Vastaus: Suvaitsevaisuus
Varsin huvittavia (joskin läpeensä tuttuja) ajatuksia uskonnoista tässä viestiketjussa. Onko joku tosiaan niiden silmälappujensa takana vakavasti sitä mieltä, etteivät uskonnot saisi ohjata ihmisiä - olla syy elää tai toimia jollakin tavalla? Toisin sanoen poliittisesti aktiiviset nuoret, alakulttuurin piirissä toimivat henkilöt, henkilökulttia seuraavat ihailijat tai ideologiaa harjoittavat saavat tehdä asiastaan syyn elää, mutta uskovaiset eivät? Huonona huumorina tämä ehkä uppoaisi, mutta mitään vakavasti otettavaa tällaisessa väitteessä ei ole.
Maailmassa on miljardeja uskovaisia (tavalla tai toisella) ja näiden lisäksi uskomaton määrä eri ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Näillä ryhmillä tarkoitan siis yllä esittämiäni jaotteluja. Lisäksi useimmat uskovaiset kuuluvat poliittisiin, aatteellisiin ja kulttuurillisiin ryhmiin ja toimivat näissä aktiivisesti voimavaroina, johtajina ja pioneereina. Uskonsa kanssa, sen voimin ja innostamana. Ehdottomasti usko ohjaa ihmisen toimintaa elämän perustavanlaatuisimmissa käännekohdissa ja valinnoissa. Uskon ei sen sijaan tarvitse ohjata kaikkea toimintaa; harrastukset, ystäväsuhteet, koulunkäynti, työ jne. kuuluvat maallisen regimentin ja arviointikyvyn piiriin. Aina ei tietenkään ole näin, sillä äärifundamentalistisissa piireissä usko saattaa vaikuttaa täysin kokonaisvaltaisesti henkilön valintoihin.
Ihmisillä on kuitenkin oikeus harjoittaa uskoansa ja antaa sen "rajoittaa" toimintaansa, mikäli tämän parhaaksi näkevät. Käsittääkseni ei ole toisten ihmisten asia valvoa lähimmäistensä kasvatusta, pukeutumista ja elämistä, ainakaan lynkkaamistarkoituksessa. Läheistään voi neuvoa ja ohjata kohti parempia menetelmiä, mutta on hyvä ymmärtää kohteliaisuuden ja asiallisuuden rajat. Kylmätunteisella kritiikillä, tuomitsemisella ja vihalla aiheuttaa vain ongelmia omaan suuntaansa. Oma toiminta kääntyy itseään vastaan, mikä on tietysti vain luonnollista ja välttämätöntä.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei uskonnollisuuden tule hämärtää niitä elämän osa-alueita, joihin sillä ei ole varsinaista yhteyttä. Tiede, terveys, pukeutuminen ja liikunta muun muassa tuskin hyötyvät uskonnollissävytteisestä ohjaamisesta. On vain kurjaa ja epäkunnioittavaa näiden alojen pioneereille ja osaajille, että heidän arviointikykyään ja elämäntyötään koitetaan vahingoittaa asiaankuulumattomalla sabotoinnilla ja syytöksillä. Onneksi useimmat tajuavat maallisen ja hengellisen regimentin erot.
Toisaalta hyväksyn myös sen, että yhteinen konsensus - tuki se sitten liberalismia tai fundamentalismia - määrittää lopulta yhteisön pelisäännöt ja normit. Näissäkin yhteisöissä vaihtoehtoinen elämäntapa ajatuksineen on lain suomin oikeuksin mahdollista, mutta tällöin yksilö joutuu kohtaamaan raakaan erotteluun pohjautuvan kuppikuntalaisuuden. Nimittäin yhteisön hegemoniaa horjuttava on aina, ainakin aluksi, uhka yhteiselle hyvinvoinnille ja järjestykselle. Voimien kohtaamista on mahdoton välttää ja toisaalta sitä voidaan pitää sosiaalievoluution yhtenä peruspilarina. Lopulta vain aika osoittaa uuden konsensuksen, joka sekin kohtaa pian uudet vastavoimansa.
Näiden ajatusten pohjalta on käsittääkseni selvää, että lyhytkatseinen ja tyhjämielinen uhittelu puolin ja toisin ei tuota minkäänlaista hedelmää. Uskovaiset saavat klassisen liberalismin vapauden maksimoinnin ja vahingon periaatteen puitteissa toimia täysin yhtä vapaasti kuin muutkin ihmiset. Ajan hengen mukaisesti kaikki on relatiivista, joten on parasta antaa jokaisen elää oman totuutensa mukaan. Jos yksilön totuus tahdotaan kuitenkin kieltää, johtaa tämä loogisesti siihen, että myös tätä kieltoa puoltava ajattelumalli altistuu saman kieltämisen kohteeksi. On naiivia olettaa, että oikeuksia voidaan riistää tulematta itse riistetyksi.
. Millainen on umpihomo? Miten se eroaa tavallisesta homoseksuaalista? Ja muutenkin traddashin näkemykset homoudesta on vähän...noh 60-lukua 
