Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

[pitkä viesti aiheesta]
Ei mitään uutta siis auringon alla vaikka pyöriikin Switch 2:lla.

Itse olin vielä enemmän kriittisempi mutta aika lailla samoista asioista valitin. Tosin en myöskään kokenut niitä hyviä asioita niin hyvinä mitä viestistäsi tulkitsen sinun kokeneen.

Breath of the Wild taas iskikin sitten ihan eri tavalla. En tosin vieläkään tiedä onko se edes niin paljon parempi tai erilainen peli. Suhtautumisella voi olla merkitystä tai ihan jo sillä, minkälaiseen väliin peliä alkaa pelaamaan. Tosin väittäisin että itse kyllä menen peleihin aina avoimin mielin ja mahdollisimman vähin ennakkofiiliksin. Zeldan kohdalla tosin lienee vaikeampi jos on tykästynyt siihen vanhaan menoon, kuten itse, joten ehkä se vaikutti myös osaltaan pohjalla. Oliko sitä sitten Breath of the Wildin kanssa jo ehtinyt raivota kritiikkinsä niin tyhjiin että Tears of the Kingdomissa ne eivät enää iskeneet niin pahasti lättyyn ja pystyi arvostamaan enemmän peliä itsessään, jäämättä liikaa kiinni muutoksiin perinteisessä Zelda-kaavassa.

Nykyisin en ole enää varma onko uusien Zeldojen avoimuus (jota myös tyhjyydeksi kritisoin) lopulta enemmän hyvä vai huono asia. Se ainakin antaa tilaa hengittää ja myös tietynlaisen rauhan kun ei ole jatkuvasti joku kohde tai karttamerkki vaatimassa huomiota. Osa ongelmasta varmasti on myös nykypelien kaavaan tottumisessa: sitä jatkuvaa tekemistä on oppinut odottamaan, joten "tylsä ruohopelto" on tylsä eikä osa luonnollisempaa maailmaa.

Jännä että sitten Kingdom Comessa nimenomaan ihailin pelin "tyhjyyttä". Miten siinä oli paljon paikkoja ja alueita, joissa ei ollut mitään merkittävää tekemistä. Oli monia paikkoja, joihin ei pelin tehtävien kautta ajautunut ikinä. Ja se tuntui hienolta. Karttaan jäi tavallaan tilaa, vaikka se ei siltikään ollut mitään Ubisoftin massiivisuutta (onneksi!) nähnytkään. Varsinkin metsät tuntui oikeilta metsiltä kun siellä ei ollut jatkuvaa härdelliä tai muuta joka puolella vaan metsä oli metsää. Ehkä Zeldoista jäi puuttumaan kunnon metsät laitteen tehojen takia. Senpä kautta odotan erittäin suurella mielenkiinnolla mitä seuraava Zelda tarjoaa. Toivottavasti nyt pysyvät uudessa tyylissä kun minäkin olen avoimempi sen parissa jatkamaan.

Ehkä Kingdom Come sai osaltani vähemmän kritiikkia samoista asioista koska se sisälsi myös huikean määrän suoraviivaisempia tehtäviä. Tosin myös sen vapauden että tehtäviä saattoi edistää vahingossa aiemmin vain haahuilemalla ympäriinsä.
 
Tänään oli vihdoin hieno hetki kun Mestari Miekka nousi maasta, ainakin tunsi ansaitsevansa sen kun 40 shrineä tehnyt. 24 toki riittää mutta päätin aluksi ottaa pari stamina lisäystä jotka on tulleet tarpeeseen. Se ei kyllä kaikkialle ole riittänyt kun yhden tornin löysin johon ei stamina riittänyt, en kyllä katsonut olisiko siinä lähellä ollut jotain muuta mistä koittaa päästä. Mutta siis jos Miekan hakee vasta neljän beastin jälkeen niin 24 shrineä riittää jos kaikki pistää sydämmiin. itse halusin sen vähän aikaisemmin niin piti tehdä enemmän shrinejä.

Kaksi beastia alhaalla ja toinen niistä eli tuli oli oli kinkkinen niin kauan kun muistin että niitä beastejä voi liikutella. Sit meni aika kivuttomasti kun olin suurimman osan asioista ehtinyt jo miettiä mutta se viimeinen silaus vaan puuttui. Tuli bossi oli kyllä aika helppo, kiitos yli 40 jäänuolen.

Kyllähän tässä mitä pidemmälle pääsee sitä paremmalta peli maistuu kun sinä voimistut niin ei jokainen monsteri ole niin pelottava. On tullut löydettyäkin vaikka ja mitä jännää.

Nyt sitten matka kohti lintukylää tai siis sinne juuri saavuin eli pitää alkaa katselee miten beastin luo mennään.
 
Tänään pidettiin välipäivä postinjakamisesta ja mentiin tonttulakkimiehen seikkailuihin.

Linturodun koko tehtävä ja tarina oli jotenkin tosi lattea. Sisään pääsi vain kävelemällä eikä vaadittu mitään erikoista kuten kaikissa kolmessa muussa. Tarina ja interaktiot hahmojen kanssa tosi vähissä. Myöskin se champion hahmo oli tosi itsekeskeinen ärsyttävä olen parempi kuin muut tyyppi joten ei oikeen jaksanut sitä. Siihen päälle vielä helpoin beasti ja.bossi niin vähän jäi vaisu fiilis siitä. Ainut siisti asia koko alueella oli se miten sinne beastiin päästiin sisälle. Mutta sekin periaatteessa vaan vaisumpi versio Zora beastistä.

Sen jälkeen suuntasin kohti aavikkoa ja se on ollut tähän asti ihan eri maata. Mielenkiintoinen keino päästä koko kylään sisään, sai hetken pähkäillä ja raapia päätään. Sen jälkeen vielä loistava sniikkailu missio missä oli hauska mini bossi päätteeksi. Seuravaaksi pitäisi sitten mennä sen alueen beastiin ja bossiin josta olen kuullut että olisi kaikkein vaikein monelle.

Katsotaan mitä sitten kun sen olen saanut suoritettua että suuntaanko Hyrylän linnaan vai lähdenkö samoilemaan pitkin karttaa kun on kaikki beast voimat käytössä mikä tekee sen tutkimisesta paljon helpompaa.
 
Kamelin selkä katkesi. Oli kyllä loistava alue kokonaisuudessaan. Ainoastaan se beastin kyytiin pääsy oli vähän ärsyttävää koska et millään saanut niitä otuksia kulkee samaa vauhtia. Puzzlet oli loistavia, joutu oikeasti miettimään ja bossi oli paras tähän mennessä koska sai kunnon melee mähinät ja pääs Mestari Miekalla murjoo sitä. Vaikein tuo bossi oli koska jouduin jopa ruokaa käyttämään, mutta ei silti mikään super vaikea ja kerrasta meni.

Nyt vois palata taas kuskaamaan paketteja ja palata tämän pariin vähän myöhemmin.

Mites muuten se Champions Ballad joka aukesi kun sai beastit tehtyä. Kannattaako tehdä nyt vai onko se tarkoitettu Ganonin jälkeen kun oli kuitenkin DLC joka ilmestyi toisessa aallossa.
 
Mites muuten se Champions Ballad joka aukesi kun sai beastit tehtyä. Kannattaako tehdä nyt vai onko se tarkoitettu Ganonin jälkeen kun oli kuitenkin DLC joka ilmestyi toisessa aallossa.
Tee ennen Ganonia, sanoisin. Se on sen verran oma juttunsa, että ei oikeastaan ole väliä, mutta jos aikoo sitä maailmaa vielä tutkia, niin itse tekisin ennen Ganonia sen DLC:n. Sen enempää en uskalla sanoa, etten vaan spoili mitiä.
 
Nyt on tarpeeksi peliä takana ja sen verran tullut nähtyä ja koettua että voi antaa pelistä arviota.

Tätähän tuli yritettyä Switch 1 pelata kyllä kun pelikello näytti yli 20h ennenkuin aloitin viimeisimmän läpipeluun. Switch 2 peli kuitenkin nousee sulavuudessa ja näyttävyydessä niin uudelle tasolle että on suorastaan nautinto katsella sitä. Tämä on selkeästi kaunein Zelda peli mitä olen pelannut mitä tulee tekniseen puoleen mutta siinä on joitain taidetyyli ratkaisuja mistä en pidä. Lähinnä tuo Guardian tyyli mitä löytyy niin vihollisista, joka ikisestä shrinista, tornista ja kaikki pelin "luolastot" myös noudattaa samaa kaavaa graafisessa ulkoasussa. Se käy vähän väsyttämään välillä.

Äänipuolella peli on myös yhtä upea kuin graaffisesti. Upeita sävelmiä ja hyvää ääninäyttelyä läpi pelin. Olin vähän alkuun kahden vaiheilla pidänkö ääninäyttelystä Zelda pelissä mutta aika kasvoin pitämään siitä ja se toi uutta syvyyttä tarinaan.

Tarina myöskin on mielenkiintoisesti kerrottu. Link herää 100 vuoden unilta ja on aivan yhtä kysymysmerkkinä kuin pelaajakin mitä on tapahtunut. Pelissä edetään lyhyen johdannon jälkeen kylään josta saat tehtäväksi etsiä 12 paikkaa kuvien avulla pelistä ja näissä 12 paikassa näkee takauman mitä tarinassa on tapahtunut. Vain löytämällä kaikki 12 takaumaa voit saada parhaan lopun. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan että tarina kerrottiin takaumana, se oli mielenkiintoinen ja hauska tapa oppia menneestä mutta en todellakaan pitänyt siitä että pelin tarina pitää pelkkien muutaman kuvan avulla etsiä valtavasta maailmasta. Muutenkin kun siinä saattoi kulua kymmeniä tunteja eri muistojen välillä ja ne ei tule missään järjestyksessä oli vähän vaikea saada sellaista kunnon kokonaiskuvaa tapahtumista. Pelissä on myös lukuisia muita tarinoita joita voi kokea beastien kanssa ja ihan tekemällä sivutehtäviä. Myös ihan maailmassa samoillessa voi löytää todella upeita tarinallisia hetkiä

Pelattavuus puolella peli ottaa sitten isoimman eron sarjan muihin peleihin. Valtava avoin maailma missä saa mennä mihin vaan, pelin "luolastot" eli beastit saa tehdä missä järjestykessä haluaa. Hajoavat aseet ja kilvet, lukemattomia erilaisia asukokonaisuuksia joilla hahmon erilaisia kykyjä voi parantaa tai saada suojaa elementtejä vastaan. Hämmentävän interaktiivinen maailma jossa voi tapahtua paljon mielenkiintoisia asioita ja voit ratkoa erilaisia pulmia ja etenimisiä monilla eri tavoin
Tämä on samalla todella virkistävä eron otta muihin peleihin mutta myös voi tarkoittaa sitä että kaikki ei pidä siitä näiden erojen takia. Itselläkin kesti todella kauan alkaa ymmrätää hajoavien aseiden merkitys pelissä tai stamina mittarin tärkeys.

Ne asiat joista en pitänyt pelissä on heikot luolastot jotka on kaikki täysin samannäköisiä, bossit myös kaikki näyttää täysin samalta ja ne voi myös voittaa aika samanlaisilla taktiikoilla suurimaksi osaksi. Myöskin shrinejä pitää tehdä ihan liikaa että hahmolle saa lisää healthia ja staminaa. Vaikka ne oli suurinosa todella kekseliäitä nekin kuten luolastot näytti kaikki samalta. Mielestäni niitä kuulia olis voinu lisätä ihan sinne maailmaan löydettäväksi myös vaihtelun tuomiseksi peliin. Toisaalta siellä oli myös niitä kuulia jotka vaan sai kun käveli sinne shrineen sisälle koska se työ tehtiin siinä että löysit sen shrinen, mutta eikö niitä olisi voinut antaa pelaajalle vain ilman että pitää mennä sinne shrineen sisään, ei olisi tuntunut niin toistolta.

Tarina DLC Champions Ballad oli Mielenkiintoinen tekele joka heittää pelaajan täysin erilaisen haasteen eteen josta selvityminen tuntui aluksi todella haastavalta ja jatkuvien kuolemien takia turhauttavalta. Mutta kun lähestyy asioita eritavalla ja muistaa mitä sinulla on käytettävissä tilanteiden ratkaisemiseksi ei se lopulta ollut ylitsepääsemätön haaste. Se tarjoaa myös tarinallisesti lisää syvyyttä pelin Champions hahmoille. Mutta jos odottaa jotain syvää tarinankerrontaa niin pettymykseksi jää, kyllä tässäkin DLC:ssä pääpaino on siinä avoimessa maailmassa mutta sinut asetetaan ennalta määrättyihin tilanteisiin jotka pitää ratkoa niillä keinoilla mitä peli tarjoaa.

Kokonaisuutena Switchin 2 pelikello näyttää nyt n. 100h joten siitä voi miinustaa sen 20h jotka pelasin Switch 1 ja saa peliajan jota tähän on tullut käytettyä. Tämä aika sisältää pelin tarinan, kaikki beastit, n.50 shrinea, reilu 100 korokkia, reilu parisenkymmentä sivutehtävää ja Champions Ballad tarina laajennus. Joten paljon on nähty ja koettu tämän kanssa ja en tällaisia tuntimääriä laita peliin joka ei ole mestariteos jonka kaltaisia harvemmin pelialalla tulee vastaan.

Uudenlainen Zelda peli joka on aluksi haastava ja tuntematon mutta kun annat sille aikasi se tarjoaa yhden parhaista elämyksistä joita tämä harrastus voi tarjota. Zelda sarjassa on kovaa tungosta top listoilla kun pelien laatu on niin kova ja niistä peleistä joita olen pelannut tämä nousee ehdottomasti sinne top listoille yhdessä TP, WW ja OoT kanssa.

Sen verran kova hinku päästä pelaamaan TotK:ia että tekisi mieli aloittaa heti pelaamaan mutta pakko pitää vähän väliä ettei tunnu liian samalta. Välissä voi kokea muita sarjan pelejä ja vaikka loppuvuonna katottava sitten TotK:in pelaamista uudestaan.
 
Ylös Bottom