Vastaus: Modern Warfare 2 [PS3]
Hieman mietteitä!
Itsellä taitaa olla sellanen reilu viikko tuota peliaikaa takana onlinessa. Prestigelle menin ja kohta oon taas lvl 70. Ajattelin jättää sen tällä kertaa siihen, koska pidän tosta ak47 eikä oikeen aikaa riitä enää, että jaksais nostaa sitä viel kerran. Yllättävän hyvin oon pärjänny siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen konsolifps, johon hurahdin kunnolla. Metal Gear Onlinea tuli tahkottua ps2:lla sekä ps3:lla, mutta se on hieman eri juttu. MGO on enemmän strategiaa ja tämä taas kunnon ardademättöä suuremmalla nopeudella ja tietenkin first person, joka on varmaan se suurin ero. K/D rationi on 1,08 mihin olen ihan tyytyväinen. Kuulema K/D ratiolle löytyy boostaajia ja sen hehkuttaminen ei ole kovinkaan cool, mutta enpä mä yritäkään olla.
Pelaan ihan noilla perus julkisilla alueilla ja välillä parin kaverin kanssa samassa partyssa. TDM, Domination, Ground War sekä S'n'D ovat muodostuneet lempipelimuodoiksi, kuten monella muullakin. Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että nuo kaksi ensin mainittua ovat ne pelimuodot, jonka vuoksi koko MW2 on olemassa. Erot pelaajamäärissä ovat älyttömän suuret. Välillä siellä on 100k TDM pelaajaa ja 3k esim. CTF pelaajaa. Huima ero. Eikö ihmisiä kiinnosta nuo muut muodot niin paljon? Mieluusti olisin noihin vähemmän pelaajia sisältäviin muotoihin tutustunut kunnolla, mutta vaikea löytää sellaista hyvää vähälagista peliä (kun vertaa suosittuihin muotoihin). Peli-ilohan on 10x suurempi kun lagia ei juurikaa ole.
Sitten mitä tulee näihin nuubituubeihin yms. ymmärrän ja en ymmärrä jengin valitusta. Erittäin harvoin ainakin omalla pelikokemuskillani näistä aseista on minkäänlaista haittaa. Ehkä kaikista ahtaimmissa kentissä välillä, mutta niin se vaan on, että haulikot toimivat lähietäisyydellä. En juurikaan muista yhtään peliä, missä joku nuubituubi jannu olisi mitenkään dominoinut matsia, ei se vaan onnistu jos on vähänkin hehtaareja välissä. Itse pelaan 90% ajasta rynnäkkökivääreillä. Edellä mainitun AK-47 lisäksi ACR ja SCAR ovat suuressa käytössä, varsinkin ACR Stopping Powerin kera on hyvä yhdistelmä. Kyseisellä yhdistelmällä olen monet matsit ns. ownannu. Ei siihen nyt paljoa vaadita, ainakaan noilla julkisilla. Pelaajia ja matseja on vaan niiiin paljon, että harvoin tulee mitään kunnon spedeilyporukkaa vastaan. Vaikea edes kuvitella miten jengi kunnolla pystyy exploittaa peliä.
Mä lähden joka matsiin ainakin voittamaan ja toteutan strategioitani tilanteiden mukaan. Jos nään, että vastustaja kyttäilee vittumaisesti jossakin tai pelaa jollain tietyllä tyylillä otan ilomielin sen muutaman kuoleman, säädän taktiikkani niin, että pääsen vastustajan niskan päälle. Tarkkailen paljon toisten peliä ja opin siitä paljon. Peliaikaa kun on kertynyt mittariin tarpeeksi alkaa tuntemaan myös jokaisen mapin kaikki pienet raot, strategiset paikat, camp paikat ja tietää, missä jengi luuraa ja miten itse pärjää parhaiten. Olen huomannut myös, että oma vireystaso vaikuttaa suuresti peliini. Enemmän kun odotinkaan! Ammun ihan päin ****** välillä väsyneenä tai stressaantuneena. Vaikka tätä sanotaan ADHD räiskinnäksi väitän, että kunnon keskittyminen on poikaa!
Mikäs sitten mielestäni on pelissä ärsyttävää?
Ensimmäisenä tulee mieleen tilanne, joka on sattunut liian usein; liityt peliin, joka on ollut jo pitkään käynnissä, joukkueesi on häviöllä ja taivas on täynnä harrieria, pavelowia ja pahimmassa tapauksessa se chopper gunner. Itse kuljen hartaasti sinko selässä ja ammun HETI kaikki taivaalta pois. Siitä on tullut jo jonkinlainen vakiotapa. Mielummin uhraudun vähän jengin puolesta ja pidän kakkosaseen täysin tarkoitettuna noiden ilmajuttujen tuhoamiseen. On helppoa arvioida mihin harrier pysähtyy ja saada se nopeasti tähtäimiin. Välillä tosin tilanne on aivan mahdoton ja kaoottinen. Taivalla on liikaa tavaraa ja onkin vähän hämmentävää miten peli sallii moisen. Heittäydyn ko. tilanteessa täysin passiiviseksi johonkin nurkkaan odottelemaan että ilma vähän helpottaa. Ei siinä ole edes järkeä yrittää, jos on 3kpl jotain noita pörräämässä. Varma kuolema parissa sekunnissa. Tässä tilanteessa on myös usein kyse siitä, että vastakkain ovat sattuneet erittäin epätasaiset jengit. Itse toki pidän haasteesta ja pelaan mieluusti myös tällaisia epätasaisia matseja. Se kehittää omaa yksilösuoritusta, muutaa vähän strategioita ja laittaa oikeasti miettimään ja pohtimaan. AINA löytyy keino voittaa vastustaja, vaikka se olisikin hieman nopeampi tähtäämään kasvokkain kohdatessa.
Toinen ärsyttävyys pelissä on Ground Warissa yleensä ilmaantuva spawn paikkojen järjettömyys. Olen monta kertaa spawnannut täysin vihollisleirin keskelle. Onhan se hauska napsia siitä pari heti, mutta ei se musta reilua heitä kohtaan ole ja yleensä itselle tulee se kuula kalloon hyvinkin nopeasti. Tätä on tapahtunut paljon esim. Afghanissa ja tietenkin näissä ahtaissa; Scrapyardissa sekä Rustissa. Noh, rustia nyt ei ehkä kannata laskea eikä siitä kannata valittaa. Sen verran huumorikenttähän se on loppupeleis.
Kolmas, mikä minua välillä ärsyttää, on jengin valitus siitä, että joku pelaa jollakin tietyllä tyylillä, asekombolla tai muuten vaan väärällä tavalla. Tottahan se on, että jotkut aseet ovat aika ronskin tehokkaita, mutta kehottaisin jengiä vaan miettimään vähän sitä omaa suoritustaan ja kehittämään keino tällaisten nujertamiseen. Ei se valittaminen auta. Pelissä on paljon eri kombinaatioita aseista ja perkeistä. Kokeilemalla löytää sen toimivimman ja eri tilanteita varten kannattaa olla noita classeja valmiina. Mielestäni mikään kombo ei ole täysin ylivoimainen, kyse on siitä, miten itse pelaa. Esim. jos joku vääntää akimbo 1887 kanssa, arvioin mistä hän tulee ja pysyttelen keskietäisyydellä tai jopa kauempana. Jos mut yllätetään jostakin muusta suunnasta kun omasta näkökentästä, voivoi, mitäs olin huolimaton. Aina olen löytänyt sen hetkisen strategian, jolla olen joko nujertanut tuolla tyylilä pelaavan tai sitten ainakin päässyt tasoihin.
Välillä sitä ottaa kyllä myös paljon turpaansa. Jotkut on rehellisesti parempia, pelaa paremmin tiiminä, tähtää nopeemmin ja lukee sua paremmin. Tällainen asetelma on välillä omassa pelissä hyväksi. Ragequittaajat ei koskaan opi. Otan mielelläni turpaan myös, tsempaten tietenkin, mutta tärkeimpänä katselen killcameja ja otan opiksi siitä, miten vastustaja pelaa ja mikä siitä tekee niin paljon paremman ku minä.
Tulipas pitkä juttu, ehkä hieman sekavahko. Kuulostaa, että olisin hirveän paljonkin miettinyt näitä juttuja, mutta itseasiassa MW2 on aika rentoa ardacemättöä loppupeleissä. 90% ollut suurta pelinautintoa ja 10% on sitten näitä edellä mainittuja pelin pikku ärsyttävyyksiä.
Peli-iloa kaikille ja kutsukaa myös meikeläistä Partyihin, vielä kun tätä jaksaa pelata...