Tuo selviää ihan pelin alussa. Siis siellä on se craftausosio (missä on inventaariot ja muut). Löydät reseptejä ja sitten pystyt valmistamaan parantavia juomia, voiteita jne. Ruoat toimivat taistelussakin, mutta todella, TODELLA, heikosti. Mikä mielestäni ihan ymmärrettävää. Alkaa nyt syömään makkaraa kesken miekkailua.
Tuosta voisi sanoa, että nyt käyttäjän vika. Kun vihdoin muistin parryn olemassaolon, olen käyttänyt sitä nyt jatkuvasti ja onnistuu lähes koko aika. Painaa vain sitä LB ja tattia sinne minne se nuoli näyttää. En pidä sitä LB pohjassa vaan painan sitä tarpeen vaatiessa ja sitä tattia sinne nuolen osoittamaan suuntaan.
Kraftaus on kyllä myös sellainen tietynlainen inhokkini peleissä, varsinkin jos sitä on kovin paljon. Kokeilin sitä toki itsekin alussa, mutta kun mistään kraftaamastani ei ollut oikein kunnollista hyötyä, niin jäi koko homma, koska tuntui sitten sellaiselta kovin turhalta pikkunäpertelyltä, jota en kaipaa peleihin. Hyvä toki, jos tuota kautta saa jotain kehiteltyä, jota voisi taistelun aikanakin hyödyntää. Ihan alussa ei kyllä mitään sellaisesta vinkattu. Sellaista vinkkiä olisin kyllä kaivannut, koska en ole sellainen pelaaja, joka jaksaisi alkaa kokeilemaan, että mitäs kaikkea sitä voisikaan saada kraftattua. Minua kiinnostaa se itse pelimaailmassa tekeminen ja hahmon kehittäminen, mutta muu mikromanageeraaminen ei todellakaan innosta.
Ja tosiaan se ruoka vaan toimii silti eri lailla pelimaailman sisäisissä tilanteissa, mikä ei ole mielestäni ok. Ja parrya en sinänsä pidä noin muuten minään pelisuunnittelun ongelmana, ainakaan silloin, kun pelaajalle annetaan mahdollisuuksia pärjätä myös ilman sitä. Tässäkään pelissä itse parryn olemassaolo ei ollut mikään kritiikki. Kunhan vain totesin, että tässäkään pelissä en vaan sitä pysty käyttämään. Olen vaan harmillisesti jotenkin sokea sellaiselle hyvin pienen ajan tarkoille arvioinneille. Eli minulle puoli sekuntia tai puolitoista sekuntia ovat käytännössä päässäni sama asia, jos minun pitää se pääni sisällä yrittää jotenkin oppia ja rekisteröidä se aikaero, niin ei vaan onnistu, vaikka kuinka treenaisi. Sama juttu ihan joka pelissä, joissa parrya on.
Tai no KCD 2 on varmaan jonkinlainen poikkeus, koska siinä sen opin vähintäänkin kohtuullisen hyvin. Siinä tosin se aikaikkuna oli todella armollinen mihinkään muuhun pelaamaani parrya omaavaan peliin nähden, ja siinä oli myös varsin selkeä merkki-ikoni sille, milloin suunnilleen pitäisi parrya painaa. En siinäkään voi sanoa parrya ihan kunnolla oppineeni, mutta kuitenkin niin, että sellaiset seitsemän tai kahdeksan kertaa kymmenestä siinä yleensä onnistuin. Se alkaa olemaan yleensä sellainen onnistumistaso, jolla siitä parrysta saa todellisen hyödyn taisteluun paljon sen alle mennessä ei sitten taas sitä hyötyä oikein saa, tai tulee jopa dunkkuun sen takia.
Todellakin se, etten onnistu parryissa on oma vikani, mutta sen täytyy melkeinpä olla joku ihan hermostollinen juttu, joka liittyy siis siihen hyvin nopeiden ajoitusten ymmärrykseen. Jos aikaikkuna on vähänkin liian pieni minulle (sen pitää siis olla minulle varsin suuri, jos vaaditaan kuitenkin jonkinlaista tiettyä ajoitusta), niin vaikka olisi se visuaalinen merkki, niin silti ajoitukseni menee usein pieleen, koska ymmärrän puolen sekunnin päässäni ihan samalla tavalla kuin vaikkapa puolitoista sekuntia. Jos taas yritän reagoida vain mahdollisimman nopeasti, niin olen usein liiankin nopea ajoituksissani.
Sinänsä olen reaktiotestejä ihan viime aikoinakin kokeillut, niin ihan hyviä tuloksia saan niissä edelleenkin. Luulin kyllä aiemmin, että ikä olisi hidastanut refleksejäni, mutta niin ei itse asiassa ole, vaan olen kuitenkin jotenkin nopeiden ajoitusten, ja sitten varsinkin rytmin hahmottamisen suhteen aivan sokea. Tämä toki oli tiedossa jo lukioiästä asti, kun vanhojen tansseista ei vaan meinannut tulla mitään. Samoin ex-vaimon kanssa aikoinaan testiin otettu lattaritanssiharrastus oli pakko lopettaa varsin pian, kun siitä ei vaan tullut yhtään mitään, eikä minkäänlaista edistymistä ollut nähtävissä, ja turhautuminen oli luonnollisesti molemmille aika kovaa sitten.
Kritiikkini ei siis edellisessä viestissä ollut parryyn sinänsä kohdistettu, vaan yleiseen mielestäni varsin huonoon pelattavuuteen ja immersion kannalta huonoihin ratkaisuihin, joita pelissä on harmillisen paljon.