5 = erinomainen
4 = erittäin hyvä
3 = hyvä
2 = välttävä
1 = huono
Tämä on tietenkin selkeä skaala, vaikka omaan makuuni poikkeaa "yleisesti ymmärretystä". Minulle 3/5 ei ole ikinä tarkoittanut "hyvää", mutta tietenkin jos skaalan selittää näin arvostelun yhteydessä, niin mikäs siinä. Tietenkin sen lisäksi, että tekstissä muutenkin tehdään selväksi, että "tämä on hyvä peli, suosittelen".
Ja myös itse olen lopussa olevan "plussat ja miinukset" tiivistelmän ystävä, koska niitä uskaltaa yleensä lukea, vaikka muuta tekstiä ei vielä spoilerien pelossa uskaltaisikaan. Ehkä joku päivä vielä KFininkin arvosteluissa nähdään tämä?
Totta, tulkintoja on monia. Mulla se menisi ehkä jotenkin näin:
5= erinomainen
4= hyvä
3= keskiverto
2= välttävä
1= huono
Jep, näin olen itsekin tulkinnut näitä yleisesti. Minullekin 3/5 on tarkoittanut keskivertoa.
0-79 = huono
80–84 = tyydyttävä
85–86 = välttävä
87-89 = hyvä
90–94 = erinomainen
95–100 = klassikko
Vaikka hieman vitsiltä näyttääkin, niin valitettavan monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että alle 80 pisteen peli on suoraan huono.
Tämäkin on tietenkin totta, valitettavasti. Toisaalta yleisesti ihmiset ovat joutuneet arvosteluista päätellä mihin tuhlata rajallinen aika ja raha, joten kokemuksiakaan ei välttämättä ole kovinkaan laajasti kertynyt. Arvostelija taas yleensä tuntee alan julkaisut todella hyvin ja peilaa kokemuksiaan sitä kautta jo ihan lähtökohtaisesti hieman eri kulmasta kuin kasuaalimpi ja vähemmän kokenut kaveri. Tämänkin pitäisi siis käytännössä mennä niin, että todennäköisemmin vähemmän pelannut innostuu enemmän peleistä kuin "ammatikseen pelaava" kritiikko.
Toisaalta nykyään erityisesti digitaalinen kuluttaminen tilauspalveluiden puolella tekee peleistä helposti lähestyttäviä, eikä arvosanoille tarvitse antaa niin paljoa arvoa ennen kuin uskaltautuu kokeilemaan jotain kiinnostavaa. Jos tilauspalvelussa joku peli kiinnostaa, niin matalalla kynnyksellä kokeiluun. Helppoa. Ja ainakin allekirjoittanut on nykyään todella paljon laajemmalle skaalalle eri genrejä antanut mahdollisuuksia. Esimerkiksi Outiriders, Doom Eternal ja Forza Horizon 5 tuskin olisivat ilman Game Passia päätyneet omalle listalle, mutta jokainen näistä oli omaan makuun 4-5/5 tavaraa.
Näin jo 80-luvulla pelaamisen aloittaneelle nykypäivän monipuoliset mahdollisuudet kuluttaa ovat tosiaan toimineet melkoisena raja-aitojen rikkojana genrejen osalta. Ehkä sitä on ollut kieltämättä vähän kaavoihin kangistunut, huomaamattaan ja suotta, mutta nykyään sitä jo ymmärtää, etten ehkä sittenkään koskaan ollutkaan vain seikkailu- ja roolipelien ystävä, vaan siihen vaan siihen lokeroon tottui vuosien saatossa.