Suvaitsevaisuus

[gabi1980]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Vielä lopuksi: jättäkää jo tuo "Raamattuahan on kuitenkin muokattu runsaasti tuhansien vuosien aikana!" -kommentti pois iskulausevalikoimasta. Opetelkaa hepreaa tai latinaa ja lukekaa varhaiset käännökset. Ne ovat arkeologisia, läpeensä tutkittuja artefakteja, jotka varsin hyvin osoittavat kuinka nykyinen Bibliamme on justiinsa eikä melkein kunnossa. Rasittavaa kuinka tällaisia argumentteja kierrätetään suusta suuhun laiskasti ilman, että kukaan oikeasti tarkistaisi tietojaan. Tyypillistä nykyajalle, älyllinen laiskuus, siis.

Ensinnäkin jos itse Suomen luterilainen kirkko ei pääse yksimielisyyteen käännöksistä niin miten sinä voit ylipäätänsä syyttää minua älyllisestä laiskuudesta? Raamattua ja sen kirjoja tosiaan tutkitaan, joita kuitenkin tuntuu ihmiset myös ymmärtävän hyvin eri tavalla sillä kovin moneen suuntaan tuntuu ihmiset menneen olettamuksistaan Raamatusta. Se nyt itsessään kertoo paljon jo että koko aiheelle on omistettu oma teologian osa-alue aihetta tutkimaan.
Hermeneutiikka vielä tuohon päälle niin siinä on aika pitkälle edennyt asia jota ei todellakaan voida sivuuttaa pelkkänä 'iskulauseena' tahi 'tyypillisenä nykyajan älyllisenä laiskuutena'.

Sanon vielä että en halua loukata sinun uskoasi Raamatun kaikkiin kirjoihin ja Jumalaan, tai älykkyyttäsi.

Edit: Parafraasi; en yritä solvata sinua, sinun uskoasi Raamattuun ja sen kirjoihin, Jumalaan, tai älykkyyttäsi.

 

[Paolo]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Vielä lopuksi: jättäkää jo tuo "Raamattuahan on kuitenkin muokattu runsaasti tuhansien vuosien aikana!" -kommentti pois iskulausevalikoimasta. Opetelkaa hepreaa tai latinaa ja lukekaa varhaiset käännökset. Ne ovat arkeologisia, läpeensä tutkittuja artefakteja, jotka varsin hyvin osoittavat kuinka nykyinen Bibliamme on justiinsa eikä melkein kunnossa.

Mitä nyt nykyisen kirjan sisältö valikoitiin tuossa 1100-1400 vuotta sitten silloisen kirkkohallinon tarpeisiin sopivaksi,

 

[NviperO]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Miksi nämä keskustelut menevät aina tälläiseksi juupas eipäs väittelyksi?

Monilla heteromiehillä tuntuu riittävän epäilyttävänkin paljon hyväksyntää siihen, että sänkyyn saadaan useampi kuin yksi naaras, mutta homoutta pidetään jotenkin todella epäluonnollisena? Ja mikä ihme tuollainen "En kyllä ala jos homot tuijoittaa" mentaliteetti on? Itse ainakin otan kohteliaisuutena oli yrittäjä sitten mies tai nainen, joskin ensimmäiselle ryhmälle sanonkin ei kiitos. Tosin naimisiin menevänä miehenä pitää sanoa nykyisin myös jälkimmäiselle

Itse en edes yritä valehdella olevani suvaitsevainen. Ei kukaan suvaitse kaikkea, ei edes edellämainitut erittäin liberaalit homot. Tärkeintä on se, ettei ala opettamaan muita elämään, vaan jos joku haluaa olla vegaani tai uskoa ufoihin, antaa hänen tehdä niin. Antaa jokaisen olla sellainen kuin on, niin kauan kun pysyy lain määrittelemissä rajoissa.

 

[Vanki]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Gay-kulttuuri taas on sellainen asia jota en ymmärrä niin ollenkaan. Miksi ihmeessä pitää yrittää erottautua muusta yhteiskunnasta niin räikeästi? Eivät jalkapallo intoilijatkaan mitään futispride marsseja järjestä vaikkei kaikki ihmiset jalkapallosta pidä. Kun en katso kuka on homo ja kuka on hetero, niin juuri selllaiset "olen homo ja ylpeä siitä"-tyypit jotka tekevät todella selväksi sen että nyt ei ollakaan hetero, ärsyttävät. En minäkään avoimesti julista olevani hetero.

Käväisepäs jossain todella jalkapallohullussa kaupungissa jonkun suuren turnauksen aikana. Siellä kyllä marssitaan. Ja sitä marssia jatketaan omaa joukkuetta tukemaan jokaisen pienenkin tapahtuman sun muun aikana. Eli, kyllä omaa tuetaan vaikka on niinkin arkisesta asiasta kuin jalkapallo kyse. Olen sattumoisin sattunut olemaan Barcelonassa jonkun kerran ja meno on melkoista.

Homomarsseilla pyritään saamaan ihmisten tietoisuuteen ongelmat jota tuolla alueella on - eli haetaan oikeutta. Siksi ne ovat "ylinäkyviä" koska niitä tarkoituksella markkinoidaan siten.

Vielä lopuksi: jättäkää jo tuo "Raamattuahan on kuitenkin muokattu runsaasti tuhansien vuosien aikana!" -kommentti pois iskulausevalikoimasta. Opetelkaa hepreaa tai latinaa ja lukekaa varhaiset käännökset. Ne ovat arkeologisia, läpeensä tutkittuja artefakteja, jotka varsin hyvin osoittavat kuinka nykyinen Bibliamme on justiinsa eikä melkein kunnossa. Rasittavaa kuinka tällaisia argumentteja kierrätetään suusta suuhun laiskasti ilman, että kukaan oikeasti tarkistaisi tietojaan. Tyypillistä nykyajalle, älyllinen laiskuus, siis.

Ajatella, että noinkin älyllisesti ajatteleva uskoo sokeasti kirjaan, joka on keräilty jos kuinka kauan sitten kirjoitetuista pätkistä, jonka monista kirjoittajista ei ole välttämättä mitään tietoa. Kirjassa voi olla liioteltuja juttuja, humalapäissään joku näkyjä nähneenä kirjoittanut, suoranaista fiktiota, sekana täysiä tositarinoita, vaikka minkälaista soopaa.

EDIT. Ajatelkaapa jos vaikka raamatun statukseen olisi päässyt Kalevala tai vaikkapa Kreikan Ilias ja Odysseia? Olisipa siinä vähän eri jutut uskontojkuntien päämiehillä ollut keksiä vähän sääntöjä sun muuta uskovien naruttamiseksi

Sitten eri uskontokunnat ottavat tämän pyhän kirjan, valikoiden sieltä omiin tarkoituksiinsa sopivat jutut mitä noudatetaan, ja sitten aivopesevät ihmiset uskomaan niihin. Älytöntä vedätystä. Ja koska ihmisillä on tarve uskoa johonkin korkeampaan auktoriteettiin, nämä menevät vieläpä monesti läpi. Kun tämä "käännytys" on tehty, saadaan sitten joukko ihmisiä ajamaan jotain tarkoitusta, mitä joukon johtajat vain ovat keksineet.

Minulla käy aina kovasti sääliksi lähes kaikkia "uskovaisia" ihmisiä uskonnosta riippumatta - heidät on aivopesty uskomaan jotain, ja toimivat siksi jonkun ryhmän mielivaltaisten periaatteiden mukaisesti. Toivottavasti hekin joskus heräävät näkemään tämän kaiken ihmeellisyyden.

 

[gabi1980]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

En halua lähteä kyseenalaistamaan kenenkään uskoa Jumalaan tai hänen ainoaan poikaansa, mutta haluaisin vielä vetää asiaviittenä esiin sen faktan että Raamatun kirjoituksista on myös useita vaikutteita ja yhtäläisyyksiä muihin uskontoihin. Mistä tiedetään että Suomen evankelis-luterilainen Uusi kirkkoraamattu on nyt se joka sisältää sen oikean sananmukaisen sanoman?

Esimerkiksi; Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, myyttihahmo löytyy myös monesta muusta uskonnosta jotka taasen perustuvat astrologiaan.

Ihmiset ovat muinaisina aikoina katsoneet taivaankappaleita ja kirjoittaneet jumalmyyttejä niiden perusteella.

 

[Orin]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Minulla käy aina kovasti sääliksi lähes kaikkia "uskovaisia" ihmisiä uskonnosta riippumatta - heidät on aivopesty uskomaan jotain, ja toimivat siksi jonkun ryhmän mielivaltaisten periaatteiden mukaisesti. Toivottavasti hekin joskus heräävät näkemään tämän kaiken ihmeellisyyden.

Mielivaltaisen? Voin hyvin suurella varmuudella sanoa, etten tästä onnellisempi voisi olla. Huomioni ihmisten mielenterveydestä, heidän suhteistaan, tavoitteistaan ja arvoistaan ovat myös osoittaneet minulle, mikä voima uskolla todella on. Ylijärjellisenä, immateriaalina ja toivoa antavana se on tärkeintä - ei mielivaltaisinta - mitä kaikkeudessa on. Tosin, ajatuksesi toimii kyllä toiseenkin suuntaan; minusta on vain täysin hullua, vaikkapa sitten Pascalin hengessä, että joku todellakin on valmis raukeamaan tyhjiin maallisen kuoleman jälkeen. En voi käsittää, kuinka lyhykatseisesti ihmiset elävät, pilkkaavat ja tekevät tekoja, joiden sovittaminen ilman uskoa ei ole mahdollista. Kuten olen tässä ketjussa aiemmin jo sanonut, en sitoudu sellaisiin ryhmiin, joissa uskolla yritetään hämärtää todellisuuden osa-alueita, joihin uskolla ei ole mitään annettavaa.

Raamatun kokoamisprosessia voi tavallaan verrata biografian tekemiseen. Kuten kaikki tiedämme, kun henkilöstä kootaan tietoa elämänkertaan, siihen otetaan mahdollisuuksien mukaan vain täysin varmaa tietoa. Toki jokainen voi vaikkapa huvikseen epäillä Johnny Cashin biografiaa, mutta en tiedä kuinka fiksua tuollainen on. Meillä kenelläkään ei todennäköisesti ole senkään verran kyseisestä henkilöstä tietoa, että voisimme edes leikkisästi tuollaista epäillä. Raamatun historiallisuus on sekin usein todistettu; se ei selvästikään ole mikään fantasiakirja, sillä tapahtumat, henkilöt ja paikat ovat olleet, ja ovat, olemassa. Tätä useimmat ateistitkaan eivät kiistä. Jäljelle jää siis kaanon, eli se, mitä Raamattuun ollaan hyväksytty.

Käsittääkseni Raamatun ulkopuolelle jääneet kirjat eivät sisältäneet mitään sellaista, jonka vuoksi kannattaisi vauhkoissaan Dan Brownin hengessä epäillä jotain suurta salaliittoteoriaa tai vedätystä. Näistä kirjoista useimmat ovat tietoisia (esimerkiksi apokryfikirjat), eivätkä ne sisällä mitään Jumalan auktoriteettia uhkaavaa materiaalia. Sen sijaan niitä ei aikanaan eikä nytkään voida todistaa luotettavaksi tai sisällöltään koherenteiksi teoksiksi suhteessa muuhun kaanoniin. Uskokaan tai älkää, ihmiset eivät olleet apinoita 200 tai edes 1200 vuotta sitten. Samoilla järjen ja jäsentämisen periaatteilla todettiin, että osa "pyhistä" kirjoituksista oli väärennöksiä; osa taas oli selvästi gnostilaista alkuperää; osa, vaikkakin aitoja, eivät olleet oleellisia ilosanomalle, joten ne voitiin jättää kaanonista pois. Apokryfikirjat ja Ilmestyskirja kuuluvat esimerkiksi näihin. Salaperäistä? Todella. Jokainen voi yhä lukea nämä kirjat melko vaaratta saamatta käsiinsä jotain "lopullista ja mullistavaa totuutta".

Kun sanon, että Raamattu on justiinsa eikä melkein, tarkoitan tietysti, että nykyiset käännökset eivät poikkea oleellisesti alkukirkon aikojen käännöksistä. Oleellinen on tässä tärkeä sana, sillä lopulta oikean Sanan väärästä erottaa vain muutama merkittävä asia: Jumalan kolmiyhteys, maailman synty ja ihmisen lankeaminen että karkoitus, Jumalan yksinvaltius ja muiden jumalten epäjumaluus sekä Kristuksen olemassaolo, historiallisuus ja tehtävä. Ja tietysti rakkauden kaksoiskäsky, joka on periaatteessa tiivistelmä koko Raamatusta. Kun siis löydämme Raamatusta nämä neljä (tässä nopeasti valittua) tärkeää totuutta, voimme todeta, että totuus on siinä. Enempää ei tarvita, ja tämän vuoksi ei ole kovinkaan tärkeää, jos muutama sana, lause tai sivu on matkalla pudonnut kaanonista pois. On tietysti kysymyksiä, joihin Raamattu voisi tarkemmin vastata, mutta kyseinen kirja on silti uskonnollinen kirja, ei mikään encyclopedia tai know how -opus. Traditio tukee Raamattua, joten homo- ja naispappeuskysymykset tulevat kristinuskonkin osilta selvitetyiksi, vaikkei Raamattu niihin täydellisen selvästi vastaisikaan.

Kun asiaa katselee näin, välttyy useilta ongelmilta. Suosittelen.

 

[Hinin]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Olisin erittäin "hyvilläni", jos joku vetäisi tähän mukaan intin ja sivarin. Vaikka tällä ihan perusfraasilla. "Sivariin menee kaikki homot".
Ja huom! En todellakaan tarkoita tuota. Saisi keskustelu ainakin lisää jutun juurta

Minä ainakin rakastan kaikkia, varsinkin sinua ja karibua! <3 En ikinä hylkäisi teitä tänne yksin riitelemään, sehän olisi ilkeää. Ja muuten, eikö armeijaan kannattaisi mieluummin mennä jos on homoseksuaali? Alastomia miehiä suihkussa, ihanaa miehistä ryhmähenkeä, jos tuntuu että ei suju, niin kyllä naapuripunkan kiva Kari sinisilmineen kirmaa petaamaan sängyn kanssasi...

 

[fDiamond]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Mikä on Raamatun kanta videopeleihin?

 

[Zoukka]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Mikä on Raamatun kanta videopeleihin?

Eräällä hengellisellä leirillä mulle ainakin sanottiin, että saatanastahan ne.

 

[Aatami]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Eräällä hengellisellä leirillä mulle ainakin sanottiin, että saatanastahan ne.

Newsflash!

Harmittaa, kun Suomesta puuttuu (tai on hyvin vähän läsnä) hengellisen keskustelun / filosofoinnin ja moraalisen pohdiskelun kulttuuri, joka ei olisi sidoksissa uskontoihin (kristinuskon luterilaiseen haaraan lähinnä, Suomessa kun ollaan). Asioista olisi mukavaa keskustella joskus myös niin, että Raamattua ei vedetä mukaan "omien ajatustensa" tueksi.

 

[gabi1980]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Tunnen uskovaisia, suvaitsevia ja vähemmän suvaitsevia ja sen voin sanoa että uskolla ei näytä olevan merkitystä onnellisuuden kanssa.

Se että sinä saat voimaa uskostasi on tietenkin hienoa sinulle. Nostan hattua.

Minä en tunne sellaista tarvetta. Tiedostan olevani kehittynyt orgaaninen kone, mitätön laumaeläin, hiekan jyvänen maailmankaikkeuden rannalla. Minun merkitys edes yhteiskuntatasolla on erittäin pieni. Minä tulen kuolemaan jonain päivänä, jolloin tietoisuuteni katoaa ja lopetan olemasta. Joskus tuo saattaa jopa hieman pelottaa, mutta en tarvitse tuonpuoleista, taivasta, enkä ainakaan helvettiä jonne nyt varmaan ollaan sittenkin menossa! En halua elää ikuisesti. Haluan että minä, ihminen ja itsetietoisuus, lopetamme olemasta joskus. Ehkäpä tästä syystä tunnen olevani kovin huoleton, vaikkakin tykkään väittellä, ihan vain väittelemisen takia. Minulla ei ole suurempaa tarkoitusta, tulen ja menen ympäri maailman mantuja elämässä ties mitä elämää, hedonismia? En silti tunne syytä tai halua pilkata tai loukata ketään, olen sympaattinen ihminen, empaattinen yksilö.

Sanot että ihmiset pilkkaavat ja tekevät tekoja joita ei voi sovittaa, ei ilman uskontoa? Tuo on jo aika kovaa ihmisen ja ihmiskunnan vähättelyä. Sellaista ylenkatsomista jota edes suurin osa uskovaisista ei allekirjoitta. Eikö ilosanomaan kuulunut jotain sen tapaista että vaikka et uskoisi Jumalaan, Jumala silti uskoo sinuun?
Minä en vähättele sinun vakaumusta joten miksi vähättelet muita sen perusteella/siitä huolimatta? Miksi uskonto nostaisi muiden yläpuolelle? Erityisasemaan?
Kuten itse sanoit tämä tietenkin toimii toiseen suuntaan, eikä se joka ei usko, maallinen, ole myöskään uskovan yläpuolella. Ei lainkaan.
Eikä niin pidä edes ajatella. Vakaumus, elämänkatsomus, on jokaisen oma asia, kuten seksuaalisuus. Jos sinua siksi, siitä syystä, syrjitään, on sinulla oikeus, syy ja tarve tuoda se esiin. Joten koko homoasia ja homoavioliitot on syystä, ja syytä, nostaa esille vieläkin enemmän, sillä tasa-arvo ja yksilönoikeudet kuuluvat länsimaiseen yhteiskuntaan.

Siksi myös, koska Suomen pääuskonto evankelis-luterilaisuus on enemmän tapauskonto jonka merkitys on maallisten taparituaalien suorittaminen, tulisi sen sallia homoavioliitot. Aivan kuten naispapit, mikä on sallittua jo, mutta silti heitä vastaan käydään kampanjaa koska Raamatussa kirjoitetaan että vain mies voi toimia pappina.

 

[Hinin]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Kun sanon, että Raamattu on justiinsa eikä melkein, tarkoitan tietysti, että nykyiset käännökset eivät poikkea oleellisesti alkukirkon aikojen käännöksistä.

Ja minulle kun pappi on sanonut, että raamattu on kyllä ajan saatossa muuttunut, jos ei muuten niin kääntäjien toimesta. Ei sanoma ehkä, mutta ylipäätään on jotkin asiat muuttuneet, vuoret kukkuloiksi yms. Ei tietenkään niin, että siinä mitään sanomalle välttämättä tapahtuu, mutta ihmisen käsissä on monet asiat mahdollisia.

Et kai oikeasti usko ihmisen hyvyyteen niin paljon että uskot täydellisesti kaiken mitä historiassa väitetään, ei tarvitse kuin hetki tutkia nykyaikaa ja maailmaa niin huomaa miten vääristellään ja pissataan proletaaria silmään. En oikein jaksa uskoa että ihminen olisi ollut sen parempi ennen kuin nytkään. Ehkä jopa raadollisempaa on meno ollut tuolloin. Myytit ja legendat kun oikeasti muuttuu ajan saatossa, haluaa uskova uskoa siihen tai ei. Ja mikä pahinta, ihminen on ollut myös ihminen silloin.

Mutta, kukin uskoo ja on uskomatta jos haluaa. Minulle riittää tällä hetkellä usko itseeni ja en tunne oloani tyhjäksi tai huonommaksi.

 

[Orin]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Mikä on Raamatun kanta videopeleihin?

Tai elokuviin? Musiikkiin? Kyllä vedit kieron ässän hihasta. Tässä kohtaa pitäisi varmaan mennä mykäksi, nostaa kädet ilmaan ja ryhtyä vapaa-ajattelijaksi. Jätän väliin silti, kiitos. Raamatulla ei ole luonnollisesti kantaa videopeleihin, mutta jokainen ihminen voi uskossaan ja arviointikyvyssään tunnustella mikä on hänelle hyväksi. Se on varmasti jokaiselle fundamentalistiin törmänneelle tuttu juttu, että rock-musiikki, pelit ja elokuvat ovat saatanasta jne. Onhan tässä pieni totuuden siemenkin, nimittäin hyvin moni popkulttuurin (tai kaunokirjallisuuden) teos esittelee, tyrkyttää tai ehdottaa täysin toisenlaista ajatus- ja arvomaailmaa kuin Raamattu. Jos on heikko uskossaan, niin käsittääkseni sitä heikkoutta ei kannata ruokkia - oli kyseessä mikä usko tahansa.

Itse en koe pelaamista vääräksi, vaikka varsin hyvin tiedostan, että useat pelit myyvät minulle ajatuksia, joita en koe omakseni. Tässä on hyvä sivuhuomauttaa, että pelit - kuten kaikki muukin viihde - ovat ihmisten haluista, toiveista, arvoista ja tarkoitusperistä ponnistavia tuotteita ja sellaisina tietynlaisia viestejä kuluttavalle käyttäjäkunnalle. Ehkä typerintä mitä joskus kuulen on se, kun joku tosissaan väittää, että "Hei, äläs ny, tämä on vaan viihdettä; ei tässä haeta mitään". Tasan aivan varmasti jokainen taiteilija tahtoo ilmaista jotain teoksellaan ja väkisinkin tuo teos heijastaa sen luojien arvo -ja ajatusmaailmaa. Näin teos, jos ei nyt suorastaan kauppaa, niin ainakin ehdottaa arvoja, toimintapoja ja malleja. Tämä on lopputulos, joka on tosi, vaikka pohjimmaisena tavoitteena olisikin luoda peli, joka ei ilmaise mitään. Ihmisen aivot prosessoivat symbolit, kontekstit, sanat ja samaistuvat hahmoihin, tykästyvät näihin ja näkevät avatarinsa mahdollisina oppaina sekä peli -että tosimaailmassa.

Itse osaan suhtautua peleihin sekä hälläväliä-asenteella että täysin sukeltaa niiden syvyyksiin, mutta molemmissa tapauksissa vuorovaikutan pelin kanssa hyväksyen että kieltäytyen sen tarjoamasta sisällöstä. Uskonnollisesti asiaa voi lähestyä panteismin kautta. Suurin osa roolipeleistä sisältää panteistisen maailmankuvan, joka muistuttaa hyvin paljon omaa panteismiamme. Oblivion, esimerkiksi, sisältää ajatuksia panteismista, monoteismista ja kreikkalais-roomalaisesta idolien palvonnasta. Oblivionin sisäinen folkloristiikka on myös äärimmäisen hyvin rakennettu ja useat sen kirjat muistuttavat tosielämän vastineitaan. Pelaajana on tarkoitus omaksua edes osittain hahmon mindset ja tehdä merkittäviä valintoja tietyllä mindsetillä itse pelissä. Tällaisissa tilanteissa omiin ajatuksiin ja toimintaan pelissä vaikuttavat aivan varmasti omat uskonnolliset tai aatteelliset sitoumukset. Sillä ehdolla siis, että tosiaan syventyy peliin, eikä pelkästään peeloile leikkisästi.

Pelit, musiiki ja viihde yleensä sisältävät paljon hyvää, mutta myös hyvin paljon pahaa. Kasvatuksellisesti nämä asiat (ilman mitään uskonnollista agendaa) on tajuttu aina ennen valtaväestöä, mutta harvapa vihassaan viitsii kasvastustieteiden ammattilaisia kuunnella. Nämä asiat pitää punnita hengessä. Jokainen saa puolestani ajatella kuten tahtoo. Olisi esimerkiksi melko raadollista ja julmaa haukkua lestadiolaista siitä, ettei tämä katso televisiota. Jokaisella on oikeus elää, ajatella ja arvostella parhaan arviointikykynsä mukaan. Tahdon vielä loppuun korostaa sitä, että en tietenkään aina joudu mihinkään konfliktitilanteeseen vaikkapa Oblivionissa. Peli on silti niin taitavasti ja uskottavasti rakennettu, että esimerkiksi siihen maailmaa pelastavaan sankariin pelin pääjuonessa on helppo samaistua - jopa ihan mielellään. Tämä on jo samaistumista, yhdenlaista, mutta eri teitä on lukuisia ja jokaisessa pelikokemusta vahvistaa omien ajatusten projisointi avatarin kautta. Näin oma todellisuus ja arvomaailma tekoineen ja sanoineen laajenee pelitodellisuuteen. Tämä mahdollistaa aidot tunteet, immersion ja kokemukset, jotka muistoina eivät edes hirveästi poikkea aidon maailman muistoista.

 

[Orin]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Et kai oikeasti usko ihmisen hyvyyteen niin paljon että uskot täydellisesti kaiken mitä historiassa väitetään, ei tarvitse kuin hetki tutkia nykyaikaa ja maailmaa niin huomaa miten vääristellään ja pissataan proletaaria silmään. En oikein jaksa uskoa että ihminen olisi ollut sen parempi ennen kuin nytkään. Ehkä jopa raadollisempaa on meno ollut tuolloin. Myytit ja legendat kun oikeasti muuttuu ajan saatossa, haluaa uskova uskoa siihen tai ei. Ja mikä pahinta, ihminen on ollut myös ihminen silloin. .

Sanotaanko näin, että jos minun pitää valita yleisen historiankirjoituksen tai revisionismin väliltä, niin vaikka kuinka revisionismin mielikuvitusta ruokkivat mullistavat totuudet saisivat ihoni kananlihalle, valitsen yleisen historiankirjoituksen. Jos tahdot, että sinut otetaan vaikkapa julkisessa tai opettajan virassa vakavasti - tai että sinut ylipäätään valitaan virkaan -, on ehdoton edellytys, että uskot ammattikuntasi perinteen säilyttäjiin. Historia rakentuu tuhansien historioitsijen, maallikoiden ja sotilaiden jaetuista kokemuksista ja yhdessä nämä luovat aidon, luotettavan historian. Ja toki historia on aina voittajan historiaa, mutta tasapaino syntyykin puolueettomasta historiantutkimuksesta, jossa myös häviäjien anti otetaan huomioon. Ajatukseni tässä on se, että jos emme voi luottaa historiankirjoitukseen, niin mihin sitten? Kuka on omissa voimissaan niin kaikkivoipa ja mahtava, että voi saavuttaa aidon totuuden historiasta ties minkälaisilla menetelmillä?

Keneen pitäisi asiassa luottaa? Jos menen kirjastoon, otan pöydälle kaikki WWI-teokset, luen ne ja huomaan, että historiankirjoitus perustuu eri teosten koherenssiin ja näin opin ymmärtämään historiaa, niin mitä pitäisi tehdä? Väittää vastaan? Ja jos niin, niin millä perustein, kuinka legitiimisti ja mihin vedoten? Tällaista mahdollisuutta ei ole. Ainoa mitä meillä on, on yleinen historia ja jos siihen ei luota, voi puolestani kääntyä revisionismin, salaliittoteorioiden ja UFOjen puoleen. Sieltä varmasti löytää monenmoista totuutta, mutta yksi asia on varma: virkaa ei irtoa sitten mistään, ellei parapsykologinen rykmentti maan X Mulder-Scully -virastossa kiinnosta. Ja edelleen mitä tulee myytteihin, niin Raamattu on historiallisesti (tällä on erityinen painoarvo) validi. Näin sitä ei edes lasketa myytiksi, vaikkakin sekulaarit historioitsijat erottavatkin siitä myytin (yliluonnollisen). Meille uskoville se yliluonnollinen on uskon asia ja tunnetusti uskoa ei voi eikä tarvitse todistaa.

Näin minä uskon ja toimin, ja jos voit esittämieni vaihtoehtojen lisäksi tarjota uusia toiminta -ja ajatusmalleja, niin anna tulla. Itse en ole sellaisista tietoinen.

 

[Zoukka]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Jahas pitäisikö vähän uskosta avautua vielä... ehkä ei, mutta ajantappoa kaikki tyynni.

Perheessäni ei usko koskaan ollut kovin esillä iltarukousta lukuunottamatta. Sekin tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna melkeinpä häiritsevältä asialta, tosin ymmärrän vanhempieni tarkoitusperät varsin hyvin. Koskaan emme käyneet kirkossa, ellei siihen ollut hyvää tekosyytä tyyliin, häät, konfirmaatio ja niin edelleen. Näistä lähtökohdista sain mielestäni ihan terveen ja suhteellisen objektiivisen kasvatuksen uskontoa ajatellen. Koulussa uskonnontunneilla sitten saatiin kirjallinen tieto ja muutama uskova tuttu kertoi tarinoita Jeesuksen seikkailuista. Kävin myös säännöllisesti hengellisillä leireillä, tosin vain siksi, että eräs kaverini oli mukana. Kai sieltäkin jotain silti tarttui.

Kaikesta tästä huolimatta en koskaan ole tuntenut minkäänlaista yhteyttä mihinkään korkeampaan voimaan enkä tavallaan ikinä ottanut mitään opittua täysillä tosissaan. Erinäisistä syistä jotka eivät asiaan liity, olen kasvanut skeptiseksi ja kyyniseksi kansalaiseksi ja tämä tietenkin on vaikuttanut siihen mitä oppeja olen omaksunut. Pikkuhiljaa aloin kyseenalaistamaan kaverieni tarinoita ja kieltäydyin rukoilemasta kotona. Syiksi sanoin yksinkertaisesti, että "en usko Jumalaan". Mitään kapinaa tai vastaavaa ei tähän liity, en vain koskaan ollut mielestäni saanut mitään todisteita jotka auttaisivat näkemään asiat kirkkaammassa valossa.


Arvostan omaa elämääni silti melko vahvasti. Tietoisuuteni on uskomaton asia ottaen huomioon mitä kaikkea se on luonnolta vaatinut tähän pisteeseen asti ja se, että joku olio täällä maassa syntyy hetkeksi ja pystyy käsittelemään näinkin suuria asioita ja tallentamaan sen jälkipolville on minusta tosielämän "ihme". Siltikään en näe asiassa mitään yliluonnollista vaan nämä ajatukset ovat osa ihmis-lajin selvitytymistä ja kehitystä. Sähköä aivoissa siinä missä muillakin eliöillä. "Usko" ja "iänkaikkinen elämä" ovat mielestäni syntyneet varsin luonnollista tietä ja ovat varmasti osa ihmistä lajina, koska sitä tavataan kaikissa kansoissa kaikkialla. Siltikin se on minusta vain tapa käsitellä kyky ennustaa tulevaa ja näin ollen oma kuolemansa. Kaikki eliöt yrittävät säilyä hengissä ja siksi ihminen on niin erikoinen olio, sillä hän tajuaa mitä kaikille joku päivä tapahtuu.

Pikkupoikana aina toivoin, että UFO:t tulisivat maahan ja näyttäisivät meille mitä paskapuhetta usko on ja, että me olemme vain eläimiä siinä missä muutkin ja takerrumme naurettavaan toiveeseen siitä, että oman elämämme jälkeen vasta kaikki alkaa ja, että olemme jotain suurempaa kuin kokonaisuus fyysisessä maailmassa. No nyt olen viisaampi, mutta kyllä ajatus maan ulkopuolisesta elämästä vielä kutkuttaa.

Tosin olena varma maan ulkopuolisesta elämästä. En vain usko, että saamme yhteyttä minnekään välttämättä ikinä.



EDIT: Mitä helvettiä, eihän tämä mikään uskonto-keskustelu ollut!

 

[tetraplegia]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Näitten keskustelujen perusteella on helppo ymmärtää miksi uskon takia tapellaan ympäri maailmaa. Näistä asioista on vaan mahdoton päästä yksimielisyyteen muuten kuin hyväksymällä ajattelutapa antaa kaikkien kukkien kukkia ja ihmisten elää niin kuin he haluavat. Henkilökohtaisesti en usko mihinkään muuhun kuin itseeni ja omaan kykyyni selvitä kaikista elämän vittumaisuuksista ilman mitään korkeampaa voimaa.
Niin ja mitä tuohon suvaitsevaisuuten tulee niin näin osittain halvaantuneena voin sanoa että maailma on täynnä ihmisiä ketkä pelkäävät sellaista mitä eivät ymmärrä ja sen takia kayttäytyvät kuin vitun aasit (anteeksi kieli).

 

[Snaker]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Oma asenteeni aiheesta on, että tuomitsen ihmiset lähinnä sen mukaan miten he itse käyttäytyvät. Näkövammaisena epileptikkona sitä on saanut kokea kaikenlaista elämänsä aikana. Kokemukseni ovat opettaneet hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joilla kuvittelen olevan samanlaisia kokemuksia, kuin itselläni.

Parina esimerkkinä mainittakoon, että ystäviäni ovat olleet mm. puoliksi japanilainen, Suomessa syntynyt kaveri (R.I.P. ei siitä sen enempää), jonka tunsin lähes 10v ajan sekä ADHD:tä sairastava kaveri, jonka olen tuntenut jo 20v.

Uskonnon osalta katseltaessa tuttavapiiriini ja sukuuni kuuluu kaikenlaista väkeä. Evankelisluterilaisia, ortodokseja, kirkosta eronneita, jehovantodistajia... Kukaan tutuistani ei ole tullut tuputtamaan uskontoaan minulle. Mukavia, ymmärtäviä ja avuliaita ihmisiä ovat olleet muutenkin.

Kuten aiemmin sanoin, se on käytöksestä kiinni. Tämä on oma näkemykseni ja sillä olen jaksanut tähän asti.

 

[Hinin]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Näin minä uskon ja toimin, ja jos voit esittämieni vaihtoehtojen lisäksi tarjota uusia toiminta -ja ajatusmalleja, niin anna tulla. Itse en ole sellaisista tietoinen.

Uskoo kukin mihin haluaa. Minä en uskoa/uskontoa kiellä muilta, pitäkööt tunkkinsa. Mutta toisaalta, en haluaisi että minulle välttämättä tuputetaan uskontoa, vaikka en siitä erikoisemmin ota itseeni. Jos jollakin on tarve puhua omasta uskonnostaan ja siitä mitä se hänelle tuo, niin tehkööt sen.
Voin alistua kuuntelemaan tai tässä tapauksessa lukemaan.

Näihin ongelmiin on yksinkertainen ratkaisu, suvaitkaa ja hyväksykää toisenne. Ei ateisti ole sen pahempi kuin uskovainen ja toisinpäin. Keskusteleminen ja eläminen rinnakkain rauhassa on mahdollista, vaikka ajatukset eroaisivatkin.

Edit: videopelit on viihdemuoto ja minusta sen rinnastaminen syntiin on typeryyttä. Ihminen on luonnostaan utelias ja tykkää opetella ja tutkia asioita. Orinilta jäi mainitsematta luullakseni se, että vaikka jossakin pelissä olisi aatepohja, näkemys yms, niin ei se sitä tarkoita että peli olisi totta. Eli tarkoitan siis tällä sanoa, että pelaaminen ei vaikuta välttämättä siihen, että mitä uskoo tai mitä mielipiteitä omaa. Ja pelimaailma ei ole aina rinnastettavissa tähän oikeaan maailmaan.

 

[gabi1980]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Onhan tässä pieni totuuden siemenkin, nimittäin hyvin moni popkulttuurin (tai kaunokirjallisuuden) teos esittelee, tyrkyttää tai ehdottaa täysin toisenlaista ajatus- ja arvomaailmaa kuin Raamattu. Jos on heikko uskossaan, niin käsittääkseni sitä heikkoutta ei kannata ruokkia - oli kyseessä mikä usko tahansa.

Kiinnitin taas huomioni 'heikko uskossaan' kohtaan? Eli henkilö joka ei usko 'tarpeeksi', tai uskossaan ole voimakas tai jyrkkä, onkin nyt heikko?

Ymmärrän että tietyt pelit eivät sovi vaikutuksille altiille lapsille, samasta syystähän uskonto tulisi siirtää historian tunneille. Mutta täysi-ikäisenä jos ei kykene erottamaan pelin arvomaailmaa oikean maailman vastaavasta, voi olla ongelmia tiedossa.
Jos näet itsesi vain yhden asian kautta, on ikkuna maailmaan aivan varmasti aika kaukana todellisuudesta.

 

[tetraplegia]

Vastaus: Suvaitsevaisuus

Keskusteleminen ja eläminen rinnakkain rauhassa on mahdollista, vaikka ajatukset eroaisivatkin.

henkilötasolla tuo on jotenkiin varmasti vielä mahdollista vaikka mielipitteet eroaisivat mutta jos ajatellaan maailmaa ja isompia ryhmiä ja aatteita niin tuo ei ole kuin hyvää unta.