Clair Obscur: Expedition 33

[shamaniac]

Huh huh mikä meininki Act I:n lopussa. En siis yhtään tietenkään tajunnut että olen jossain tuollaisessa kohdassa edes menossa ja sitten heitetään naamalle tuollaista settiä. Huh huh. Tarina vain jatkaa mielenkiintoisena olemistaan.

Pelimekaniikoista sitten taas:

Ihme meininkiä kun joka jannulla ja jannuttarella tuntuu olevan joku oma mekaniikkansa: on ennustuksia (kortteja), eri asentoja, tyyliarvosanoja ja tahroja. Pääsisi varmaan vähän paremmin sisään systeemeihin jos jokaisella hahmolla ei olisi jotain omaa systeemiä, johon kaikki kyvyt pohjautuvat tai jonka käytöstä ne ainakin merkittävästi hyötyvät.

Toisaalta tuo on virkistävääkin mutta silti on koko ajan mielessä ajatus ettei niiden potentiaalia hyödynnä täysin.

Sitten ihan joku perusjuttu, kuten Break, on erillinen juttunsa, joka aktivoituu vain joistain kyvyistä ja rikkoo sen vihulaisen alemman palkin. Siihenkin tutustuin kunnolla vasta nyt hieman ennen kuin Act 2 alkoi. Tosin muutenkaan en ollut edes laittanut hahmoille mitään uusia kykyjä ennen kuin nyt Act 2:n alussa, sillä perusseteillä ja parryilla on pärjännyt varsin hyvin nytkin.

Ai niin ja pelissä on myös tasohyppelyä. Kukahan sen idean on keksinyt? On ne tähän mennessä onnistuneet mutta aina on olo ettei pelin mekaniikat oikein ole sitä varten tehty. Ihan virkistävää vaihtelua tosin mutta esim. se rannan tasohyppelyrata oli aika shittiä. Eikä toisella rannalla tuleva haaste sekään toiminut kauhean hyvin kuin idean tasolla.

Tykkään yhä pelistä ihan sikana mutta onhan tässä paljon kaikkea, mitä olisi voinut hioa tai jopa jättää pois. Mekaniikkoja ja asioita on niin paljon että mietityttää kuinka monet niistä lopulta on tarpeellisia, tasapainossa tai hyvin toteutettuja.

Maailmakin on alkanut avautua ja netistä kun karttaa vilkaisin, niin ehkä sellainen 30-50 % siitä on nyt näkyvillä. Ehkä olisin voinut tiiviimpäänkin tyytyä, sillä tuon nytkin läpikäydyn mukaan mahtuu paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt tai joihin ei vielä pääse. Ei tämä siis niin tiivis peli olekaan mitä oletin alun perusteella. Tai ehkä on jos keskittyy vain pääpaikkoihin mutta kuka nyt niin tekee?

 

[Remeded]

Huh huh mikä meininki Act I:n lopussa. En siis yhtään tietenkään tajunnut että olen jossain tuollaisessa kohdassa edes menossa ja sitten heitetään naamalle tuollaista settiä. Huh huh. Tarina vain jatkaa mielenkiintoisena olemistaan.

Pelimekaniikoista sitten taas:

Ihme meininkiä kun joka jannulla ja jannuttarella tuntuu olevan joku oma mekaniikkansa: on ennustuksia (kortteja), eri asentoja, tyyliarvosanoja ja tahroja. Pääsisi varmaan vähän paremmin sisään systeemeihin jos jokaisella hahmolla ei olisi jotain omaa systeemiä, johon kaikki kyvyt pohjautuvat tai jonka käytöstä ne ainakin merkittävästi hyötyvät.

Toisaalta tuo on virkistävääkin mutta silti on koko ajan mielessä ajatus ettei niiden potentiaalia hyödynnä täysin.

Sitten ihan joku perusjuttu, kuten Break, on erillinen juttunsa, joka aktivoituu vain joistain kyvyistä ja rikkoo sen vihulaisen alemman palkin. Siihenkin tutustuin kunnolla vasta nyt hieman ennen kuin Act 2 alkoi. Tosin muutenkaan en ollut edes laittanut hahmoille mitään uusia kykyjä ennen kuin nyt Act 2:n alussa, sillä perusseteillä ja parryilla on pärjännyt varsin hyvin nytkin.

Ai niin ja pelissä on myös tasohyppelyä. Kukahan sen idean on keksinyt? On ne tähän mennessä onnistuneet mutta aina on olo ettei pelin mekaniikat oikein ole sitä varten tehty. Ihan virkistävää vaihtelua tosin mutta esim. se rannan tasohyppelyrata oli aika shittiä. Eikä toisella rannalla tuleva haaste sekään toiminut kauhean hyvin kuin idean tasolla.

Tykkään yhä pelistä ihan sikana mutta onhan tässä paljon kaikkea, mitä olisi voinut hioa tai jopa jättää pois. Mekaniikkoja ja asioita on niin paljon että mietityttää kuinka monet niistä lopulta on tarpeellisia, tasapainossa tai hyvin toteutettuja.

Maailmakin on alkanut avautua ja netistä kun karttaa vilkaisin, niin ehkä sellainen 30-50 % siitä on nyt näkyvillä. Ehkä olisin voinut tiiviimpäänkin tyytyä, sillä tuon nytkin läpikäydyn mukaan mahtuu paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt tai joihin ei vielä pääse. Ei tämä siis niin tiivis peli olekaan mitä oletin alun perusteella. Tai ehkä on jos keskittyy vain pääpaikkoihin mutta kuka nyt niin tekee?

Toi rannan tasoloikka oli kaikkea muuta kun hauskaa, vaihoin sen muijan joka juostessa "leijaa" niin tuntuu et sillä pärjäs ja pääsi sen läpi, en tiie helpottiko se kun juoksemisen sijasta "leijaa" vai tuntuiko se vaan helpommalta. Mutta eipä noita tasoloikkia tässä hirveesti ole, mutta ne vähät mitä on nii en niistä kyllä nauttinut.

 

[shamaniac]

Toi rannan tasoloikka oli kaikkea muuta kun hauskaa, vaihoin sen muijan joka juostessa "leijaa" niin tuntuu et sillä pärjäs ja pääsi sen läpi, en tiie helpottiko se kun juoksemisen sijasta "leijaa" vai tuntuiko se vaan helpommalta. Mutta eipä noita tasoloikkia tässä hirveesti ole.

Minulla taas Lune jatkuvasti se johtohahmo kun se on rennomman tuntuinen leijuessaan mutta hyppelyyn piti ottaa joku, jolla on jalat maassa. Se tuntui taas itselle siis loogisemmalta vaihtoehdolta siinä kohtaa.

Tuollaisia esteratoja ei ole muita tullut vastaan mutta on siellä tasaiseen tahtiin paikkoja, joissa saa hyppiä ohuiden pölkkyjen tai vastaavien päällä. Aika hyvin hahmo niistä reunoista ottaa kiinni mutta silti se tuntuu aina hirveän epävarmalta hommalta. Peleissä, joissa tasohyppely on enemmän ydinhommaa, voi yleensä luottaa paremmin mekaniikkoihin. Tässä on paljon esimerkiksi paikkoja, joissa on näkymättömiä seiniä tai sitten kielekkeitä, joista ei saa kiinni vaikka metrin päästä saa (koska se näyttä siinä kohtaa hieman erilaiselta tai jotain).

 

[shamaniac]

Pari irrallista huomiota: miksi pelissä on niitä ihme "Uncharted-kiipeilyjä", joissa ei voi edes tippua ja joissa ei ole mitään haastetta?

Pakko myös alleviivata kuinka loistavia hahmoja ja vuorovaikutuksia pelissä on. Siis jotain ihan älytöntä settiä tulee tasaiseen tahtiin. On eeppisyyttä, on outoutta ja on todella loistavaa huumoria. Mitä etanoita ne siellä Ranskassa on vetäneet että tämän saaneet kasaan? Enpä muista milloin olisi voinut sanoa että on aika lailla rakastunut johonkin peliin. Ei tämä toki täydellinen ole mutta niin paljon sellaista, minkä vuoksi pelin pariin tekisi mieli paljon useammin mitä ehtii.

Ja minäkö luulin että The Great Circle olisi ollut loistava peli. Toki olikin mutta sitten tämä perään niin ei se enää tunnu niin ihmeelliseltä.

 

[shamaniac]

Luulin että tarinan jälkeen olisi suurin osa pelistä taputeltu mutta kuinka väärässä olinkaan, ohan tässä hemmetisti pelattavaa ja mestoja mihin ennen ei päässyt jne, esim ne "pilvilinnat" ym. Dungeoneja ja vahvoja endgame vihuja, kesti myös hetki tajuta (koska sokea) miten saada tehtyä damaa yli sen 9999 capin loppubossin jälkeen, siinä olin jossain dungeonis ja suoritin taisteluja jotain 30min sillä max 9999 damalla, kunnes aloin epäilee että ei näillä damoilla ole mahdollista voittaa tiettyjä bosseja, noh seki tuli nyt korjattua ku piti vaihtaa lumines/mikä onkaan joka poistaa sen 9999dmg capin. Nyt sit oon siel endless toweris ja saa vihdoin jotain aikaseksi. Oisko nyt level 83, siitä endless towerista saa hyvin matskuja päivittää aseita ja hemmetisti levua. Sen jälkeen sit erään bossin kimppuun kun on tarpeeksi korkea levu.

Tarina on minulla vielä viimeistelemättä mutta muuten olen samassa tilanteessa.

Olen siis tutkinut paikkoja, joihin ei aiemmin päässyt. Samoin ehdin jo innostua että nyt lähtee kunnon iskut vihuille kunnes tajusin että yhä vahinko rajautui 9999:ään. No, sama vika kuin sinulla, eli en tajunnut että piti se pictos ottaa käyttöön, joten sillä neljä voittoa ja jokaiselle hahmolle se käyttöön. Johan alkoi olla eri meininki! Pelkällä parrylla tullut mm. 36000 damagea ja usein hyökkäykset on tehottomampia kuin parryt! Useampi pomo ja vaikealta tuntunut yhteenotto onkin lopulta tullut voitettua ihan puhtaasti parryilla.

Onnea muuten kaikille Chromatic Petankiin. Itsellä meni 37 minuuttia siinä taistelussa, jossa sen lopulta voitin. Sen lisäksi meni ehkä 2-3 yritystä, joissa kuolin. Tuossa onnistuneessa kesti siksi niin kauan että tuo pomohan saa ihan järkyttävästi elämää takaisin tasaisesti, siis jotain 200000-300000 HP:a pahimmillaan 2-3 vuoron välein! Siinä pitikin sitten parryjen lomassa optimoida hommaa ihan kunnolla. Gradient attackit piti olla ensinnäkin täynnä ja pomolla mahdollisimman paljon elementtivahinkoa ja muuta pohjustusta. Siinä vaiheessa kun pomolta oli gradient-iskuilla piesty henkeä vähemmäksi ja heitetty useampi ikävä vaikuta päälle, hoiteli tämä käytännössä itse itsensä hyökkäämällä koska parryt teki siihen niin järjetöntä vahinkoa.

Oli ensimmäinen vihulainen, jossa piti (tai edes ehti ennen vihun kuolemaa) miettiä kunnolla kykyjen ja muiden synergioita. Ajattelin jo että tuo on täysin toivoton: sain elämäpalkin parhaillaan puoleenväliin kunnes tuli kaksi peräkkäistä 200000-300000 parannusta pomolle, jolloin sillä oli taas täydet elämät. Voitin kuitenkin lopulta vaikka tiimistä oli jo yksi kaatunut. Varaporukkaa ei tarvinnut voittomatsissa kuitenkaan vaivata.

Tuohon mainitsemaasi torniin en mennyt koska ajatuksena "endless" ei tässä kohtaa innosta. Käyn ensin läpi asiat/paikat, jotka voi ruksata pois ja käyn sitten katselemassa miten loputon meno on loputtomassa tornissa.

Huvittaa muuten ajatus tulevasta viimeisestä taistelusta. Siellä tuskin on isompaa vastusta luvassa kun jo aiempi tarinapomo meni ekalla ja tuntui itse asiassa helpommalta mitä joissain paikoissa on rivivastukset olleet. Enkä siinä kohtaa ollut edes käynyt yhdessäkään "danger"-tekstillä merkityssä paikassa. Yhdessä kävin nyt ja siellä oli toki kovaa vastusta tarjolla mutta vahinkorajoitusten poistuessa ne voittaa usein yhdellä parrylla per tyyppi.

Peli on muutenkin mennyt taistelujen osalta siihen ettei mitään kummempia taktiikoita ehdi miettiä koska parryilla saa niin paljon vahinkoa aikaiseksi ettei muita iskuja ehdi tai ole järkeä edes käyttää kuin vain vuorojen vaihtumisen takia. Ja se on ihan hiton tyydyttävää.

Useampaan kertaan on käynyt mielessä että pitäisi muutenkin käydä hehkuttamassa peliä. Tämä on vain yhä jotain ihan huikeaa. Menee helposti parhaiden ikinä pelaamieni pelien joukkoon ja paranee vain mitä enemmän pelaa. Pelit-lehden arvosteluissa kyllä ihmettelin että joku perusjatko-osa Doom Dark Ages sai suositteluleiman mutta tämä paremmilla pisteillään ei saanut, vaikka on mielestäni merkittävämpi pelijulkaisu kuin kolmas osa uutta Doomia, niin hyvä kuin sekin varmasti toki onkin.

Juoni on ollut erityisesti jotain ihan parasta. Hahmoja myös ihmettelen: miten onkin saatu kaikista niin loistavia ja tykättäviä? Ei tässä ole yhtään huonoa hahmoa, ellei aleta jotain rivivihulaisia laskemaan mukaan. Ja toisaalta niidenkin onttoudelle/tarinattomuudelle on looginen syy, mikä tekeekin niistä hyvin kirjoitettuja yhtä lailla. Hahmojen välinen kanssakäynti on myös jotain niin mahtavaa. Niissä on jotain (ehkä) japanilaisista peleistä tuttua outoutta ja hauskuutta mutta niistä puuttuu japanilainen "överiys". Ikään kuin maltillisempi/aikuisempi(?) versio japanilaisten roolipelien outouksista ja fiiliksestä toiseen hyppimisistä. Onko ranskalaiset pelit joku uusi juttu? Jos on, niin meikäläinen on kyllä täysin messissä jos Clair Obscurin perusteella voi jotain odottaa!

 

[Remeded]

Tuohon mainitsemaasi torniin en mennyt koska ajatuksena "endless" ei tässä kohtaa innosta. Käyn ensin läpi asiat/paikat, jotka voi ruksata pois ja käyn sitten katselemassa miten loputon meno on loputtomassa tornissa.

+ Kauheesti muuta tekstiä.

Toi nimi on hämäävä, vaikka onkin endless ei se kuitenkaan ihan endless ole. Endless siinä mielessä että voit siel loputtomasti piestä mutta sielä on se tietty määrä taisteluja.

Expaa ym saat vain kun oot kerran piessyt, sen jälkeen voit huvin vuoksi ottaa uusintamatsia mutta expaa ei enää heru ettei olis liian helppoa grindaa levua tjsp.

 

[shamaniac]

Jännä juttu muuten että tässä kun on asuja ja hiustyylejä vaikka miten, niin on tuntunut jotenkin väärältä käyttää mitään muuta kuin retkikunnan virallisempia kuteita tai hahmojen omia hiustyylejä.

Tuntuu että kun Lunellekin vaihtaisi erilaiset hiustyylin, muuttuisi hahmon ihan muuksi. En muista vastaavaa olleen minkään muun pelin kohdalla. Hahmot on siis itselle jo jotenkin niin identifikoituja tiettyyn raamiin, ettei halua niiden "oikeaa" tyyliä muuttaa muuksi. Mainitun Lunen kohdalla tein pienen poikkeuksen hiuksissa, jotka ovat nyt muuten samat mutta tuplaletillä (tms.), jolloin hahmo yhä näyttää itseltään.

Missään muussa pelissä ei ole ollut mitään ongelmaa heittää hahmolle uusia kuteita vaikka jatkuvaan tahtiin mutta tässä on jotenkin tuntunut vain väärältä vaihtaa niitä liikaa. Saati kulkea jossain pelle- tai uimapuvussa pelin maailmassa.

Vaatevalintana on ollutkin retkikunnan pukujen vaalea versio, Pure, kaikilla hahmoilla - paitsi sillä, jolla se tekee hahmon oletusvaaleasta asusta tumman.

Toi nimi on hämäävä, vaikka onkin endless ei se kuitenkaan ihan endless ole. Endless siinä mielessä että voit siel loputtomasti piestä mutta sielä on se tietty määrä taisteluja.

Expaa ym saat vain kun oot kerran piessyt, sen jälkeen voit huvin vuoksi ottaa uusintamatsia mutta expaa ei enää heru ettei olis liian helppoa grindaa levua tjsp.

Ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan että taisteluita olisi loputtomasti vaikka kokemuspisteidenkin kera mutta en vain tässä kohtaa ole innostunut käymään mitään pelillisempää sisältöä läpi. Tarkoitan siis että kun tuolla on vielä useita paikkoja, joissa on ihan tehtäviä välivideoineen, niin jätän pelkän suoraviivaisemman pelaamisen pelaamisen takia tässä kohtaa pois/viimeiseksi. Eilen kävin paikassa nimeltä The Reacher ja olipahan kovaa settiä taas.

Yhden valituksen aiheen keksin muuten! Jostain syystä pelin loppupuolella jotkin paikat/kentät on tuntuneet jo turhan pitkiltä ja/tai laajoilta. Samoin joissain lyhyemmissäkin kentissä on ollut sitä ettei tiedä mikä reitti vie loppuun ja mikä on sivupolku. Tämä ärsyttää itseäni koska haluan joka paikan käydä läpi ja mieluusti kävisin aina ensin sivupaikat läpi enkä palaisi kenttään vastaan myöhemmin takaisin. Tämä siksikin että jos jää jotain tutkimatta niin se voi jäädä kokonaan muistista pois. Yksi juonen kannalta tärkeä kenttä myös rajasi tutkimista niin että kentästä löytyi varmaan puolet lisää kun sinne palasi. Oli tosin poikkeus ja tuolle oli selkeä syy mutta silti vähän ärsyttää että jos on kerran putkea, niin olisi "käyttäjäystävällistä" sellaista.

 

[Mossy]

Jännä juttu muuten että tässä kun on asuja ja hiustyylejä vaikka miten, niin on tuntunut jotenkin väärältä käyttää mitään muuta kuin retkikunnan virallisempia kuteita tai hahmojen omia hiustyylejä.

Itsellä oli täysin sama. Tosin Verson hiustyylistä en pitänyt, joten sen vaihdoin toiseen. Tässähän on myös asetuksissa se vaihtoehto, että cutsceneissa näkyy ne oletus hiustyylit ja vaatteet, vaikka muuten pelissä käyttäisi muita.

 

[asin]

Jännä juttu muuten että tässä kun on asuja ja hiustyylejä vaikka miten, niin on tuntunut jotenkin väärältä käyttää mitään muuta kuin retkikunnan virallisempia kuteita tai hahmojen omia hiustyylejä.

Mulla se on jostain kumman syystä kaikissa peleissä näin. Tuntuu jotenkin että hahmo ei enää ole se tekijöiden näkemys ja tästä syystä vieras. Ok jossain GTA:n hiustyyleissä tämä ei häiritse.

 

[templar]

Vaatevalintana on ollutkin retkikunnan pukujen vaalea versio, Pure, kaikilla hahmoilla - paitsi sillä, jolla se tekee hahmon oletusvaaleasta asusta tumman.

Jep, sama juttu. Kevyesti omasta mielestäni tyylikkäin asu kaikille, joten käyttöön meni. Hiustyylejä tuli vaihdettua aika paljonkin, pois lukien Gestral tyyliä, jotenkin halusi pitää kuitenkin ns. "asialinjan" näin vakavamielisessä tarinassa. Poikkeuksena Verso, jolle meni heti baskeri ja aurinkolasit päähän kun ne sain, jotenkin sopi niin hyvin etten pysty enää ajattelemaan koko hahmoa ilman niitä!

 

[koomikko]

Jännä juttu muuten että tässä kun on asuja ja hiustyylejä vaikka miten, niin on tuntunut jotenkin väärältä käyttää mitään muuta kuin retkikunnan virallisempia kuteita tai hahmojen omia hiustyylejä.

Tärkeä keskustelun aihe, joten kontribuoinpa minäkin

Mulla on ollut kevyesti roolipelahtava lähestyminen asuihin. Aika ajoin joku mun retkueen jäsenistä "goes native" ja alkaa pitää hiuksiaan tai vaatteitaan paikallisten tyylillä. Hetken sitä voi katsella gestral-henkistä pensselikampausta tai Sirènen mekkoa ihan vain vaihtelun vuoksi.

 

[John Smith]

Onkos porukka pelaillut läpi tätä jo ? Millä vaikeustasoilla veditte ?

 

[Koalitio]

Ei ole taidettu tässä ketjussa mainita, mutta peliin jokunen päivä sitten tullut päivitys teki ainakin story-vaikeusasteesta helpomman. Ainakin väistön ja torjunnan aikaikkunoita on pidennetty, sekä viholllisten pelaajalle tekemään vahinkoa laskettiin.

Clair Obscur: Expedition 33's story mode just got a lot easier, so more people can enjoy the year's best J'RPG

Clair Obscur: Expedition 33's latest patch makes story mode much more forgiving, with bigger parry windows and less damage.

www.rockpapershotgun.com

Mielestäni aika hyvä päivitys. Itse olen tämäntyylisissä peleissä aika mukavuudenhaluinen. En sano, että helpoimmalla vaikeudella viholliset tarvitsisi voida aina lakaista tieltään yhdellä napinpainalluksella, mutta en nyt kyllä myöskään haluaisi että taisteluissa joutuu oikeasti hikoilemaan. Story-vaikeusaste tuntui ainakin omasta mielestäni ainakin hivenen liian vaikealta, tai sanotaanko, että ainakin bossit saattoivat tuntua kestoltaan liian pitkiltä, että olisi voinut ihan paineettomasti rentoutua pelailun parissa. Otan tämän päivityksen itse siis oikein positiivisesti vastaan.

 

[shamaniac]

Itse olen pelin oletusvaikeuden olevan pääasiassa hyvinkin kohdallaan mutta nyt tarinan loppupuolella on tullut ihan hirveästi vaihtelua. Välillä jo ehdin luulla ettei mistään ole enää mitään vastusta kun sitten tuleekin joku ihan rivivihulta vaikuttava tyyppi tai porukka, joka iskee ja kestää ihan hirveästi. On niistä selvitty mutta vaikuttaa ainakin että ehkä pelin vapautuessa vihulaiset ja alueet sekoittuvat sillä tapaa ettei enää tiedä onko pahalla alueella vaiko ei. Ja yhä olen siis jättänyt käymättä kaikki paikat, joissa lukee "danger", joten kyse ei ole edes siitä että menisi selvästi vaarallisiksi merkittyihin paikkoihin.

Maailmankartalla ei varsinkaan usein pysty sanomaan että millaista porukkaa tulee vastaan. Osa on toki sen verran isoja körmyjä että voi odottaakin haastetta mutta sitten on tyyppejä, jotka ei ole ns. chromatic-versioita ja muutenkin perusvihujen näköisiä mutta pistävät ja kestävät enemmän kuin useat selvät pomovastukset.

En toisaalta edes täysin valita tästä tilanteesta koska olisihan sekin ollut tylsä että nyt vain jyräisi kaiken ongelmitta alleen. Vähän kuitenkin jopa pelkään että tulee joku megasuperpahapiilopomo, jota ei kukaan normaali-ihminen pysty voittamaan, ainakaan ilman hirveää grindiä.

Onko pelissä muuten jotain skaalausta? Esim. että vihulaiset lukittuu pelaajan tasoille kun kenttään menee? Välillä vähän tuntunut siltä mutta en yhtään tiedä onko näin. Ja vaikka olisikin niin on pelissä kyllä niin hirveästi mahdollisuuksia haasteeseen vastata että harvoin näin paljon on. Pictosit, aseet ja niiden kehitys, kyvyt ja niiden synergiat, hahmojen eri statsit ja suhteet aseisiin. Itse olen näitä aika pintapuolisesti yhä värkännyt mutta toki huomannut monia synergioita samalla pelatessa: vihulaisen merkkaus ja siitä hyötyvän kyvyn käyttö, pictosit jotka aktivoituu vaikka vihulaisen palaessa, jne. Ihan hirveästi muuttujia, joilla saa varmasti aika älyttömän porukan hahmoistaan rakennettua jos alkaisi kunnolla panostamaan.

 

[Remeded]

Jännä juttu muuten että tässä kun on asuja ja hiustyylejä vaikka miten, niin on tuntunut jotenkin väärältä käyttää mitään muuta kuin retkikunnan virallisempia kuteita tai hahmojen omia hiustyylejä.

Tuntuu että kun Lunellekin vaihtaisi erilaiset hiustyylin, muuttuisi hahmon ihan muuksi. En muista vastaavaa olleen minkään muun pelin kohdalla. Hahmot on siis itselle jo jotenkin niin identifikoituja tiettyyn raamiin, ettei halua niiden "oikeaa" tyyliä muuttaa muuksi. Mainitun Lunen kohdalla tein pienen poikkeuksen hiuksissa, jotka ovat nyt muuten samat mutta tuplaletillä (tms.), jolloin hahmo yhä näyttää itseltään.

Missään muussa pelissä ei ole ollut mitään ongelmaa heittää hahmolle uusia kuteita vaikka jatkuvaan tahtiin mutta tässä on jotenkin tuntunut vain väärältä vaihtaa niitä liikaa. Saati kulkea jossain pelle- tai uimapuvussa pelin maailmassa.

Vaatevalintana on ollutkin retkikunnan pukujen vaalea versio, Pure, kaikilla hahmoilla - paitsi sillä, jolla se tekee hahmon oletusvaaleasta asusta tumman.


Ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan että taisteluita olisi loputtomasti vaikka kokemuspisteidenkin kera mutta en vain tässä kohtaa ole innostunut käymään mitään pelillisempää sisältöä läpi. Tarkoitan siis että kun tuolla on vielä useita paikkoja, joissa on ihan tehtäviä välivideoineen, niin jätän pelkän suoraviivaisemman pelaamisen pelaamisen takia tässä kohtaa pois/viimeiseksi. Eilen kävin paikassa nimeltä The Reacher ja olipahan kovaa settiä taas.

Yhden valituksen aiheen keksin muuten! Jostain syystä pelin loppupuolella jotkin paikat/kentät on tuntuneet jo turhan pitkiltä ja/tai laajoilta. Samoin joissain lyhyemmissäkin kentissä on ollut sitä ettei tiedä mikä reitti vie loppuun ja mikä on sivupolku. Tämä ärsyttää itseäni koska haluan joka paikan käydä läpi ja mieluusti kävisin aina ensin sivupaikat läpi enkä palaisi kenttään vastaan myöhemmin takaisin. Tämä siksikin että jos jää jotain tutkimatta niin se voi jäädä kokonaan muistista pois. Yksi juonen kannalta tärkeä kenttä myös rajasi tutkimista niin että kentästä löytyi varmaan puolet lisää kun sinne palasi. Oli tosin poikkeus ja tuolle oli selkeä syy mutta silti vähän ärsyttää että jos on kerran putkea, niin olisi "käyttäjäystävällistä" sellaista.

Luulin että olen ainoa maailmassa. Siel on ehkä yksi tai pari hiustyyliä jotka sopii hahmolle niin ettei siitä tuu ihan jotenkin eri näköistä tyyliin just et hiustyyli muuttuu että on joku pompulal kiinni tai joku minimaalinen muutos, sama nois vaatteis, käytän edelleen niitä alkuperäisiä paitsi just ne mainitsemasi valkoiset versiot sopii, muut jotenkin ei vaan pysty.

 

[shamaniac]

Luulin että olen ainoa maailmassa. Siel on ehkä yksi tai pari hiustyyliä jotka sopii hahmolle niin ettei siitä tuu ihan jotenkin eri näköistä tyyliin just et hiustyyli muuttuu että on joku pompulal kiinni tai joku minimaalinen muutos, sama nois vaatteis, käytän edelleen niitä alkuperäisiä paitsi just ne mainitsemasi valkoiset versiot sopii, muut jotenkin ei vaan pysty.

Juuri missään muussa pelissä en myöskään muista samaa itsellä olleen. No toki ikinä en kauheasti ole jaksanut peleissä vaihdella hahmojen asuja jos olen hyvän löytänyt mutta silloin on ollut kyse enemmän siitä että pitääkö tyylistä vaiko ei. Näiden Clair Obscurin tyyppien kohdalla niitä kohtelee kuin ne olisivat oikeita hahmoja: ei tämä sovi LUNELLE. Hitto, se on pelihahmo, miten niin ei sovi!? Aivot, mikä teitä vaivaa?

Soulseissa ja muissa peleissä, joissa hahmo taas tehdään alussa, olen myös ollut hahmoja myöhemmin muokkaamatta. Vaatteita olen vaihdellut sen mukaan, mikä näyttää parhaalta. Mutta ei näille hahmoille ole ikinä syntynyt mitään oletustyyliä, jota ei voisi rikkoa, kuten tässä nyt tuntuu käyneen.

 

[John Smith]

Ei ole taidettu tässä ketjussa mainita, mutta peliin jokunen päivä sitten tullut päivitys teki ainakin story-vaikeusasteesta helpomman. Ainakin väistön ja torjunnan aikaikkunoita on pidennetty, sekä viholllisten pelaajalle tekemään vahinkoa laskettiin.

Clair Obscur: Expedition 33's story mode just got a lot easier, so more people can enjoy the year's best J'RPG

Clair Obscur: Expedition 33's latest patch makes story mode much more forgiving, with bigger parry windows and less damage.

www.rockpapershotgun.com

Mielestäni aika hyvä päivitys. Itse olen tämäntyylisissä peleissä aika mukavuudenhaluinen. En sano, että helpoimmalla vaikeudella viholliset tarvitsisi voida aina lakaista tieltään yhdellä napinpainalluksella, mutta en nyt kyllä myöskään haluaisi että taisteluissa joutuu oikeasti hikoilemaan. Story-vaikeusaste tuntui ainakin omasta mielestäni ainakin hivenen liian vaikealta, tai sanotaanko, että ainakin bossit saattoivat tuntua kestoltaan liian pitkiltä, että olisi voinut ihan paineettomasti rentoutua pelailun parissa. Otan tämän päivityksen itse siis oikein positiivisesti vastaan.

Itse olen sen verran sadistinen yleensä että menen aina HARD tasolle ensimmäisenä. Yllättävän pitkälle pääsin tässäkin pelissä (hikoilemalla tietty) kunnes tuli se yksi ritari vastaan kenellä on ihan saakelin pitkät isku-sarjat. Silloin päätin poistaa pelin hetkeksi ja siirtyä muihin peleihin välillä. Nyt on Claire Obscure taas latauksessa joten kidutus voi taas jatkua

 

[shamaniac]

Olettekos kaljuja käyneet metsästämässä tiimille? Itse tuli juuri hakattua ne kaikille. Oli kyllä siinäkin palkinto. Tosin juuri sen absurdiuden takia tuli se tehtyä ja nyt on kaljupääjengi käytössä jos niin vain haluaa. En tosin ole hiustyylejä hahmoille edelleenkään vaihtamassa (varsinkaan kaljuiksi) mutta pitihän ne hankkia varastoon.

Sitten tuli piestyä perään se maailmankartalla lentelevä käärme. Taistelussa meni aika lailla 30 minuuttia. Alkaa olemaan aika kuluttavia taisteluita ja osaltaan myös jo hieman tympeää vääntämistä. Oma tiimi on sellainen, ettei niitä helposti saa tapettua ja tyypeillä on monia eri tapoja päästä takaisin otteluun kuoleman koittaessa, joten nuo väännöt on lopulta vain kärsivällisyydestä kiinni.

Jätin kesken yhden paikan (Renoir's Drafts) koska siellä oli niin ärsyttäviä ja kestäviä vihulaisia. Pomo jäi hoitelematta vaikka tiesin että sen voisin hoidella jos vain jaksaisin vääntää. Halusin kuitenkin vaihtelua. Sieltä sitten päädyin kaljuja metsästämään, mikä ei sekään toki kauhean ihmeellistä ollut: kuolema tuli osumasta (paitsi jos oli suojakilpiä tai heräsi henkiin takaisin) ja vihulla oli vain kaksi lyhyttä liikesarjaa, joita se toistaa. Tässä oli toki mielenkiintoista se kun tuo piti tehdä joka hahmolla erikseen ja näissä oli paljon eroa. Yksi hoiteli tyypin about 5 minuutissa kun toisilla meni vartti.

Vahinko on ollut parhaimmillaan (muistaakseni) jotain 4 miljoonaa kun iskee 3/3 gradient-hyökkäyksen. Ja silti se ei välttämättä vie vastukselta kuin viides- tai kuudesosan elämäpalkista. Onko se sitten hauskaa? En tiedä, silti noita hakkailen.

Ehkä voisi tässä vaiheessa käydä vetämässä sen tarinan loppuun kun alkaa jo vähän olla nähty nämä överiksi vedetyt vihujen elämäpalkit ja kestot. Enkä halua edes puhua siitä yhdestä tyypistä, joka löytyy hyvin samanlaisesta paikasta/tavalla kuin Dark Soulsin Four Kings. Kerran kuolin sille enkä edes kunnolla jaksanut yrittää kun sai yhdellä liikesarjansa iskulla yhden tyyppini hoidettua. Tuo on kuulemma/ilmeisesti pelin vaikein tyyppi, joten sekin tokin vaikutti etten tuossa kohtaa jäänyt edes yrittämään kun koko paikka jo alkoi ärsyttää: kaikkein rasittavimpia voimia/liikkeitä omaavat vihuja pistetty paikka täyteen, että siinä on haastetta, ole hyvä. Eikä nuo varsinaisesti ole edes haastavia kun ne saa kärsivällisyydellä lopulta jyrättyä.

Sitten olisi ainakin vielä se loputon torni. En tiedä mitä siltä odottaa. Ehkä se on ihan hirveä tai sitten näiden aiempien jälkeen helppoa läpsyttelyä? Tässä ei ole oikein yhtään arvannut mitä tulee eteen kun maailma aukeni ja alkoi käymään paikkoja läpi.

 

[Remeded]

Olettekos kaljuja käyneet metsästämässä tiimille? Itse tuli juuri hakattua ne kaikille. Oli kyllä siinäkin palkinto. Tosin juuri sen absurdiuden takia tuli se tehtyä ja nyt on kaljupääjengi käytössä jos niin vain haluaa. En tosin ole hiustyylejä hahmoille edelleenkään vaihtamassa (varsinkaan kaljuiksi) mutta pitihän ne hankkia varastoon.

Sitten tuli piestyä perään se maailmankartalla lentelevä käärme. Taistelussa meni aika lailla 30 minuuttia. Alkaa olemaan aika kuluttavia taisteluita ja osaltaan myös jo hieman tympeää vääntämistä. Oma tiimi on sellainen, ettei niitä helposti saa tapettua ja tyypeillä on monia eri tapoja päästä takaisin otteluun kuoleman koittaessa, joten nuo väännöt on lopulta vain kärsivällisyydestä kiinni.

Jätin kesken yhden paikan (Renoir's Drafts) koska siellä oli niin ärsyttäviä ja kestäviä vihulaisia. Pomo jäi hoitelematta vaikka tiesin että sen voisin hoidella jos vain jaksaisin vääntää. Halusin kuitenkin vaihtelua. Sieltä sitten päädyin kaljuja metsästämään, mikä ei sekään toki kauhean ihmeellistä ollut: kuolema tuli osumasta (paitsi jos oli suojakilpiä tai heräsi henkiin takaisin) ja vihulla oli vain kaksi lyhyttä liikesarjaa, joita se toistaa. Tässä oli toki mielenkiintoista se kun tuo piti tehdä joka hahmolla erikseen ja näissä oli paljon eroa. Yksi hoiteli tyypin about 5 minuutissa kun toisilla meni vartti.

Vahinko on ollut parhaimmillaan (muistaakseni) jotain 4 miljoonaa kun iskee 3/3 gradient-hyökkäyksen. Ja silti se ei välttämättä vie vastukselta kuin viides- tai kuudesosan elämäpalkista. Onko se sitten hauskaa? En tiedä, silti noita hakkailen.

Ehkä voisi tässä vaiheessa käydä vetämässä sen tarinan loppuun kun alkaa jo vähän olla nähty nämä överiksi vedetyt vihujen elämäpalkit ja kestot. Enkä halua edes puhua siitä yhdestä tyypistä, joka löytyy hyvin samanlaisesta paikasta/tavalla kuin Dark Soulsin Four Kings. Kerran kuolin sille enkä edes kunnolla jaksanut yrittää kun sai yhdellä liikesarjansa iskulla yhden tyyppini hoidettua. Tuo on kuulemma/ilmeisesti pelin vaikein tyyppi, joten sekin tokin vaikutti etten tuossa kohtaa jäänyt edes yrittämään kun koko paikka jo alkoi ärsyttää: kaikkein rasittavimpia voimia/liikkeitä omaavat vihuja pistetty paikka täyteen, että siinä on haastetta, ole hyvä. Eikä nuo varsinaisesti ole edes haastavia kun ne saa kärsivällisyydellä lopulta jyrättyä.

Sitten olisi ainakin vielä se loputon torni. En tiedä mitä siltä odottaa. Ehkä se on ihan hirveä tai sitten näiden aiempien jälkeen helppoa läpsyttelyä? Tässä ei ole oikein yhtään arvannut mitä tulee eteen kun maailma aukeni ja alkoi käymään paikkoja läpi.

Loputon torni on loppujen lopuks lepposta (turhaan pelkäät ) , ehkä pari semmosta hauskan haastavaa taistelua. Teksti mitä "tummensin" en tiedä mistä vihusta nyt puhut mutta onko pomo nimeltään.

Spoileri

Simeon tjsp?

on se todellinen endgame boss, siinä on kaksi vaiheetta, ekan vaiheen pääsee vielä läpi mut se toinen vaihe on jotain niin ylivoimasen vaikeeta että ainakaa "rehellisellä" taistelulla loppuu meikäläisen refleksitaidot siihen, aivan hulluja sarjoja tekee ja ne nyt pitäs muka opetella? Sen lisäksi kuolee heti jos otat yhen osuman. Sen voi päästä kuulemma läpi "kusettamalla" että kuolee yhellä iskulla jos tekee jotain taikoja, mut en oo siihen vielä lähtenyt kun tuntuu "kusetukselta".

Mut ehkä jossain vaihees se on tehtävä, siihen kohtaan oon nyt jämähtäny enkä ole enää yrittänyt, storymode vaikeustaso valittu eikä se tunnu auttavan yhtää tämän bossin kohalla.

 

[shamaniac]

Loputon torni on loppujen lopuks lepposta (turhaan pelkäät ) , ehkä pari semmosta hauskan haastavaa taistelua.

En yhtään epäile kun nämä paikat missä käynyt on aika selkeästi kovempia haasteita ja ekstroja.

Teksti mitä "tummensin" en tiedä mistä vihusta nyt puhut mutta onko pomo nimeltään.

Spoileri

Simeon tjsp?

on se todellinen endgame boss, siinä on kaksi vaiheetta, ekan vaiheen pääsee vielä läpi mut se toinen vaihe on jotain niin ylivoimasen vaikeeta että ainakaa "rehellisellä" taistelulla loppuu meikäläisen refleksitaidot siihen, aivan hulluja sarjoja tekee ja ne nyt pitäs muka opetella? Sen lisäksi kuolee heti jos otat yhen osuman. Sen voi päästä kuulemma läpi "kusettamalla" että kuolee yhellä iskulla jos tekee jotain taikoja, mut en oo siihen vielä lähtenyt kun tuntuu "kusetukselta".

Juuri tämä tyyppi. Ei ne sen iskusarjat vaikeilta vaikuttaneet mutta kun yksi isku tappoi hahmoni ja kun tiesin että tämä on se "the" tyyppi, niin en siinä kohtaa jaksanut yrittää. Kävi myös mielessä että tällä on varmasti joku vaihe että "takes the fight seriously" tms. ja alkaa tulemaan kunnolla turpiin, joten en nähnyt siinä kohtaa järkeväksi alkaa yrittämään.

Mut ehkä jossain vaihees se on tehtävä, siihen kohtaan oon nyt jämähtäny enkä ole enää yrittänyt, storymode vaikeustaso valittu eikä se tunnu auttavan yhtää tämän bossin kohalla.

Kyllä se pitää tavalla tai toisella hoidella. Pelissä on toki niin paljon kaikkea helpotusta ettei edes ole hyödyntänyt kaikkea. Suojakilvet on hiton hyödyllisiä ja sitten monenlaista tapaa saada hahmo takaisin peliin niin juomien lisäksi: ainakin tietysti pictoseissa on sellaisia ja sitten sillä ukkelilla ainakin on yksi gradient-hyökkäys, jolla se saa suojan yhtä kuolemaa vastaan. Tosin se vaatii ne kaikki 3 gradient-"latausta", joten voi olla haaste edes päästä siihen asti ja lopulta hyöty voi olla aika pieni jos jokaisella vuorolla tulee kuolema. Ei noissa kuitenkaan varmaan sellaista apua ole että ihan yhtenään pääsisi takaisin elävien kirjoihin.

Tähän mennessä ehkä hyödyllisin pictos on ollut se, joka antaa yhden suojakilven joka vuorolla jos sellaista ei ole. Sen avulla kärsii ottaa yhden iskun vastaan, joten jos yhtään osaa torjua suuren osan liikkeistä niin on pieni mokausvara tuon kautta.

Jos haluaa ihan kaiken hyödyntää, niin siellä on ainakin tällaista tarjolla:
Pictos, joka herättää henkiin 1/1 hp-pisteillä.
Pictos, joka herättää henkiin 100 % hp-pisteillä.
Pictos, joka antaa suojan joka vuorolla jos niitä ei vielä hahmolla ole.
Gradient-kyky (3 latausta vaativa), joka antaa suojan yhtä kuolemaa vastaan.

Sitten kannattaa varmaan heittää kaikille Death Bombit, jotka vahingoittaa vihuja kun hahmo kuolee. Noita "Death"-alkuisia on muitakin, tyyliin Death Shields tai Death Burn, jotka saattaa antaa omille suojat tai polttaa vihulaisia kun hahmo kuolee. Nuo nimet ei välttämättä ihan just noin mutta tuohon tyyliin. Yksi oli myös sellainen, joka antaa muille hahmoille täydet hp:t kun hahmo kuolee mutta lieneekö hyötyä jos pomo kuitenkin tappaa kerrasta?

Ja jos tämä tyyppi kerran joka tapauksessa tappaa kerrasta, niin kannattaa ehkä laittaa myös niitä pictoseja, joilla hahmon tekemä vahinko vaikka nousee 25 % mutta myös vastaanotettu vahinko nousee saman verran. Näitäkin saattoi olla vielä kovempi tarjolla.

Gradient-hyökkäykset ja break damage voisi olla myös hyödyllistä maksimoida, joten niitä kasvattavat asiat (pictosit, kyvyt, aseet) kannattaa myös ehkä yrittää optimoida.

Pelissä on niin hitosti näitä juttuja että kyllä sieltä löytyy joku setti, jolla tuo kaatuu. Ja jos ei itse keksi niin katsoo netistä vinkkejä. En itse ainakaan jaksa välttämättä hakata päätä loputtomasti seinään jos tuntuu ettei ole edes lähellä päästä läpi. Tosin on minulla myös korkea kynnys yrittää itse, joten se saa sitten oikeasti vaikuttaa mahdottomalta. Jokainen Souls-peli esimerkiksi menty läpi ilman mitään vinkkejä ja nimenomaan sooloten jne.