hetkellä. Nämä onneksi voi kytkeä pois päältä.

Kartta on entiseen malliin täynnä arkkuja ja muuta kerättävää, mutta omaan silmään pisti heti, että yli 70 levelisiä mörköjä, jotka tunnetusti joudut kiertämään kaukaa loppuvaiheeseen asti, puuttui maisemasta kokonaan. Nyt riittää että keräät "pokedexiä" täyteen sitä mukaan kun kartta aukeaa ja ainakin helpolla ja perusvaikealla se riitti hyvin kaatamaan valtaosan möröistä tieltä. Kaikki ylileveliset möröt hyppäsi mukaan vasta päätarinan jälkeen end contenttina. Itse tykkäsin enemmän aiempien osien toteutuksesta, jossa ei pääse liikaa ylpistymään vaan nöyränä kierrät kauempaa pysyäksesi hengissä.

Sivutehtäviä on roppakaupalla, mutta ne on pelkkiä geneerisiä eestaas juoksuja köyhällä dialogilla. Onneksi voit skipata suoraan palkintoon.

Yhtään vapaavalintaista art skilliä ei ole tarjolla eli hahmoja ei voi muokata tältä osin mieleisekseen, vaan niillä mennään mitä on suotu. Myöskin Ouroboros muutokset on jätetty pois, mutta Chain attack pareja voi sentään muokata.

Hahmovalikossa hahmoilla oli tasan kaksi replaa mitä he osasivat huutaa. Voi helvetti kun vikan vastuksen jälkeen huomasin, että se tavarakeräysopas (collectopaedia) piti itse täyttää ja mulla oli se täysin täyttämättä, joten klikkailin kaikki alueet nollasta sataan kuunnellen niitä kahta kiljaisua vuorotellen... ei koskaan enään.

Peli tarjosi myös helvetin hämmentäviä hetkiä pikasiirtyessä. Välillä näyttö meni kokonaan pimeäksi n. 15-30s. Ja kun sanon pimeäksi niin tarkoitan täysin mustaa, jossa ei ollut latauslogoja alareunassa tai edes taustamusaa. Aluksi olin varma että OLED hajos käsiin, mutta ei, kun peli latasi vain karttaa.

Jos peli jossain onnistui niin onhan tämä ehtaa Xenobladea ja tunnit vierähti silmissä. Usein tunniksi tarkoitettu pelisessio venähti kolmeen (tässä vaiheessa vaimon huokailu oli jo niin kovaäänistä, että kuului kuulokkeidenkin lävitse). Jotenkin se kartan peiton poistaminen joka nurkkaa myöten jaksaa vieläkin viedä mukanaan ykstoikkoisuudestaan huolimatta ja joka nurkan täydellinen näkymiin saaminen alkaa omalla kohdalla muistuttaa jo OCD-häiriötä. Tarinassa ei ole vikaa, se on vaan yllätyksetön jälleennäkeminen, vähän kuin se lähipizzerian omistaja ja kinkkuananaspizza, jonka otat vuodesta toiseen.

Vihollisten kerryttäminen pokedexiin oli myös oiva pieni lisä joka sai jaksamaan tapella samoja tyyppejä vastaan useamman kerran, "gotta catch them all" :D

Vaikka Matthew jää unohduksiin helposti hahmona, niin oli kiva nähdä päähahmona joku muu kuin miekkasankari. Onnistuu se homma nyrkkejä heiluttelemallakin.

Oliko kolmenkympin wörtti? Kaltaiselleni XC tarinan nälkäisille tosifanille ehdottomasti, mutta aiemmat osat unohtaneelle tarjolla on vaan aika kädenlämpöistä mäiskettä.

Arvosanaksi antaisin 7.5/10
 
Viimeksi muokattu:
Tulipa vihdoin pelattua DLC ja olipahan upea taas kerrakseen. Paljonhan tästä toki puuttuu asioita jotka teki Xenoblade 3 yhden parhaista RPG peleistä koskaan, mutta se on ymmärrettävää koska ei ne pääpelin mekaniikat toimisi 20h DLC:ssä.

Tarina oli mahtava ja antoi hienon päätöksen tälle trilogialle. Tekisi mieli pelata 3 uudestaan ja katsoa miten paljon tapahtumat vaikuttaa erilaisilta DLC:n jälkeen. Ainakin 2 pääpelin näki ihan uusin silmin sen jälkeen kun oli laajennuksen pelannut.

Ainut moitittava asia on se sama kuin kaikissa parhaissa Switch peleissä. Ne on teknisesti niin vanhanaikaisia että pelit ei säväytä samanlailla kuin jos tämän voisi kokea 60 fps ja korkemmalla resoluutiolla. Mielenkiintoista kyllä nähdä mihin Monolith pystyy kun saa uutta rautaa alle, ei Switchillä pääse mikään peli edes lähelle niitä maailmoja mitä näissä peleissä on luotu.

5/5 ja trilogian paras laajennus, niin tarinallisesti kuin pelattavuuden puolesta. Tekemistä on myös tuhottomasti ja niitä tekee ihan mielellään vaikka ei ole pakko kuten edellisessä laajennuksessa.
 
Ylös Bottom