Sodan raakuus yllättää
Mutta pystyvätkö raskaamman luokan simulaattorit todella tyydyttämään videopelisukupolven odotukset? Ainakin Britanniassa jouduttiin vaikeuksiin, kun Battlefield 3:n tapaiseen efektitykitykseen tottuneet alokkaat kohtasivat armeijan kulahtaneet virtuaalimaailmat.
Suomen puolustusvoimissa käytetty taistelusimulaattori on pohjimmiltaan sama, jota Britanniassa syytettiin vanhentuneeksi. Bohemia Interactiven Virtual BattleSpace 2 (VBS2) ei ehkä tarjoa viimeisintä "karkkigrafiikkaa", mutta on sitäkin raadollisempi yllätys peliväkivaltaan turtuneille nuorille.
Sotasimulaattori kyllä näyttää, mitä luodit ja ammukset tekevät, kertoo toimitusjohtaja Michael Eklöf järjestelmän Puolustusvoimille toimittaneesta Specopsista.
– Tässä on myös älykkäitä pelaajia vastassa. Enää ei vain osoiteta hiirellä ja osuta. Sen sijaan se voi olla yksi laukaus kohti ja loppu. Tarkoitus on opettaa sotilaalle, mikä hänen tehtävänsä on osana laajempaa kokonaisuutta. Splatteripeleihin verrattuna sota on kamalaa.
Eli mitä tapahtuu, jos vaikka heittää käsikranaatin omiin jalkoihinsa?
– Kuolema, amputaatio, verenkiertoon mitattavia muutoksia, ja lääkintämies tulee auttamaan, Eklöf listaa vaihtoehtoja.
Taistelukentälle ei herätä uudestaan henkiin. Sen sijaan jokainen kaatuminen käynnistää tapahtumaketjun sotilaan saattamiseksi pois vaikkapa helikopterilla.
Hiirikäsi häviää
tilannetajulle
Eri maiden asevoimien kokemusten mukaan nuoret innostuvat simulaattorista, koska sen käyttöönotto on helppoa.
Puolustusvoimien panssariprikaatin simulaattorisektorin johtaja, insinöörikapteeni Lasse Lahdenmaa kertoo, että mielipiteitä simulaattorista on kerätty yli 400 käyttäjältä.
Palaute on ollut enimmäkseen kiittävää, mutta toisaalta näkymiä on moitittu vanhentuneiksi verrattuna juurikin Battlefield 3:een. Lahdenmaan mukaan simulaattorissa on haluttu painottaa toiminnallisuutta.
Lisäksi pyritään siihen, että jos koulutusaihe on vaikea toteuttaa kiehtovasti simulaattorissa, sitä ei edes yritetä.
Michael Eklöfin mukaan VBS2:n käyttöönotto on vanhemmalle armeijaväelle muutamia tunteja hitaampaa. Mutta sitten tapahtuukin kummia. Nuorten niin sanottu pelikäsiala ei enää ratkaisekaan voittoa, kun kyse on taktisesta ymmärtämisestä. Silloin rutinoituneet jäärät lyövät alokkaita kuusnolla.
– Viisaus voittaa nopeuden, Eklöf kiteyttää.
Simulaattori ei tosin missään tapauksessa korvaa aitoa harjoittelua, vaan toimii sen tukena. Kun simulaattorin jälkeen mennään oikeasti ulos, voidaan keskittyä paremmin pääasiaan.
VBS2 perustuu Bohemian pc:llä suosittuun fps-peliin (first person shooter) Operation Flashpoint. Yhtiön mukaan simulaattori pidetään tarkoituksella hieman aikaansa jäljessä graafisesti, jotta valtiota ei tarvitse rasittaa uusilla pc-hankinnoilla parin vuoden välein.
Simulaattori myös yhdistää oikean ja pelimaailman. Gps-liiveillä varustettu ryhmä oikeassa metsässä voi näkyä simulaattorissa ja sinne voidaan tähdätä vaikka tykistölaukaus.
– Sitten liivit kertovat metsässä olevalle, että "pam, olet kuollut", Specopsin Eklöf hahmottaa.
Yleistä peli- ja pc-teknologiaa käyttämällä järjestelmän hinta on saatu erittäin alas suhteessa järeisiin ammattisimulaattoreihin. Michael Eklöfin mukaan summalla saisi "ehkä parisataa MS Officea"
Moraalinen paniikki; väliajoin nousee julkinen huoli jostain aiheesta. Pelit ovat helppo syyllinen ja poliittisesti korrekti vastaus hankaliin kysymyksiin.