Vastaus: Suvaitsevaisuus
Sillä ei lopulta ole mitään väliä, mitä evankelilais-luterilainen kirkko päättää. Ainoa todellinen kirkko on uskovien yhteys ja se totuus, jota he seuraavat. Kirkko on toiminut pitkään Suomessakin perinteen, pappiskoulutuksen, hyväntekeväisyyden, sakramenttien ja kasvatuksen parissa. Jos se kuitenkin luopuu Kristuksesta on selvää, että ne loputkin uskovat poistuvat sen piiristä. Sunnuntaikristittyjä liberaalit uudistukset eivät tietenkään haittaa; he eivät ole koskaan olleet valmiita astumaan rohkeasti esiin uskonsa puolesta, ja myös tämänkin hetken polttavissa kysymyksissä he pelokkaina kieltävät uskonsa. Kirkolla instituutiona ei ole sinänsä mitään pyhää asemaa tai virkaa. Niin kauan kuin kirkossa asuu Jumala, kirkolla on virka ja sen asema on legitiimi sekä siunattu. Kun kirkko luopuu paineen vuoksi opeistaan, häviää sen henki samalla. Tilalle jää vain kasa koristeita ja ontto virasto, joka rutiinin vuoksi hoitaa liturgiansa kuten ennenkin.
On tietysti sääli, että toisinaan elinvoimainen valtiokirkko menettää otettaan ja taipuu erilaisten vaatimusten toimesta. Kuihtunutta oksaa ei kuitenkaan tarvitse väkisin pitää rungossa kiinni. Tämän vuoksi uskovat kyllä jättävät laivan ja löytävät toisen, jos jo tarpeeksi maallistunut valtiokirkkomme ottaa ne muutamat kriittiset askeleet. Lopulta tällaiset tapahtumat vain odottavat tapahtumistaan, eikä niiden kulkua voi juuri estää. Jokainen seisoo valintansa takana, aivan kuten aina ennenkin. Eikä mikään ole uutta, sillä kaikki tämä on nähty aikaisemminkin. Itse toivon kirkon suhteen parasta ja pelkään pahinta. En kuitenkaan nojaa maalliseen, katoavaan kirkkoon, joten tavallaan asia ei kamalasti minua kosketa. Aikansa henkeä projisoivana merkkinä tämä on tietysti vakava, ja sellaisena implikoi suuria yhteiskunnallisia muutoksia.
Vielä lopuksi: jättäkää jo tuo "Raamattuahan on kuitenkin muokattu runsaasti tuhansien vuosien aikana!" -kommentti pois iskulausevalikoimasta. Opetelkaa hepreaa tai latinaa ja lukekaa varhaiset käännökset. Ne ovat arkeologisia, läpeensä tutkittuja artefakteja, jotka varsin hyvin osoittavat kuinka nykyinen Bibliamme on justiinsa eikä melkein kunnossa. Rasittavaa kuinka tällaisia argumentteja kierrätetään suusta suuhun laiskasti ilman, että kukaan oikeasti tarkistaisi tietojaan. Tyypillistä nykyajalle, älyllinen laiskuus, siis.
Yhtä hyvinhän kasvatus ja kulttuuri voivat olla syynä siihen, että suurin osa luettelee itsensä heteroiksi? Mistä näistä tietää vaikka kuinka lukisi Raamattua tai mitä vain!