Vastaus: Suvaitsevaisuus
Syvällistä tosiaan. Tuntuu vaan, että tuonkin asian olisi voinut ilmaista niin paljon yksinkertaisemmin. Kun tässä nyt iso J tuotiin tehokkaasti keskusteluun mukaan, niin kysytään nyt sitten vaikka Orinilta:
Miten taas selitetään se, että Jumala ei rakastaisi homoja omina lapsinaan aivan yhtä paljoa kuin naapurin hetero Mattia. Siis niin paljon, että antaisi siunauksensa homoliitolle?
Vai yritätkö nyt vaan sanoa kierrellen, että homous on luonnon / jumalan vastaista ja täten homopariskunta ei ansaitse samaa onnellisuuden tunnetta mitä heteropariskunta saa siunatessaan liittonsa Jumalan edessä?
Kyse ei ole suinkaan siitä, etteikö Jumala rakastaisi homoja. Homous aika selvästikään ei ainakaan tieteen mukaan ole luonnonvastaista, olkoonkin, ettei se tieteen mukaan ole myöskään
kovin luonnollista tai tavallista. Ihmisten lisäksi vain hyvin harvat eläimet harjoittavat homoseksuaalista toimintaa tavalla, joka voitaisiin luokitella päämäärä- tai suuntautumishakuiseksi. Koirien "homoilu" esimerkiksi on vain pieni osa lajityypillistä hierarkiakäyttäytymistä. Toisaalta esimerkiksi jonkun hyönteisen homoseksuaalisesta toiminnasta on paha sanoa mitään, sillä käsittääkseni ihmisten homouden oikeutus nojaa nimenomaan oikeuteen tuntea, rakastaa ja suunnitella elämää suuntautumisensa mukaan. Eläinten kohdalla seksuaaliset poikkeamat selitetään poikkeuksetta evoluutiomallin mukaisesti, esimerkiksi vetoamalla sosiaalisiin tekijöihin tai vahvojen yksilöiden valikoitumiseen pariutumisprosessissa.
Jumalan rakkaus ei rajoitu mihinkään tai keneenkään, mutta myös ihmiseltä odotetaan tätä ehdotonta rakkautta vastaan jotakin; sovitus, syntien tunnustaminen ja Jumalan sanan mukainen elämä ovat osoitus siitä, että myös ihminen kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa. Koska avioliitto perinteisesti (edelleen uskonnossa kuin uskonnossa) on pyhänä liittona vain siihen uskovien ja sen sääntöjä noudattavien liitto, on mielestäni turha kosiskella sillä ihmisiä, jotka eivät tämän liiton sääntöihin suostu. Ymmärrän kyllä, että yhä useammat uskosta osattomat ihmiset vannovat valansa Jumalan edessä Häneen uskomatta, ja tätä hieman ihmettelen. Samoin siis ihmettelen sitä, että kristinuskon hääseremonian ja avioliiton perusperiaatteista ja säännöistä varmasti hyvin tietoiset homoseksuaalit tahtovat alttarille, vaikkei se selvästikään vastaa heidän suunnitelmiinsa.
En ole mikään karismaattinen evankelista, jonka kieli käy kuin tulinen miekka. Siksi vältän loukkaavia sanoja ja ajatuksia näinkin arkaluontoisessa aiheessa. nothing on silti oikeassa siinä, mitä hän ajaa takaa; Jumalan rakkaus ei anna suostumusta liittoihin, joihin hän ei ole sanassaan sitoutunut. Tämä koskee kaikkia kuviteltavissa olevia liittoja, joita Raamattu, uskovien yhteisö ja traditio eivät tunne. Näin se ei koske pelkästään homoja, vaikkakin he ovat selvästi näistä ryhmistä eniten esillä. Muistustan, että avioliiton ulkopuolinen seksi (ainakin niissä suhteissa, joissa edes tarkoitus ei ole sitoutua yhdeksi ihmiseksi) on sekin uskonnosta riippumatta sallimatonta. Jatkuva humaltuminen, huono toiminta, köyhien sivuuttaminen ja lukuisat muutkin toiminnat, joita maallinen moraali ei kenties tavoita, ovat uskontojen periaatteiden vastaisia. On tärkeää ymmärtää, miten uskonnollinen ihminen ja maallinen ihminen eroavat toisistaan tällaisissa asioissa.
Tältä pohjalta on selvää, että ateistin elämää rajoittavat ja ohjaavat hieman toisenlaiset periaatteet, sopimukset ja valat kuin uskovan elämää. Kuten aikaisemmin tässä ketjussa sanoin, usein nämä rajoittavat tekijät ovat vaarallisia ja turhia. Tästä esimerkkinä Intian kastilaitos tai täysin lahkottuneet, omissa ajatuksissaan elävät "kristityt" lahkot. Myös sharia-lakia voidaan ainakin länsimaalaisen silmin pitää kierona oikeusjärjestelmänä. Entä aasialaisten munkkien pidättäytyminen eläinkunnan tuotteista, seksistä tai parisuhteista? Uuspakanan vuodenajan juhlat ja menot metsässä? Juutalaisten kosher-säännöt? Miten tällaisiin käytäntöihin tulisi sitten suhtautua - erityisesti länsimaalaisen ateistin silmin? Relativismin periaattein vai militantin jyrkästi tällaiset toiminnat kieltäen?
Lopuksi pienen sivuseikkailun jälkeen vain totean, että hyvin moni ihminen rikkoo jatkuvasti suhdettaan Jumalaan noudattamalla omia pinttyneitä tapojaan ja ajatuksiaan. Kukaan ei ole tässä suhteessa täydellinen. Homoudesta on tehty todellinen koetinkivi ihmisyydelle, uskolle ja kulttuurille. Siinä samalla kaikki osapuolet ovat menettäneet todellisuustajunsa ja antaneet asialle valtavat mittasuhteet. Homovihaajien, homojen ja homomyönteisten paraatien, puheiden ja julistusten keskellä on silti hyvä muistaa kysymyksen peruslinjat. Homoseksuaalisuus ei ole vaihtoehtoinen ja varteenotettava vaihtoehto kristitylle, eikä todennäköisesti kenellekään muulle uskovalle. Tämän vuoksi homoseksuaalisuuden voittokulkue läpi kirkon tai temppelin ei ymmärrettävästi herätä positiivisia tunteita uskovissa, koska tällainen toiminta loukkaa heitä melko syvästi. Samoin uskovien tunkeutuminen homoseksuaalien tapahtumiin häirintä ja vainot mielessä aiheuttavat pahennusta homoissa.
Muistetaanhan molempien tunteita, periaatteita ja sääntöjä tässä aihepiirissä liikuttaessa. Puoluettomuuden, totuuden, tasa-arvon ja todellisen ratkaisun kannalta on ehdottoman tärkeää, että molempien ryhmien historia ja tavoitteet otetaan keskustelussa huomioon. On itsensä huijaamista ja vakavaa pakoilua asettaa toinen ryhmä oletuksellisesti pirun rooliin, ja tältä pohjalta setviä ongelmaa.
