En sinänsä ole sanonut että kaikkien mieleen pitäisi tekeminen olla vaan että sille tekemiselle annettaisiin jokin syy + että siinä olisi selkeämpää vaihtelua. Ei sen luulisi olevan vaikeaa tehdä, erityisesti kun monet pelit on siinä onnistuneetkin. Tosin usein se muiden pelien "onnistuminen" on lähinnä sitä että niiden "filleriin" ei ehdi kyllästyä kun sitä ei ole levitetty yhtä laajalle ja paljon kuin Ubilla tehdään. Kuten jo sanoinkin, jäisi Ubin peleistä paljon parempi maku jos ne ei olisi teennäisesti pidennettyjä.
Ja enkäs minä tämän kritiikkini kautta nimenomaan ole ymmärtänyt asian? En vain ole samaa mieltä että tuollainen käytäntö pitäisi vain hyväksyä. Minä saan ja aion sitä kyllä aina tilaisuuden tullessa kritisoida. Pelaamiset olen toki jo jättänyt pois ja nekin ilman tietoista päätöstä, sillä ne on vain jääneet pelaamatta vaikka niitä on kaappiin hankkinut - alennuksista tosin, sillä en minä niistä paria kymppiä enempää maksa.
Ei pelin ole pakko olla kompakti, sillä ongelma ei ole myöskään pituus. Itsekin luulin jossain kohtaa että en pidä pitkistä peleistä mutta kyse olikin siitä että mihin se aika siellä pelissä kuluu. KCD2 olisi mennyt vielä varmaan toisetkin sata tuntia. Itse asiassa pelasin ykkösen ja kakkosen melko pienellä välillä ja silti jäi olo että olisi halunnut pelata lisää.
Tosin koska nykypeleissä se sisältö - kuten olet hyväksynyt - on monesti sitä täytettä, niin kompaktit pelit toimii sen vuoksi itselle paremmin koska niissä siihen ei ehdi tympääntyä samalla tapaa kuin pidemmissä peleissä.
Sinänsä kuitenkaan pituus ei ole se määrittävä tekijä vaan se, onko se peliin käytetty aika mielekästä. Ubin pelejä mainostetaan "sisällön" määrällä ja kestolla mutta kovin harvaa tuntuu kiinnostavan onko se lopulta pelaamisen arvoista - voihan sen vain jättää pelaamatta. Mikä on yhä minusta erittäin omituinen asia hyväksyä.
Olisiko muka täysin mahdoton ajatus että peleissä olisi sisältöä sen mitä nytkin mutta siitä iso määrä ei olisi vain copypastea tai "tekemistä" ilman sen kummempaa syytä. Tai että avoimen maailman peli olisi oikeasti avoin eikä sidottu etenemiseen niin että sitä turhaa filleriä on enemmän tai vähemmän pakko jauhaa että pystyy menemään alueilla eteenpäin.
Minun mielipiteeni on edelleen se, että Ubin kaavassa ei ole mitään muuta kunnon vikaa kuin se, että sitä toistoa on pakko monistaa niin paljon niille massiivisille kartoille. Voisi valita joko pienemmän kartan täynnä sisältöä, joka ei ole vain copypaste tai isomman kartan, jota ei ole täytetty niin ahtaaksi kaikesta "tekemisestä" eikä varsinkaan sellaisella, joka toistaa itseään.
Ehkä se isoin ero onkin se, ettei KCD ja KCD2 tunge sitä kamaa kartat ja tehtävälogit täyteen, vaan sitä annostellaan paljon paremmin. Ubin peliin kun lähtee niin ensimmäisellä alueella kaikki on vielä ok mutta sitten kun alkaa zoomaamaan karttaa ja/tai maailma aukeaa enemmän, niin alkaa jo ahdistaa pelkästään karttakuvakkeiden katsominen.
Ja sanoisin kyllä että KCD ja KCD2 tarjoavat erittäin paljon vaihtelua tehtävissä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin niiden motiiveissa, sillä onhan niissäkin se tekeminen alusta loppuun samaa: puhu hahmoille, mene jonnekin, tee jotain (varasta tai tapa) ja tule takaisin. Mutta se mikä tekee siitä mekaanisesta suorittamisesta sen arvoista, on ne kaikki motiivit noiden asioiden takana: tarinat ja muut, miksi mennään ja tehdään. En muista että KCD:ssa tai jatko-osassaan olisi yhtään copypastea, jossa vain tehtäisiin jokin täysin sama asia kuin aiemmin mutta nyt eri paikassa. Siellä on aina jokin syy tai motiivi, jota ei ole aiemmin ollut vaikka itse tekeminen olisikin samanlaista kuin muissa tehtävissä. Lisäksi usein ne keskimääräisen pelin "fetch questina" alkavat hommat voi mennä sellaiselle tasolle että monen pelin päätarinatkin jää toiseksi.
Eli tiivistyksenä: "toistuvia" asioitakin voi tehdä mielellään jos niille annetaan jotkin raamit: motiivit tai tarina, jonka vuoksi niitä tehdään. Ei pelkän xp:n tai prosenttien nousemisen takia, kuten Ubin peleissä tuntuu paljolti sisältö olevan. Toisaalta myös tekemisen säännöstelyllä on paljon merkitystä. Mikä järki tai syy Ubilla edes on kaataa pelaajalle heti kartan täydeltä merkkejä, joita ruksata pois päiväjärjestyksestä?
Shadowsia tekisi mieli testata koska siinä on vähän jo yritetty karttamerkkien kanssa uutta mutta sen mitä olen sitä katsellut, niin siellä on silti se sama "ähky" taustalla vaikka sen avaamiseen vähän enemmän pitääkin tehdä töitä. Periaatteessa tuo on jopa huonompi kuin ennen koska nyt kestää vielä enemmän aikaa saada ne aktiviteetit näkyville.
Ai niin, KCD2:ssa oli kohta, jossa jo hetken mietin että alkaa olemaan vähän Ubia. Siellä oli eräs järvialue jossa alkoi olla jo vähän turhan paljon asioita samalla alueella. Se tuntui jotenkin epäluonnolliselta kun olin tottunut ekan pelin kanssa siihen että pelissä oli mukavasti "hengitystilaa" kartalla, eli sitä ei oltu laitettu täyteen tehtäviä, kohteita ja muuta merkittävää. Onneksi tuo kohta olikin ainoa hetki, jossa sattui olemaan tuollaista ja muuten peli oli taas hyvin rytmitetty sen suhteen, miten paljon pelaajalle annettiin uusia asioita eteen.
Tuntuu vähän että Ubilla on jokin outo pakko syöttää pelaajalle heti kaikki sisältö vähän kuin esitellen että "NÄIN paljon tätä nyt, eikö ole mahtavaa!". Toisaalta ei Ubin pelien turhan tauhkan määrällä auttaisi sisällön annostelu tai rytmityskään. Sitä on yksinkertaisesti liikaa.
Otetaan taas se KCD2 esimerkiksi: sielläkin on vihuleirejä, joissa väki spawnaa. Silti aika lailla jokaisen vastaantulevan jaksoi käydä hiippailemassa läpi koska niitä oli järkevä määrä tarjolla. Ei niitä ollut joka niemessä ja notkossa vain sen varalta ettei pelaajalle vain tule tylsää.
