Mossy
Well-Known Member
Läpi meni myös täällä ja pelikellossa oli 105 tuntia. Massiivinen peli, mutta jokainen tunti oli täyttä kultaa. En oikein tiedä edes miten tätä peliä lähtisi kehumaan tai kuvailemaan. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista peleistä mitä olen ikinä pelannut.
KCD 2 on keskiaikasimulaattori, joka tarjoaa sinulle valtavan hiekkalaatikon missä voit tehdä vaikka mitä. Monesti kun avasin pelin en vielä etukäteen oikein tienny mitä haluan tehdä, vaan ihan vain fiilistelin maailma. Ehkä halusin lähteä metsästämään tai ehkä menenkin vähän kokkailemaan potioneita alkemistipenkillä. Tai ehkä vain ihan fiilistelen musiikkia ja autenttista keskiaikaista tunnelmaa tavernassa nauttien olutta ja pelaten erinomaista noppapeliä.
Pelasin ykkösosan viime vuoden puolella läpi ja silloin kirjoitin, että Warhorsella oli erinomainen visio, joka ei kuitenkaan aivan täysin osunut nappiin. Tässä pelissä aivan kaikki osui nappiin. Warhorse otti ykkösosan ja paransi aivan jokaista osa-aluetta ja teki siitä eheän ja viimeistellyn kokonaisuuden. Peli on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin paljon samaa mitä ykkönen tarjoili, eli jos se meno ei maittanut, niin kakkonen tarjoilee täysin samaa, mutta vain huomattavasti laadukkaammin.
Tämän pelin tarina ja hahmot ovat aivan parhaimmistoa, mitä videopeleissä on tullut vastaan. Päätarina piti otteessaan alkusoinnuista aivan loppumetreille saakka ja piti sisällään yllättäviä ja hienoja juonenkäänteitä. Sivuhahmoja on lukematon määrä ja monien kanssa tulet viettämään kymmeniä ja kymmeniä tunteja, joiden aikana alat ymmärtää paremmin heidät persooniaan. Yhtenä esimerkkinä on pakko nostaa esiin Hans. Vaikka pelissä kuljetaan Henryn matkaa, niin yhtä olennaisena osana on myös Hansin tarina ja nyt kakkososan pelattuani melkeinpä sanoisin, että ykkösosan pelaaminen on välttämätöntä, jotta tästä bromancesta saa kaiken sen hienouden irti.
Sivutehtävät olivat erinomaisia, ihan jokainen. Laadultaan aivan siellä CD Projekt Redin tasolla. Muutenkin pelissä on paljon samaa mitä CDPR peleissä. Peleissä on samanlainen slaavifantasian tunnelma mitä Witchereissä, ilman magiaa tietysti. Immersiivisen tunnelman ja hiekkalaatikon puolesta peli taas muistuttaa hyvin paljon Cyberpunkkia. Tähän soppaan KCD 2 tuo kuitenkin täysin oman mausteensa autenttisella ja intohimoa pursuavalla keskiajan miljööllä.
Tämä peli ei varmasti ole kaikille, ja mikä parasta, tämä peli ei edes yritä toimia kaikille, vaan se haluaa olla paras peli juuri niille pelaajille, jotka arvostavat tätä teosta. Tästä syystä Warhorse ehkä onnistuikin niin hyvin. Itselleni tämä on varmasti GOTY, mutta myös yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.
KCD 2 on keskiaikasimulaattori, joka tarjoaa sinulle valtavan hiekkalaatikon missä voit tehdä vaikka mitä. Monesti kun avasin pelin en vielä etukäteen oikein tienny mitä haluan tehdä, vaan ihan vain fiilistelin maailma. Ehkä halusin lähteä metsästämään tai ehkä menenkin vähän kokkailemaan potioneita alkemistipenkillä. Tai ehkä vain ihan fiilistelen musiikkia ja autenttista keskiaikaista tunnelmaa tavernassa nauttien olutta ja pelaten erinomaista noppapeliä.
Pelasin ykkösosan viime vuoden puolella läpi ja silloin kirjoitin, että Warhorsella oli erinomainen visio, joka ei kuitenkaan aivan täysin osunut nappiin. Tässä pelissä aivan kaikki osui nappiin. Warhorse otti ykkösosan ja paransi aivan jokaista osa-aluetta ja teki siitä eheän ja viimeistellyn kokonaisuuden. Peli on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin paljon samaa mitä ykkönen tarjoili, eli jos se meno ei maittanut, niin kakkonen tarjoilee täysin samaa, mutta vain huomattavasti laadukkaammin.
Tämän pelin tarina ja hahmot ovat aivan parhaimmistoa, mitä videopeleissä on tullut vastaan. Päätarina piti otteessaan alkusoinnuista aivan loppumetreille saakka ja piti sisällään yllättäviä ja hienoja juonenkäänteitä. Sivuhahmoja on lukematon määrä ja monien kanssa tulet viettämään kymmeniä ja kymmeniä tunteja, joiden aikana alat ymmärtää paremmin heidät persooniaan. Yhtenä esimerkkinä on pakko nostaa esiin Hans. Vaikka pelissä kuljetaan Henryn matkaa, niin yhtä olennaisena osana on myös Hansin tarina ja nyt kakkososan pelattuani melkeinpä sanoisin, että ykkösosan pelaaminen on välttämätöntä, jotta tästä bromancesta saa kaiken sen hienouden irti.
Sivutehtävät olivat erinomaisia, ihan jokainen. Laadultaan aivan siellä CD Projekt Redin tasolla. Muutenkin pelissä on paljon samaa mitä CDPR peleissä. Peleissä on samanlainen slaavifantasian tunnelma mitä Witchereissä, ilman magiaa tietysti. Immersiivisen tunnelman ja hiekkalaatikon puolesta peli taas muistuttaa hyvin paljon Cyberpunkkia. Tähän soppaan KCD 2 tuo kuitenkin täysin oman mausteensa autenttisella ja intohimoa pursuavalla keskiajan miljööllä.
Tämä peli ei varmasti ole kaikille, ja mikä parasta, tämä peli ei edes yritä toimia kaikille, vaan se haluaa olla paras peli juuri niille pelaajille, jotka arvostavat tätä teosta. Tästä syystä Warhorse ehkä onnistuikin niin hyvin. Itselleni tämä on varmasti GOTY, mutta myös yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.
