Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nikender sanoi:
The 7th Guestin uusioversio oli kyllä kaikin puolin onnistunut teos. Lisää mietteitä alla:

www.konsolifin.net

Nostalgiahermoa kutitteleva seikkailu kauhujen kartanossa on kerrassaan charmantti ja tunnelmallinen tapaus

The 7th Guest tulee taas, tällä kertaa ilman virtuaalitodellisuutta.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä pitäisi varmaan ostaa. Muistan kun oli harvoja pelejä ensimmäisellä pc:llä ja oli jotenkin pelottava/ahdistava vaikka ei kai se kauhupeli ollut tarkoitus kai ollakaan. Jotain nippeleitä vääntelin jne. mutta en tainnut tajuta mistään mitään tai päästä eteenpäin missään. Olikin enemmän sellainen interaktiivinen lelu kuten monet muut Packard Bellin pc:n mukana tulleet levyt. Joku sairaalajuttu-levy siellä oli ja Cyberia-peli, jota sitäkään en kovin pitkälle päässyt kun tuli aina joku paha paikka, jota ei päässyt tai tajunnut. Monia muitakin levyjä oli mutta eipä niitä kaikkia muista.

Vaan tosiaan tämä 7th Guest, jota luulin välillä silloin 7th Questiksi nimeltään, voisi olla hauska vihdoin pelata läpi. Mikseipä tuo voisi nimeltään olla myös Quest koska puzzleja sisältää? Tosin ehkä seitsemättä "questia" ei olisi tarpeen korostaa nimessä asti? :D
 
BaDari sanoi:
Kyllä sen tarkoitus oli olla kauhupeli. Samoin kuin jatko-osan The 11th Hour. Molemmat kyllä aiheutti nuorena kivoja säväreitä. :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Okei, no ilmankos. Minä kun ajattelin että olisin vain ollut pieni ja herkkä nuorukainen, joka pelkäsi puzzle-pelin parissa. :D

Ja niin, tuollahan oli tosiaan tuo jatko-osakin. Se on jäänyt vähemmälle huomiolle itsellä mutta nyt kun sanoit niin on tuo vastaan jossain nimenä tai ehkä kansikuvanakin tullut. Siitä ei vain ole omakohtaista pelikokemusta.
 
Tulipa pelailtua useampaa peliä. Double Dragon Revive, Mario Golf: Super Rush, Kirby: Air Riders (toistamiseen testissä) ja WipeOut Omega Collection. Ei kyllä vakuuttanut yksikään sen enempää.

Eniten yllätti se, miten aneemiselta WipeOut Omega Collection vaikutti. Ihan jo käyttöliittymät ja valikot olivat todella epäkiinnostavia ja ajaminen tuntui suht laimealta. Olenko huono, pitäisikö tämän tuntua paremmalta?

Mieluummin ottaisin alle Fast Fusionin, joka on oikeasti hauskaa pelattavaa.
 
Thymesia (PS5)

Vuonna 2022 ilmestynyt pienen Taiwanilaisen tiimin tekemä soulslike. Oli tiedossa että tämä on aika lyhyt, joten sopi hyvin tähän vaiheeseen itselleni. Näitä randomeita pienen profiilin soulslikeja on aina välillä tullut testattua ihan mielenkiinnosta.

Noh, Thymesia on aika yksinkertainen peli monella tavalla eikä tarjoa genrelle mitään uutta, pieni budjetti näkyy myös monella tavalla. Estetiikka on vahvasti inspiroitunut Bloodbornesta ja taistelu systeemi Sekirosta, joka saattaa paperilla kuulostaa hyvältä mutta vähän keskinkertaiseksi se jää. Taistelu ja pomot on kyllä pelin parasta antia kuitenkin, loppu puolella oli pari melko hyvää pomotappelua, joista tuli Sekiro positiivisesti mieleen, ei tosin yhtä haastavia tai mieleenpainuvia.

Kenttiä Thymesiassa ei ole kuin kolme, joitain sidequesteja mitkä on käytännössä sama kenttä peilikuvana kuten esim. Nioheissa. Noin 10 tunnissa peli on taputeltu, pari side questia jäi tekemättä mutta kaikki vaihtoehtoiset pomot kaadoin. Kenttädesign on aika keskinkertaista myös, joten tylsistyminen tuli aika nopeasti. Sikäli lyhyt kesto toimii pelin eduksi.

Ei kannata odottaa liikoja mutta jos esim. Sekiro nappaa niin tässä voisi olla mukava lyhyt välipala nautittavaksi mikäli ei jaksa aloittaa mitään pidempää peliä.
 
Aether & iron

Vaihtoehtoiseen 1930-luvun New Yorkiin sijoittuva visual novel rpg. Varsin suoraviivainen pikkupeli. Taistelut tapahtuvat vuoropohjaisina autotaisteluina. Taistelu on hyvin yksinkertaista ja leppoisaa sekä helppoa.

Taisteluiden ulkopuolella pelissä luetaan ja klikkaillaan tekstiä. Sivutehtäviä on suhteellisen vähän mutta päätarina toimii oikein mukavasti. Joskin päättyy aika äkisti. Jos tähän maailmaan sijoittuvia pelejä tulee lisää niin tuo ei haittaa.

Taisteluista, tehtävistä ja onnistuneista skill checkeistä saa kokemusta, jolla saa uusia kykyjä kykypuusta. Autojen varustuksia pystyy myös päivittämään ja vaihtamaan autoja.

25€:n hintaan Steamista oikein mainio peli. Pelin kesto oli n. 22 tuntia. Toivottavasti tosiaan tulisi jatkoa, koska tarina jäi omaan makuun keskeneräiseksi.
 
Romeo is a Dead Man.

Tuli ostettua PS:n aleista, jollain reilulla kolmellakympillä, olisikohan ollut ekaa kertaa alessa nyt. Siinäkin oli ainakin puolet liikaa. :confused: Hitto mitä roskaa. Joo, polarisoiva peli ja "tykkää tai tai ei", mutta täysin avoimin mielin lähdin. Ja ihan hyviä arvioitahan tuo on saanut, tosin myös tosi huonojakin.

Suda51-häröilyt yms. aiheuttavat korkeintaan hymähdyksen. Toi pakollinen subspace-visiitti TV:n kautta joka välissä on todella aneeminen. Toimii teknisesti ihan miten sattuu (eli framerate tippuu Pro:lla). Peruspelaaminen on todella yksitoikkoista mäiskimistä, kaikista eri genrevariaatioista ja kikoista huolimatta. Juonesta ei kannata juuri puhua. Keskitasolla ("maitosuklaa" tai mikä lie, heh) on ainakin bosseissa vaikea.

Ja yksi kaikkien aikojen peli-inhokeistani: sellainen vihollisen hyökkäys, joka kaataa pelihahmon rähmälleen sekunnin välein. Vihaan myös tuota, että joihinkin vihuihin pitää tähdätä ja osua aseella monta kertaa sellaiseen selässä olevaan pieneen ympyrään, samalla kun ne parhaansa mukaan mäiskivät pelaajaa nurin. Samaa on myös Shadows of the Damnedissa, myöskin Suda51-tuotos.
 
The life and suffering of sir Brante

Tekstipohjainen roolipeli, jossa tehdään valintoja jotka vaikuttavat myöhempään peliin ja siihen miten lopulta käy. Branten perheen toiseksi nuorimman elämää seurataan syntymästä mahdolliseen kuolemaan saakka.

Tarina oli todella koukuttava. Välillä valintoja piti miettiä miettiä, että mitäs tässä nyt tehtäis ja mitähän seuraavaksi tapahtuu. Herra Ripuli Brantelle kävi ensimmäisellä läpipeluulla köpelösti aivan lopussa Arknian imperiumissa, jossa uskonnot ja väestöryhmät kohtaavat välillä sopuisammin, välillä vähemmän sopuisasti. Politikointi ei tuottanut toivottua tulosta vaan lopulta maailma oli tulessa ja paska tuulettimessa.

Ensimmäinen läpipeluu kesti 8 tuntia mutta tulee useamman kerran kyllä pelattua, että näkee mihin eri polut johtavat. Ilmaiseksi nappasin Steamista mutta on ilmeisesti saatavilla myös muille alustoille. Mobiili on ilmeisesti ainakin ilmainen, joten voi ehdottomasti suositella. Tälle on juuri ilmestynyt jatko-osa The life and suffering of Prince Jerian, joka sijoittuu samaan aikaan eri näkökulmasta.
 
Wolfenstein: Youngbloood

Jatkettiin FPS linjalla CoD maratoonin jälkeen ja tämä tuli hakattua läpi. Vieroksunut sen pelaamista koska internet sen lyttäsi aika vahvasti mutta itselle tämä oli positiivinen yllätys. Se kun on plusassa majoillut jo pitkän aikaa niin ajattelin että kokeillaan nyt ei siinä mitään menetä.

Tämähän ei ole samanlainen vahvasti tarinaan nojautuva peli kuten Wolfenstein 1 ja 2 reebootit. Tämä on coop ammuntapeli jota voi myös pelata joko offline yksin tai coopissa. Tekoäly partneri on ihan pätevä helpoimmilla tasoilla perusvihuja vastaan mutta bosseissa se on sekä rasite että iso apu.

Tarina tässä on ohkanen kun hesarin sivu vaikkakin se mitä tarinaa pelissä oli niin seurasin mielenkiinnolla. pääpaino pelissä on natsien tappamessa. Sinulla on kolme eri aluetta joissa jokaisessa on torni joka pitää kiivetä ja päihittää loppupomo. Ainut este on se että nämä tornit on tarkoitettu pelattavaksi lvl 20 ja ainut keino kerätä leveleitä on tehdä sivutehtäviä (sekä tappaa natseja). Sivutehtäviä haetaan peli hub alueelta ja sieltä teleportataan yhdelle näistä kolmesta alueesta ja tehdään tehtävät mitä on saanut jos leveli ja rahkeet riittä. Pyörit siis samoissa nurkissa tekemässä todella yksinkertaisia tehtäviä ja tappaen natseja.

Sitten kun olet saavuttanut lvl 20 lähdet kipuamaan yhteen näistä torneista. En tiedä onko ne tarkoitus vetää 1,2 ja 3 vai voiko vetää haluamassaan järjestyksessä. jokaisesta tornista saa yhden uuden super aseen jotka on todella tehokkaita tappamaan natseja. Easy tai casual tasolla peli ei muuten ole kauhean vaikea mutta ne tornien lopussa olevat pomot on kyllä todella haastavia että voin kuvitella jos joku yrittää vaikeammalla tasolla pelata että tulee kylmää kyytiä yksin. Tekoäly partneri kun ei osaa selvitä hengissä noissa pomo taistoissa vaan saat jatkuvasti yritt pelastaa sitä ettei sen kuolema kuluta yhtä kolmesta elämästä.

Pelissä on yhteensä kuusi päätehtävää ja kun niistä puolet on noita torneja niin kolme tehtävää joihin kuuluu aloitus ja lopetus tehtävä niin päätehtäviä pelissä on aika heppoisasti. Suurinosa ajasta vietetään tehden niitä itseään toistavis ja yksinkertaisia sivutehtäviä ja tappaen natseja. Ymmärrän jos joku on pettynyt siihen että tämä on erilainen peli mutta itse tykkään hahmon ja aseiden kehityksestä ja kun Wolfenstein reebootiin pelattavuus on niin rautaa on natsien tappaminen äärimmäisen hauskaa.

Jos tän vaikka plussasta tai pelipassista nappaa niin suosettelen kokeilemaan. Mutta melkein pitää olla samanlainen ensimmäisen persoonan ammunta pelien ystävä kuten itse ja täytyy tykätä todella paljon natsien tappamisesta koska tässä ei tosiaan paljon muuta ole. Mutta eipä sitä ole vanhan koulukunnan ammuskeluissakaan ja ne on usein juuri sen takia äärimmäisen hyviä.

Odotin roskaa mutta sieltä tuli selkeästi keskivertoa parempi ammuskelu. Miinuksia on älyttömät bullet sponge bossit, varsinkin viimeinen ja olisi saanut olla ainakin tuplasti eri alueita kun nyt noi kolme aluetta ja niiden tornit tulee äkkiä turhan tutuiksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelin kertoa, että tämä peli, jota sivustollamme ei ole jostain syystä arvosteltu, on varsin jees!

www.konsolifin.net

Tiedoksi näin pari vuotta myöhässä, että Animal Well on kutkuttavan veikeä kokemus

Ajattelin kertoa, että tämä peli, jota sivustollamme ei ole jostain syystä arvosteltu, on varsin jees.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net

Tämä Animal Well on pitkään kiinnostellut ja tuon kun sai äskettäin käsiin, niin pakko myöntää, että ei heti iskenyt, mutta sitten lopputekstien jälkeen ei tuotosta saanut pois päästä lain. Erikoinen tapaus!
 
Viimeksi muokattu:
Nioh

Tämä tuli pelailtua läpi. Pitkään tämä pelisarja on ollut sellainen, jonka olen halunnut aloittaa ja nyt vihdoin löytyi sopiva rako sille. Mikään ihan lyhyt tämä peli ei ole, sillä sivutehtäviä ainakin itse koin, että on pakko jonkin verran tehdä, jotta hahmon kehitys pysyy päätehtävän tasolla. Pelikello taisi lopulta näyttää reilua 40 tuntia lopputekstien rullatessa. Kokonaisuudessaan pidin pelistä, mutta paljon tässä on sellaista mitä varmasti jatko-osat ovat parannelleet ja tietysti onhan pelillä ikääkin jo kohta 10 vuotta.

Ehdottomasti parasta antia oli taistelusysteemi ja pääosin taisteleminen tässä oli hauskaa alusta loppuun. Nioh -pelisarjan ehkä isoin ero From Softin peleihin on se miten siihen on yhdistetty ARPG peleille ominaista varusteiden metsästystä. Yhdellä läpipeluulla tästä saa vain pienen maistiaisen, sillä melkeinpä vaihtelet kamoja sitä mukaa kun etenet pelissä, mutta toi se hieman lisämaustetta pelaamiseen, kun sai miettiä, että mitkä varusteet nyt parhaiten soveltuvat omaan pelityyliin. NG+ kierroksilla tuo gearaaminen ja erilaiset buildit ymmärtääkseni nousevat sitten enemmänkin esille.

Pelin huonoja puolia taas oli ehdottomasti kenttäsuunnittelu, surkeat pomotaistelut ja vähäinen määrä vaihtuvuutta vihollisissa. Kentät on suhteellisen yksinkertaisia putkijuoksuja, joita pelin edetessä kierrätetään sivutehtävissä, kuten myös vihollisia. Pomotaisteluista ei myöskään jäänyt paljon kehuttavaa, sillä harvan pomotaistelun jälkeen oli sellainen fiilis, että olipas hauskaa, vaan pikemminkin tuntui, että pomot olivat joko todella ärsyttäviä tai vaihtoehtoisesti pomo oli niin helppo, että se ei juuri eronnut rivivihollisesta.

Nioh tarjoilee viihdyttävää samurai/ninja mäiskintää, välillä todella haastavaa sellaista, mutta tämän päivän standardeilla en olisi sitä ensimmäiseksi suosittelemassa jos Soulslike peliä on metsästämässä. Varsinkaan jos ei välttämättä halua kokea sitä mistä Nioh -pelisarja on lähtenyt liikkeelle. Itse olen sen verran masokisti, että halusin aloittaa ykkösestä, jotta jatko-osien parannuksia osaa sitten arvostaa enemmän :D.
 
Wolfenstein II: New Colossus

Youngbloodista innostuneena päätin sitten pelata myös muut Machinegamesin sarjan pelit ja tämä peli oli suurimmaksi osaksi ihan uusi koska silloin kun peli ilmestyi vihasin sitä yli kaiken sen typerän tarinan takia. Olin siihen aikaan niin tosikko että kaikki piti olla niin vakavaa ja maanläheistä.

Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin on silmäni taas avattu. Jos Younblood yllätti laadullaan ja miten hauska se on pelata niin tämä yllätti miten hyvä sen tarina oikeasti on. Se on paikoitellen todella päätön mutta hyvällä tavalla, huumoria joka on oikeasti hauskaa ja voisin väittää ettei Machinegamesilla olisi nykypäivänä enään pokkaa tehdä tämänkaltaista peliä. Siinä pidetään hauskaa jopa Hitlerin kustannuksella.

Pelattavuus tässä on myös paljon parempi kuin New Orderissa ja täytyy sanoa että nykypäivänä New Order ei todellakaan maistunut niin hyvin kun aikoinaan. Se on ihan liian tarina painotteinen ja pelattavuus kärsii siitä paljon. Välillä tuntuu että katselet vaan elokuvaa mitä saat välillä itse ohjata kun peli pitää pelaajaa kädestä pitkiä pätkiä. New Colossus on paljon paremmin tasapainossa ja antaa pelaajalle paljon enemmän pelattavaa ja vapautta.

Siinä on myös hyvää sivutekemistä kuten Natsi komentajien metsästystä missä voi mennä vanhoihin kenttiin tappamaan niitä. Ainut mistä en niissä pidä on checkpointien puute. Varsinkin kun niillä komentajilla on kranaatinheitin joten kun olet siivonnut koko kartan vihollisista ja sitten se komentaja yllättää sut niin se on koko tehtävä alusta. Varsinkin kun olet hiippaillut sen komentajan luokse vältellen ubersotilaita ja metallikoiria ja sitten et saakkaan komentajaa heti hengiltä koska niillä on enemmän healthia kun normaalilla komentajalla siitä seuraa aikamoinen paskamyrsky kun jokainen vihu ja se komentaja sen kranaatinheittimen kanssa on kimpussasi.

Peli on myös muutenkin huomattavasti vaikeampi kuin mikään muu näistä peleistä ja viholliset sulattaa sut hetkessä jos ne pääsee yllättää. Pelasin kaikki näistä toiseksi helpoimmalla tasolla ja tämä aiheutti paljon enemmän ongelmia kuin muut pelit. Varsinkin sen health systeemin takia joka kyllä tarinallisesti käy järkeen mutta pelattavuus vähän kärsii siitä.

Ne uudet kyvyt myös vaikutti alkuun tosi kivoilta mutta niitä voi hyödyntää ihan liian harvoin. Sitten kun sulla on ne kaikki päivitettynä on niistä joistain asioista paljon hyötyä kuten jalkojen health systeemi tai kropan armorin palautus. Mutta olisi niistä voinut enemmänkin ottaa irti.

Kaikenkaikkian oli todella hauskaa tämän pelin parissa. Todella päätön ja hauska tarina joka osaa olla myös vakava tarvittaessa. Loistava pelattavuus ja paljon kaikenlaista sivutekemistä. Tämä on se mitä Wolfensteinin pitää olla, hauska pelata ja hauska tarina mutta se tarina ei saa tulla pelattavuuden edelle kuten New Orderissa.

Täytyy tota Youngbloodia pelata jossain vaiheessa uudestaan nyt uusilla silmillä kun kaikki pelit pelattuna ja kannattaahan se New Orderkin pelata näistä koska siinä saadaan tarinan alku ja pohjustus hahmoihin vaikka se mielestäni näistä heikon onkin. Voi myös pelata New Orderin ja New Colossuksen kahteen kertaan jos jaksaa kun voit nähdä kahden eri hahmon tarinan.
 
Rockman World 5 (Game Boy)

Eli tuttavallisemmin Mega Man 5 game boylle. GB Megamanit on pelattu aikoinaan emulaattorilla mutta koska en enää sellaisia harrasta, aloin haalimaan alkuperäisiä cartteja kokoelmaan. MM5 gameboylle lienee näistä yksi harvinaisimmista, joten tuntui ihan järkevältä ostaa Jpn versio parilla kympillä. Kieltä kun Megamaneissa ei juurikaan tarvitse tietää.

Kaikki Game Boylle julkaistut Megamanit 1-5 on täysin originaaleja pelejä omilla tarinoillaan. Ei siis vain "huonoja versioita NES peleistä". Samoja tuttuja pomoja on mutta kentät täysin erilaisia, myös uusia pomoja, ja musat suurimmaksi osaksi uusia. Megaman faneille siis pakollisia pelejä.

Vitonen on näistä sikäli paras että tässä on kaikki täysin uusia pomoja, 8 robot masteria, jotka on nimetty planeettojen mukaan (myös Pluto on mukana koska peli on julkaistu 90-luvun alussa). Lisäksi tässä on myöhemmistä Megamaneista tuttu kauppa, josta voi ostaa erinäisiä tarvikkeita. Mukana myös Rushin lisäksi Tango -kissa.

Pelattavuudeltaan mielestäni GB Megikset ei juuri kalpene NESin vastaaville. Yllättävän kiva näitä on pelata tänäkin päivänä.

Musiikit on myös täyttä rautaa eivätkä myöskään kalpene 8-bittisille isoveljilleen. Esim. tuosta vaikka Saturn kentän biisi, kovaa kamaa:



Hieno peli ja tarkoitus haalia muutkin piakkoin kokoelmaan ja pelata läpi. Saatanpa raapustaa niistäkin sanasen sillä Megamaneista ei voi koskaan höpöttää liikaa!
 
Ghost Recon: Advanced Warfighter 1&2

Muistan kun ensimmäinen GRAW peli ilmestyi Xboxille se oli valtava juttu. Peli on tekninen mestariteos jossa oli loistava koukuttava pelattavuus. Nykypäivänäkin molemmat pelit näyttää yllättävän hyvältä Series X pelattuna ja kun sattuu olemaan vielä 60 fps vaikka ei niille mitään päivitystä ole tullutkaan.

Ensimmäinen osa on nykyään vähän turhan vanhentunut ja tuntuukin enemmän että se oli prototyyppi uuden tyyliselle pelille ja GRAW 2 onkin kaikinpuolin parempi ja edelleenkin vielä tänäpäivänä todella hieno teos. Pelissä on vielä poista action musiikki vaihtoehto millä saa paljon realistisemman tunnelman ja tällä tavalla itsekkin sitä pelasin. Mukana on myös kaksi eri kuvakulmaa ja sen voi pelata joko FPS kuvakulmasta kuten sarjan vanhat pelit tai 3rd person kuvakulmasta. Pelasin molempia käyttäen ja pidin ehkä hivenen enemmän kolmannen persoonan kuvakulmasta enemmän vaikka molemmissa omat hyvät ja huonot puolet.

Tässä toisessa osassa on kolme eri vaikeustasoa easy normal ja hard kun ekassa osassa on vain normal ja hard. Joten sopii paremmin casuaali pelaajille. Näissä kun ei mitään tarinaakaan juuri ole ja pelit on todella samanlaiset niin jos haluat kokeilla niin sanoisin että skippaa eka osa, ei siinä mitään menetä kun toka peli on vain samaa mutta parempi. Muutamalla oravannahalla saa Xboxille alesta joten iso suositus taktisen sodankäynnin ystäville.

Ghost Recon: Future Soldier

Tämä vaikutti alkuun hyvältä ja olikin selkeä prototyyppi sille mitä Wildlands tulisi tarjoamaan mutta putkimaisessa muodossa. Tämä tarjoaa enemmän hiippailua ja sync shotin avulla niputellaan jengiä nätisti kasaan. Mutta mukaan mahtuu myös todella tönkköjä ja huonosti tehtyjä toimintakohtauksia. Jotkut enemmän toimintaa tarjoavat kentät ovat hauskoja pelata mutta osa on vain turhauttavia ja mukana on myös pakotettua hiippailua mikä on instant gameover jos joku haistaakin että olet lähellä joka on myös todella turhauttavaa.

Parhaimmillaan tämä on todella hyvä peli ja nautin suuresti sen pelaamisesta mutta paikoitellen myös todella ärsyttävä ja kömpeli peli. Se on myös todella ruma vaikka tuli 6 vuotta GRAW 2 jälkeen ja pyörii 30 fps joten tekninen puoli jättä toivomisen varaa. En kyllä suosittele edes alesta ostamaan ellet nyt välttämättä halua kokea vanhempia sarjan pelejä.

GRAW 1 suositus varauksella ja GRAW 2 ehdoton suositus todella hyvä peli. Future Soldier on vain niin epätasainen ja kömpelö peli etten usko että sille kovin moni lämpenee.

Nyt voikin hypätä sen 60 FPS Wildlandsin kimppuun ja katsoa miten se maistuu.
 
Kingdom Hearts Final Mix (PS4)

Okei, heti alkuun on kerrottava että minulla on erittäin ongelmallinen suhde Kingdom Heartsiin. Vaikka olen ollut 90-luvun lopusta lähtien kova Final Fantasyjen rakastaja ja Disneystäkin pidän, Kingdom Heartsin konsepti jo aikoinaan julkaisussa oli jotenkin luotaantyöntävä. Siihen liittyi kait joku nuoren miehen ehdottomuus että ei saa mitään lapsellisuuksia sotkea mun Final Fantasyyn, tai jotain vastaavaa.

Noh kuitenkin, suurimman Nintendo DS kiiman aikaan ostin vuonna 2009 Kingdom Hearts 358/2 Daysin ja pelasin sen jopa läpi. Ihan ok peli, kaippa niitä muitakin voisi testata, totesin. Hankein samantien PS2:lle molemmat pääsarjan KH:t ja GBA:lle Chain of Memoriesin. Ykkösestä aloitin ja muistan että pääsin Ursula pomotaisteluun asti (eli vähän yli puolen välin peliä) ja siinä meni lopullisesti hermo. Muistikuvieni mukaan haukuin kameran maasta taivaisiin ja oikeastaan koko pelinkin, ja kaikki ostamani kopiot meni saman tien myyntiin. Kingdom Hearts kokemukset oli siinä.

Pikakelataan 16 vuotta eteenpäin vuoteen 2025 kun katsottiin eukon kanssa halloweenin aikaan Painajainen Ennen Joulua (tätä edelsi myös erinäisten Disney klassikoiden katselu). Tästä inspiroituneena päätin että hemmetti, kokeillaas nyt sitä Kingdom Heartsia vielä kerran kun löytyy nykyisin näppärät HD versiot. Ostin käytettynä Story So Far -kokoelman PS4:lle ja vuoden vaihteessa starttasin Kingdom Hearts Final Mixistä. Tarkoitus oli pelata näitä hissukseen muiden pelien ohessa aina fiiliksen mukaan ja näillä on tosiaan menty.

Final Mix meni läpi aiemmin tällä viikolla ja voi pojat, voin jopa nyt sanoa että pidin! Aluksi minulla oli suuria ongelmia kameran kanssa ja jos rehellisiä ollaan niin perseestähän se on. Mutta missäpä tuon aikakauden takaapäin kuvatussa 3D action pelissä ei olisi? Monta muutakin juttua hiertää esim. epäselvyys mihin edetä tai mitä tehdä, piti avata walkthrough muutamia kertoja esillen kun ei meinannut edistyä. Paljon sellaisia vanhahkon pelin ongelmia mutta nykypäivänä niihin osaa suhtautua eri tavalla.

Gummi Ship matkustelut on aika turhia enkä ikinä päässyt tuohon aluksen customointiin kiinni. Tarpeettoman sekavaa.

Joka tapauksessa, ongelmista huolimatta loppu puolella aloin jopa nauttimaan gameplaysta ja taistelusta. Musiikit ja tunnelma aika huippuluokkaa. KH yhdistää kyllä nerokkaasti sekä FF että Disney fiilistä ja hyppii niiden välillä sujuvasti. Juoni, vaikka siitä ei ottanut oikeen selkoa loppu tekstien rullatessa, jäi kutittelemaan niin pahasti että haluaisin jatkaa Chain of Memoriesista hyvin pian!

Hemmetti, tämähän on hyvä peli! Eikä Ursula ollut ihan niin kamalaa kuin muistelin. Ja jaksan toivoa että tietyt vanhan pelin ongelmat on uudemmissa osissa korjattu.

Jotain vetovoimaa tässä pelisarjassa on. Tutkimusmatkat KH:n maailmoissa jatkuu takuulla.
 
templar sanoi:
Jotain vetovoimaa tässä pelisarjassa on. Tutkimusmatkat KH:n maailmoissa jatkuu takuulla.
Klikkaa laajentaaksesi...
jack-nicholson-yes.gif

templar sanoi:
Juoni, vaikka siitä ei ottanut oikeen selkoa loppu tekstien rullatessa, jäi kutittelemaan niin pahasti että haluaisin jatkaa Chain of Memoriesista hyvin pian!
Klikkaa laajentaaksesi...
Chain of Memories on vähän erityylinen peli, joka jakaa aika vahvasti mielipiteitä. Jos se ei maistu niin suosittelen katsomaan vaikka Youtubesta tärkeimmät tapahtumat ja jatkamaan KH 2 kimppuun, koska se on monien mielestä sarjan paras peli.
 
Mossy sanoi:
Chain of Memories on vähän erityylinen peli, joka jakaa aika vahvasti mielipiteitä. Jos se ei maistu niin suosittelen katsomaan vaikka Youtubesta tärkeimmät tapahtumat ja jatkamaan KH 2 kimppuun, koska se on monien mielestä sarjan paras peli.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin joo muistelin netistä kuulleeni että CoM ei välttämättä ole sitä vahvinta Kingdom Heartsia mutta ajatuksena oli julkaisu järjestyksessä yrittää nämä kahlata läpi. Ehkäpä KH2 tuntuu sitten vieläkin paremmalta heikomman teoksen jälkeen.
 
Star Wars: Dark Forces Remaster

Tulihan se nyt tämäkin pelattua läpi kun Nightdive sen on remasteroinut ja Star Wars on lähellä sydäntä.

Tämähän on todella kehuttu peli myös ja ensimmäinen osa Dark Forces sarjalle joka myöhemmin vaihtaa nimeä Jedi Knightiksi.

Mutta tässä pelissä ei ole vielä Jedejä, Jedi kykyjä tai valomiekkoja vaan on puhdas old school FPS alkuperäisen Doomin tapaan. Toisin kuin Doom tämä on kuitenkin todella pulma painotteinen peli ja ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olet jumissa kun et tiedä mitä joku vipu tekee tai mihin sun oikeen pitää mennä.

Musiiki on ehtaa Star Wars Midiä ja äänimaailma ja pelin ulkonäkö on kyllä todella hyvin tehty 1995 peliksi. Erilaisia aseita on paljon ja vaikka monet niistä käyttää samoja panoksia ei ne tyystin korvaa toisia aseita vaan sopivat erilaisiin tilanteisiin.

Kaikki näyttää ja kuulostaa Star Warsilta ja remasteri on todella hyvin tehty, tarinakin on mielenkiintoinen niin monet asiat on hyvin tehty.

Mutta ihan klassikoksi asti tämä ei nouse kahdesta syystä. Ensimmäinen on pelin elämä systeemi jossa kentät alkaa aina vähintään 3 elämällä mutta voit pitää maksimissaan 9. Kun elämät loppuu joudut aloittamaan kentän alusta joka on mielestäni todella huonoa suunnittelua varsinkin kun pelissä on tilanteita missä pelaaja yllätetään housut kintussa ja elämän menettää melkeen pakosti ensimmäisellä kerralla kun et ole valmis siihen. Toinen ongelma ja se isompi ongelma on pelin tallennus systeemi joka ei ole perinteinen tallenna missä ja milloin vain kuten 99% boomer shootereista vaan peli tallentaa vain kenttien välissä joka tarkoittaa sitä että jos pitäö vaikka jostain syystä lopettaa kesken kentän pelaaminen menetät kaiken etenemisen. Tämä myös johtaa siihen elämien menetykseen koska et voi ladata tallennusta ja yrittää uusiksi paremmin vaan sillä on mentävä mitä tapahtuu.

Toivottavasti Dark Forces 2 ja sen laajennus saisi myös remasterin jossain välissä niin olisi koko Kyle Katan saaga pelattavissa Pleikka 4 ja 5. Onhan tämä ensimmäinen osakin hyvä ja paikoin jopa loistava mutta turhauttava tallennus systeemi on aika perseestä ja siihen on syynsä miksi myöhemmät sarjan pelit käyttää tuttua ja turvallista.

Tässä on myös maailman helpoin platina trophy koska kaikki muut paitsi yksi tulee vain pelin läpäisemällä. Se yksikin on niin helppo saada että varmaan suurinosa saa sen vahingossa.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom