Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Armeijassa

Vastaus: Armeijassa

stammy sanoi:
P-kausi on B-miehelle samanlainen kuin A-miehillekin. Tietty jos on B-statuksen lisäksi erinäisiä vapautuksia (vaikka selkävaivaisille nosto-kantovapautus), niin ne vaikuttavat kukin mitenkin.

B-status tulee näkymään sitten P-kauden jälkeen koulutusvalinnoissa. Jotkin tehtävät (komennusmies) ovat mahdollisia vain B-miehille, kuten varastohommat (vaatevarasto, taisteluvälinevarasto...), ja joihinkin hommiin pääse huomattavasti kovemmalla prosentilla (kirjuri) kuin A-miehet. Perjaatteessa se on niin, että B-miehestä tulee P-kauden jälkeen tuskin mitään sotilasta sanan perinteisessä merkityksessä, vaan hänen hommansa, mitä ikinä sitten ovatkaan, löytyvät hyvin pitkälti kasarmialueelta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikki B-miehet ei suorita P-kautta loppuun samalla lailla kuin A-miehet. Ainakin meillä pari koulukaveria napattiin varuskuntasairaalan kirjuriksi ja esikuntalähetiksi samalla kun sotilaspoliisit valittiin (4-5vk palveluksen alusta). Tosin nää onkin niitä spesiaalitehtäviä.

B-ukot ei siis pääse käytännössä sotimaan, kuten Stammy jo sanoikin. Mut jos on oikeasti sellainen vamma/vika/häiriö, ettei kykene täyspainoisesti suoriutumaan metsässä, ei sinne silloin väkisin kannata lähteä sompailemaan. Tekee sen mihin itse tuntuu pystyvänsä, ja vielä vähän lisää, niin voi olla tyytyväinen itseensä.

Itellähän on heikko näkö vasemmassa silmässä, jota olisin varmaan voinut lääkärille lähteä huutelemaan. Häpeäkseni tätä 180-varmistamiseksi suunnittelin ennen ekaa tarkistusta (eka viikko oli vaikea ja vitutti ja pelotti) mutta syystä tai toisesta en sitten niin tehnytkään. Taistelin sitten kuitenkin 180 aamua loppuun vartioryhmän riveissä ilmatorjuntakonekivääriä ja muita hauskoja romuja ees taas kooten purten ja kuskaten.

Yhtään itseään kehumatta: joka leiri alusta loppuun (morttileiriltä tosin jouduin karkaamaan pahan paleltumavamman takia toiseksi viimeisenä päivänä ja loppusodassa hajosin ja yritin heikolla tekosyyllä lähteä veksiin) ja joka helvetin marssi startista maaliin, vaikkakin RTKssa (yön yli kestänyt ryhmätaitokilpailu) hiihto-osuudella tarvitsin taisteluparin kantoapua. Henkilönä mies oli kusipää, mutta tää stuntti (omien kamojen lisäksi mun reppu rinnassa roikkuen ylämäkeen suksilla) keräs kaikkien respectin. Ikinä en unohda.

Ja niin tosiaan. Intti tekee pojista miehiä, ja miehistä poikamiehiä, piti paikkansa meidän ryhmässä... saatiin 2 kuukautta kuunnella thaimaalaistaustaisen vahvistuksemme avautumista siitä, miten pari vuotta kestänyt suhde oli päättynyt tytön pettäessä jo kolmen kuukauden "erossa olon" jälkeen. Mun mielestä tosin jos suhde ei kestä inttiä niin ei se olis kovin kauaa kestänyt muutenkaan. Jos nainen rupeaa vaatimaan "180 tai bänksit" niin ehkä on parempikin mennä eri suuntiin...

Jatkakaa
 
Vastaus: Armeijassa

Hinin sanoi:
Edit: muistakaa että armeija tekee miehistä poikamiehiä. ;)
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ihan. Tarkennuksena siis 180 on mies, 270 tosimies ja 362 poikamies. :) Taas vastaavasti 180 on nähnyt armeijan, 270 kokenut ja 362 käynyt armeijan. ;)

Dblind sanoi:
Sivaria en väheksy, koska en siitä helvettiäkään tiedä. "Mummojen pyllyjen pyyhkiminen" lienee yhtä turha stereotypia kuin jatkuvasti naaman edessä huutava skappari. 362 sivarissa on mun mielestä suorittanut velvollisuutensa paljon "kunniakkaammin" kuin 180-362 veksissä movettava, marsseilla luovuttava, leireiltä karkaava pelle ikinä. Niitäkin löytyy, ja kehtaavat vielä hehkuttaa käyneensä armeijan. Toinen asia, mikä mua ärsyttää, on jätkät, jotka tulee foorumeille hehkuttamaan miten vältin velvollisuuteni lusmuilemalla ja ovat vielä ylpeitä siitä. Toivottavasti teän isoisät ja äidit ovat jo siirtyneet siihen viimeiseen poteroon ettei heidän tarvitse hävetä...
Klikkaa laajentaaksesi...

Täyttä asiaa koko teksti. Etenkin urheilijat on kyllä yksi suuri kysymysmerkki itselleni. Vaikea sanoa, että olisivat edes inttiä käyneet kun viettävät mututuntumalta 20% intistään urheilutreeneissä ja -kisoissa. Ja sitten on nämä kaiken maailman jarmokekäläiset ym. jotka aktiiviurheilu-urastana huolimatta ovat fyysisesti niin sairaita, että C-paperit tipahtaa. Ei pysty käsittämään. Totta kai joitakin erivapauksia täytyy olla, jottei urheilu-ura kokonaan lopahda harmaissa käytettyyn aikaan (esim. 6kk tauko voi olla aika paha paikka), mutta joku järki tähänkin kyllä olisi hyvä saada.

Marssit olivat kyllä hienoja kokemuksia. Vaikka kuinka kyrsii lähteä, niin niistä jää hyvä maku. Itse RUK:n JoHa:lla olin jalka telottuna mukana, ja perhanan tiukkaa teki Buranasta huolimatta. Ekan 3h marssin aikana meni 2400mg Buranaa, ja ajatuksenjuoksu oli sen mukainen, mutta loppupeleissä jäi todella hyvä fiilis hyytävässä pakkasessa vedetystä ~80km vedosta.
 
Vastaus: Armeijassa

Itellä ois Santahaminaan lähtö edessä tammikuun 10. päivä. 180 vrk:lla olis tarkotus selvitä sillä opiskelupaikka on varattuna alkamaan ensi elokuussa. Sain paikan siis viime kevään yhteishaussa ja lykkäsin sen aloittamista vuodella armeijan takia. Toista lykkäystä ei ole enää mahdollista tehdä joten muu kuin 6 kk ei tule kysymykseen. Mutta kaippa siellä henkilökohtaiset toiveet ja elämäntilanteetkin otetaan huomioon kun palvelusaikoja pohditaan.
 
Vastaus: Armeijassa

Kuten varmasti olen tässäkin ketjussa kertonut, pidin omasta armeija-ajastani yllättävän paljon. Totta kai siihen liittyy niitä vihhailtavia muistoja (lähinnä ekalta puolelta vuodelta), mutta mahtui sinne paljon positiivista ja hauskaakin. Tuskin olisin mennyt, jos ei olisi pakko ollut jotain tehdä, mutta ei tuo niin kamalaa ollut kuin joku saattaa luulla.

Lisäksi pakollinen mainostus seuraavalle saapumiserälle: jos erilaiset hommat kiinnostavat ja osaa ehkä tehdäkin jotain, kannattaa tutustua PV:n erityistehtäviin. Hyviä hommia ja jätkiä tuolla tapaa olla. Hakemisen kanssa ei todellakaan kannata ujostella.
 
Vastaus: Armeijassa

Parin viikon päästähän tuonne Parolaan pitäisi mennä. Hieman jänskättää että miten kunto kestää. Fyysistä hommaa kyllä teen töissä, mutta 1,5 vuotta sitten tapahtunnut työtapaturma vaivaa vielä nilkkaa, joten pitkien matkojen marsseissa voi tulla ongelmia. Pitäisiköhän siitä heti alkaa valittelemaan vai katsella rauhassa että kestääkö vai ei. Muuten kyllä menen armeijaan ihan OK fiiliksissä. Luultavimmin yritän päivittää ajokorttiania tai sitten tuollainen paavin linkin tapainen tehtäväkin voisi käydä.

Onneksi on liikaakin kokemusta -20/30 asteen päivähommista joten kylmyys ei tuota ongelmia.
 
Vastaus: Armeijassa

Ite olin säkylässä kusipaskina (XA-185 ja tuli koitettuu XA-180) ja oli ihan saatanan hauskaa ajella mettässä sen rautapöntön kanssa :D. Oh Merja my love me kohtaamme viellä :p Jos on BC kortti niin eiku toivomus sisään.
 
Vastaus: Armeijassa

T4iZuuni sanoi:
Parin viikon päästähän tuonne Parolaan pitäisi mennä. Hieman jänskättää että miten kunto kestää. Fyysistä hommaa kyllä teen töissä, mutta 1,5 vuotta sitten tapahtunnut työtapaturma vaivaa vielä nilkkaa, joten pitkien matkojen marsseissa voi tulla ongelmia. Pitäisiköhän siitä heti alkaa valittelemaan vai katsella rauhassa että kestääkö vai ei. Muuten kyllä menen armeijaan ihan OK fiiliksissä. Luultavimmin yritän päivittää ajokorttiania tai sitten tuollainen paavin linkin tapainen tehtäväkin voisi käydä.

Onneksi on liikaakin kokemusta -20/30 asteen päivähommista joten kylmyys ei tuota ongelmia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tervemenoa panssariprikaatiin! Itsehän jätän kyseisen paikan 7.01.2011 "vitsikomppanian" vaununjohtaja I/10. Hieno palveluspaikka, jos pääset vaunuhommiin tai muihin "sluibatehtäviin". Kannattaa heti mainita alusta alkaen tuosta nilkasta jokasessa kyselyssä tai sitten juokset ekan kuukauden veksis, ja saat e-tai c-paperit. Toivottavasti ei tule ihan samanlainen extreemvuosi säiden osalta kuin meikäläisellä, lumisin ja kylmin talvi 50 vuoteen, eka yön yli harjoitus metässä -30C ja historian kuumin kesä, ai että se heinäkuu 25-30 astetta koko kk ja VAAN 1 vkl vapaata, no aika kultaa muistot vai miten se meni. Kuten Paavikin mainitsi hyviä ja positiivisia muistojakin löytyy melkosesti, ja kavereita tulee ainakin.
 
Vastaus: Armeijassa

Mulla oli tässä reilu kuukausi sitten kutsunnat ja Ivalon rajajääkärikomppaniaan on paikka valmiina. Todennäköisesti kuitenkin menen (lue:yritän) Laskuvarjojoukkoihin Uttiin ja ajattelin, jos meno maistuu, mahdollisesti töihin päästä kouluttajaksi tms. Rauhanturvaajan hommiakin ajattelin, mutta pitään nyt rauhassa katsoa päivä kerrallaan ja pitää kuntoa yllä.
 
Vastaus: Armeijassa

Vinkkinä armeijaan menijöille, tai siitä lintsaamista ajatteleville.

Itsellä ainakin jokaisessa työhaastattelussa kysytty asepalveluksesta. Kyllä siinä alkaa naama punottamaan kun haastattelija kysyy, että sullahan ei oo tuota asepalvelusta suoritttuna ja miksi ei ole. Ja sitten siihen vastaat "ei oikein kiinnostanut, mut mulla on kymppi prestige Codissa kaipa se nyt jotain merkkaa"
 
Vastaus: Armeijassa

SuburbanBody sanoi:
Itsellä ainakin jokaisessa työhaastattelussa kysytty asepalveluksesta. Kyllä siinä alkaa naama punottamaan kun haastattelija kysyy, että sullahan ei oo tuota asepalvelusta suoritttuna ja miksi ei ole. Ja sitten siihen vastaat "ei oikein kiinnostanut, mut mulla on kymppi prestige Codissa kaipa se nyt jotain merkkaa"
Klikkaa laajentaaksesi...
Entäpä jos armeija ei ole käytynä, koska antoivat C-paperit 20 vuotta sitten sairastetun sairauden takia?

Olisin sinne mennyt ihan mielellään, mutta näin päättivät tehdä, pitäkööt tunkkinsa.
 
Vastaus: Armeijassa

Laku sanoi:
Entäpä jos armeija ei ole käytynä, koska antoivat C-paperit 20 vuotta sitten sairastetun sairauden takia?

Olisin sinne mennyt ihan mielellään, mutta näin päättivät tehdä, pitäkööt tunkkinsa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Moi.

Tottakai sairaudet tai ruumilliset vammat jotka estävät palveluksen ovat täysin hyväksyttäviä syitä. Itsellä pari tuttua, ketkä aikanaan saivat vapautuksen oli selkää ja polvee sun muuta.

Olisitko päässyt palvelukseen jos olisit väkisin halunnut ??
 
Vastaus: Armeijassa

Kutsunnat käväsin ihan normaalisti ja A-papruilla olin jo lähössä palvelukseen. Menivät sitten vissiin tutkailemaan pikkasen tarkemmin taustoja ja ottivat yhteyttä ja ilmottivat, että tule hakemaan vapautuspassi.

En ruvennu vänkäämään sinne pääsemisestä, olisin sen vuoden päivät siellä heilunut, mutta eivät halunnu niin ei väkisin. Veikkaan, että eivät ottaneet minnuu, koska jos sairaus olisi siellä taas jotenkin uusiutunut niin olisivat joutuneet minulle korvauksia makselemaan hyvät tovit.
 
Vastaus: Armeijassa

Laku sanoi:
koska jos sairaus olisi siellä taas jotenkin uusiutunut niin olisivat joutuneet minulle korvauksia makselemaan hyvät tovit.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, kyllähän se niin on, että omalla terveydellä ei hirveesti kannata leikkiä.
Aika herkästi ne varmaan nykyään antaa noita B-papruja tai sitten vapauttaa kokonaan jos pelkäävät vammoja tai tms.

Kertausharjoituksissakin aika kysellään heti et onko mitää vammoja mikä estää ja selviikö rasituksesta. Ei paljookaa tarvis valittaa ni vois samantien lähtee himaan.
 
Vastaus: Armeijassa

SuburbanBody sanoi:
Itsellä ainakin jokaisessa työhaastattelussa kysytty asepalveluksesta. Kyllä siinä alkaa naama punottamaan kun haastattelija kysyy, että sullahan ei oo tuota asepalvelusta suoritttuna ja miksi ei ole. Ja sitten siihen vastaat "ei oikein kiinnostanut, mut mulla on kymppi prestige Codissa kaipa se nyt jotain merkkaa"
Klikkaa laajentaaksesi...

Entä ideologiset syyt? Minusta kieltäytyminen ajattelun tähden on kunnioitettavampaa kuin se, että katsoo pääsevänsä helpolla sosiaalisesti, jos menee yleisen hyväksynnän mukana.

(En edelleenkään omaa mielipidettä armeijaan osallistumisesta yksilötasolla.)
 
Vastaus: Armeijassa

Aika harvaa työnantajaa nykyään enää kiinnostaa miten asevelvollisuus on suoritettu, kunhan on suoritettu. Ideologisista syistä kannattaa erityisesti työtä hakiessa olla yleensä kuitenkin hiljaa, turhaan luo itsestään kuvan hankalana ihmisenä ja huonontaa mahdollisuuksiaan.
 
Vastaus: Armeijassa

Fwank sanoi:
Ei huono kirjoitus. Tästä nyt ymmärsin että olet A-mies ollut armeijassa. Satutko tietämään (tai joku muukin) mitä kaikkea B-mies ei joudu A-miehen tavoin tekemään? Olen jo jotain kuullut, mutta enemmän haluaisin vielä varmistaa. A-mieheksi kun koittaisin itseni korottaa, mahdollisimman pian kun sinne pääsen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Stammy tuon varsin mainiosti löi kasaan - se parin kuukauden peruskoulutuskausi sujunee itse kullekin ihan identtisellä tyylillä, jos ei B-luokitus sitä sen kummemmin estä ja sen aikana saanee varsin kattavan käsityksen siitä, mistä kaikesta pääsee nauttimaan. Sen jälkeen B-miehet viskelläänkin sitten vähän omien toiveitten ja taitojen mukaan pääsääntöisesti kasarmipuolen hommiin, joissa joko vältytään tai jäädään paitsi kaikesta siitä, minkä A-puoli käy läpi.

Itse vietin taannoiset 240 päivääni kirjurina ja mieleen jäi lähinnä esikunnan postipoikien toimiston reggae-henkinen meno, täytettyjen loma-anomusten vähintääkin mielenkiintoinen, kirjava ja rasittava eksotiikka, hillitön litterasirkuspaniikki aina perjantain lähestyessä ja - kaikesta huolimatta - ihan mielekkäät päivät. Paitsioon jäivät lähinnä toimiston ikkunasta seuratut takapihan sulkeiset (joskin samaan aikaan radiohittinä soinut Macarena välillä saikin toivomaan hetkellistä roolien vaihtamista...) ja yötämyöten rymyäminen ulkoilmaleireillä (joskin itse leireiltä ei voinut postinkannon välttämättömyyden vuoksi välttyä - kunhan makoili teltassa tai istuskeli vartiossa samalla kun muilla oli edes etäisesti hauskaa tai ainakin edes tekemistä (toisaalta siihen aikaan oli hyvä jos edes kännykkä löytyi, nykyajan mobiileista viihdekeskuksista nyt puhumattakaan)).

Noin kokonaisuutena B-miehenä siellä toimiston puolella "oppi" näin myöhemmin ajatellen taatusti enemmän kuin A-puolella koskaan (jos nyt tylsän särmättömästä konttoriduunista diggaa) mutta nykyään taitaa olla aika erilaista. Either way, puolesta vuodesta vuoteen tavalla tai toisella koettuna ihan ok elämys, joka puolustaa paikkaansa; ei siitä juuri sillä hetkellä hirveästi tarvitse innostua etteikö samaa aikaa vähän myöhemmin arvostaisi, rynni sitten pitkin metsiä tai printtaili viikko-ohjelmaa suolakurkku ahterissa syntyneelle kapteenille...
 
Vastaus: Armeijassa

Joohanh sanoi:
Entä ideologiset syyt? Minusta kieltäytyminen ajattelun tähden on kunnioitettavampaa kuin se, että katsoo pääsevänsä helpolla sosiaalisesti, jos menee yleisen hyväksynnän mukana.

(En edelleenkään omaa mielipidettä armeijaan osallistumisesta yksilötasolla.)
Klikkaa laajentaaksesi...

Tosiaan tässä piilee se vaara, että haastattelija pitää hakijaa jonkin sortin "hippinä" tämän selostaessa laajasti syistään kieltäytyä asepalveluskesta. Fiksu työnantaja tietysti ymmärtää oikeasti hyvät perustelut ja rispekti hakijaa ja tämän vahvaa mielenlaatua kohtaan senkun kasvaa. Mutta homma lienee tosi työnantajakohtainen, joku työhönottaja voi arvostaa asepalvelusta niin yli kaiken, etteivät minkäänmoiset "selittelyt" yksinkertaisesti auta.

hforad sanoi:
Aika harvaa työnantajaa nykyään enää kiinnostaa miten asevelvollisuus on suoritettu, kunhan on suoritettu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jossei AUK:lla, niin työnhakijan RUK:lla on varmaan kuitenkin jonkin verran painoarvoa monenlaisten työpaikkojen hakemisessa. Riippuu varmaan ihan työn luonteesta.
 
Vastaus: Armeijassa

Nupenviina_ sanoi:
Mikset Hennalaan mennyt? Vai halusitko vain tutuilta kulmilta pois..
Klikkaa laajentaaksesi...

Nykyäänkö paikan pääsee oikein valitsemaan? Aiemmin ei ollut puhettakaan, että pääsisi kotikulmille, ainakaan jos oli pääkaupunkiseudulta. Tosin silloinkin maaseutuvaruskunnan lähistöllä majailevat, esim. Vekaranjärvi, pääsivät kyllä sinne, mutta muutoin miehitys tuntui tulevan kyllä pääosin Helsingin seudulta.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom