Pari tuntia tuli tätä sitten eilen itsekin pelattua, ja ikävä kyllä on todettava, että oli vikatikki laittaa tähän se reilu 20 egeä, että pääsi tätä ennakkoon pelaamaan. Ei tää kaikilta osin mikään sysihuono ole, mutta kuten SkillUp hyvin arvostelussaan totesi, tässä on noita samoja ongelmia kuin oli Dragon Age: Veilguardissa. Onnettomasti rakennetut hahmot ja dialogi. Koko ajan on se fiilis, että ihan väkisin on haettu safe spacea hahmojen dialogissa sekä myös siinä minkä näköisiä niistä ja niiden ilmeistä on tehty. Sellaista luonnotonta makeilevaa ”lets sing kumbayah and embrace the world together”-tyyppistä dialogia ja ylitehostettuja ilmeitä saa hahmoilta toisensa perään. En meinaa tällaista nykyään muotiin näköjään tullutta kerrontaa jaksaa kyllä ollenkaan.
Pelattavuus vaikuttaisi olevan Avowedissa aika ok mallilla sinänsä, mutta nämä nyt kuvailemani heikkoudet häiritsevät itseäni kuitenkin varsin paljon. Ei muuta kuin palataan Wukongin pariin, vaikka siinäkin vaikeus on hetkittäin turhauttanut (vaikka toki palkinnutkin), mutta eipä ole tarvinnut tuollaista ällöttävää safe space-kerrontaa siinä pelissä ainakaan kokea. Ja ah, aivan mahtavaa jatkaa sitten sellaisten aidon ja rosoisemman, mutta myös ajoittain humoristisen kerronnan peleillä, kuten Kingdom Come: Deliverance 1 ja 2! Noissa peleissä on se ote kerronnasta ja hahmoista, mitä toivoisin peleiltä enemmän. Nykyään vaan kovin harvoista peleistä sitä löytyy.
