Huh huh mikä meininki Act I:n lopussa. En siis yhtään tietenkään tajunnut että olen jossain tuollaisessa kohdassa edes menossa ja sitten heitetään naamalle tuollaista settiä. Huh huh. Tarina vain jatkaa mielenkiintoisena olemistaan.
Pelimekaniikoista sitten taas:
Ihme meininkiä kun joka jannulla ja jannuttarella tuntuu olevan joku oma mekaniikkansa: on ennustuksia (kortteja), eri asentoja, tyyliarvosanoja ja tahroja. Pääsisi varmaan vähän paremmin sisään systeemeihin jos jokaisella hahmolla ei olisi jotain omaa systeemiä, johon kaikki kyvyt pohjautuvat tai jonka käytöstä ne ainakin merkittävästi hyötyvät.
Toisaalta tuo on virkistävääkin mutta silti on koko ajan mielessä ajatus ettei niiden potentiaalia hyödynnä täysin.
Sitten ihan joku perusjuttu, kuten Break, on erillinen juttunsa, joka aktivoituu vain joistain kyvyistä ja rikkoo sen vihulaisen alemman palkin. Siihenkin tutustuin kunnolla vasta nyt hieman ennen kuin Act 2 alkoi. Tosin muutenkaan en ollut edes laittanut hahmoille mitään uusia kykyjä ennen kuin nyt Act 2:n alussa, sillä perusseteillä ja parryilla on pärjännyt varsin hyvin nytkin.
Ai niin ja pelissä on myös tasohyppelyä. Kukahan sen idean on keksinyt? On ne tähän mennessä onnistuneet mutta aina on olo ettei pelin mekaniikat oikein ole sitä varten tehty. Ihan virkistävää vaihtelua tosin mutta esim. se rannan tasohyppelyrata oli aika shittiä. Eikä toisella rannalla tuleva haaste sekään toiminut kauhean hyvin kuin idean tasolla.
Tykkään yhä pelistä ihan sikana mutta onhan tässä paljon kaikkea, mitä olisi voinut hioa tai jopa jättää pois. Mekaniikkoja ja asioita on niin paljon että mietityttää kuinka monet niistä lopulta on tarpeellisia, tasapainossa tai hyvin toteutettuja.
Maailmakin on alkanut avautua ja netistä kun karttaa vilkaisin, niin ehkä sellainen 30-50 % siitä on nyt näkyvillä. Ehkä olisin voinut tiiviimpäänkin tyytyä, sillä tuon nytkin läpikäydyn mukaan mahtuu paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt tai joihin ei vielä pääse. Ei tämä siis niin tiivis peli olekaan mitä oletin alun perusteella. Tai ehkä on jos keskittyy vain pääpaikkoihin mutta kuka nyt niin tekee?
Pelimekaniikoista sitten taas:
Ihme meininkiä kun joka jannulla ja jannuttarella tuntuu olevan joku oma mekaniikkansa: on ennustuksia (kortteja), eri asentoja, tyyliarvosanoja ja tahroja. Pääsisi varmaan vähän paremmin sisään systeemeihin jos jokaisella hahmolla ei olisi jotain omaa systeemiä, johon kaikki kyvyt pohjautuvat tai jonka käytöstä ne ainakin merkittävästi hyötyvät.
Toisaalta tuo on virkistävääkin mutta silti on koko ajan mielessä ajatus ettei niiden potentiaalia hyödynnä täysin.
Sitten ihan joku perusjuttu, kuten Break, on erillinen juttunsa, joka aktivoituu vain joistain kyvyistä ja rikkoo sen vihulaisen alemman palkin. Siihenkin tutustuin kunnolla vasta nyt hieman ennen kuin Act 2 alkoi. Tosin muutenkaan en ollut edes laittanut hahmoille mitään uusia kykyjä ennen kuin nyt Act 2:n alussa, sillä perusseteillä ja parryilla on pärjännyt varsin hyvin nytkin.
Ai niin ja pelissä on myös tasohyppelyä. Kukahan sen idean on keksinyt? On ne tähän mennessä onnistuneet mutta aina on olo ettei pelin mekaniikat oikein ole sitä varten tehty. Ihan virkistävää vaihtelua tosin mutta esim. se rannan tasohyppelyrata oli aika shittiä. Eikä toisella rannalla tuleva haaste sekään toiminut kauhean hyvin kuin idean tasolla.
Tykkään yhä pelistä ihan sikana mutta onhan tässä paljon kaikkea, mitä olisi voinut hioa tai jopa jättää pois. Mekaniikkoja ja asioita on niin paljon että mietityttää kuinka monet niistä lopulta on tarpeellisia, tasapainossa tai hyvin toteutettuja.
Maailmakin on alkanut avautua ja netistä kun karttaa vilkaisin, niin ehkä sellainen 30-50 % siitä on nyt näkyvillä. Ehkä olisin voinut tiiviimpäänkin tyytyä, sillä tuon nytkin läpikäydyn mukaan mahtuu paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt tai joihin ei vielä pääse. Ei tämä siis niin tiivis peli olekaan mitä oletin alun perusteella. Tai ehkä on jos keskittyy vain pääpaikkoihin mutta kuka nyt niin tekee?
Se tuntui taas itselle siis loogisemmalta vaihtoehdolta siinä kohtaa.