20h olisi liian vähän avoimen maailman pelille. Pelin ihanteellinen kattava läpipeluu yhden kerran (=yleensä platina, ei kuitenkaan 100%) on minulle luokkaa 40-60 tuntia. Tämä siksi, että avoimen maailman peleissä harvoin on riittävästi erilaista tekemistä tai kiehtova juoni vaan toisto alkaa vääjäämättä.
Korostan kuitenkin, että Shadows on parasta AC:ta piiitkään aikaan ja oikein hyvä peli.
Tämä pelien ihannepituus toki jakaa ihmisiä. Itse pidän erityisesti peleistä, joihin voin käyttää aikaa vaikkapa jopa 200 tuntia, tai ainakin mielellään yli 100 tuntia - varsinkin jos kyseessä on avoimen maailman peli, jossa on itseäni kiinnostavaa tekemistä riittävästi. Mitä parempi peli, sitä pidempi se saa puolestani olla. Jos siis pelattava on erityisen mielekästä, niin en todellakaan toivo pääseväni peliä nopeasti loppuun. Pelien läpäisy ei muutenkaan ole minulle se pääasia peleissä, vaan se itse matka ennen lopullista päämäärää. Lähes rajaton valinnan vapaus niin, että minä pelaajana olen tietyllä tapaa kuskin paikalla, eikä pelin tekijä ohjaa minua narussa/putkessa (ainakaan jatkuvasti) eteenpäin, vaan on tarjonnut erilaisia juttuja, joista voin valita mitä milloinkin haluan tehdä.
On sitten kyseessä rönsyileviä sivutehtäviä (joista saa mielellään merkittäviä palkintoja hahmolleen), erilaisia haasteita, kerättäviä juttuja, löydettäviä salaisuuksia (mielellään aseita, varusteita tai taikoja/erityisominaisuuksia) tai sitten lopulta päätarinassa eteneminen omalla rytmitykselläni. Nämä asiat kun ovat minulle sopivasti kunnossa, niin tosiaan pelaan vaikka 200 tuntia peliä mieluummin, kuin alle 100 tuntia, jonka jälkeen pitäisi todennäköisesti siirtyä pelaamaan jotain heikompaa peliä, tai sitten ainakin peliä, josta ei nautintoa saa yhtä pitkään kuin toivoisin.
Joskus aikoinaan tarina oli minulle peleissä tärkeintä, mutta se on jäänyt vuosien varrella kovin toissijaiseksi asiaksi, koska tarinakeskeisyys vie juurikin sitä kaipaamaani vapautta peleistä, toki tarinakin voidaan tehdä pelaajan valintojen ja pelaajan rytmittämismahdollisuuden kautta itsellenikin suhteellisen mielekkääksi. Elokuvamaisuus on kuitenkin itselleni peleissä yleensä varsin iso turnoff, joten elokuvien kerronnan ja niiden tehokeinojen kaltaisia elementtejä en juurikaan peleihin ja niiden tarinoihin kaipaa, ja siitäkin syystä pidän avoimista peleistä yleensä paljon enemmän kuin putkijuoksuista.