Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Final Fantasy VII Remake

Oisko ollu nyt 17 tuntii ja chapter 4 menossa. Erittäin hyvä peli ollut vaikka kritiikin aihettakin on jo noussut.

Ensinnäkin, avoimen maailman ongelmat. Sisältö nyt ei oikeastaan eroa mistään muusta vastaavasta pelistä, markereiden koluamista ja fetch questaamista. Tosin, tämä ei varsinaisesti ole edes FF7 ongelma vaan genren ylipäänsä. Toivoisin että avoimen maailman trendi alkais pikku hiljaa kuolemaan, ei näitä jaksa kattella joka pelissä enää. Tässä on kuitenkin tutkiminen ihan miellyttävää koska maailma on upean kaunis ja chapter 2 open world themeä voisi kuunnella loputtomiin silmät kosteana. Nostalgia antaa niin paljon anteeksi. Lisäksi suuri plussa että chocobo matkailusta on tehty todella kätevää ja vaivatonta, samoin kaikkien rohtojen ja kasvien keräys.

Rytmitys myös näyttäisi toimivan hyvin esim. chapter 2 avoin zone, chapter 3 suoraviivaisempi dungeon, chapter 4 avoin zone jne jne. Toivottavasti sama kaava jatkuu.

Taistelu on samaa hyvää mitä Remakessa, se oli jo nautinnollista siinä joten eipä tarpeen muuttaa toimivaa juttua.

Queens blood on ihan jees mutta näiden korttipelien tarpeellisuutta oon pohtinu. Moni muistelee kaiholla Triple Triadia jne. mutta minusta tuntuu että aika kullannu muistot. FF8 viimeksi kun pelasin niin TT oli lähinnä sitä varten että sai hommattua ne hyödyllisimmät kortit, jotka sai muunnettua huödyllisiksi itemeiksi. Tässä ei taida vastaavaa olla ellen ole jotain missannu. Tuntuu vähän päälleliimatulta koko korttipeli, sama oli esim. FF14 Triple Triadissa, väkinäiseltä tuntui.
 
Hitto että onkin mukava tunne kun vaihteeksi pelimaailma imaisee mukaansa ja vanha kunnon joka nurkan nuohoaja modi iskee päälle. Kaikki on tehtävä ja nähtävä eikä tarinassa meinaa päästä eteenpäin sitten millään. Olen koukussa. Kai se on hyvän pelin merkki se :D
 
Oon chapter 8:ssa ja vähän närkästyin kun oon jumissa paikassa mistä ei tarinan takia pääse pois, mutta jotta homma etenee on mun voitettava 3 kolmostason Queens Blood -pelaajaa. En oo hirveesti tota pelannu niin mun pakka ei ole mikää järin hyvä, en ole ostellu korttipakkoja yms ku aattelin jättää ton myöhemmälle. Niin niin, tuntuu aika mahdottomalta tällä hetken ja vähän pelkään että oonko nyt oikeesti jumissa. Yhden noista kolmesta olen voittanu mut toi yks noista on ihan mahdoton, sellaset debuffi-kortit sillä käytössä etten vaa saa tarpeeksi pisteitä.

Toi korttipelin pelaaminen ei pitäis olla mitenkää pakotettu elementti.
 
80 tuntia pelikellossa ja myöskin 80% alkaa lähenemään, joten aikalailla tunti per prosentti tahdilla mennään, on tässä vaan aivan tajuton määrä tekemistä en ole läheskään done, completionist lukemat tulee varmaan olemaan siellä 100-120 tunnin paikkeilla. aletaan olemaan niissä pisteissä pelissä että loppu ratkaisut alkaa häämöttämään koska kyllähän kaikki FF7 pelanneet tietävät, että kun menet sinne erääseen paikkaan niin todennäköisesti, peli ei ole enää sen jälkeen ennallaan joten saa nähdä millon sinne erääseen paikkaan sitten uskaltautuu menemään, todennäköisesti kun menen sinne paikkaan niin haluan vetää pelin samalla lävitse.
 
On muuten ihan perseestä se yks faking minipeli mis jotain vatsoja pitää tehä Ai helvetti et hermo meinaa mennä
Tää sai kyllä hermot kiristymään myös täällä, mutta osasin siihen jo varautua Remaken leuanvedoista oppineena. Lopulta sain varmaan reilun tunnin yrittämisen jälkeen sen viimeisen lävitse siten, että otin ne adaptive triggersit pois päältä ja tuo auttoi kyllä roimasti siinä.
 
Minäkin tein tuon eilen illalla. Peitin pahvilla puolet telkusta ja oman tuloksen, kun katse rupesi aina harhaileen ja keskittyminen meni. Reilu 45 minuuttia siinä meni eikä prkl saanu edes trophia.
 
Oon chapter 8:ssa ja vähän närkästyin kun oon jumissa paikassa mistä ei tarinan takia pääse pois, mutta jotta homma etenee on mun voitettava 3 kolmostason Queens Blood -pelaajaa. En oo hirveesti tota pelannu niin mun pakka ei ole mikää järin hyvä, en ole ostellu korttipakkoja yms ku aattelin jättää ton myöhemmälle. Niin niin, tuntuu aika mahdottomalta tällä hetken ja vähän pelkään että oonko nyt oikeesti jumissa. Yhden noista kolmesta olen voittanu mut toi yks noista on ihan mahdoton, sellaset debuffi-kortit sillä käytössä etten vaa saa tarpeeksi pisteitä.

Toi korttipelin pelaaminen ei pitäis olla mitenkää pakotettu elementti.

Ei muuten ollut pakollinen nuo korttipelit, juuri pelasin tuon kohdan ja siellä on 6 "minipeliä" joista 3 täytyy suorittaa. Se kaktus taistelu oli aika levoton. Muuten meni ihan heittämällä ja korttipelitkin voitin 1-2 yrittämällä.

Koko tuo osuus oli ihan törkeen hyvin tehty ja olen pitänyt siitä että on saanut mennä pidemmän matkaa nyt putkessa eikä kokoajan ole niitä open world alueita. Eli tähän mennessä pelin tasapainotus on ollut loistava mielestäni mitä tulee avoimiin alueisiin ja putkialueisiin. Mutta vielä on melkeen puolet peliä jäljellä.
 
Tulipahan taas vietettyä aikaa Gold Saucerissa. On kyllä erinomaisesti sekin tehty tässä pelissä. Chocobo kisailut on kyllä meikäläisen lemppari.
 
joo Chocobo kisat on kyllä hyvin tehty, tulee vahvat Mario Kart/Crash team Racing vibat niistä varsinkin myöhemmät chocobo kisat on pirun kovia, muuten itselleni Gold Saucer on ollut ehkä pienimuotoinen pettymys, ehkä tosin sen takia kun eräs lempi minipelinä siellä on "Coming soon vaihessa" odotin aika kovasti että pääsisin harrastamaan lumella sitä harrastusta jota olen harrastanut oikeastikin sen yli 5 vuotta nuorempana.
 
pakko kyllä räntätä peliä vähän nimittäin tuo Canyon alue on oikeasti ihan hirveetä schaibaa, Cosmoa lukuunottamatta, joka on tosiaan hieno mesta, hienolla themellä, mutta tuo open world canyon alue onkin sitten jotain ihan muuta, ehdottomasti inhokki alue koko pelissä, johtuen siitä että tuo liitäminen on ihan hemmetin kankeeta, varmaan yks huonoimpia liito mekaniikkoja mitä tullut pelissä vastaan, katoinkin niin aika moni vihaa sitä, mitä lueskelin reddit posteja, kaikkein vammasin homma on ehdottomasti se että sulla on tuo tietyt paikat mistä voit pudota, auttaisi aika paljon jos pystyisi vapaasti tippumaan mistä haluaa ja alkaa liitämään, mutta nuo niin sanotut näkymättömät seinät/blokit alkaa todella syömään miestä, kun mistään et voi tippua vapaasti, tuolla alueella se eniten korostuu.
 
Viimeksi muokattu:
pakko kyllä räntätä peliä vähän nimittäin tuo Canyon alue on oikeasti ihan hirveetä schaibaa, Cosmoa lukuunottamatta, joka on tosiaan hieno mesta, hienolla themellä, mutta tuo open world canyon alue onkin sitten jotain ihan muuta, ehdottomasti inhokki alue koko pelissä, johtuen siitä että tuo liitäminen on ihan hemmetin kankeeta, varmaan yks huonoimpia liito mekaniikkoja mitä tullut pelissä vastaan, katoinkin niin aika moni vihaa sitä, mitä lueskelin reddit posteja, kaikkein vammasin homma on ehdottomasti se että sulla on tuo tietyt paikat mistä voit pudota, auttaisi aika paljon jos pystyisi vapaasti tippumaan mistä haluaa ja alkaa liitämään, mutta nuo niin sanotut näkymättömät seinät/blokit alkaa todella syömään miestä, kun mistään et voi tippua vapaasti, tuolla alueella se eniten korostuu.
Pääsin just tonne ja kuulostaa ihanalta. Gongaga oli mulle jo kohtuu ärsyttävä enkä halunnut tutkia yhtään, kapeita sekavia viidakkopolkuja ja taustalla soi geneerinen kiinalaisraflamusiikki, ei kiitti.

Huomannu itellä selkeitä väsymyksen merkkejä, ei jaksa muiden kuin Tifan sivutehtäviä pelailla. Muiden suhdemittari ei kiinnosta, Tifa maksimiin :)
 
Tuli taputeltua läpi. Joku lähemmäs 50h taisi mennä, jätin 90% sivutavarasta tekemättä ekaa aluetta lukuunottamatta jossa tein kaiken, ihan vaan sen takia kun tuli huomattua et samaa tavaraa samoilla animaatioilla se aina on, mikä olis varmaan todella nopeasti alkanut tympimään. Ne oikeat sivutehtävät oli paikoitellen ihan mukavia suorittaa, mut osa niistä oli vissiinkin ihan tarkotuksella suunniteltu niin haista vittu-tason jutuiks että ne jätin tekemättä. Esimerkiks Costa del Solissa kun ilman karttamerkkejä lähet ettimään pitkin pitäjää ripoteltuja tavaroita, niin mulla ainakin mielenkiinto aika vähissä.

Peli sinällänsä on ihan ok tehty siinä mielessä, et noitahan voi pitkälti tehdä sen verran mitä jaksaa ja varsinaista pakotetta ei ole. Periaatteessa, mut todellisuudessa Normalilla et voi myöskään pelkästään pääjuonen perässä juosta ilman et tulee vastaan aika ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tän pelin vaikeustaso on muutenkin vähän mysteeri siinä mielessä, et valtaosan pelistä tulee selviämään ihan ongelmitta, mut jossain vaiheessa se nuppi vaan vääntyy sinne asteelle et mulla ainakin loppupuolen bossit alko menemään aikalailla hiuskarvan varassa. Toki mulla oli materiat, equipmentit yms kaikki aika perustasoa johtuen siitä etten tota sivutavaraa jaksanut tehdä juurikaan. Kattelin Chadleyn kaupasta et karttaa nouhomallahan ne parhaat materiat saa, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Voi myös siis tavallaan laskea pelaajan omaks jääräpäisyydeks, lisäks useimpaan tehtävään menin levelin tai kaks alle ohjeistetun rajan, ja tässä tosiaankin tuntuu et sillä on oikeasti merkitystäkin. Mut on siellä kyllä oikeasti sellastakin kamaa joka tuntuu lievästi sanottuna epäreilulta, joko siinä mielessä että bossit antaa tilaisuuksia kovin harvoin tai jotkut tietyt liikkeet on vaan yksinkertaisesti aivan täysin absurdeja. Kunniamaininta tästä menee pelin viimeisille bosseille joissa muutamassa tuli istuttua monttu auki miettien et onko tää paska vaan syötävä vai voiko tälle jotain tehdä. Itse en ainakaan keksiny, enkä nyt jälkikäteen netistäkään löydä suurempia kikkakolmosia.

Ja sit siihen kuumimpaan perunaan eli tarinaan. Remake lopussansa lupaili vähän enemmän mitä Rebirth kuitenkaan loppupeleissä sit toimittaa. Oikeastaan tosi uskollinenhan tää on alkuperäselle noin pääpiirteittäin, kunnes sit ei enää yhtäkkiä olekaan. Remakesta poiketen suurin osa lisäyksistä tuntu ihan fiksuilta eikä turhalta venytykseltä, vaikka sitäkin tästä kyllä löytyy ihan riittämiin. Aiemmin mainitut kärryjen työntelyt joita ei edes puzzleiksi voi sanoa ja muut saman tyyliset hitaat animaatiot alkoi jossain vaiheessa ihan oikeasti häiritsemään, koska mä en ainakaan henkilökohtasesti noiden nää tuovan minkäänlaista lisäarvoa, vaan pikemminkin toimivan vaan hidasteina. Ihan samalla tavalla ne tornien kiipeilyt, skannailut yms alko niin poskettoman nopeasti toistamaan itteensä, eikä ne hitaat pakolliset animaatiot ainakaan sitä ähkyä parantanut. Lisäks muutamat segmentit oli oikeasti ihan liian pitkiä, tossa Chapter 13 huomasin toteavani et tän segmentin kestosta olis voinut leikata sellasen puoltoista tuntia pois ilman et varsinaisesti mitään olisi menettänyt. Ja kyse yksittäisestä paikasta kuitenkin, jos siinä joutuu pohtimaan et montako tuntia pitäis leikata pois, niin näen et siinä on jo ehkä jotain ongelmaa.

Spoilereissa mietteitä lopusta, ei kannata avata ellei lopputekstit oo pyörähtänyt ruudulla.

Remakethan tää teki, eli homma lähtee oikeasti raiteilta vasta ihan loppumetreillä ja jättää taas oikeastaan vaan tuijottamaan ruutua hämmentyny katse kasvoilla lopputekstien rullatessa, eikä välttämättä kovinkaan hyvällä tavalla. Pelaajaa pidetään löysässä hirressä ihan alusta alkaen kun se Zack nyt onkin elossa, vaikka eihän sen pitäis olla. Pelin aikana saat pikkusen siimaa sen suhteen et mitä tuo tarkoittaa, mut eipä ton lopullinen funktio oo kun pitää mielenkiintoa yllä ihan loppumetreille asti jolloin se sit vasta jokseenkin kerrotaan. Aika heikosti osattu selittää pelinkin osalta, liekö tarkoituksella vai alkaako ne kompastella omaan tarinankerrontaansa jo.

Multiverset, useampi maailma, ihan miten haluaakin tän sotkun selittää. Oikeastaanhan tää on aikalailla suoraan Bioshock Infinitestä nostettu, varmaan joku muukin tehny ennen mut tuo nyt ekana tuli mieleen. Tässä on aina perinpohjasena ongelmana se et tän kortin kun vetäsee niin useasti siinä sit aletaan pahasti kompuroimaan siinä suhteessa et niitten lankojen on vähän hankala pysyä käsissä kun siinä vaiheessa otetaan se vähän kuin tekosyyksi että kaikki on mahdollista. Nykysessä muodossaan miten ite tuon ymmärrän, on olemassa ns. pää timeline jossa valtaosa pelistä vietetään, ja tää pitkälti kulkee alkuperäisen raiteilla todella tiukasti. Tässä aikajatkumossa Zack ei selvinnyt, se missä se selvisi on sit eri maailma. Peli vielä väläyttää sitäkin et niitä on aika poskettoman monta, koska jokasessa ns. käännekohdassa syntyy lisää maailmoja eri lopputuloksilla. On maailmoja missä Aerith kuolee ja on maailmoja missä ei. Sekottaakseen pakkaa vielä entisestään, Cloudia riepotellaan näiden välillä loppupuolella miten sattuu ja jollain helvetin ihmeellä se tuo tavaraakin toisista maailmoista mukanaan.

Ylipäätään se et miten vaikea tuota on selittää tai edes tulkita kertoo siitä et joko siinä on ruvettu jo kompuroimaan sen kanssa et mitä oikeastaan halutaan tehdä, tai sitten se on tarkotuksella jätetty täysin levälleen. Peli jättää loppuun sellasen kysymyksen et voiko näitä maailmoja yhdistellä siihen malliin, että saadaan mahdollisiman optimaalinen lopputulos. En tiedä mitä seuraavassa osassa tulee tapahtumaan, mut mulle jäi vähän sellanen päällinen fiilis et tässä vedettiin tarina vähän turhankin solmuun, kun ei välttämättä olis ollu tarvetta. Remake väläytti mahdollisuutta ettei tarina välttämättä kuljekkaan alkuperäisen raiteilla, mut Rebirth veti maton alta siinä mielessä et valtaosa pelistä tosiaan kulkee alkuperäisen mitottamissa raameissa, ja jos muutoksia tulee niin ne tapahtuu joissain toisissa maailmoissa, ja ne joko vaikuttaa tai ei vaikuta lopputulokseen.

En myöskään oo ihan varma et tyydyttääkö tän pelin loppuratkasu oikeastaan kumpaakaan osapuolta, niitä jotka toivoi et mennään alkuperäisen raiteilla tai niitä jotka toivo muutoksia. Aerithin kuolema jäi sellaseks välimallin ratkasuks. Se kuoli joo, mutta samalla se jäi jollain tavalla kummittelemaan siihen malliin et Cloud sen pystyy näkemään toisesta maailmasta ja jopa keskustelemaan sen kanssa. Mä vaan todellakin toivon ettei se seuraavassa osassa pompi kokoajan ruudulle (samaan tyyliin kun Sephiroth) ihmettelemään. Mua ei henkilökohtaisesti haittaa ettei tää 1:1 mee alkuperäsen kanssa, mut en myöskään tiedä et onko tämäkään kovin mielenein tyyli lähteä asioita muuttamaan.

Jokatapauksessa tykkäsin pelistä ainakin ekat 12 chapteria. Huomattavasti enemmän kun Remakesta, sillä tässä oltiin lohkaistu vähän isompi palanen alkuperäsestä joka tarkotti sitä ettei varsinaisesti niin kauheasti filleriä ollu tarve laittaa väliin, vaikka sitäkin kyllä ehdottomasti oli. Pääasiassa lisäykset oli kuitenkin ihan mieleisiä, vaikka paikoitellen se pitkitys alkoikin näkymään. Jonkinlaista väsymystä loppupuolella oli myös havaittavissa mikä nyt periaatteessa on ihan ymmärrettävää, sinne kun omasta mielestä tuntu noi pahimmat venytykset osuvan.

Ehkä suurin ongelma tän pelin (tai no, trilogian) kanssa on se et vaikka Square mitä väittäis, niin ei nää yksittäisinä peleinä mun mielestä toimi oikeen millään tavalla. Kuten tän saitin arvostelussakin sanottiin, ei tässä Rebirthissä ole varsinaisesti alkua eikä varsinkaan loppua. Keskiosa joka toimiakseen tarvitsee sen alun sekä lopun, eli Remaken ja sitten sen kolmannen. Samalla tavalla Remake jättää asioita levälleen siihen malliin, että tuskin kukaan sen pelanneena on varmaankaan todennut et tää riittää. Osaan remaken herättämiin kysymyksiin saa jonkinlaisen vastauksen tässä, mut sit taas loppupeleissä mietittynä vaatii se myös sen kolmannen osan. Huolettaa siinä mielessä, et sitten kun trilogia on kokonaisuudessaan julkastu, niin tällä on sen verran mittaa jo pelkässä päätarinassa et uudestaan pelaaminen on aika monumentaalinen urakka. Oikeastaan sellanen johon en usko oikeastaan ikinä lähtevän, etenkin kun tähän astisissa peleissä on molemmissa omat ongelmansa jotka ei varsinaisesti ainakaan toisella rundilla parane.
 
Oon chapter nelosessa ja vähän confuse olo hetkellisesti kun tuntuu että tarinassa ei oikein tapahdu mitään. Ehkä se tästä
 
En odottanut, että tähän menisi koko talviloma, mutta 9 päivää tuli hakattua tätä lähes yötäpäivää. Mittarissa sellainen 118 tuntia kun lopputekstit rullasi :D Tätähän voisi kutsua jo urakaksi!

Päällimmäisenä ajatuksena pelistä kokonaisuudestaan, että tässä pelisarjassa on vaan jotain taikaa jota muissa peleissä ei ole. Maailmaan helppo uppoutua kokopäiväksi ja ajantaju katoaa kun seuraa valloittavia hahmoja persoonia kautta linjan mitä peli esittelee. Tämänkaltaista uppoutumista on itellä viimeksi ollut Witcher 3 aikoihin, jossa siis vaan samoilee ja menee eteenpäin.

Musiikki jatkaa samaa laatua kuin ennenkin, joka on yksi parhaita puolia. Ja ennenkaikkea ne sovitukset! Lähes kaikkiin klassikkokappaleisiin oltiin saatu uutta sävyä josta pidin hyvinkin paljon. Kerrassaan upeaa työtä sillä saralla.

Joitain juttuja tarinankerronnassa pisti mietytyttää, ja pistetään spoilereihin, vaikka mikään suuri paljastus se ei ole tarinan kannalta, lähinnä presentaation:

Miksi Redin ääni ja ennenkaikkea persoona muuttuvat täysin kun hän saapuu Cosmoon? Minusta se menee vielä että on eri äänenpaino koska on jotain menneisyyden painolastia ja kun pääsee kotiin, niin siitä jotenkin vapautuu, mutta en ymmärrä sitä että hänen persoonansa muuttui käytännössä viisaasta ketusta porukan naiivimmaksi koheltajaksi. Jopa Yuffie tuntui joskus olevan kypsempi, vaikka hänen pitäisi olla porukan sinkoilija. Tämä häiritsi minua oikeastaan koko pelin loppuun ja ehkä isoin miinus noin muuten hienoon ja tunnelmalliseen ääninäyttelyyn. Mutta voi olla että missasin jotain tuossa Cosmon jutussa enkä tajunnut.

Kyllä tästä vielä hankitaan täydellinen play logi, ja sitä myöden platina. Upea peli, joka vahvistaa itselle käsitystä, että FF7, Remake ja Rebirth, kuuluu minun TOP 3 kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon.
 
Täällä on 42h takana ja chapter 9 menossa. Hyvin on maistunut ja edelleen on lähes kaikki sivujutut tullut tehtyä. Tarinassa on ollut aivan huikeita hetkiä ja sitten nuo sivujutut tasapainottaa hommaa sopivasti ettei kokoajan mennä 100 lasissa. Tähän mennessä peli on kantanut hyvin ja on juurikin niin eeppinen kuin odotin ja kaikki pikkujutut jotka teki FF VII niin erityisen on edelleen läsnä.

Seuraavaksi alkaa Gongagan siivous ennenkuin matka jatkuu joten tutkittavaa riittää. Edellinen alue sen auton kanssa oli aivan tajuttoman siisti.
 
En odottanut, että tähän menisi koko talviloma, mutta 9 päivää tuli hakattua tätä lähes yötäpäivää. Mittarissa sellainen 118 tuntia kun lopputekstit rullasi :D Tätähän voisi kutsua jo urakaksi!

Päällimmäisenä ajatuksena pelistä kokonaisuudestaan, että tässä pelisarjassa on vaan jotain taikaa jota muissa peleissä ei ole. Maailmaan helppo uppoutua kokopäiväksi ja ajantaju katoaa kun seuraa valloittavia hahmoja persoonia kautta linjan mitä peli esittelee. Tämänkaltaista uppoutumista on itellä viimeksi ollut Witcher 3 aikoihin, jossa siis vaan samoilee ja menee eteenpäin.

Musiikki jatkaa samaa laatua kuin ennenkin, joka on yksi parhaita puolia. Ja ennenkaikkea ne sovitukset! Lähes kaikkiin klassikkokappaleisiin oltiin saatu uutta sävyä josta pidin hyvinkin paljon. Kerrassaan upeaa työtä sillä saralla.

Joitain juttuja tarinankerronnassa pisti mietytyttää, ja pistetään spoilereihin, vaikka mikään suuri paljastus se ei ole tarinan kannalta, lähinnä presentaation:

Miksi Redin ääni ja ennenkaikkea persoona muuttuvat täysin kun hän saapuu Cosmoon? Minusta se menee vielä että on eri äänenpaino koska on jotain menneisyyden painolastia ja kun pääsee kotiin, niin siitä jotenkin vapautuu, mutta en ymmärrä sitä että hänen persoonansa muuttui käytännössä viisaasta ketusta porukan naiivimmaksi koheltajaksi. Jopa Yuffie tuntui joskus olevan kypsempi, vaikka hänen pitäisi olla porukan sinkoilija. Tämä häiritsi minua oikeastaan koko pelin loppuun ja ehkä isoin miinus noin muuten hienoon ja tunnelmalliseen ääninäyttelyyn. Mutta voi olla että missasin jotain tuossa Cosmon jutussa enkä tajunnut.

Kyllä tästä vielä hankitaan täydellinen play logi, ja sitä myöden platina. Upea peli, joka vahvistaa itselle käsitystä, että FF7, Remake ja Rebirth, kuuluu minun TOP 3 kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon.
Spoileristasi
Koska Red pohjimmiltaan on ihmisten iässä se noin 15v koheltaja. Hänellä oli tarve näyttää muille että on vanha ja viisas jotta hänet otettais tosissaan. Nyt kun on matkannu kaikkien kanssa ja kokee olevansa ystävien kanssa niin voi olla rennosti oma itsensä. Red kertoi Aerithille ton jo siellä Junonin undercity tavernassa ku kuultii outo ääni Aerithin huoneessa.

En muute muistanu mite tunteikas toi Redin tarina oli tuol Cosmo Canyonis, vähä itekki herkisty ku selvis totuus isästään. Oli vaikuttava alkuperäses pelis ja tää ei jättäny kylmäks. Village of Gi sit taas iha turha uus lisä tossa.
 
Täytyy sanoa että tuo Gongagan alue on ensimmäinen missä tullut mieleen että jaksaako tätä kokonaan koluta. Ei sen takia että olisin kyllästynyt sivutekemiseen vaan se alue on todella ärsyttävä tutkia. Labyrinttimainen viidakko mihin Chocobo ei kunnolla sovellu mutta silti sitä tarvii vähänväliä. Täytyy nyt ainakin tuo relic tehtäväsarja yrittää tehdä mutta muuten saatan jättää myöhemmälle. Moogle tehtäväkin meni jo niin ärsyttäväks että taidan jättää tekemättä. Ollut myös huonoimmat sivutehtävät ja minipelit. Kaikinpuolin heikko alue ja ainut paikka mikä tuntuu turhakkeelta.
 
Ylös Bottom