Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part II

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tekninen komeus ei pelasta peliä, jota on tylsä pelata. Naughty Dog on aina kompuroinut rutiininomaisen ja kehnoon pelottavuuteen, mutta Last of Us (1 ja 2) edustaa sitä huonointa päätä. Kakkonen on ehkä pahempi tällä saralla, kun pelaajaa kannustetaan toimintapainotteiseen menoon ja sitten syyllistetään samasta hetkeä myöhemmin.
Haluaisin kuulla lisää perusteluja koskien kehnoa pelattavuutta! Mikä siinä on kehnoa? Itselle nimittäin pelattavuus oli täyttä rautaa, enkä kokenut siinä olevan ongelmia. Jotkut ovat "valittaneet" ampumisesta ja siihen liittyvästä "epätarkkuudesta" tai "raskaudesta", mutta se on ehdottomasti pelisarjan tietoinen valinta, eikä johdu mistään kontrolliongelmista tai vastaavista. The Last Of Us-sarja ei ole mikään CoD tai suoranainen 3rd person shooter.

Toiminnasta taas sen verran, että itse muistan ensimmäiselläkin läpipeluullani selvittäneeni valtaosan alueista enemmänkin hiiviskellen. Lähes kaikilta alueilta onnistuin hiiviskelemällä nujertamaan ainakin puolet vihollisista. Lisäksi suuren osan alueista pystyy hiipimään läpi ilman viholliskontaktia, jos tietää, minne on menossa ja haluaa sellaisen läpipeluun pelata. Sanoisin siis, että toiminnan määrä on paljon kiinni itse pelaajasta. Tuleehan tästä "ammuskelupeli", jos ensimmäinen ratkaisu pelaajalla on lähteä heti ampumaan hiiviskelyn tai kiertämisen sijaan.
 
Haluaisin kuulla lisää perusteluja koskien kehnoa pelattavuutta! Mikä siinä on kehnoa? Itselle nimittäin pelattavuus oli täyttä rautaa, enkä kokenut siinä olevan ongelmia.
En ole kakkosta pelannut, mutta ykkösen pelasin läpi. Käsittääkseni kakkosen kontrollit ei paljon eroa ykkösestä. Ja olihan siinä tosiaan melko könköt kontrollit. Hahmo menee sivuille ja eteen kuin mikäkin tankki. Jos vertaa saman puljun Unchartediin, niin olihan siinä paljon paremmat kontrollit.
 
En ole kakkosta pelannut, mutta ykkösen pelasin läpi. Käsittääkseni kakkosen kontrollit ei paljon eroa ykkösestä. Ja olihan siinä tosiaan melko könköt kontrollit. Hahmo menee sivuille ja eteen kuin mikäkin tankki. Jos vertaa saman puljun Unchartediin, niin olihan siinä paljon paremmat kontrollit.
Itse asiassa Part 2:ssa on todella pieni input delay hahmon ja kontrollerin välillä tehden Elliestä todella ketterän tuntuisen ohjata. Ero on huima näiden pelien välillä vaikka se ei streamista välittyisikään.

Ykkösosassa oli kieltämättä meininki vähän niin kuin tankilla pelaisi, mutta mielestäni jos tykkäsi jo UC4 siitä kuinka ketterästi Natea pystyi ohjaamaan, voin luvata että ei Ellien kanssa tule myöskään olemaan mitään ongelmia.
 
Juu, mä ymmärrän "tönkön" ohjattavuuden antaen pelaajalle kuvan, ettei aseita vain swappailla ammuskelun keskellä, vaan että arsenaali pitää olla valittuna käsien ulottuville niin, että se toimii erilaisissa tilanteissa. Eli kuten oikeassakin elämässä, et voi kantaa käsissäsi koko reppusi sisältöä.

Pelin kontrollit ovat kyllä enemmän arcademaiset kuin ykkösessä, mutta edelleen ne ovat sopivan epämukavat, jotta pelissä joutuu hieman miettimään, minkä aseen jättää nyt selkään ja minkä asettaa reppuun.

Mitään räiskintää tästä ei kyllä saa tekemälläkään, vaan nimenomaan panosten määrä, kuluvien tavaroiden vähyys yms. kannustaa kyllä hiippailuun ja huoneiden tyhjennysjärjestyksen pohdintaan.

Varsinkin Ellien kohdalla on ennemminkin kyse selviytymisestä, kuin räiskimisestä.
 
Pelasin pelin läpi heti julkaisun jälkeen. Vaikka välillä peli tuntuikin tuskastuttavalta pitkän kestonsa ja raskaan aihepiirinsä takia, niin kyllä tämä meni itselläni helposti pelien parhaimmistoon. Vaikka pelaamisesta alkaa olemaan lähemmäs vuosi, niin silti pelin tapahtumat pyörivät vielä hyvin ajatuksissa. Ei monetkaan pelit tee näin pitkäaikaista vaikutusta. Jos pelin pituutta olisi tiivistetty lyhyemmäksi, niin peli olisi ollut omaan makuuni vieläkin parempi.

Mielenkiintoista, että niin monet tuntuvat näkevän pelissä agendoja ja politikointia vähemmistöryhmillä. Sitten taas toiset eivät kiinnitä näihin asioihin ollenkaan huomiota. Vaikuttaa siltä, että tässä vaikuttaa enemmän pelaajan omat asenteet ja herkkyys kyseisille asioille. Itse en kyllä kokenut pelissä tuputtamista, vaikkakin monenlaista sanomaa löysin pelin eri teemoihin liittyen.

Nyt kun PS5 päivitys tuli, niin voisin ottaa pelin uudestaan peluuseen.
 
Uusi kierros+ helpolla ja pysyvä kuolema päällä. Yksi hyppy huti ja sinne meni 3h 39min.. Melkein tippui ohjain seinään.
Varmasti ottaa päähän. Samalla nämä tällaiset on se syy miksen itse edes jaksa yrittää. Varsinkin kun peli on niin pitkäkin. Eikä huvita taistella ajoittain ohjaustakin vastaan jos/kun on permadeath päällä. Useamman kerran on minullekin käynyt sekä TLOU2:ssa että esim. Ghost of Tsushimassa että hahmo hyppääkin jonnekin rotkoon sen suunnan tai paikan sijaan johon osoitin.
 
Haluaisin kuulla lisää perusteluja koskien kehnoa pelattavuutta! Mikä siinä on kehnoa? Itselle nimittäin pelattavuus oli täyttä rautaa, enkä kokenut siinä olevan ongelmia. Jotkut ovat "valittaneet" ampumisesta ja siihen liittyvästä "epätarkkuudesta" tai "raskaudesta", mutta se on ehdottomasti pelisarjan tietoinen valinta, eikä johdu mistään kontrolliongelmista tai vastaavista. The Last Of Us-sarja ei ole mikään CoD tai suoranainen 3rd person shooter.

Toiminnasta taas sen verran, että itse muistan ensimmäiselläkin läpipeluullani selvittäneeni valtaosan alueista enemmänkin hiiviskellen. Lähes kaikilta alueilta onnistuin hiiviskelemällä nujertamaan ainakin puolet vihollisista. Lisäksi suuren osan alueista pystyy hiipimään läpi ilman viholliskontaktia, jos tietää, minne on menossa ja haluaa sellaisen läpipeluun pelata. Sanoisin siis, että toiminnan määrä on paljon kiinni itse pelaajasta. Tuleehan tästä "ammuskelupeli", jos ensimmäinen ratkaisu pelaajalla on lähteä heti ampumaan hiiviskelyn tai kiertämisen sijaan.

Kontrolleistahan en siis puhunut laisinkaan, vaan itse pelaamisesta. Last of Us on kuitenkin tarinavetoinen peli, jossa itse kenttäsuunnittelu on lopeensa tylsää ja itseään toistavaa. Jatkuva samojen esien kerääminen syö myös fiilistä, kun maailmasta on näköjään kadonnut kaikki muu paitsi sakset ja liiteri.

Toimintapelihän tässä on myös kyseessä ja pelin kehittäjät jakoivat ahkerasti julkaisun yhteydessä fanien videoita erilaisista tapoista innokkaasti. Ennakkotilaajille jopa toimitettiin digitaalisina ekstroina aseita. Sitten kun peli siihen päälle alkaa saarnaamaan tappamisesta, tulee vain fiilis ettei tätä yhtälöä ole mietitty loppuun. Halutaan tehdä isoa ja "tärkeää" peliä, mutta tunnelma ja teema on säröillä.

Sivuhuomiona itseäni häiritsi myös transhahmon typistäminen puhtaaksi macguffiniksi oli halpamainen veto, eikä Druckmannin käsikirjoittajan taidot ole ihan sillä tasolla, että he osaisivat luoda tarpeeksi nuansseja tämän tekemiseen. Peliksi Last of Us on ihan hyvin kirjoitettu, vaikka Uncharted 4 toimi paremmin tälläkin saralla, mutta vielä ollaan kaukana vertauskohteiksi asetetuista elokuvista.
 
Kontrolleistahan en siis puhunut laisinkaan, vaan itse pelaamisesta. Last of Us on kuitenkin tarinavetoinen peli, jossa itse kenttäsuunnittelu on lopeensa tylsää ja itseään toistavaa. Jatkuva samojen esien kerääminen syö myös fiilistä, kun maailmasta on näköjään kadonnut kaikki muu paitsi sakset ja liiteri.

Toimintapelihän tässä on myös kyseessä ja pelin kehittäjät jakoivat ahkerasti julkaisun yhteydessä fanien videoita erilaisista tapoista innokkaasti. Ennakkotilaajille jopa toimitettiin digitaalisina ekstroina aseita. Sitten kun peli siihen päälle alkaa saarnaamaan tappamisesta, tulee vain fiilis ettei tätä yhtälöä ole mietitty loppuun. Halutaan tehdä isoa ja "tärkeää" peliä, mutta tunnelma ja teema on säröillä.

Sivuhuomiona itseäni häiritsi myös transhahmon typistäminen puhtaaksi macguffiniksi oli halpamainen veto, eikä Druckmannin käsikirjoittajan taidot ole ihan sillä tasolla, että he osaisivat luoda tarpeeksi nuansseja tämän tekemiseen. Peliksi Last of Us on ihan hyvin kirjoitettu, vaikka Uncharted 4 toimi paremmin tälläkin saralla, mutta vielä ollaan kaukana vertauskohteiksi asetetuista elokuvista.
Ja reilut 300 palkintoa todistaa väitteesi oikeaksi ! Tosi paska peli… ei mitään hyvää…ei
 
Kontrolleistahan en siis puhunut laisinkaan, vaan itse pelaamisesta. Last of Us on kuitenkin tarinavetoinen peli, jossa itse kenttäsuunnittelu on lopeensa tylsää ja itseään toistavaa. Jatkuva samojen esien kerääminen syö myös fiilistä, kun maailmasta on näköjään kadonnut kaikki muu paitsi sakset ja liiteri.

Toimintapelihän tässä on myös kyseessä ja pelin kehittäjät jakoivat ahkerasti julkaisun yhteydessä fanien videoita erilaisista tapoista innokkaasti. Ennakkotilaajille jopa toimitettiin digitaalisina ekstroina aseita. Sitten kun peli siihen päälle alkaa saarnaamaan tappamisesta, tulee vain fiilis ettei tätä yhtälöä ole mietitty loppuun. Halutaan tehdä isoa ja "tärkeää" peliä, mutta tunnelma ja teema on säröillä.

Sivuhuomiona itseäni häiritsi myös transhahmon typistäminen puhtaaksi macguffiniksi oli halpamainen veto, eikä Druckmannin käsikirjoittajan taidot ole ihan sillä tasolla, että he osaisivat luoda tarpeeksi nuansseja tämän tekemiseen. Peliksi Last of Us on ihan hyvin kirjoitettu, vaikka Uncharted 4 toimi paremmin tälläkin saralla, mutta vielä ollaan kaukana vertauskohteiksi asetetuista elokuvista.

Toi elokuviin vertaaminen on suhteellinen käsite. Tottakai jos nyt aletaan vertaamaan johonkin alan parhamipiin tyylin Scorsese, Tarantino ym kansainväliset, toki ontuu vielä tarinan ja käsikirjoituksen puolesta. Mut jos nyt alkaa vertaa jopa hieman parempiin sarjoihin/elokuviin, ei the last of us tarina kerronta puolesta kyllä paljon jälkeen jää. Menee jopa ohi!
 
Sivuhuomiona itseäni häiritsi myös transhahmon typistäminen puhtaaksi macguffiniksi oli halpamainen veto--
Miten minä tulkitsin koko hahmon niin että
tyttö ei halunnut olla tyttö lähinnä sen vuoksi mitä se heidän porukassaan tarkoitti. Vähän samanlaista luin vasta ihmisten kokemuksista liittyen sukupuolirooleihin: naiset eivät olleet halunneet olla tyttöjä, koska olisivat halunneet leikkiä poikien leikkejä mutta tajusivat vasta myöhemmin että ongelma ei ollut se että olisivat olleet trans-ihmisiä vaan se rooli, mihin olisi pitänyt mennä tai ne keinotekoiset rajoitteet, joita vanhemmat asettivat koska oli tiettyä sukupuolta: "olet tyttö, leikit nukeilla" -> en halua olla tyttö. Kyse ei ole (näiden ihmisten itse kirjoittamana) siis millään tavalla väärästä sukupuolesta vaan siitä mitä tietyltä sukupuolelta on odotettu tai mitä on rajoitettu siihen liittyen.

TLoU2:ssa siis (muistaakseni) tyttöjen rooli (tämän tytön yhteisössä) oli olla vanhan ukon vaimo (tms), joka ei kauheasti ilmeisesti innostanut tätä kyseistä hahmoa.

Oliko tämä tulkintani täysin päin honkia vai oliko asia nimenomaan jätetty jopa tarkoituksella sellaiseksi että asiasta voi tehdä oman tulkinnan?
 
Ja reilut 300 palkintoa todistaa väitteesi oikeaksi ! Tosi paska peli… ei mitään hyvää…ei

Jos elää täysin sen varassa mitä palkinnot sanovat, jää paljosta paitsi.

Toi elokuviin vertaaminen on suhteellinen käsite. Tottakai jos nyt aletaan vertaamaan johonkin alan parhamipiin tyylin Scorsese, Tarantino ym kansainväliset, toki ontuu vielä tarinan ja käsikirjoituksen puolesta. Mut jos nyt alkaa vertaa jopa hieman parempiin sarjoihin/elokuviin, ei the last of us tarina kerronta puolesta kyllä paljon jälkeen jää. Menee jopa ohi!

Ei mielestäni. Kerronta on Last of Usissa (ja peleissä yleensä) vielä niin lastenkengissä, että joudutaan laskemaan rimaa hyvinkin alas vielä monta vuotta.
 
Jos elää täysin sen varassa mitä palkinnot sanovat, jää paljosta paitsi.



Ei mielestäni. Kerronta on Last of Usissa (ja peleissä yleensä) vielä niin lastenkengissä, että joudutaan laskemaan rimaa hyvinkin alas vielä monta vuotta.
Ei se siitä ole kiinni, että,seuraa pelkästään palkintojen määrää, mutta onhan se hupaisaa väittää peliä ihan surkeaksi toteutukseltaan, kun se kahmii ton verran palkintoja, niin on siinä jotain tehty oikein. Mielipide ei silloin perustu yhden henkilön kokemaan kokemukseen ja jokainen voi olla mitä tahansa mieltä, ei siinä mitään. Tosiasiat vaan kannattaa huomioida, en kuin laukoo ihan päättömiä kommentteja.
 
Ei se siitä ole kiinni, että,seuraa pelkästään palkintojen määrää, mutta onhan se hupaisaa väittää peliä ihan surkeaksi toteutukseltaan, kun se kahmii ton verran palkintoja, niin on siinä jotain tehty oikein. Mielipide ei silloin perustu yhden henkilön kokemaan kokemukseen ja jokainen voi olla mitä tahansa mieltä, ei siinä mitään. Tosiasiat vaan kannattaa huomioida, en kuin laukoo ihan päättömiä kommentteja.

Eli maailmassa ei ole yhtäkään suuresti palkittua elokuvaa, peliä, kirjaa tai sarjaa josta sinä et pidä? Tämä on aika lapsellinen asenne ottaa taidemuodosta, joka kehittyy vain kun sitä tulkitaan, kritisoidaan ja rimaa nostetaan.
 
Ei se siitä ole kiinni, että,seuraa pelkästään palkintojen määrää, mutta onhan se hupaisaa väittää peliä ihan surkeaksi toteutukseltaan, kun se kahmii ton verran palkintoja, niin on siinä jotain tehty oikein. Mielipide ei silloin perustu yhden henkilön kokemaan kokemukseen ja jokainen voi olla mitä tahansa mieltä, ei siinä mitään. Tosiasiat vaan kannattaa huomioida, en kuin laukoo ihan päättömiä kommentteja.
Olisipa maailma niin yksinkertainen ja helppo paikka, että eri asioiden hyvyys ja laatu määriteltäisiin puhtaasti populismin kautta. Britney Spears olisi maailman parhaita laulajia ja kärpäsillä olisi tieto siitä mikä syötävä on herkullisinta maailmassa.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tietenkään peli voi jokaista miellyttää. Joidenkin mielestä citizen Kane on huono elokuva vaikka on arvostettu maailman parhaimmaksi elokuvaksi ikinä. Meitä on moneen junaan
 
Miten tämän nyt sitten sanoisi...Tietenkään kaikki eivät voi tykätä kaikesta viihteestä, sehän on selvä asia. Olisi toki suotavaa, että vaikka ei jonkun yleisesti palkitun elokuvan/kirjan/pelin kanssa niin hyvin viihtyisikään, niin tunnustaisi ja tiedostaisi kuitenkin kyseisen tuotteen laadun, vaikka se ei suoranaisesti omia makunystyröitä kutittaisikaan. The Last Of Us 2 on kaikilla mittareilla erinomainen peli, vaikka kaikkia sen tarjoamat tarinalliset koukerot ja hahmot suoraan miellyttäisikään.

Käänteinen esimerkki: Itse en ole koskaan ymmärtänyt Halo-pelisarjan ympärillä pyörivää isoa meteliä ja kouhotusta. Pelisarjan tarjoama toiminta ja gameplay ei kutittele minua tippaakaan. Siitä huolimatta tiedostan ja tunnustan, että kyseessä on erittäin laadukas pelisarja. Ei tulisi mieleenikään mennä kyseisten pelien ketjuun väittämään niitä heikoiksi tuotteiksi, vaikkeivat ne minua varten olekaan.

Esimerkki musiikkimaailmasta: Led Zeppelinin kappale Stairway To Heaven on valittu moneen eri kertaan erilaisilla listoilla "musiikkimaailman parhaaksi" tai "merkittävimmäksi" kappaleeksi. Itselläni kyseinen kappale ei kuulu edes kovin lähelle suosikkisoittolistaa, mutta tiedostan ja tunnustan kuitenkin kappaleen merkittävän aseman.
 
Viimeksi muokattu:
Miten tämän nyt sitten sanoisi...Tietenkään kaikki eivät voi tykätä kaikesta viihteestä, sehän on selvä asia. Olisi toki suotavaa, että vaikka ei jonkun yleisesti palkitun elokuvan/kirjan/pelin kanssa niin hyvin viihtyisikään, niin tunnustaisi ja tiedostaisi kuitenkin kyseisen tuotteen laadun, vaikka se ei suoranaisesti omia makunystyröitä kutittaisikaan. The Last Of Us 2 on kaikilla mittareilla erinomainen peli, vaikka kaikkia sen tarjoamat tarinalliset koukerot ja hahmot suoraan miellyttäisikään.

Käänteinen esimerkki: Itse en ole koskaan ymmärtänyt Halo-pelisarjan ympärillä pyörivää isoa meteliä ja kouhotusta. Pelisarjan tarjoama toiminta ja gameplay ei kutittele minua tippaakaan. Siitä huolimatta tiedostan ja tunnustan, että kyseessä on erittäin laadukas pelisarja. Ei tulisi mieleenikään mennä kyseisten pelien ketjuun väittämään niitä heikoiksi tuotteiksi, vaikkeivat ne minua varten olekaan.

Esimerkki musiikkimaailmasta: Led Zeppelinin kappale Stairway To Heaven on valittu moneen eri kertaan erilaisilla listoilla "musiikkimaailman parhaaksi" tai "merkittävimmäksi" kappaleeksi. Itselläni kyseinen kappale ei kuulu edes kovin lähelle suosikkisoittolistaa, mutta tiedostan ja tunnustan kuitenkin kappaleen merkittävän aseman.

Tällä perusteella mistään ei koskaan keskustella ikinä, kriitikoilla ei ole arvoa ja kaiken kanssa hyssytellään jottei jollain tulisi paha mieli. Mikäli antaa pelille, elokuvalle, kirjalle tai musiikille arvoa, siitä pitää myös pystyä puhumaan ilman henkilökohtaista pahastumista tai loukkaantumista. Se, että iso joukko pitää jostain ei merkitse mitään — The Birth of a Nation oli aikanaan elokuvahistorian merkkipaalu, jota presidenttiä myöten hehkutettiin. Nykyään se tunnistetaan enemmänkin rasistena öyhötyksenä, jonka tekniset saavutukset oli jo tehty toisaalla.
 
Tällä perusteella mistään ei koskaan keskustella ikinä, kriitikoilla ei ole arvoa ja kaiken kanssa hyssytellään jottei jollain tulisi paha mieli. Mikäli antaa pelille, elokuvalle, kirjalle tai musiikille arvoa, siitä pitää myös pystyä puhumaan ilman henkilökohtaista pahastumista tai loukkaantumista. Se, että iso joukko pitää jostain ei merkitse mitään — The Birth of a Nation oli aikanaan elokuvahistorian merkkipaalu, jota presidenttiä myöten hehkutettiin. Nykyään se tunnistetaan enemmänkin rasistena öyhötyksenä, jonka tekniset saavutukset oli jo tehty toisaalla.
Ihan mielenkiinnosta kyssäri, viitaten tuohon Fabren viestiin. Tiedostatko pelin olevan laadukas vaikka et siitä itse pitäisikään ?
 
Ylös Bottom