Murdoc
Well-Known Member
Eikös joku huhu ollut jossain kohtaa, että tuo Venom lisäri peruttiin noiden vuotojen takia? En sitte tiiä kuin paikkaansa pitävä tuo oli
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
No onpa harmi jos sen vuodon takia peruttu.Eikös joku huhu ollut jossain kohtaa, että tuo Venom lisäri peruttiin noiden vuotojen takia? En sitte tiiä kuin paikkaansa pitävä tuo oli
Koalitio
Well-Known Member
Itsekin pelasin tämän jokunen aika sitten, kun PS Plus Extraan lisättiin. Vuoden 2004 Spiderman 2 sekä sitä seuranneet Ultimate Spiderman ja Spiderman Web of Shadows on eräitä suosikkipelejäni koskaan. Vuoden 2018 Spidermanista tykkäsin myös kovasti. Myös Miles Morales-lisäri/jatkopeli jaksoi viihdyttää. Kun nyt oltiin karistettu vanhan konsolisukupolven tuomat rajoitteet pois, ajattelin että Spiderman 2 tulisi olemaan isohko harppaus eteenpäin....no, ei oikeastaan.
Spiderman 2 tuntuu kovasti pitkitetyltä DLC-pakeilta, samaan tapaan kuin Miles Morales tuntui. Toki, pelaamiseen meni muistaakseni pidempään kuin pari iltaa, mutta kaikki mitä peli tarjosi oli kovin tuttua, turvallista ja nähtyä. Vuoden 2018 Spidermanissa hienointa oli komeasti mallinnettu Nyw York ja siellä swingailu. Hyvää oli myös tarina, joka oli sinänsä aika tuttua Spiderman menoa klassisine roistoineen, mutta tarpeeksi mielenkiintoista ja uudenlaista, että ainakin minua se viihdytti oikein onnistuneesti. Manhattan oli pelialueena myös juuri oikean kokoinen tämän kaltaiseen peliin.
Jatko-osa jatkaa samalla hyväksi havaitulla kaavalla, mutta ei oikein erotu tai uudistu millään tavalla edeltäjästään. Spiderman 2 laajentaa pelialuetta, lisäilee uusia kykyjä, ja kertoo uuden tarinan. Mikään näistä jatko-osan tuomista uudistuksista ei mielestäni toimi kovinkaan hyvin. Manhattanin korkeine pilvenpiirtäjineen löytyy edelleen, mutta lisäksi on mahdutettu mukaan melko tylsiä, matalampien talojen kansoittamia laita-alueita. Kartta on isompi, mutta lisätyt alueet eivät eroa juuri muuten, kuin että liikkuminen niillä on vähemmän vapaan tuntuista, vähentyneen vertikaalisuuden vuoksi. Swingailu ja liikkuminen on edelleen viihdyttävää, mutta taistelu on ihan samantuntuista napin hakkausta kuin edeltäjässäkin. Tappelu ei ollut vuoden 2018 versiossa huonoa, mutta ei mielestäni kyllä kovin hyvääkään. Stealth on sinäänsä edelleenkin ihan hauskaa, mutta vihollisten aivottomuus vähentää kiinnijäämisen pelkoa. Pahikset ovat edelleen täysin kuuroja, uskomattoman putkinäköisiä ja toistavat ihan samaa ennaltamäärättyä reittiä uudestaan ja uudestaan. Stealth on tavallaan tyydyttävää, mutta liian helppoa ja yksinkertaista. Edellisen sarjan pelin pelaamisesta oli minulla jo viitisen vuotta aikaa, mutta kuitenkin, Spiderman 2 tuntui pelillisesti puuduttavalta ja kovin koetulta jo alkuhetkistään lähtien.
Kaikista heikointa antia tässä jatko-osassa on kuitenkin tarina. Juoni, hahmojen käsikirjoitus eikä rytmitys tunnu iskevän oikein missään vaiheessa nappiin. Ikinä en ole itse päässyt todistamaan näin epätyydyttävästi käsikirjoitettua Peter Parkeria taikka Harry Osbournea. Tuntuu että molemmat hahmot on jostain syystä päätetty käsikirjoittaa narsistisen angstaaviksi teini-ikäisiksi, joita vakaammat ja aikuisemmat hahmot joutuvat paimentamaan koko ajan, etteivät mokomat tuhoa angstaillessaan koko kaupunkia, ja kenties koko universumia. Näitten hahmojen draamankaari ei tunnu ansaitulta tai järkeenkäyvältä oikein missään vaiheessa peliä, ja koko juoni tuntuu melko pannukakulta, etenkin mainioon edeltäjään verrattuna. Pahamaineisen videopelituholaisen, Sweet Baby Incin pakotettu kädenjälki näkyy niin pääjuonessa kuin sivutekemisissä, mutta en usko että senkään poistaminen olisi pelastanut melko kehnoa pääjuonta.
Kovin lyhyt pelihän tämä on. Pääjuonessa ei pitkään nokka tuhise, etenkin jos otetaan laskuun vain tarinaa edistävät tehtävät. Tätä pääjuonessa etenemistä on kuitenkin pitkitetty pakotetulla tusinatauhkalla, että on saatu pääjuoni edes hiukan pidemmän tuntuiseksi. Pitkittämisen lisäksi, on myös reippaasti näitä nykyajan peleissä suosittuja sinemaattisia kohtauksia; "Press F to pay respects", interaktiivisia välivideoita, joita ei valitettavasti pysty skippaamaan. Ainiin, ja koska yhtään kukaan ei tykännyt MJ-osioista edeltäneessä pelissä...Insomniac päätti laittaa niitä tähänkin. BLÄÄÄH.
Sinänsä, eihän tämä ihan sysipaska peli ollut. Kyllä tämän pelaili. Mutta sanottakoon, jos olisin ostanut PS Plus Extra kuukauden ihan vain ja ainoastaan tämän takia, olisin tuntenut rahani aika hukkaan heitetyiksi. Kerkesi kuukauden aikana onneksi pelaamaan Extrasta pari muutakin, hyvin paljon tyydyttävämpää peliä.
Itselle, Spiderman 2 oli aikamoinen pettymys, eikä kyllä näillä näkymin ole juurikaan kiinnostusta mahdollisesti joskus julkaistavaa jatko-osaa kohtaan. Superduperturvallinen, väsynyt ja nopeasti unohdettava sapluunajatko-osa, joka tuntuu ennemmin pitkitetyltä lisurilta. Paljon uudistusta itse pelaamiseen, sekä paljon parempaa tarinaa vaadintaan, että haluaisi antaa tälle sarjalle uutta mahdollisuutta.
Spiderman 2 tuntuu kovasti pitkitetyltä DLC-pakeilta, samaan tapaan kuin Miles Morales tuntui. Toki, pelaamiseen meni muistaakseni pidempään kuin pari iltaa, mutta kaikki mitä peli tarjosi oli kovin tuttua, turvallista ja nähtyä. Vuoden 2018 Spidermanissa hienointa oli komeasti mallinnettu Nyw York ja siellä swingailu. Hyvää oli myös tarina, joka oli sinänsä aika tuttua Spiderman menoa klassisine roistoineen, mutta tarpeeksi mielenkiintoista ja uudenlaista, että ainakin minua se viihdytti oikein onnistuneesti. Manhattan oli pelialueena myös juuri oikean kokoinen tämän kaltaiseen peliin.
Jatko-osa jatkaa samalla hyväksi havaitulla kaavalla, mutta ei oikein erotu tai uudistu millään tavalla edeltäjästään. Spiderman 2 laajentaa pelialuetta, lisäilee uusia kykyjä, ja kertoo uuden tarinan. Mikään näistä jatko-osan tuomista uudistuksista ei mielestäni toimi kovinkaan hyvin. Manhattanin korkeine pilvenpiirtäjineen löytyy edelleen, mutta lisäksi on mahdutettu mukaan melko tylsiä, matalampien talojen kansoittamia laita-alueita. Kartta on isompi, mutta lisätyt alueet eivät eroa juuri muuten, kuin että liikkuminen niillä on vähemmän vapaan tuntuista, vähentyneen vertikaalisuuden vuoksi. Swingailu ja liikkuminen on edelleen viihdyttävää, mutta taistelu on ihan samantuntuista napin hakkausta kuin edeltäjässäkin. Tappelu ei ollut vuoden 2018 versiossa huonoa, mutta ei mielestäni kyllä kovin hyvääkään. Stealth on sinäänsä edelleenkin ihan hauskaa, mutta vihollisten aivottomuus vähentää kiinnijäämisen pelkoa. Pahikset ovat edelleen täysin kuuroja, uskomattoman putkinäköisiä ja toistavat ihan samaa ennaltamäärättyä reittiä uudestaan ja uudestaan. Stealth on tavallaan tyydyttävää, mutta liian helppoa ja yksinkertaista. Edellisen sarjan pelin pelaamisesta oli minulla jo viitisen vuotta aikaa, mutta kuitenkin, Spiderman 2 tuntui pelillisesti puuduttavalta ja kovin koetulta jo alkuhetkistään lähtien.
Kaikista heikointa antia tässä jatko-osassa on kuitenkin tarina. Juoni, hahmojen käsikirjoitus eikä rytmitys tunnu iskevän oikein missään vaiheessa nappiin. Ikinä en ole itse päässyt todistamaan näin epätyydyttävästi käsikirjoitettua Peter Parkeria taikka Harry Osbournea. Tuntuu että molemmat hahmot on jostain syystä päätetty käsikirjoittaa narsistisen angstaaviksi teini-ikäisiksi, joita vakaammat ja aikuisemmat hahmot joutuvat paimentamaan koko ajan, etteivät mokomat tuhoa angstaillessaan koko kaupunkia, ja kenties koko universumia. Näitten hahmojen draamankaari ei tunnu ansaitulta tai järkeenkäyvältä oikein missään vaiheessa peliä, ja koko juoni tuntuu melko pannukakulta, etenkin mainioon edeltäjään verrattuna. Pahamaineisen videopelituholaisen, Sweet Baby Incin pakotettu kädenjälki näkyy niin pääjuonessa kuin sivutekemisissä, mutta en usko että senkään poistaminen olisi pelastanut melko kehnoa pääjuonta.
Kovin lyhyt pelihän tämä on. Pääjuonessa ei pitkään nokka tuhise, etenkin jos otetaan laskuun vain tarinaa edistävät tehtävät. Tätä pääjuonessa etenemistä on kuitenkin pitkitetty pakotetulla tusinatauhkalla, että on saatu pääjuoni edes hiukan pidemmän tuntuiseksi. Pitkittämisen lisäksi, on myös reippaasti näitä nykyajan peleissä suosittuja sinemaattisia kohtauksia; "Press F to pay respects", interaktiivisia välivideoita, joita ei valitettavasti pysty skippaamaan. Ainiin, ja koska yhtään kukaan ei tykännyt MJ-osioista edeltäneessä pelissä...Insomniac päätti laittaa niitä tähänkin. BLÄÄÄH.
Sinänsä, eihän tämä ihan sysipaska peli ollut. Kyllä tämän pelaili. Mutta sanottakoon, jos olisin ostanut PS Plus Extra kuukauden ihan vain ja ainoastaan tämän takia, olisin tuntenut rahani aika hukkaan heitetyiksi. Kerkesi kuukauden aikana onneksi pelaamaan Extrasta pari muutakin, hyvin paljon tyydyttävämpää peliä.
Itselle, Spiderman 2 oli aikamoinen pettymys, eikä kyllä näillä näkymin ole juurikaan kiinnostusta mahdollisesti joskus julkaistavaa jatko-osaa kohtaan. Superduperturvallinen, väsynyt ja nopeasti unohdettava sapluunajatko-osa, joka tuntuu ennemmin pitkitetyltä lisurilta. Paljon uudistusta itse pelaamiseen, sekä paljon parempaa tarinaa vaadintaan, että haluaisi antaa tälle sarjalle uutta mahdollisuutta.