Suurin piirtein 20h mittarissa ja peli lävitse. Hahmot level 60, affinity goalsit communityä lukuunottamatta kaikki yli 90%. Kaikki tähän mennessä karttaan ilmestyneet huutomerkit ja kysymysmerkit spotattu, uniqueista vaan yli 70lvl perkeleet jätin rauhaan.
Päällimmäisenä tunteena jäi kuitenkin pettymys. Myönnän että ei ole montaa kertaa odotukset ollut yhtä korkealla kuin tämän lisäosan kohdalla. Syitä on kaksi: XC2, jota pidän yhtenä kaikkien aikojen parhaana tarina+combat yhdistelmänä, lisäri mukaan lukien, jossa päästiin näkemään yhden pääpahiksen syntytarina. Sekä XC3, jonka combat ei omissa kirjoissa vedä vertoja aiemmalle osalle, mutta jonka tarina oli aivan uskomaton kylmienväreiden vuoristorata, jossa tarina tarjosi käänteitä jatkuvasti ja pelissä ei ollut muuta heikkoa kuin ontto loppuvastus.
Ja älkää ymmärtäkö väärin sanaa
pettymys, tämä tarina DLC on ehtaa XC sarjaa. Lisärin combat toistaa XC3 totuttua kaavaa ja ruudussa ei erota omaa hahmoa kun kuusi hahmoa huitoo yhtä aikaa kerrostalon kokoista lohikäärmettä vastaan. Eli peruspilarit on olemassa ja kunnossa.
Silti tämä epäonnistuu siinä itselleni tärkeimmässä eli tarinassa. Tarina luottaa aivan liikaa siihen että Rexin ja Schulkin läsnäolo riittää kannattelemaan tarinaa itsessään, mutta ei. Vuodet on ollut kovat, koska Schulk on menettänyt kaiken persoonansa ja hänestä on tullut pelkkä seinäruusu ja Rexistä.. no rehellisesti sanottuna hänestä on tullut mulkku.
Uusissa hahmoissa ei ole vikaa, niissä ei vaan ole riittävästi syvyyttä ja luonnetta. Nyt jää fiilis, että koko heidän mukanaolon syy on yhdistää tarinoita tuomalla mukaan perillisiä, jotka ovat uudella tukalla ja nimellä sommistetut Noah, Nia ja Pyra/Mythra jne.
Tarinan suurin puute itselleni on, että se ei tarjoa pelin sieluksi muodostuneita twistejä lainkaan, vaan se on tarina joka alkaa ja jossa sankarijoukko kulkee matkan pahuuden kotipesään ja päättää pahuuden päivät. The end.
Juonenkäänteiden sijasta keskitetyään parsimaan XC1-XC3 tarinoita yhdeksi kokonaisuudeksi, lahonneiden lankkujen päälle rakennetuilla aasinsilloilla. Lisäksi tasasin väliajoin syötetään easter eggejä aiemmista peleistä bongattavaksi.
Peliä on myös helpotettu, joka vähän ihmetyttää, koska aniharva aloittanee lisäosan parissa. Chain attackin saa lähes tahtomattaan vähintään 150% luokkaan uusien boostausesineiden avulla, lisäksi voit kehittää muutamalla männynoksalla ja kävyllä tutkaa helpottamaan aarteiden löytämistä ja jopa combatia siten, että huutomerkki näyttää mikä isku tehoaa parhaiten milläkin hetkellä. Nämä onneksi voi kytkeä pois päältä.
Kartta on entiseen malliin täynnä arkkuja ja muuta kerättävää, mutta omaan silmään pisti heti, että yli 70 levelisiä mörköjä, jotka tunnetusti joudut kiertämään kaukaa loppuvaiheeseen asti, puuttui maisemasta kokonaan. Nyt riittää että keräät "pokedexiä" täyteen sitä mukaan kun kartta aukeaa ja ainakin helpolla ja perusvaikealla se riitti hyvin kaatamaan valtaosan möröistä tieltä. Kaikki ylileveliset möröt hyppäsi mukaan vasta päätarinan jälkeen end contenttina. Itse tykkäsin enemmän aiempien osien toteutuksesta, jossa ei pääse liikaa ylpistymään vaan nöyränä kierrät kauempaa pysyäksesi hengissä.
Sivutehtäviä on roppakaupalla, mutta ne on pelkkiä geneerisiä eestaas juoksuja köyhällä dialogilla. Onneksi voit skipata suoraan palkintoon.
Yhtään vapaavalintaista art skilliä ei ole tarjolla eli hahmoja ei voi muokata tältä osin mieleisekseen, vaan niillä mennään mitä on suotu. Myöskin Ouroboros muutokset on jätetty pois, mutta Chain attack pareja voi sentään muokata.
Hahmovalikossa hahmoilla oli tasan kaksi replaa mitä he osasivat huutaa. Voi helvetti kun vikan vastuksen jälkeen huomasin, että se tavarakeräysopas (collectopaedia) piti itse täyttää ja mulla oli se täysin täyttämättä, joten klikkailin kaikki alueet nollasta sataan kuunnellen niitä kahta kiljaisua vuorotellen... ei koskaan enään.
Peli tarjosi myös helvetin hämmentäviä hetkiä pikasiirtyessä. Välillä näyttö meni kokonaan pimeäksi n. 15-30s. Ja kun sanon pimeäksi niin tarkoitan täysin mustaa, jossa ei ollut latauslogoja alareunassa tai edes taustamusaa. Aluksi olin varma että OLED hajos käsiin, mutta ei, kun peli latasi vain karttaa.
Jos peli jossain onnistui niin onhan tämä ehtaa Xenobladea ja tunnit vierähti silmissä. Usein tunniksi tarkoitettu pelisessio venähti kolmeen (tässä vaiheessa vaimon huokailu oli jo niin kovaäänistä, että kuului kuulokkeidenkin lävitse). Jotenkin se kartan peiton poistaminen joka nurkkaa myöten jaksaa vieläkin viedä mukanaan ykstoikkoisuudestaan huolimatta ja joka nurkan täydellinen näkymiin saaminen alkaa omalla kohdalla muistuttaa jo OCD-häiriötä. Tarinassa ei ole vikaa, se on vaan yllätyksetön jälleennäkeminen, vähän kuin se lähipizzerian omistaja ja kinkkuananaspizza, jonka otat vuodesta toiseen.
Vihollisten kerryttäminen pokedexiin oli myös oiva pieni lisä joka sai jaksamaan tapella samoja tyyppejä vastaan useamman kerran, "gotta catch them all"
Vaikka Matthew jää unohduksiin helposti hahmona, niin oli kiva nähdä päähahmona joku muu kuin miekkasankari. Onnistuu se homma nyrkkejä heiluttelemallakin.
Oliko kolmenkympin wörtti? Kaltaiselleni XC tarinan nälkäisille tosifanille ehdottomasti, mutta aiemmat osat unohtaneelle tarjolla on vaan aika kädenlämpöistä mäiskettä.
Arvosanaksi antaisin 7.5/10