Vastaus: Ketutuskeskustelu
Pari pointtia:
Nainen ei varmastikaan tarkoittanut tappaa ketään. Hän on epäiltynä mm. törkeästä kuolemantuottamuksesta, joka tarkoittaa törkeällä huolimattomuudella aiheutettua toisen kuolemaa. Ero tappoon on siis selvä; tahallisuuden puuttuminen. Vaikka toisen aiheutettu kuolema ei ollutkaan tarkoitettu, on silti selvää, että teko on äärimmäisen moitittava. Kännissä rattiin tarttuvan pitäisi käsittää, että hän toiminnallaan asettaa itsensä ja muut ihmiset selvään hengen vaaraan. Moitittavuus perustuu törkeään piittaamattomuuteen ja huolimattomuuteen, jolla aiheutetaan kuolema, joka oltaisiin voitu välttää.
Rikoslaissa moitittavuus tahallisista teoista on huomattavasti kovempi kuin törkeästäkään tuottamuksesta. Rangaistus törkeästä kuolemantuottamuksesta on 4kk-6v, kun taas taposta vähintään 8 vuotta. Ero ei olisi niin suuri, jos törkeän kuolemantuottamuksen maksimirangaistusta käytettäisiin, mutta veikkaan, että se on hyvin harvinaista. Täytyy huomata, että yksittäinen tuomari ei voi yht'äkkiä alkaa jakelemaan maksimituomioita, vaikka hän henkilökohtaisesti olisikin kovempien rangaistusten puolella. Tuomarin on noudatettava oikeuskäytäntöä ja linjattava omat tuomionsa muiden samankaltaisista teoista annettujen tuomioiden mukaan.
Mitä voidaan tehdä? Lainsoveltaja (tuomioistuin) voi harkintavaltansa rajoissa hiljalleen muuttaa oikeuskäytäntöä, eli antaa hieman kovempia tuomioita. Lainsäätäjä (eduskunta) voi nostaa minimirangaistusta, mikä vaikuttaisi koko rangaistusasteikkoon koventavasti. Lainsäätäjä on tässä huomattavasti tehokkaampi kuin se, että vaadittaisiin "tuomareilta kovempia tuomioita", kuten yleensä näytetään tehtävän.
Lisäksi:
Se on aika selvä juttu, että nainen päästettiin vapaalle jalalle tutkinnan ajaksi. Modernissa oikeusvaltiossa ei poliisi voi rajoittaa ihmisen vapautta kuin määrätyn aikaa ja tietyissä tilanteissa (mainittu jo: tutkinnalliset syyt, epäillyn vaarallisuus jne.). Mahdollinen vankeusrangaistus tulee sitten aikanaan tuomioistuimessa, kun tutkinta on suoritettu asianmukaisesti ja oikeudenkäynnit käyty. On ihan hyvä, että epäilty pääsee hoitamaan asiansa kuntoon ja valmistautumaan oikeudenkäyntiin jne., kun välittömiä syitä vapaudenmenetykselle ei ole. Tässä en näe ongelmaa, vaan mielestäni se on oikeusturvan mukaista.
Kuitenkin:
Itse olen kovempien tuomioiden kannalla yleisesti. Vaikka tutkimusten mukaan preventioteoria ei toimi (rikosten ennalta vähentyminen rangaistuksen pelossa), uskon jonkinlaiseen oikeudenmukaiseen teon sovitukseen ja sitä kautta kansallisen oikeustajunnan toteutumiseen. Oikeusvaltiossa elävien ihmisten on hyvä olla edes siinä illuusiossa, että "paha saa palkkansa" ja että yhteiskunta suojelee heitä väärintekijöiltä. "Tehtyä ei saa tekemättömäksi" on tietysti tosi lausahdus sekin, mutta kyllä minä uskon rangaistukseen; uskon siihen, että väärintekijöiden rankaisemisella on laajemmalti yhteiskunnallista merkitystä, vaikkei se yksittäisiä rikoksentekijöitä ennalta estäisi, saati jo tehtyä tuhoa uhrille tai omaisille korvaisi.
Miellän, että kyse on yksin rahasta. Olen pitkään ihmetellyt, mikseivät puolueet ole tarttuneet teemaan "kovemmat rangaistukset", vaikka aiheessa on selvää populistista potentiaalia. Torigallupissa veikkaisin reilun osan kansasta kannattavan kovempia rangaistuksia (joku voi etsiä ihan oikeaa gallup-tietoa, jos kiinnostaa). Perussuomalaiset ovat jo aiheen haistaneet, mutta heidät siihen on lähinnä herättänyt maahanmuuttajien korkeat raiskaustilastot ja heidän pienet rangaistuksensa. Mielestäni ongelma on laajempi, vaikka toki niitä raiskaustuomioitakin nostaa saa, ihan raiskaajan ihonväriin katsomatta.
