Witch of Hemwick pomo meni sitten läpi lopulta todella helposti, mutta stoori tähän V**een ja kiroiluun alla:
Eilen etenin yksin Hemwick Charnel Lanea. Taistelut olivat todella tiukkaa vääntöä ja välillä oli veripotikatkin nollissa kun tuli noidilta turpaan niin että tukka pöllysi. Lopulta olin siinä viimeisellä aukealla ennen ylös menevää mäkeä jonka laella pomoluola sijaitsee.
Katselin kielekkeen päältä että muutama hassu sushukkanen siellä temmeltää. Ajattelin että heitänpä palopommin niitten niskaan, kjeh kjeh. Tämä toimikin hienosti ja heitin toisenkin. Tämän toisen palopommin heittoanimaation seurauksena metsästäjä raukka tipahtaa sitten siitä kielekkeeltä alas...
Luita hieman keräillessä valmistaudun taistoon, mutta niin turhaa niin turhaa. Ympärillä taitaa olla viisi susihukkaa ja joku perk*** n noita heittää vielä palopommia päälle. Kuolemahan tästä ryökityksestä auttamatta korjasi, verihäiveitä taisi olla reippaasti yli 30 000 tässä vaiheessa.
Uusi yritys ja nyt samalle pihamaalle vasemman mökin kautta "varo- varo- vasti". Kirvesmiehet ensin alas ja sen jälkeen saan kuin saankin kaikki sudet lyötyä tantereeseen. Yhdellä sudella silmät kiilui minun jättämistä verihäiveistä ja sen karvaturrin kun sain kirvestettyä oli jotenkin euforinen olo. Taisi pieni "jes, siitäs sait" ja spontaani keskisormen heiluttelu kohti TV ruutua lipsahtaa. Verihäiveitä oli varmaan jokin reipas 50 000 kpl tässä kohtaa ja olo kuin kuninkaalla.
Viimeinen mäki ylös, noidat ja iso körmy lyödään tatamiin ja todetaan että pomotaisteluun pitäisi valmistautua. Mielessä käväisi hetken että kävisin verihäiveet upgreidaamassa metsästäjän unessa mutta ei, tulta päin. Olin nimittäin lukenut sen verran netistä että tämän pitäisi olla se pelin helpoin pomo, kyllä HELPOIN.
Kaiken varalta soittelin kutsukellot ja joku kaveri löytyi heti mukaan. Ei pitäisi olla ongelmia, eihän? Täydet veridrinkit ja luodit taskussa, kaikki hienosti siis, elekielellä pelitoverille vielä uhotaan ja kovistellaan että täältä lähtee...
Pomotaistelu:
Hienostihan se meni... Hakkasimme molemmat mörköjä sekä noitia niin että veri ja suolenpätkät lenteli pitkin huonetta. Noitakaveruksilla alkoi molemmilla olla energiat 1/3 kohdilla kun pelikaveri päätti tehdä peliliikkeen ja tappoi itsensä liian optimistisella lähestymisellä kolmea mörrikkää vastaan.
Itse en ollut käyttänyt tässä vaiheessa yhtäkään palautus drinkkiä, mutta tästä lähti se kuuluisa Bloodbornen alamäki.
Minulla ei ollut mitään tietoa mitä pitäisi tehdä ja ketä piestä ja 20 drinkkilippua oli käytetty nopeammin kuin Kallen baaritiskillä. Mustat köriläät raapivat lopulta metsästäjä raasun riekaleiksi jättäen kentälle ne V**** 60 000 verihäivettä. Katsoin vain hiljaa sekä jähmettyneenä ruutua ja tekstiä "Sinä kuolit". Huokaisin syvään ja sanoin itselleni että, niinpä taisi käydä
Kokoajan oli ajatuksena että ne 60 000 verihäivettä haetaan takaisin sieltä pomolta kävi mitä kävi. En yleensä tutki mitään läpijuoksu ohjeita, mutta nyt piti hieman huijata ja katsoa taktiikka netistä miten päänoita saadaan lyötyä takaisin tuonelaan.
Olo oli kuin pikkulapsella joka tutkii salaa joululahjat ennakkoon, jahaaaaans siis niitä mustia mörköjä ei tarvitse edes teurastaa siinä taistelussa... jep jep. Oikea taktiikka kirkkaasti mielessä ja itseluottamusta puhkuen lähdetään pomoa kukistamaan.
Pieni grindaus että verijuomat tapissa ja takaisin kohti Hemwick Charnel Lanea. Lauleskellen ja vihellellen kaadetaan noidat roviolta, oikotie hissillä ylös ja musta köriläs helposti tatamiin...
...sitten tapahtuu se mitä ei olisi ikinä kuvitellut. Per***een varisparvi piirittää ukkoni ja näykkii tämän jollakin kummalla ilveellä kanveesiin. En pysty mitenkään puolustautumaan ja sohin kirveellä sinne tänne, jostakin syystä en vain osu kohteeseen. Lopputulema on se että haaskalinnut vei kokenutta metsästäjää kuin märkää rättiä ja tappaa urhon siihen paikkaan. Pienen hetken päästä tajuan että ne 60 000 verihäivettä pomon luona on sitten enää se kuuluisa haave vain.
Voitte vain kuvitella kun tässävaiheessa, kesy, vakaa aikuinen ihminen saattaa päästää suustaan suhteellisen paljon painokelvotonta tekstiä. Tuntui että kirosanoja löytyi omasta varastosta semmoisiakin mitä en edes tiennyt olevan. Sadattelun jatkuessa totesin että nyt peli pienelle jäähylle. Nyt vasta ymmärrän kun jotkut sanoivat että edellisten Souls pelien takia meni ohjaimia säpäleiksi. Tässä moodissa en itse onneksi vielä ole, mutta tajuan turhautumisen tuskan.
Kaikesta näistä "pienistä" vastoinkäymisistä huolimatta tuonne Bloodbornen maailmaan jaksaa innoissaan palata. Kaikki virheet ja turhat kuolemat kun tuntuu olevan kiinni ihan pelaajasta itsestään. Lopulta noitapomokin kaatui soolona, käytin taistelussa ainoastaan yhden pullon verta, helppo oli siis kun tietää mitä tekee. Tässäpä piileekin tämän pelin suola, koskaan et tiedä mitä eteesi lyödään ja varuillaan pitää olla aina.
Älkää hyvät ihmiset lukeko läpijuoksu ohjeita, ainakaan ennenkuin itse on yrittänut ja todennut että tästä en selviä ilman apuja.
PS. Ja jos tuolla Bloodbornessa sattuu vielä yksikin varis tulemaan näkyville voitte arvata että revin ja suolistan sen siihen paikkaan ilman armoa. Ja IRL kadulla variksille annan tästälähtien tuiman tuijotuksen merkkinä siitä että minun kanssa ei pelleillä
