Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nikender sanoi:
The 7th Guestin uusioversio oli kyllä kaikin puolin onnistunut teos. Lisää mietteitä alla:

www.konsolifin.net

Nostalgiahermoa kutitteleva seikkailu kauhujen kartanossa on kerrassaan charmantti ja tunnelmallinen tapaus

The 7th Guest tulee taas, tällä kertaa ilman virtuaalitodellisuutta.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä pitäisi varmaan ostaa. Muistan kun oli harvoja pelejä ensimmäisellä pc:llä ja oli jotenkin pelottava/ahdistava vaikka ei kai se kauhupeli ollut tarkoitus kai ollakaan. Jotain nippeleitä vääntelin jne. mutta en tainnut tajuta mistään mitään tai päästä eteenpäin missään. Olikin enemmän sellainen interaktiivinen lelu kuten monet muut Packard Bellin pc:n mukana tulleet levyt. Joku sairaalajuttu-levy siellä oli ja Cyberia-peli, jota sitäkään en kovin pitkälle päässyt kun tuli aina joku paha paikka, jota ei päässyt tai tajunnut. Monia muitakin levyjä oli mutta eipä niitä kaikkia muista.

Vaan tosiaan tämä 7th Guest, jota luulin välillä silloin 7th Questiksi nimeltään, voisi olla hauska vihdoin pelata läpi. Mikseipä tuo voisi nimeltään olla myös Quest koska puzzleja sisältää? Tosin ehkä seitsemättä "questia" ei olisi tarpeen korostaa nimessä asti? :D
 
BaDari sanoi:
Kyllä sen tarkoitus oli olla kauhupeli. Samoin kuin jatko-osan The 11th Hour. Molemmat kyllä aiheutti nuorena kivoja säväreitä. :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Okei, no ilmankos. Minä kun ajattelin että olisin vain ollut pieni ja herkkä nuorukainen, joka pelkäsi puzzle-pelin parissa. :D

Ja niin, tuollahan oli tosiaan tuo jatko-osakin. Se on jäänyt vähemmälle huomiolle itsellä mutta nyt kun sanoit niin on tuo vastaan jossain nimenä tai ehkä kansikuvanakin tullut. Siitä ei vain ole omakohtaista pelikokemusta.
 
Tulipa pelailtua useampaa peliä. Double Dragon Revive, Mario Golf: Super Rush, Kirby: Air Riders (toistamiseen testissä) ja WipeOut Omega Collection. Ei kyllä vakuuttanut yksikään sen enempää.

Eniten yllätti se, miten aneemiselta WipeOut Omega Collection vaikutti. Ihan jo käyttöliittymät ja valikot olivat todella epäkiinnostavia ja ajaminen tuntui suht laimealta. Olenko huono, pitäisikö tämän tuntua paremmalta?

Mieluummin ottaisin alle Fast Fusionin, joka on oikeasti hauskaa pelattavaa.
 
Thymesia (PS5)

Vuonna 2022 ilmestynyt pienen Taiwanilaisen tiimin tekemä soulslike. Oli tiedossa että tämä on aika lyhyt, joten sopi hyvin tähän vaiheeseen itselleni. Näitä randomeita pienen profiilin soulslikeja on aina välillä tullut testattua ihan mielenkiinnosta.

Noh, Thymesia on aika yksinkertainen peli monella tavalla eikä tarjoa genrelle mitään uutta, pieni budjetti näkyy myös monella tavalla. Estetiikka on vahvasti inspiroitunut Bloodbornesta ja taistelu systeemi Sekirosta, joka saattaa paperilla kuulostaa hyvältä mutta vähän keskinkertaiseksi se jää. Taistelu ja pomot on kyllä pelin parasta antia kuitenkin, loppu puolella oli pari melko hyvää pomotappelua, joista tuli Sekiro positiivisesti mieleen, ei tosin yhtä haastavia tai mieleenpainuvia.

Kenttiä Thymesiassa ei ole kuin kolme, joitain sidequesteja mitkä on käytännössä sama kenttä peilikuvana kuten esim. Nioheissa. Noin 10 tunnissa peli on taputeltu, pari side questia jäi tekemättä mutta kaikki vaihtoehtoiset pomot kaadoin. Kenttädesign on aika keskinkertaista myös, joten tylsistyminen tuli aika nopeasti. Sikäli lyhyt kesto toimii pelin eduksi.

Ei kannata odottaa liikoja mutta jos esim. Sekiro nappaa niin tässä voisi olla mukava lyhyt välipala nautittavaksi mikäli ei jaksa aloittaa mitään pidempää peliä.
 
Aether & iron

Vaihtoehtoiseen 1930-luvun New Yorkiin sijoittuva visual novel rpg. Varsin suoraviivainen pikkupeli. Taistelut tapahtuvat vuoropohjaisina autotaisteluina. Taistelu on hyvin yksinkertaista ja leppoisaa sekä helppoa.

Taisteluiden ulkopuolella pelissä luetaan ja klikkaillaan tekstiä. Sivutehtäviä on suhteellisen vähän mutta päätarina toimii oikein mukavasti. Joskin päättyy aika äkisti. Jos tähän maailmaan sijoittuvia pelejä tulee lisää niin tuo ei haittaa.

Taisteluista, tehtävistä ja onnistuneista skill checkeistä saa kokemusta, jolla saa uusia kykyjä kykypuusta. Autojen varustuksia pystyy myös päivittämään ja vaihtamaan autoja.

25€:n hintaan Steamista oikein mainio peli. Pelin kesto oli n. 22 tuntia. Toivottavasti tosiaan tulisi jatkoa, koska tarina jäi omaan makuun keskeneräiseksi.
 
Romeo is a Dead Man.

Tuli ostettua PS:n aleista, jollain reilulla kolmellakympillä, olisikohan ollut ekaa kertaa alessa nyt. Siinäkin oli ainakin puolet liikaa. :confused: Hitto mitä roskaa. Joo, polarisoiva peli ja "tykkää tai tai ei", mutta täysin avoimin mielin lähdin. Ja ihan hyviä arvioitahan tuo on saanut, tosin myös tosi huonojakin.

Suda51-häröilyt yms. aiheuttavat korkeintaan hymähdyksen. Toi pakollinen subspace-visiitti TV:n kautta joka välissä on todella aneeminen. Toimii teknisesti ihan miten sattuu (eli framerate tippuu Pro:lla). Peruspelaaminen on todella yksitoikkoista mäiskimistä, kaikista eri genrevariaatioista ja kikoista huolimatta. Juonesta ei kannata juuri puhua. Keskitasolla ("maitosuklaa" tai mikä lie, heh) on ainakin bosseissa vaikea.

Ja yksi kaikkien aikojen peli-inhokeistani: sellainen vihollisen hyökkäys, joka kaataa pelihahmon rähmälleen sekunnin välein. Vihaan myös tuota, että joihinkin vihuihin pitää tähdätä ja osua aseella monta kertaa sellaiseen selässä olevaan pieneen ympyrään, samalla kun ne parhaansa mukaan mäiskivät pelaajaa nurin. Samaa on myös Shadows of the Damnedissa, myöskin Suda51-tuotos.
 
The life and suffering of sir Brante

Tekstipohjainen roolipeli, jossa tehdään valintoja jotka vaikuttavat myöhempään peliin ja siihen miten lopulta käy. Branten perheen toiseksi nuorimman elämää seurataan syntymästä mahdolliseen kuolemaan saakka.

Tarina oli todella koukuttava. Välillä valintoja piti miettiä miettiä, että mitäs tässä nyt tehtäis ja mitähän seuraavaksi tapahtuu. Herra Ripuli Brantelle kävi ensimmäisellä läpipeluulla köpelösti aivan lopussa Arknian imperiumissa, jossa uskonnot ja väestöryhmät kohtaavat välillä sopuisammin, välillä vähemmän sopuisasti. Politikointi ei tuottanut toivottua tulosta vaan lopulta maailma oli tulessa ja paska tuulettimessa.

Ensimmäinen läpipeluu kesti 8 tuntia mutta tulee useamman kerran kyllä pelattua, että näkee mihin eri polut johtavat. Ilmaiseksi nappasin Steamista mutta on ilmeisesti saatavilla myös muille alustoille. Mobiili on ilmeisesti ainakin ilmainen, joten voi ehdottomasti suositella. Tälle on juuri ilmestynyt jatko-osa The life and suffering of Prince Jerian, joka sijoittuu samaan aikaan eri näkökulmasta.
 
Wolfenstein: Youngbloood

Jatkettiin FPS linjalla CoD maratoonin jälkeen ja tämä tuli hakattua läpi. Vieroksunut sen pelaamista koska internet sen lyttäsi aika vahvasti mutta itselle tämä oli positiivinen yllätys. Se kun on plusassa majoillut jo pitkän aikaa niin ajattelin että kokeillaan nyt ei siinä mitään menetä.

Tämähän ei ole samanlainen vahvasti tarinaan nojautuva peli kuten Wolfenstein 1 ja 2 reebootit. Tämä on coop ammuntapeli jota voi myös pelata joko offline yksin tai coopissa. Tekoäly partneri on ihan pätevä helpoimmilla tasoilla perusvihuja vastaan mutta bosseissa se on sekä rasite että iso apu.

Tarina tässä on ohkanen kun hesarin sivu vaikkakin se mitä tarinaa pelissä oli niin seurasin mielenkiinnolla. pääpaino pelissä on natsien tappamessa. Sinulla on kolme eri aluetta joissa jokaisessa on torni joka pitää kiivetä ja päihittää loppupomo. Ainut este on se että nämä tornit on tarkoitettu pelattavaksi lvl 20 ja ainut keino kerätä leveleitä on tehdä sivutehtäviä (sekä tappaa natseja). Sivutehtäviä haetaan peli hub alueelta ja sieltä teleportataan yhdelle näistä kolmesta alueesta ja tehdään tehtävät mitä on saanut jos leveli ja rahkeet riittä. Pyörit siis samoissa nurkissa tekemässä todella yksinkertaisia tehtäviä ja tappaen natseja.

Sitten kun olet saavuttanut lvl 20 lähdet kipuamaan yhteen näistä torneista. En tiedä onko ne tarkoitus vetää 1,2 ja 3 vai voiko vetää haluamassaan järjestyksessä. jokaisesta tornista saa yhden uuden super aseen jotka on todella tehokkaita tappamaan natseja. Easy tai casual tasolla peli ei muuten ole kauhean vaikea mutta ne tornien lopussa olevat pomot on kyllä todella haastavia että voin kuvitella jos joku yrittää vaikeammalla tasolla pelata että tulee kylmää kyytiä yksin. Tekoäly partneri kun ei osaa selvitä hengissä noissa pomo taistoissa vaan saat jatkuvasti yritt pelastaa sitä ettei sen kuolema kuluta yhtä kolmesta elämästä.

Pelissä on yhteensä kuusi päätehtävää ja kun niistä puolet on noita torneja niin kolme tehtävää joihin kuuluu aloitus ja lopetus tehtävä niin päätehtäviä pelissä on aika heppoisasti. Suurinosa ajasta vietetään tehden niitä itseään toistavis ja yksinkertaisia sivutehtäviä ja tappaen natseja. Ymmärrän jos joku on pettynyt siihen että tämä on erilainen peli mutta itse tykkään hahmon ja aseiden kehityksestä ja kun Wolfenstein reebootiin pelattavuus on niin rautaa on natsien tappaminen äärimmäisen hauskaa.

Jos tän vaikka plussasta tai pelipassista nappaa niin suosettelen kokeilemaan. Mutta melkein pitää olla samanlainen ensimmäisen persoonan ammunta pelien ystävä kuten itse ja täytyy tykätä todella paljon natsien tappamisesta koska tässä ei tosiaan paljon muuta ole. Mutta eipä sitä ole vanhan koulukunnan ammuskeluissakaan ja ne on usein juuri sen takia äärimmäisen hyviä.

Odotin roskaa mutta sieltä tuli selkeästi keskivertoa parempi ammuskelu. Miinuksia on älyttömät bullet sponge bossit, varsinkin viimeinen ja olisi saanut olla ainakin tuplasti eri alueita kun nyt noi kolme aluetta ja niiden tornit tulee äkkiä turhan tutuiksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelin kertoa, että tämä peli, jota sivustollamme ei ole jostain syystä arvosteltu, on varsin jees!

www.konsolifin.net

Tiedoksi näin pari vuotta myöhässä, että Animal Well on kutkuttavan veikeä kokemus

Ajattelin kertoa, että tämä peli, jota sivustollamme ei ole jostain syystä arvosteltu, on varsin jees.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net

Tämä Animal Well on pitkään kiinnostellut ja tuon kun sai äskettäin käsiin, niin pakko myöntää, että ei heti iskenyt, mutta sitten lopputekstien jälkeen ei tuotosta saanut pois päästä lain. Erikoinen tapaus!
 
Viimeksi muokattu:
Nioh

Tämä tuli pelailtua läpi. Pitkään tämä pelisarja on ollut sellainen, jonka olen halunnut aloittaa ja nyt vihdoin löytyi sopiva rako sille. Mikään ihan lyhyt tämä peli ei ole, sillä sivutehtäviä ainakin itse koin, että on pakko jonkin verran tehdä, jotta hahmon kehitys pysyy päätehtävän tasolla. Pelikello taisi lopulta näyttää reilua 40 tuntia lopputekstien rullatessa. Kokonaisuudessaan pidin pelistä, mutta paljon tässä on sellaista mitä varmasti jatko-osat ovat parannelleet ja tietysti onhan pelillä ikääkin jo kohta 10 vuotta.

Ehdottomasti parasta antia oli taistelusysteemi ja pääosin taisteleminen tässä oli hauskaa alusta loppuun. Nioh -pelisarjan ehkä isoin ero From Softin peleihin on se miten siihen on yhdistetty ARPG peleille ominaista varusteiden metsästystä. Yhdellä läpipeluulla tästä saa vain pienen maistiaisen, sillä melkeinpä vaihtelet kamoja sitä mukaa kun etenet pelissä, mutta toi se hieman lisämaustetta pelaamiseen, kun sai miettiä, että mitkä varusteet nyt parhaiten soveltuvat omaan pelityyliin. NG+ kierroksilla tuo gearaaminen ja erilaiset buildit ymmärtääkseni nousevat sitten enemmänkin esille.

Pelin huonoja puolia taas oli ehdottomasti kenttäsuunnittelu, surkeat pomotaistelut ja vähäinen määrä vaihtuvuutta vihollisissa. Kentät on suhteellisen yksinkertaisia putkijuoksuja, joita pelin edetessä kierrätetään sivutehtävissä, kuten myös vihollisia. Pomotaisteluista ei myöskään jäänyt paljon kehuttavaa, sillä harvan pomotaistelun jälkeen oli sellainen fiilis, että olipas hauskaa, vaan pikemminkin tuntui, että pomot olivat joko todella ärsyttäviä tai vaihtoehtoisesti pomo oli niin helppo, että se ei juuri eronnut rivivihollisesta.

Nioh tarjoilee viihdyttävää samurai/ninja mäiskintää, välillä todella haastavaa sellaista, mutta tämän päivän standardeilla en olisi sitä ensimmäiseksi suosittelemassa jos Soulslike peliä on metsästämässä. Varsinkaan jos ei välttämättä halua kokea sitä mistä Nioh -pelisarja on lähtenyt liikkeelle. Itse olen sen verran masokisti, että halusin aloittaa ykkösestä, jotta jatko-osien parannuksia osaa sitten arvostaa enemmän :D.
 
Wolfenstein II: New Colossus

Youngbloodista innostuneena päätin sitten pelata myös muut Machinegamesin sarjan pelit ja tämä peli oli suurimmaksi osaksi ihan uusi koska silloin kun peli ilmestyi vihasin sitä yli kaiken sen typerän tarinan takia. Olin siihen aikaan niin tosikko että kaikki piti olla niin vakavaa ja maanläheistä.

Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin on silmäni taas avattu. Jos Younblood yllätti laadullaan ja miten hauska se on pelata niin tämä yllätti miten hyvä sen tarina oikeasti on. Se on paikoitellen todella päätön mutta hyvällä tavalla, huumoria joka on oikeasti hauskaa ja voisin väittää ettei Machinegamesilla olisi nykypäivänä enään pokkaa tehdä tämänkaltaista peliä. Siinä pidetään hauskaa jopa Hitlerin kustannuksella.

Pelattavuus tässä on myös paljon parempi kuin New Orderissa ja täytyy sanoa että nykypäivänä New Order ei todellakaan maistunut niin hyvin kun aikoinaan. Se on ihan liian tarina painotteinen ja pelattavuus kärsii siitä paljon. Välillä tuntuu että katselet vaan elokuvaa mitä saat välillä itse ohjata kun peli pitää pelaajaa kädestä pitkiä pätkiä. New Colossus on paljon paremmin tasapainossa ja antaa pelaajalle paljon enemmän pelattavaa ja vapautta.

Siinä on myös hyvää sivutekemistä kuten Natsi komentajien metsästystä missä voi mennä vanhoihin kenttiin tappamaan niitä. Ainut mistä en niissä pidä on checkpointien puute. Varsinkin kun niillä komentajilla on kranaatinheitin joten kun olet siivonnut koko kartan vihollisista ja sitten se komentaja yllättää sut niin se on koko tehtävä alusta. Varsinkin kun olet hiippaillut sen komentajan luokse vältellen ubersotilaita ja metallikoiria ja sitten et saakkaan komentajaa heti hengiltä koska niillä on enemmän healthia kun normaalilla komentajalla siitä seuraa aikamoinen paskamyrsky kun jokainen vihu ja se komentaja sen kranaatinheittimen kanssa on kimpussasi.

Peli on myös muutenkin huomattavasti vaikeampi kuin mikään muu näistä peleistä ja viholliset sulattaa sut hetkessä jos ne pääsee yllättää. Pelasin kaikki näistä toiseksi helpoimmalla tasolla ja tämä aiheutti paljon enemmän ongelmia kuin muut pelit. Varsinkin sen health systeemin takia joka kyllä tarinallisesti käy järkeen mutta pelattavuus vähän kärsii siitä.

Ne uudet kyvyt myös vaikutti alkuun tosi kivoilta mutta niitä voi hyödyntää ihan liian harvoin. Sitten kun sulla on ne kaikki päivitettynä on niistä joistain asioista paljon hyötyä kuten jalkojen health systeemi tai kropan armorin palautus. Mutta olisi niistä voinut enemmänkin ottaa irti.

Kaikenkaikkian oli todella hauskaa tämän pelin parissa. Todella päätön ja hauska tarina joka osaa olla myös vakava tarvittaessa. Loistava pelattavuus ja paljon kaikenlaista sivutekemistä. Tämä on se mitä Wolfensteinin pitää olla, hauska pelata ja hauska tarina mutta se tarina ei saa tulla pelattavuuden edelle kuten New Orderissa.

Täytyy tota Youngbloodia pelata jossain vaiheessa uudestaan nyt uusilla silmillä kun kaikki pelit pelattuna ja kannattaahan se New Orderkin pelata näistä koska siinä saadaan tarinan alku ja pohjustus hahmoihin vaikka se mielestäni näistä heikon onkin. Voi myös pelata New Orderin ja New Colossuksen kahteen kertaan jos jaksaa kun voit nähdä kahden eri hahmon tarinan.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom