Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Backlogin purkua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
NASCAR Rivals
(Julkaisualusta: Switch, pelattu: Switch 2)

Peli "läpi".

Autopelien kanssa on aina vähän hankalampi määrittää milloin peli on läpi. NASCAR Rivalsin kohdalla päätin että näin on, kun täysin lisensoitu 36 kisan NASCAR Cup Series 2022 kausi on pelattu läpi. Pelissä on tämän lisäksi tietysti yksittäiset kisat ja moninpeli niin jaetulta ruudulta kuin verkon välityksellä, mutta näihin en juurikaan koskenut.

NASCAR Rivals yllättää monellakin tavoin. Ensinnäkin sillä kuinka kunnianhimoinen autopeli se on. Asetuksia riittää tekemään pelistä tosi helposti lähestyttävän, mutta myös enemmän simulaation suuntaan nojaavan. Kisojen pituutta saa säätää todella laajalla skaalalla ja samalla säätää sitä kuinka nopeasti renkaat ja bensa kuluvat, jotta lyhyemmissäkin kisoissa pääsee varikkotaktiikan makuun. Ajoin kausimoodin läpi 7% kisapituudella ja kolminkertaisella renkaiden ja bensan kulumisella. Tämä tarkoitti ovaaliradoille kierroslukumäärää 18-35 kierroksen väliltä ja perinteisemmille moottoriradoille alle kymmentä kierrosta. Tämä tuntui hyvältä kisapituudelta ja kolminkertainen kuluma tarkoitti sitä, että melkein kaikissa kisoissa täytyi käydä varikolla. Välillä tosin tekoälykuskit eivät käyneet hakemassa uusia renkaita koko kisan aikana, vaikka omalla kohdalla ei olisi ollut mitään toivoa päästä maaliin yksillä renkailla.

Pelin uramoodissa pääsee myös manageroimaan omaa tiimiä, ostelemaan autoja, palkkaamaan työntekijöitä ja niin edelleen. Juuri sopivasti lisämaustetta ajamisen oheen. Ajaminen itsessään on isoin yllätys. Ajomalli on mukavan onnistunut sekoitus arcadea ja simulaatiota, jossa renkaiden kulumisen huomaa ja perän saa lähtemään alta, jos on varomaton mutkissa kaasun kanssa. Toisaalta taas autot saavat vaihtaa maalipintaa varsin rankastikin ja auto pysyy silti hallinnassa. NASCAR -kisailun tunnelma on varsinkin ovaaliradoilla hienosti läsnä. Kun yli 30 autoa vetää lyhyttä rataa ympäri ei rivaalikohtaamisilta, jatkuvilta ohituksilta ja törmäilyiltä voi välttyä. Yllätyin kuinka hauskaa on ajaa ympyrää useampi kymmenen kierrosta putkeen. Pitää huolta renkaista, tarkkailla bensan määrää, ajaa edellä olevien autojen imussa ja niin edelleen. Sopivalla vaikeusasteella kisaaminen ei missään nimessä ollut voitosta voittoon ajamista, vaan tiukkaa kisaamista kärkikymmenikköön yltämisestä. Olin kauden lopussa sijalla 7. Jossain muussa ajopelissä olisi tuntunut, että uramoodi meni ihan pieleen ja olisi ollut pakko voittaa, mutta sellaista ei tässä tullut. Hyviä kisoja, hyvää taistelua pisteistä ja hyvät pudotuspelit, jossa jännitys jatkopaikoista säilyi loppuun asti.

NASCAR Rivals on Switch peliksi tarpeeksi nätin näköinen. Sahalaitaa on siellä täällä, mutta ajamisen lumossa niihin ei juuri kiinnitä huomiota. Hurja määrä yhtäaikaisia autoja radalla on myös kelpo saavutus käsikonsolilta. Pelasin tämän Switch 2:lla. En ole tietoinen, että pelisi olisi saanut mitään erillistä yhteensopivuuspäivitystä, mutta ehkäpä tehokkaampi laite pienen parannuksen antoi suorituskykyyn. Tosin peli myös kaatuili usein. Onneksi aina niin, että kisa oli ajettu ja siitä kun palattiin päävalikkoon. Peli tallensi tässä välissä, joten ainoa ärsytys oli pelin uudelleen käynnistys. Jotenkin voisin uskoa, että tuskin kaatuili näin paljon ensimmäisellä Switchillä, joten tässä ei olla ihan täydellistä yhteensopivuutta saavutettu Switch 2:n kanssa.

Yllättävää on myös se, että NASCAR Rivals on Switchin yksinoikeuspeli. Kunnianhimoinen hyvin toteutettu autopeli laitteella, jolla ei edes ole portaattomia liipaisimia, jotta jarrun ja kaasun käyttö olisi järkevää. Tykkäsin tästä sen verran paljon, että haluan nyt testata jotain tehokonsolin NASCAR peliä. Siinä missä rata-autoilupelit ovat hyvinkin tuttuja, niin NASCAR on sarjana jäänyt aikaisemmin aika pahasti paitsioon. Ehkä siksi, että NASCAR pelit eivät yleensä nauti suurta suosiota arvostelijoiden, eikä ehkä edes pelaajien keskuudessa. NASCAR Rivals veti minut tähän maailmaan ja haluan ehdottomasti kokea ovaaliympäriajoa lisää.
 
Viimeksi muokattu:
Bakeru
(julkaisualusta: Switch, pelattu: Switch 2)

Peli läpi.

Mitä jos tehtäisiin Mariota matkiva tasohyppely, mutta ei olisi ihan niin paljon budjettia ja tehtäisiin pelistä huomattavasti japanilaisempi kuin italialaisen putkimiehen seikkailut. Sitä on Bakeru. Pirteä kolmiulotteinen tasoloikka, jossa painotus vihollisten mäiskimisessä on esikuvaansa isompi, mutta perinteistä hyppimistä ja pomppimista on myös ihan riittämiin. Mukaan sotketaan vielä erilaisia ajo-osuuksia ja pomotaisteluita, jotka rytmittävät peliä mukavasti.

Olet Bakeru. Supikoira (tanuki), joka voi muuttua ihmiseksi. Elämä on rauhallista omassa pikkukylässä, kunnes joku tai jokin haluaa järjestää koko Japanin laajuiset festivaalit ja hypnotisoi koko kansan tanssiviksi festivaalin uhreiksi. Tämä ei käy päinsä ja kun pieni Issun -olento tulee pyytämään apua, niin ei aikaakaan, kun Bakeru matkaa pitkin Japania laittamassa festareita pakettiin.

Bakeru on värikäs ja iloinen ilmestys. Se luottaa visuaalisuudessaan pelkistettyyn, mutta samalla hyvin linjansa pitävään tyyliin. Rumpu ja sen kapulat aseenaan Bakeru paukuttelee festarijuhlijoita ohimoon, niin että onnistunut visuaalinen tyyli saa jatkeekseen mukavan rytmikkään paukkeen. Sankarimme oppii matkalla uusia kykyjä ja kolikoita kentistä keräämällä voi ostaa energiapalkkiparannuksia ja muuta mukavaa.

Kenttiä on hurja määrä ja niissä on ilahduttavan paljon vaihtelua. Niin visuaalisesti kuin toiminnallisesti. Välillä hypitään lumisissa maisemissa ja välillä rantahietikossa päivänvarjojen seassa. Välillä ajetaan kisaa kuin Mario kartissa konsanaan ja välillä lennellään ja ammuskellaan kuin jossain shoot-em upissa. Kentät ovat lyhyitä pyrähdyksiä ja niiden eroavaisuuksien ansiosta Bakerun parissa ei pääse kyllästymään.

Switchin sovellus kertoo läpipeluuajaksi 11 tuntia tai enemmän, mikä tuntui oikein sopivalta. Ei ehtinyt käydä sitä että kentät alkaisivat toistaa itseään, eikä loppua kohden mukavasti vaikeutuvaan toimintaan ja tasohyppelyyn kyllästynyt. Vaikkei tämä nyt ihan nousekaan lajityypin legendojen joukkoon, niin oikein viihdyttävä peli joka tapauksessa.

Jos ei tekstistä saanut tarpeeksi hyvää kuvaa millainen peli kyseessä, niin siitä vielä traileria:
 
^ Goemon-tyylisen pelinä tätä itselle mainostettiin ja se on myös aika passeli kuvaus. Mystical Ninja Starring Goemon -tyylinen tuntui alun perusteella olevan, höpöä huumoria ja muuta samankokoista, voisi jossain kohti koettaa kyllä jatkaakin.
 
Sherlock Holmes The Awakened (pelattu: Xbox Series X)

Peli läpi.

Miltä kuulostaisi maailman kuuluisimman yksityisetsivän ja Cthulhun mytologian yhdistelmä? Mitä jos loogiseen päättelyyn ja havainnointiin kaiken perustava Sherlock Holmes, joutuisi kohtaamaan kosmisia kauhuja, jotka eivät ole järjellä selitettävissä? Tätä on Sherlock Holmes The Awakened.

Seikkailu alkaa maanläheisesti Sherlockin tutkiessa katoamistapausta ihan kotinsa leipeillä. Se mikä alkaa kadonneen palvelijan etsimisenä, laajenee maan ja mantereen rajat ylittäväksi seikkailuksi, kun mestarietsivä uppoaa syvemmälle tapauksen lonkeroihin. Kyse ei ole pelkästään kidnappauksista, vaan jonkin sortin rituaalista. Selittämättömistä syistä myös Sherlockin mieli alkaa järkkyä, mitä lähemmäksi ratkaisua matka vie.

Sherlock Holmes The Awakened on remake vuonna 2007 julkaistusta saman nimisestä pelistä. Alkuperäistä en ole pelannut, mutta ilmeisesti tässä on parantuneen visuaalisuuden ja uuden ääninäyttelyn lisäksi myös juonta muovattu sopimaan uudempien Sherlock Holmes -pelien jatkumoon. Tarkemmin sanoen Sherlock Holmes Chapter Onen jatko-osaksi.

Sherlock Holmes – John Watson parivaljakko seikkailee, tutkii ja päättelee tuttuun tapaansa. Rikospaikkoja tutkitaan todisteita etsien ja niiden päälle päätellään mitä on tapahtunut. Uusia palasia mysteeriin aukeaa sitä mukaa, kun todisteita löytyy ja hahmojen kanssa jutellaan. Tätä perinteistä Sherlock Holmes -pelaamista rytmitetään ”toimintaosuuksilla”. Ei niin että Sherlock nyt yhtäkkiä ammuskelisi tiensä vihollisjoukon läpi, vaan esimerkiksi Watsonin pitää ehtiä kärsivän Sherlockin luokse ajanpuitteissa tai parivaljakko suunnistaa hämyisen suon läpi.

Muutamissa kohdin tuntui, että peli ei ohjaa tarpeeksi selvästi mihin mennä tai mitä tehdä seuraavaksi. Tuntui että homma meni vähän harhailuksi, mutta silti seikkailu nappasi mukaansa. Tarina on kerrottu onnistuneesti ja sekä Sherlock Holmes että H.P. Lovecraftin muinaisten olentojen tarusto kiinnostaa. Peli on läpi vajaassa kymmenessä tunnissa, mikä tuntui sopivalta. Ytimekäs, mukaansatempaava, mutta ei turhaan pitkitetty.

Minulta on jäänyt monet uudemmat Sherlock Holmes -pelit pelaamatta. Tämä oli sen verran hyvä, että täytyypä varmaan pelata niitä muitakin.
 
Viimeksi muokattu:
Sherlock Holmes The Awakened (pelattu: Xbox Series X)

Peli läpi.

Miltä kuulostaisi maailman kuuluisimman yksityisetsivän ja Cthulhun mytologian yhdistelmä? Mitä jos loogiseen päättelyyn ja havainnointiin kaiken perustava Sherlock Holmes, joutuisi kohtaamaan kosmisia kauhuja, jotka eivät ole järjellä selitettävissä? Tätä on Sherlock Holmes The Awakened.

Seikkailu alkaa maanläheisesti Sherlockin tutkiessa katoamistapausta ihan kotinsa leipeillä. Se mikä alkaa kadonneen palvelijan etsimisenä, laajenee maan ja mantereen rajat ylittäväksi seikkailuksi, kun mestarietsivä uppoaa syvemmälle tapauksen lonkeroihin. Kyse ei ole pelkästään kidnappauksista, vaan jonkin sortin rituaalista. Selittämättömistä syistä myös Sherlockin mieli alkaa järkkyä, mitä lähemmäksi ratkaisua matka vie.

Sherlock Holmes The Awakened on remake vuonna 2007 julkaistusta saman nimisestä pelistä. Alkuperäistä en ole pelannut, mutta ilmeisesti tässä on parantuneen visuaalisuuden ja uuden ääninäyttelyn lisäksi myös juonta muovattu sopimaan uudempien Sherlock Holmes -pelien jatkumoon. Tarkemmin sanoen Sherlock Holmes Chapter Onen jatko-osaksi.

Sherlock Holmes – John Watson parivaljakko seikkailee, tutkii ja päättelee tuttuun tapaansa. Rikospaikkoja tutkitaan todisteita etsien ja niiden päälle päätellään mitä on tapahtunut. Uusia palasia mysteeriin aukeaa sitä mukaa, kun todisteita löytyy ja hahmojen kanssa jutellaan. Tätä perinteistä Sherlock Holmes -pelaamista rytmitetään ”toimintaosuuksilla”. Ei niin että Sherlock nyt yhtäkkiä ammuskelisi tiensä vihollisjoukon läpi, vaan esimerkiksi Watsonin pitää ehtiä kärsivän Sherlockin luokse ajanpuitteissa tai parivaljakko suunnistaa hämyisen suon läpi.

Muutamissa kohdin tuntui, että peli ei ohjaa tarpeeksi selvästi mihin mennä tai mitä tehdä seuraavaksi. Tuntui että homma meni vähän harhailuksi, niin silti seikkailu nappasi mukaansa. Tarina on kerrottu onnistuneesti ja sekä Sherlock Holmes että H.P. Lovecraftin muinaisten olentojen tarusto kiinnostaa. Peli on läpi vajaassa kymmenessä tunnissa, mikä tuntui sopivalta. Ytimekäs, mukaansatempaava, mutta ei turhaan pitkitetty.

Minulta on jäänyt monet uudemmat Sherlock Holmes -pelit pelaamatta. Tämä oli sen verran hyvä, että täytyypä varmaan pelata niitä muitakin.
Kuulostaa joltain mistä vaimo voisi pitää. Olen tätä vähän sillä silmällä välillä katsellutkin. Kiitos postauksestasi, ehkä tämän joutaisi ostaa hänelle.
 
Metro trilogia pelattu. Lisäosat jätin suosiolla ensi kertaan. Ei missään nimessä huonoja pelejä mutta ei nää musta nyt niin hyviä olleet mitä hehkutettu. Seuraava osa oli aina parempi kuin edellinen mutta huomasin että välillä mietin että loppuisi jo. Kaikesta narinasta huolimatta voi näitä suositella pienellä varauksella.
 
Metro trilogia pelattu. Lisäosat jätin suosiolla ensi kertaan. Ei missään nimessä huonoja pelejä mutta ei nää musta nyt niin hyviä olleet mitä hehkutettu. Seuraava osa oli aina parempi kuin edellinen mutta huomasin että välillä mietin että loppuisi jo. Kaikesta narinasta huolimatta voi näitä suositella pienellä varauksella.
Jep, Metro Exodus on se paras osa noista helposti. Nuo muut voivat tuntua nykyään vähän vanhentuneilta. Ainakin joltain osin. Tunnelmaa ei niistä toki puutu.
 
Ylös Bottom