Tuo asia riippuu ihan siitä, että haluaako tehdä aivan kaiken. Jos haluaa tehdä kaiken ja tuijottaa sitä että saa täydet prosentit pelistä, niin kyllä jokainen peli alkaa maistumaan puulta ennen pitkää. Voin sanoa, että itse olen päässyt siitä suorittamisesta eroon ja teen sen vain mikä kiinnostaa.
Ei nyt "jokainen peli" sentään. Olen esimerkiksi jauhanut Resident Evileitä monta kertaa läpi ja olisi voinut vielä enemmänkin pelata. Niissä on sopivasti pituutta, jotta jaksaa pelata uusiksikin. Lisäksi jokainen pelikerta on yleensä/usein erilainen, joten jälleenpeluuarvoa on.
Ubilla se on sitä että yksi peli on niin järkyttävän pitkitetty ja itseään toistava ettei meinaa jaksaa edes yhdesti sitä läpäistä.
Joten todellakin on peleissä eroja.
Sitten vaikka Red Dead Redemption 2. Se on pitkä mutta se ei tuntunut työläältä, koska se ei vain tuntunut samanlaiselta copypaste-checklistalta kuin useat Ubin pelit vaikka käytännössähän pelit tarjoaa aika samanlaiset kattaukset: lääniä, tarinaa, sivutehtäviä ja sivupuuhaa.
Otetaan vielä moninpelit mukaan kehiin: niitähän jauhetaan tuntikaupalla, joten eikö niihinkin pitäisi kyllästyä yhtä lailla? Kyllä minä sanoisin että Ubin peleissä vain on jotain pielessä eikä ole mitään "kaikkiin kyllästyy jos tekee kaiken"-yleistystä. Kyllä se on pelistä kiinni ja Ubin pelit vain usein on sitä että niistä katoaa mielenkiinto kun alkaa asioita tekemään. Osaltaan ongelma siis on, kuten sanot, mutta toisaalta samalla tapaa pelaamalla ei samaa efektiä tule yhtä yleisesti kuin Ubin peleissä.
Esimerkiksi tällä hetkellä kovassa peluussa Far Cry 3. Pääasiassa keskittynyt vain pää- ja sivutehtäviin ja pelin suolaan: tukikohtien valtaamiseen. Toki, siinä sivussa kannattaa kiivetä muutamaan radiotorniin, mutta on se silti ihan kivaa vaihtelua ainakin minulle. Jos alkaisin kaikki keräiltävät esineet keräämään, metsästämään kaikki eläimet ja suorittamaan niitä ihme rallikisoja, puukonheitto, taistelutrialit ja palkkionmetsästykset, niin nopeasti peli sammuisi ja en enää koskisi siihen.
Minä en vain pysty nimenomaan ymmärtämään sitä ajatusta että pelin sisältöä pitää jättää pelaamatta että peli pysyy hyvänä. Miksi peliin on sitten alun perinkään laitettu jotain turhaa, joka vain pilaa kokemusta? Eikö kaikki sisältö voisi olla pelaamisen arvoista?
Eikö tuossa ole yksi niistä ongelmista että kun yritetään tehdä peli, jossa on hirveästi kaikkea kaikille, niin lopulta peli ei ole oikein kenellekään? Se on ehkä se asia, mikä tekee monista peleistä niin hajuttomia ja mauttomia. Samalla se lienee varmaan yksi syy paisuneille budjeteille kun pelit "on pakko" tehdä niin massiivisiksi ja täyteen kaikkea, niin kyllähän siihen resurssejakin kuluu.
Tuleeko seuraavaksi musiikin alalla levyjä, joilla on vaikka 30 biisiä että jokainen löytäisi sen perinteisemmän 10 kappaletta, joista voi muodostaa sen oman, itselle mieluisan kokemuksen? Ja jos kuuntelee kaikki 30, niin kokonaisuus on paska? Hintaa tietysti myös kolmen normaalin levyn verran koska materiaaliakin on "rahan edestä" vaikka suurin osa on vain täytettä ja sitten itketään kun ei saa kuluja takaisin ja pitäisi nostaa levyjen hintoja.
Eli jos tuntee, että peli tunkee rekkakaupalla suuhun tavaraa, niin vain jättää tekemättä ne mitkä ei kiinnosta. Ei se pelikokemus siitä jää vajaaksi, jos ei suorita niitä kaikkia tylsiä juttuja. Itse teen niin tässäkin pelissä, kuten kaikissa muissakin jatkossakin.
No minähän teen tätä. Jätän ne pelit ostamatta. Ubi on aiheuttanut minulle pienoisen allergian pelejään kohtaan, joten alesta ostetut Mirage ja Valhalla on yhä odottamassa että niihin joskus ehkä tarttuisi.
Tiedän toki että suurin osa peleistä ei kärsisi vaikka pelaisikin vain pääjuonen ja hitusen sivutouhuja mutta en vain pääse pois siitä ajatuksesta että josko siellä jotain pelattavan arvoista on. Onhan se sinne kuitenkin tehty ja laitettu. Tuntuisi myös jotenkin siltä että heittäisi rahaa hukkaan jos jättäisi osan sisällöstä pelaamatta.
Tiedän siis että osaltaan vika on minussa mutta onhan se nyt järjetöntä tehdä pelejäkin sillä ajatuksella että nimenomaan on parempi jättää merkittävä osa sisällöstä pelaamatta. Eli siellä on tavallaan täysin turhaa täytettä, mikä on se ongelma mistä olen aina sanonut: filleriä, joka ei tee muuta kuin paisuta turhaan peliä, jolloin voidaan lesoilla maailman koolla ja tekemisen määrällä.
Pitäisi varmaan lanseerata joku "pelattavan arvoisen sisällön"-mittari, joka kertoisi paljon pelissä on pelattavan arvoista sisältöä. Olisiko se sitten jotenkin niin että: "AC: Valhalla: 200 tuntia -> pelattavan arvoista sisältöä 50 tuntia"?
Lisäksi voin sanoa, että kyllä nyt vähän auttaa keskittymään siihen hetkeen, ellei kaikkia ikoneita näy heti kartalla. Ikävä kyllä tuossa Far Cry 3:ssa pitää vain tietoisesti Ignooraa ne ikonit. Onneksi ei kaikkia keräiltäviä sentään näy, ellei osta niitä karttoja
Auttaa se vähän, kuten kai jo myönsin, mutta ei se sitä ongelmaa poista että tekemistä on liikaa. Eikä määrä ole se ongelma, joka tekee siitä "liiallisen", vaan se että se on puhdasta täytettä: höttöä.
Täytyy toki myöntää että Shadowsissa on oikea suunta. Sitten kun vielä tiivistäisivät pelimaailmaa, poistaisivat hötön ja hioisivat jäljelle jääneet alueet ja tehtävät timantiksi, niin olisi varmasti ihan hiton loistava peli. Enemmän olisi vapautta ja omien hoksottimien ja järjen käyttöä, vähemmän kädestä pitelyä ja nuolia opastamassa. Hiekkalaatikko, jossa asiat olisivat mielenkiintoisia ja merkittäviä eikä se että niitä on paljon.
Voisiko sen massiivisuuden sijaan siis tehdä pienemmän skaalan pelin, jossa sisältöön panostettaisiin sitten enemmän? Vai onko tällaisen painopisteen ongelma siinä, että höttösisältöön ei edes mene kummoisesti aikaa ja resursseja, joten ei ole mistä lisäpanostusta siirtää?
Siinä mielessä tämä ongelma on omani että en vain ole sopeutunut siihen, miten näitä nykyajan tuotoksia pitäisi pelata. Ensin pitäisi maksaa pelistä mukisematta pyydetty hinta (koska siinä on "rahalle vastinetta") ja sitten kuitenkin jättää pelistä reilu osa pelaamatta, että siihen ei kyllästyisi. Kuulostaako tuo järkevältä? Sitä se tuntuu nykyään olevan.
