Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ajalliset yksinoikeudet - nerokas strategia vai rahan tuhlausta?

Dragonfly

KonsoliFIN Alumni
Nyt sukupolven vaihtuessa tämä aihe on enemmän tapetilla kuin koskaan. En muista että kummallakaan konsolivalmistajalla olisi ollut näin valtavaa ryntäystä ajallisten yksinoikeuksien ostoksille edellisissä sukupolvissa.

Pikaisella googlailulla ja selvittelyllä paljastuu seuraavat pelit, jotka ovat tavalla tai toisella ajallisia yksinoikeuksia:

Xboxin ajalliset yksinoikeudet (ilmestyvät mitä todennäköisimmin pleikkarille, kun ajallinen yksinoikeus raukeaa.)
S.T.A.L.K.E.R. 2
Tetris Effect: Connected
The Medium
Warhammer 40,000: Darktide
Scorn

ID@Xboxin puolella on sitten pienempiä indie pelejä, jotka niin ikään ovat ajallisia yksinoikeuksia.
  • 12 Minutes
  • Last Stop
  • Exo One
  • The Big Con
  • The Falconeer
  • Unexplored 2: The Wayfarer's Legacy
  • Tunic
  • Song of Iron
  • Shredders
  • Mad Streets
  • Sable
  • Dead Static Drive
  • The Artful Escape
  • Lake
  • The Ascent
Sama homma toistuu pleikkarin puolella. Pleikkarin ajalliset yksinoikeudet (ilmestyvät mitä todennäköisimmin Xboxille, kun ajallinen yksinoikeus raukeaa.)
  • Bugsnax
  • Godfall
  • Goodbye Volcano High
  • Jett: The Far Shore
  • Kena: Bridge of Spirits
  • Little Devil Inside
  • Oddworld: Soulstorm
  • Project Athia
  • Solar Ash
  • Stray
  • Final Fantasy XVI
Onko tämä hyvä strategia konsolivalmistajalle vai rahan haaskausta?

Näin pelaajan näkökulmasta tämä on vähän tylsää varsinkin kun ei kerrota kauanko ajallinen yksinoikeus kestää. Monet varmasti pelaisivat mieluummin omalla lempialustallaan kaikki mahdolliset pelit, mutta nyt se on sitten puntarointia, että jaksaako odottaa. Ja kuinka kauan ylipäätään tarvitsee odottaa?

Tämä ketju toimikoon myös informaatioketjuna tulevista ajallisista yksinoikeuksista ja tietysti ketju saisi mieluusti täyttyä sellaisista uutisista, joissa kerrotaan kauanko joku ajallinen yksinoikeus kestää.

Jos minulta jäi joku peli mainitsematta, niin korjatkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kattoisin että toi on rahan haaskausta. En usko että kovin moni menee ostamaan toista konsolia sen takia että saa pelata jotain peliä vaikka 6kk ennen kun mitä se toiselle tulee.

Tossa taitaa tosin olla se syy miksi ei sanota suoraan että kauan pitää odotella sille toiselle alustalle sitten. Jokuhan saattaa ehkä jopa käydä ostamassa sen toisen koneen, jos se peli nyt vaan on pakko päästä pelaamaan heti kun sen saa jollekin alustalle. Mutta luulen että tuo skennaario on todella harvinainen.
 
Kattoisin että toi on rahan haaskausta. En usko että kovin moni menee ostamaan toista konsolia sen takia että saa pelata jotain peliä vaikka 6kk ennen kun mitä se toiselle tulee.
Tuo on ainakin itselle tosi paljon pelistä kiinni. Mikäli sieltä tulisi joku ihan "tänne äkkiä mulle nyt heti" -peli, joka olisi ajallinen yksinoikeus, niin saattaisin käydäkin hakemassa sen toisen konsolin, vaikka muuten ostoaikeita ei juuri sillä hetkellä olisi.

En kylläkään tiedä mikä sellainen peli olisi. Ehkä aloitusviestin peleistä The Medium pääsee lähimmäksi tätä tuntemusta, mutta ei sekään silti ihan.

Sitten toisaalta monet aloitusviestin peleistä ovat sellaisia, että haluaisin niitä pelata, mutta jaksan odottaa. Jos ei kokoajan julkaistaisi niin paljon pelejä kuin nyt, niin odottaminen olisi kyllä tuskallisempaa.
 
Jos ei kokoajan julkaistaisi niin paljon pelejä kuin nyt, niin odottaminen olisi kyllä tuskallisempaa.
Toi on muuten aika hyvä pointti. Nyt niitä tosiaan tulee kokoajan lisää ja backlogit vaan kasvaa. :D Niin eipä se nyt paha ole odotella peliä X vaikka se 6kk.

Jos Cyberpunk olisi jonkun alustan ajastettu yksinoikeus, niin silloin saattaisi olla pakko eksyä ostamaan se alusta X, riippuen tosin kuinka kauan sitä joutuisi odottelemaan toisille alustoille. 12kk voisi olla kyllä jo aika nihkeätä odottaa, 6kk nyt varmaan menisi aika helposti.
 
Kaipa ne laskee että tavalla tai toisella niistä hyötyä on, ei ne huvikseen niistä maksa. Pelaajien kannalta hieman tyhmää silti.
 
Varmaan isoin vaikutus noilla on se, että saadaan ikään kuin "omittua" peli omalle alustalle. Vähän sama kuin jonkin yksinoikeus-DLC:n kanssa. Tuskin noilla konsoleita edes yritetään myydä, mutta useamman konsolin omistajille noilla voi olla vaikutusta siihen, mille alustalle oman kopionsa hankkii.

Tosin en tiedä, kuinka isosta asiakassegmentistä puhutaan, kun yritetään löytää niin puolueettomia olmeja, että tosiaan jollain muutaman kuukauden odotuttamisella tai vain Stadia-versioon ladattavalla neonvärisellä kyttyrällä saadaan vaaka kallistettua suuntaan tai toiseen.

Jos siis itse omistaisin myös boksin, niin siitä huolimatta ostaisin kaiken plösölle, ja vain ihan tosi painavista syistä jollekin muulle laitteelle.

Ja ihan oikeasti on mahdollista, että noilla ei ole minkään valtakunnan vaikutusta mihinkään, mutta tuollaiseen kikkailuun sorrutaan koska
a) se on ainoa, mihin 3rd partyt enää nykymaailmanaikana suostuvat
b) dirikat kuvittelevat kaiken datan vastaisesti, että noissa on jotain järkeä

Meinaan sen jälkeen kun luin Daniel Kahnemanin kirjan Thinking Fast and Slow lakkasin luottamasta siihen, että bisneksessä ne kaikkein isopalkkaisimmat jampat olisivat vähimmässäkään määrin liksansa väärtejä. (Tai saattoi olla myös Freakonomics, jossa tämä totuus ilmeni.)
 
Jos siis itse omistaisin myös boksin, niin siitä huolimatta ostaisin kaiken plösölle, ja vain ihan tosi painavista syistä jollekin muulle laitteelle.
Tämä on varmaan monella juuri näin. Itse omistan tämän sukupolven kaikki konsolit, mutta silti ostan kaikki mahdolliset pelit Xboxille ja jaksan myös odottaa jos tiedän että peli on jonkin ajan kuluttua tulossa Xboxille. Lempialusta on lempialusta.

Toisaalta ostan taas tosi mielellään täysiä yksinoikeuksia niin pleikkarille kuin Switchillekin, kun tiedän että se on se laite, jolla kyseinen peli on pelattava. Ja tästäpä syystä tämä ajallisuus juuri korpeaakin.
 
Tuo on ainakin itselle tosi paljon pelistä kiinni. Mikäli sieltä tulisi joku ihan "tänne äkkiä mulle nyt heti" -peli, joka olisi ajallinen yksinoikeus, niin saattaisin käydäkin hakemassa sen toisen konsolin, vaikka muuten ostoaikeita ei juuri sillä hetkellä olisi.
Mä taas näkisin, että ajallisilla yksinoikeuksilla ohjataan sitä, mille konsolille pelaaja, jolta löytyy molemmat tehokonsolit, pelin ostaa.

Tällä saadaan ohjattua massoja tiettyjen pelien pariin ja saamaan pelille "tätä kaikki pelaa *******-konsolilla, sille se kannattaa sinunkin hankkia"-maine.
 
Kuulostaa kuluttajan silmissä turhalta ja typerältä tämmöinen, mutta veikkaan, että yhtiöillä on jonkinlaista dataa tälläisen kannattavuudesta.
 
Pelintekijöille ei ole välttämättä huono diili tehdä noita sopimuksia, koska sama peli saa useampaan kertaan huomiota osakseen. Pelimyynnissä tärkeää on julkaisuhetki ja sen jälkeiset pari kuukautta. Sen jälkeen huomiota saa lähinnä lisäosilla, päivityksillä ja alennusmyynneillä. Nyt esim. Horizon Zero Dawn saa paljon huomiota, vaikka se on pleikkarille jo "vanha peli" ja se auttaa nostamaan kiinnostusta myös tulevaa jatko-osaa kohtaan.
 
Väittäisin, että ajalliset yksinoikeudet on nerokas strategia. Miksi? - Se täydentää eri alustojen yksinoikeuspelien määrää (hämäävästi) ja moni voi harkita toisen alustan ostamisesta sen takia, koska sopimuksiin ei kuulu tieto siitä, että tuleeko se peli koskaan toiselle alustalle vai ei. Esimerkiksi The Medium vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta tekeleeltä ja jos se ilmestyisi vain ajallisena yksinoikeuksena PS5:lle niin todennäköisesti harkitsisin senkin konsolin ostamista heti julkaisussa. Yrityksillä on tosiaan dataa tämän strategian toimivuudesta ja jos tämä strategia ei toimisi, tällaisia ajallisia yksinoikeuksia ei olisi. Nintendo taitaa olla ainoa, joka ei harrasta ajallisten yksinoikeuksien ostamista. :D
 
Pelaajan näkökulmasta nuo ajalliset yksinoikeudet ovat hyvinkin turhauttavia, keinotekoisia raja-aitoja. En tykkää yhtään. Pystyn ne kuitenkin hyväksymään jos yksinoikeudesta saadun rahallisen korvauksen ansiosta pelistä tulee selvästi parempi tai jopa mahdollistaa kokonaan pelin tekemisen. Ison tuottajan peliin ostettu ajallinen yksinoikeus on todella ryönäistä käytöstä aina.

Ainoastaan vielä pahempana pidän yksinoikeus DLC:eitä, joilla osasta tuotteen ostajia tehdään B-luokan kansalaisia. Otetaan pelaajan rahat, syljetään naamalle ja nauretaan päälle. Tällaisen toiminnan tukemista tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin.
 
Rise of the Tomb Raiderin kaltaisilla peleillä tuo voi toimia varsinkin, jos ne saa konsolipaketin mukana kylkiäisinä.

Tykkäsin Tomb Raiderin rebootista todella paljon ja aikanaan harmittelin, kun uutiset tulivat ulos, että jatko-osa on ajallinen Xbox-yksinoikeus. Lopulta se noin vuoden odottelu menikin sitten ihan nopeasti, kun siinä oli kuitenkin Pleikkarille kaikenlaista muutakin pelattavaa. Lopulta kävikin sitten niin, että Microsoft maksoi ainakin ison osan pelin kehittämisestä ja minä sain pienellä odottelulla sen paremman version pelistä, joka myös sisälsi samaan hintaan kaikki lisämateriaalit, joista Xboxin pelaajakunta oli vielä joutunut maksamaan erikseen. Kyseinen tapaus oli ainakin itselle ihan kannattava bisnes.

Tosin noin muuten olen kyllä sitä mieltä, että ajalliset yksinoikeudet ovat aikalailla syvältä.
 
En tiedä kuinka mielekästä on yksittäisiä tapauksia informoida mutta minä ostan kaikki multiplattarit sille tehokkaimalle omistamalleni alustalle. Switchillä on esimerkiksi ollut monta peliä, joita olen odotellut alennukseen, kuten vaikkapa Touryst, joka sitten tulikin Game Passiin eli Onelle, joka on oma pääalustani. Useampi muukin Switchin peli, jota olin luullut yksinoikeudeksi, on tullut myös boksille (ja tietenkin varmaan pleikkarillekin).

En siis osta peliä heti sille alustalle, jossa se on saatavilla vaan ihan ongelmitta odottelen jos on pienikin mahdollisuus että se tulee myös sille pääalustalleni. Oma pääalustani taas on ollut aina se tehokkain konsoli. Sukupolven alussa se oli PS4, joka vahvistui entisestään Pro-mallilla, kunnes ostinkin tarjouksesta One X:n, joka on siitä RDR2:n julkaisusta asti ollut pääalustani.

Seuraavassa sukupolvessa onkin vaikeampi valinta että kumman ostaa ensiksi. Arvostan todella paljon boksin hiljaisuutta mutta kyllä ne minua eniten kiinnostavat pelit on pleikkarilla. Silti suurin osa pelaamistani peleistä on multiplattareita ja ne haluan pelata parhaalla alustalla, joka yleensä on se tehokkain eli nykytiedoilla siis Series X. Molemmat konsolit tulee silti ostettua ja vaikuttaisi että tilanne on sama kuin oli PS3/X360-aikaan: Xbox multiplattareille ja niille joillekin yksinoikeuksilleen ja pleikkari sen lukuisten yksinoikeuksien vuoksi.

PS3 tuli omaan talouteen hyvin myöhäisessä vaiheessa, muistaakseni joskus silloin kun Last of Us oli ensi kertaa vähän pudonnut hinnassa. Samoin siirtyminen PS4:ään tapahtui muistaakseni vasta Witcher 3:n myötä, joten mikään ongelma ei ole ollut odotella sekä pelien että konsolien kohdalla että itse pääsee niiden pariin. Yhdellä uudella konsolilla luultavasti mennään hyvän aikaa ennen kuin tulee se toinenkin hankittua. Onellekin oli hankittuna vaikka kuinka monta peliä valmiiksi ennen kuin ostin itse konsolin ja hyvin meni se "odotusaika" PS4:n parissa. Olisin kyllä varmasti pärjännyt myös Onella "odotellen" PS4:sta, mutta halusin sen tehokkaamman laitteen multiplattarien takia. Tietenkin myös kun valinta oli pleikkari, sai sen kanssa myös ne useammat yksinoikeusteokset vaikka ei siellä kyllä alussa mitään kauhean ihmeellistä ollut edes.

Yleisemmin aiheeseen:

Eniten ehkä ärsyttää juuri pelin rampauttaminen toisen konsolin osalta: "nännännää, ettepä saakaa tätä juttua kun se on tämän toisen yksinoikeus". Viimeisimmän minkä muistan, oli Controlissa se erään tyypin cameo. Hyvin pieni juttu eikä iso merkitys pelissä mutta harmitti silti kun pelissä nimenomaan ne oudot kohtaamiset, keskustelut ja muu oli minulle se mieluisin juttu.

Eikä tuo todellakaan ole ainoa tällainen tapaus. Mieleen on nimenomaan jäänyt se, että Sony harrastaa tätä enemmän. Siellä on aina jokin tehtävä tai vastaava, jota ei xboxin puolella ole. Todella rasittavaa touhua. Varmasti boksinkin puolella tuota on tehty mutta omissa peleissäni en ole sellaista huomannut. Tietenkin se huomaaminen on vaikeampi tehdä kun mitään ei nimenomaan puutu ja asia on hankalampi tajuta mutta ei ole tullut edes vastaan missään muuallakaan eikä pelien kansissa tai mainoksissa ole samalla tapaa niitä tarroja tai kuvauksia kuinka on PS4-versiossa sitä ja tätä ekstraa.

Ihan sama vaikka toisessa versiossa tulisi ilmaiseksi jotain, josta pitäisi toisella alustalla maksaa, kunhan se mahdollisuus olisi edes rahalla ostaa myös toiselle alustalle ne puuttuvat asiat. Paras olisi kuitenkin ettei pelaajia arvotettaisi tällä ärsyttävällä tavalla ollenkaan vaan itse konsolit systeemeineen olisivat se, joilla kilpailtaisiin. Ja ne oikeat yksinoikeuspelit, jotka on paljon helpompi hyväksyä kuin "otetaanpa pala teoksesta ja ei anneta sitä muille"-tyyli.


Tykkäsin Tomb Raiderin rebootista todella paljon ja aikanaan harmittelin, kun uutiset tulivat ulos, että jatko-osa on ajallinen Xbox-yksinoikeus. Lopulta se noin vuoden odottelu menikin sitten ihan nopeasti, kun siinä oli kuitenkin Pleikkarille kaikenlaista muutakin pelattavaa. Lopulta kävikin sitten niin, että Microsoft maksoi ainakin ison osan pelin kehittämisestä ja minä sain pienellä odottelulla sen paremman version pelistä, joka myös sisälsi samaan hintaan kaikki lisämateriaalit, joista Xboxin pelaajakunta oli vielä joutunut maksamaan erikseen. Kyseinen tapaus oli ainakin itselle ihan kannattava bisnes.
Muistan itsekin kuinka se 20th Anniversary oli kuin liian hyvää ollakseen totta. Oli helppo päätös ostaa vuodenkin jälkeen heti vaikka boksin puolella hinta olikin alentunut lisäreineen kaikkineen. Goty-versio kuitenkin suoraan normiversion hinnalla (vai oliko jopa halvempi?) niin ei parempaa diiliä olisi voinut toivoa.

Tällä tavoin jos hoidettaisiin nämä aina niin en valittaisi. Saattaisin jopa odotella kaikki pelit tuollaisena versiona ulos :D
 
Varmaan isoin vaikutus noilla on se, että saadaan ikään kuin "omittua" peli omalle alustalle. Vähän sama kuin jonkin yksinoikeus-DLC:n kanssa. Tuskin noilla konsoleita edes yritetään myydä, mutta useamman konsolin omistajille noilla voi olla vaikutusta siihen, mille alustalle oman kopionsa hankkii.

Tosin en tiedä, kuinka isosta asiakassegmentistä puhutaan, kun yritetään löytää niin puolueettomia olmeja, että tosiaan jollain muutaman kuukauden odotuttamisella tai vain Stadia-versioon ladattavalla neonvärisellä kyttyrällä saadaan vaaka kallistettua suuntaan tai toiseen.

Jos siis itse omistaisin myös boksin, niin siitä huolimatta ostaisin kaiken plösölle, ja vain ihan tosi painavista syistä jollekin muulle laitteelle.

Ja ihan oikeasti on mahdollista, että noilla ei ole minkään valtakunnan vaikutusta mihinkään, mutta tuollaiseen kikkailuun sorrutaan koska
a) se on ainoa, mihin 3rd partyt enää nykymaailmanaikana suostuvat
b) dirikat kuvittelevat kaiken datan vastaisesti, että noissa on jotain järkeä

Meinaan sen jälkeen kun luin Daniel Kahnemanin kirjan Thinking Fast and Slow lakkasin luottamasta siihen, että bisneksessä ne kaikkein isopalkkaisimmat jampat olisivat vähimmässäkään määrin liksansa väärtejä. (Tai saattoi olla myös Freakonomics, jossa tämä totuus ilmeni.)

Yleensä ottaen, mitä olen nähnyt ja kokenut käytännössä, pomoportaan sakki harvemmin on tuoteorientoitunutta. Liikevaihto ja -voitto ajatellaan erillisenä entiteettinä, ja tuote on "a product", SKU, tms. Tuote on kuitenkin liiketoiminnan ydin ja sielu.

Suuria linjoja, ja isolla pensselillä. Näin sanovat pörssiyhtiöiden ammattitoimarit ja yhtiön hallitus on pullollaan hallitus"ammattilaisia", joille tuotteet ovat whatever. Liksa ja bonukset kiinnostavat, ei muu.
 
Lopulta kävikin sitten niin, että Microsoft maksoi ainakin ison osan pelin kehittämisestä ja minä sain pienellä odottelulla sen paremman version pelistä.

En tiedä oliko kehittäjillä mitään ajallista yksinoikeussopimusta, mutta No Man's Skyn kanssa kävi vähän samalla tavalla. Pleikkari-julkkarissa luvattiin maat ja taivaat (pun intended), mutta saatiinkin karsittu versio ja sen mukainen älämölö. Pari vuotta myöhemmin sitten Xbox-pelaajat saivat huomattavasti kehittyneemmän version, jossa oli mukana mm. moninpeli.

Itsekään en ole ajallisten yksinoikeuksien fani, mutta kuten totesit, näissä odottavan aika menee yllättävän nopeasti.
 
Final Fantasy XVI. Ehkäpä tulevan sukupolven alun isoin tiedossa oleva ajallinen yksinoikeus.

Melko varmassa tiedossa siis se että peli on puolen vuoden yksinoikeus ennenkuin sen saa julkaista tietokoneille ja vuoden yksinoikeus ennenkuin pelin saa julkaista muille konsoleille. On sitten kehittäjä Square Enixistä kiinni milloin ja mitä versioita haluavat julkaista ajallisen yksinoikeuden jälkeen.

Lisäsin aloitusviestiin.
 
Ylös Bottom