Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Backlogin purkua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sekiro: Shadows Die Twice

Luvattoman pitkään backlogissa roikkunut From Softin helmi. Jostain kumman syystä tämä on jäänyt pelaamatta ja nyt ajattelin, että mikäs sen parempaa, kuin korkata vuosi käyntiin tällä herkulla.

Herkkua se toden totta olikin ja läpipeluu kesti noin 30 tuntia. Täytyy tosin myöntää, että ensimmäiset tunnit olin kyllä hieman pulassa ja mieleen hiipi jo ajatus, että tuleeko tämä olemaan tällaista turpasaunaa koko läpipeluun ajan? Tarkennuksena siis, että turpasaunaa vastaanottavana osapuolena. Ilokseni kuitenkin huomasin, että pelin edetessä myös omat taidot kehittyi, ja pelin loppupuolella taistelu alkoi jo sujua kuin tanssi. Tanssi kuvaakin erinomaisesti pelin taistelusysteemiä, joka on hyvin rytmillistä ja ajoitukseen perustuvaa. Monille varmasti Sekiro onkin tuttu pelinä, jossa parry on kaiken A ja O.

Pelin maailma ja lore olivat tuttua From Softia. Tarina ja kaikki siihen liittyvä jäivät hieman hämärän peittoon, mutta se ei menoa haitannut. Kentät olivat melko putkimaisia, mutta tarjosivat valtavasti mahdollisuuksia liikkumiseen vertikaalisesti. Tämä Sekirossa olikin aivan uusi pelimekaniikka muihin From Softin peleihin verrattuna. Katoilla hyppely, hiiviskely ja sieltä vihollisten yllättäminen toivat oikein tuoreen tuulahduksen tähän genreen.

Yhden aseen malli oli mielenkiintoinen valinta, sillä toisaalta se ei tarjoa pelaajalle juuri valinnanvapautta, mutta mahdollistaa sen, että juuri tuo yksi taistelutyyli on hiottu täydelliseksi. Siinä Sekiron taistelusysteemi onnistui erinomaisesti. Kaikki taistelut olivat todella hauskoja ja ennen kaikkea reiluja. Koskaan ei voinut syyttää kuin itseään, jos kuolema korjasi. Tämä on muutenkin systeemiensä puolesta hieman outolintu From Softin peleistä, sillä hahmoa voi kehittää vain rajallisesti ja mitään varsinaista "grindaus" mahdollisuutta tässä ei ole. Pelissä on kykypuu, josta voit avata uusia liikkeitä ja tekniikoita, mutta niiden avaaminen EXP:tä grindaamalla auttaa vain vähän.

Harmillista, että peli ei ikinä saanut lisäsisältöä uusien alueiden merkeissä, sillä mielelläni olisin jatkanut vielä Suden matkaa. Hieman annoin mahdollisuutta NG+:lle, mutta ainakaan nyt heti putkeen se ei oikein iskenyt. Erinomainen aikansa peli, mutta From Softin laadukkaassa katalogissa tämä ei itselläni yllä kolmen parhaan joukkoon.
 
Sekiro: Shadows Die Twice

Harmillista, että peli ei ikinä saanut lisäsisältöä uusien alueiden merkeissä, sillä mielelläni olisin jatkanut vielä Suden matkaa. Hieman annoin mahdollisuutta NG+:lle, mutta ainakaan nyt heti putkeen se ei oikein iskenyt. Erinomainen aikansa peli, mutta From Softin laadukkaassa katalogissa tämä ei itselläni yllä kolmen parhaan joukkoon.
Sen verran piti itse NG+:aa pelata että pääsin siihen ratsumies bossiin. Melkoista euforiaa kun uudella pelikerralla sen voitin pelkästään paikallaan olemalla ja blokkaamalla. Ekalla pelikerralla aikaa meni todella paljon tähän.
 
Sen verran piti itse NG+:aa pelata että pääsin siihen ratsumies bossiin. Melkoista euforiaa kun uudella pelikerralla sen voitin pelkästään paikallaan olemalla ja blokkaamalla. Ekalla pelikerralla aikaa meni todella paljon tähän.
Itsellä kävin aivan samoin.

Ekalla koko pelin läpipeluusee aikaa meni tuplat tuosta 30h :D Sen verran tulin pööpöiltyä pelissä.
 
Itse en pysty tarkkoja ajoituksia tunnistamaan ja oppimaan. Se on täysi mahdottomuus, että osaisin nimenomaan arvioida kovin nopeita ja lyhyitä ajoituksia. Ei onnistu, vaikka mitenkä harjoittelisin. Sekiroakin hakkasin vaikka kuinka kauan niin, että yritin väkisin löytää sitä parryn rytmiä eri taisteluihin. Minulle kun puoli sekuntia tai 0,2 sekuntia ovat täysin sama asia, eli en tunnista niiden eroa pelatessa. Ajoitukseni on siis joka kerta jonkin verran erilainen, vaikka kuinka yrittäisin ajoituksen oppia.

Sekirossa löytyi kuitenkin onneksi muita keinoja (ja niin on löytynyt käytännössä melkeinpä kaikissa muissakin muka pakollisen parryn peleissä). Ensinnäkin farmaus, sen erään maski-sivutehtävän tekemisen jälkeen. Taisteluissa sitten mm. juoksuhyökkäys ja heti pakeneminen ja sitten tuota aina vaan uudelleen. Tuo oli kuitenkin pirun pitkällinen ja veemäinen tapa taistella, joten tuli sitten matkan varrella kehiteltyä muita tapoja pärjätä.

Parhaiksi totesin nuo erikoishyökkäykset, sekä niiden lisäksi Mikiri-counterin, jonka ajoittamista helpotti ihan älyttömästi visuaalinen merkki. En voi siis pelata nopeaa ajoitusta vaativia pelejä ilman visuaalista merkkiä, tai sitten äänellä annettavaa ajoitusmerkkiä. Epämääräiset hahmon liikkeisiin liittyvät merkit eivät kuitenkaan yleensä toimi minulle ollenkaan, koska en pysty nopeissa liikkeissä niitä tunnistamaan oikein.

Niin vaan alun parry-sekoiluiden jälkeen onnistuin kuitenkin pääsemään Sekironkin kahta bossia vaille loppuun ilman parryn käyttöä ihan alun jälkeen. Toinen noistakin bosseista on vapaaehtoinen, joten vain yhden bossin päässä olisin pelin läpäisemisestä. Viimeisin voittamani bossi, eli Owl Father oli kuitenkin niin turhauttava ja henkisesti kuluttava taistelu, että reilun 80 yrityksen jälkeen sen juuri ja juuri päihitettyäni, jäi pintaan vain armoton vitutus, eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli mennä edes kokeilemaan noita kahta jäljellä olevaa bossia.

Ei vaan jaksa, jos pelaaminen ei ole hauskaa, vaan hampaat irvessä puurtamista. Ehkä silti joskus vielä…
 
Viimeksi muokattu:
Niin vaan alun parry-sekoiluiden jälkeen onnistuin kuitenkin pääsemään Sekironkin kahta bossia vaille loppuun ilman parryn käyttöä ihan alun jälkeen. Toinen noistakin bosseista on vapaaehtoinen, joten vain yhden bossin päässä olisin pelin läpäisemisestä. Viimeisin voittamani bossi, eli Owl Father oli kuitenkin niin turhauttava ja henkisesti kuluttava taistelu, että reilun 80 yrityksen jälkeen sen juuri ja juuri päihitettyäni, jäi pintaan vain armoton vitutus, eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli mennä edes kokeilemaan noita kahta jäljellä olevaa bossia.
Tuo toiseksi viimeinen/vapaaehtoinen pomo olikin siinä mielessä hauska, että se oli yksi harvoja pomoja, missä parry kannatti hylätä ja keskittyä vain väistelyyn. Ihan erilainen taistelu kuin muut, vähän kuin Dark Souls pomo.

Viimeinen pomo puolestaan oli pöllö potenssiin 10 :D.
 
Tuo toiseksi viimeinen/vapaaehtoinen pomo olikin siinä mielessä hauska, että se oli yksi harvoja pomoja, missä parry kannatti hylätä ja keskittyä vain väistelyyn. Ihan erilainen taistelu kuin muut, vähän kuin Dark Souls pomo.

Viimeinen pomo puolestaan oli pöllö potenssiin 10 :D.
”Ishhin isnt even the hardest boss in the game, that accolade goes to the demon of hatred.

Isshin can also be sort of cheesed if you keep your distance, he will lunge attack which leaves room for a counter, damage then escape and repeat.”

Noin kirjoitti joku eräällä Sekiroon liittyvällä kirjoituspalstalla. Aika yksilöllistähän se on, mikä itse kullekin on vaikeaa. Tuon yllä olevan perusteella, tuo viimeinen bossi olisi tavallaan juustottavissa. Sekin on tapa, jolla osa vihuista meni itsellänikin. Varsinkin sen pahan munkin hoitelin ihan julmasti juustottamalla, ensin sniikkaamalla sen yhden puun avulla ylhäältä sen kimppuun ja iskemällä yhden pallon pois jo sillä selkään hyökkäyksellä, ja sen jälkeen taistellen käyttäen hyväksi aitaa, jonka läpi sen iskut eivät tulleet läpi, mutta itse sain rauhassa aidan takaa sopivasti osumia tuohon munkkiin. Pöllö-iskään en sitten kunnon juustoilua keksinyt, mikä teki siitä itselleni erityisen vaikean. Mikiri-counteria, paljon juoksentelua ja niitä erikoissokereita tarvittiin sen yli 80 yrityksen verran, ennen kuin onnistui tuon päihittäminen. Pöllö ekalla kerralla ja sitten oliko se Genichiro, vai mikä lie salamamestari, veivät kumpikin alle 20 yritystä, kun kumpaakin kurmootin lähinnä erikoisliikkeillä ja Mikiri-countereilla.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom