Johtuisiko siitäkin, että sellainen kunnon tarinajatkumo puuttuu, eikä pelimaailman tekemisissäkään ole ainakaan itselleni kovin selkeitä ja mielekkäitä tavoitteita.
Omalla kohdalla tässä pelissä viehätti taas juuri se, että tämä on nimenomaan pelaamista eikä tarinan perässä juoksemista.
Tavoitteidenkin koen nimenomaan olevan päivänselviä, sillä eihän tämän yksinkertaisempaa gameplay-looppia olekaan: selätä kentät ja keräile keräiltävät, jos haluat. Toki pelistä puuttuu kompassit, kartat ja ohjenuolet, joten välillä joutuu vähän miettimäänkin että miten niitä kykyjä tulisi käyttää että reitti eteenpäin aukeaa mutta sen verran kompakteja kenttiä että liikoja ei pelaajalta olla vaatimassa.
Nykyajan massiivisten ja väkinäisen eeppisiä tarinoita sisältävien pelien joukossa tämä on piristävä poikkeus siinä, miten peli on vain peli. Sen se myös tekee niin loistavasti että ne vastaavat vertailukohdat, eli lähinnä Mariot, jää kohta jopa toiseksi tämän pelin kokonaisuudelle.
Ei siinä, pelaan myös paljon tarinallisia teoksia mutta näitä pelimäisiä pelejä kyllä tarvitaan myös. Nämä on sitä miksi itse on aikoinaan aloittanut pelaamisen. Siinä ei mietitty juonia, pelihahmojen sukupuoliasioita, valintoja tai muuta, vaan pelattiin. Puhtainta pelinautintoa ilman ylimääräistä häslinkiä. Joskin toki tässä nyt paljon "lorea" ja tarinaakin on mutta pitkälti fanipalvelua ja Mario-tyylin höpöhöpöä että siitä ei ole pakko sen kummemmin välittää. Sekin on toki todella hyvin tehty ja ainakin kohdallani nosti teoksen arvostusta entistä korkeammalle.
Pojalleni ostin pelin muuten 11-vuotissynttärilahjaksi, ja hänelle peli oli valitettavasti ihan valtava pettymys, kun siinä ei ollut hänen kovasti odottamaa co-op-pelaamista.
Coop olisi kieltämättä voinut olla hauska, ainakin jos miettii Sackboyn vastaavaa. Meillä taas peli on maistunut sekä minulle että jälkikasvulle ihan yksinpelinäkin vaikka paljon yhdessä pelataankin. Sitä Fortnitea tällä hetkellä eniten, minkä kautta itsekin siitä innostui, mikä oli aika iso yllätys itsellekin.
? Kyseessähän on lähestulkoon malliesimerkki pelistä, jota voi pelata missä vaan fiiliksessä, kun on niin kevyttä ja rentouttavaa pelattavaa, silkkaa hupia. Ymmärrän fiilishakuisuuden johonkin raskaaseen JRPG:hen tai kauhupeliin lähdettäessä, mutta että Astro Botiin...
Harvassa on PS/XBOX alustoilla.
