Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Clair Obscur: Expedition 33

Huh huh mikä meininki Act I:n lopussa. En siis yhtään tietenkään tajunnut että olen jossain tuollaisessa kohdassa edes menossa ja sitten heitetään naamalle tuollaista settiä. Huh huh. Tarina vain jatkaa mielenkiintoisena olemistaan.

Pelimekaniikoista sitten taas:

Ihme meininkiä kun joka jannulla ja jannuttarella tuntuu olevan joku oma mekaniikkansa: on ennustuksia (kortteja), eri asentoja, tyyliarvosanoja ja tahroja. Pääsisi varmaan vähän paremmin sisään systeemeihin jos jokaisella hahmolla ei olisi jotain omaa systeemiä, johon kaikki kyvyt pohjautuvat tai jonka käytöstä ne ainakin merkittävästi hyötyvät.

Toisaalta tuo on virkistävääkin mutta silti on koko ajan mielessä ajatus ettei niiden potentiaalia hyödynnä täysin.

Sitten ihan joku perusjuttu, kuten Break, on erillinen juttunsa, joka aktivoituu vain joistain kyvyistä ja rikkoo sen vihulaisen alemman palkin. Siihenkin tutustuin kunnolla vasta nyt hieman ennen kuin Act 2 alkoi. Tosin muutenkaan en ollut edes laittanut hahmoille mitään uusia kykyjä ennen kuin nyt Act 2:n alussa, sillä perusseteillä ja parryilla on pärjännyt varsin hyvin nytkin.

Ai niin ja pelissä on myös tasohyppelyä. Kukahan sen idean on keksinyt? On ne tähän mennessä onnistuneet mutta aina on olo ettei pelin mekaniikat oikein ole sitä varten tehty. Ihan virkistävää vaihtelua tosin mutta esim. se rannan tasohyppelyrata oli aika shittiä. Eikä toisella rannalla tuleva haaste sekään toiminut kauhean hyvin kuin idean tasolla.

Tykkään yhä pelistä ihan sikana mutta onhan tässä paljon kaikkea, mitä olisi voinut hioa tai jopa jättää pois. Mekaniikkoja ja asioita on niin paljon että mietityttää kuinka monet niistä lopulta on tarpeellisia, tasapainossa tai hyvin toteutettuja.

Maailmakin on alkanut avautua ja netistä kun karttaa vilkaisin, niin ehkä sellainen 30-50 % siitä on nyt näkyvillä. Ehkä olisin voinut tiiviimpäänkin tyytyä, sillä tuon nytkin läpikäydyn mukaan mahtuu paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt tai joihin ei vielä pääse. Ei tämä siis niin tiivis peli olekaan mitä oletin alun perusteella. Tai ehkä on jos keskittyy vain pääpaikkoihin mutta kuka nyt niin tekee?
 
Huh huh mikä meininki Act I:n lopussa. En siis yhtään tietenkään tajunnut että olen jossain tuollaisessa kohdassa edes menossa ja sitten heitetään naamalle tuollaista settiä. Huh huh. Tarina vain jatkaa mielenkiintoisena olemistaan.

Pelimekaniikoista sitten taas:

Ihme meininkiä kun joka jannulla ja jannuttarella tuntuu olevan joku oma mekaniikkansa: on ennustuksia (kortteja), eri asentoja, tyyliarvosanoja ja tahroja. Pääsisi varmaan vähän paremmin sisään systeemeihin jos jokaisella hahmolla ei olisi jotain omaa systeemiä, johon kaikki kyvyt pohjautuvat tai jonka käytöstä ne ainakin merkittävästi hyötyvät.

Toisaalta tuo on virkistävääkin mutta silti on koko ajan mielessä ajatus ettei niiden potentiaalia hyödynnä täysin.

Sitten ihan joku perusjuttu, kuten Break, on erillinen juttunsa, joka aktivoituu vain joistain kyvyistä ja rikkoo sen vihulaisen alemman palkin. Siihenkin tutustuin kunnolla vasta nyt hieman ennen kuin Act 2 alkoi. Tosin muutenkaan en ollut edes laittanut hahmoille mitään uusia kykyjä ennen kuin nyt Act 2:n alussa, sillä perusseteillä ja parryilla on pärjännyt varsin hyvin nytkin.

Ai niin ja pelissä on myös tasohyppelyä. Kukahan sen idean on keksinyt? On ne tähän mennessä onnistuneet mutta aina on olo ettei pelin mekaniikat oikein ole sitä varten tehty. Ihan virkistävää vaihtelua tosin mutta esim. se rannan tasohyppelyrata oli aika shittiä. Eikä toisella rannalla tuleva haaste sekään toiminut kauhean hyvin kuin idean tasolla.

Tykkään yhä pelistä ihan sikana mutta onhan tässä paljon kaikkea, mitä olisi voinut hioa tai jopa jättää pois. Mekaniikkoja ja asioita on niin paljon että mietityttää kuinka monet niistä lopulta on tarpeellisia, tasapainossa tai hyvin toteutettuja.

Maailmakin on alkanut avautua ja netistä kun karttaa vilkaisin, niin ehkä sellainen 30-50 % siitä on nyt näkyvillä. Ehkä olisin voinut tiiviimpäänkin tyytyä, sillä tuon nytkin läpikäydyn mukaan mahtuu paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt tai joihin ei vielä pääse. Ei tämä siis niin tiivis peli olekaan mitä oletin alun perusteella. Tai ehkä on jos keskittyy vain pääpaikkoihin mutta kuka nyt niin tekee?

Toi rannan tasoloikka oli kaikkea muuta kun hauskaa, vaihoin sen muijan joka juostessa "leijaa" niin tuntuu et sillä pärjäs ja pääsi sen läpi, en tiie helpottiko se kun juoksemisen sijasta "leijaa" vai tuntuiko se vaan helpommalta. Mutta eipä noita tasoloikkia tässä hirveesti ole, mutta ne vähät mitä on nii en niistä kyllä nauttinut.
 
Toi rannan tasoloikka oli kaikkea muuta kun hauskaa, vaihoin sen muijan joka juostessa "leijaa" niin tuntuu et sillä pärjäs ja pääsi sen läpi, en tiie helpottiko se kun juoksemisen sijasta "leijaa" vai tuntuiko se vaan helpommalta. Mutta eipä noita tasoloikkia tässä hirveesti ole.
Minulla taas Lune jatkuvasti se johtohahmo kun se on rennomman tuntuinen leijuessaan mutta hyppelyyn piti ottaa joku, jolla on jalat maassa. :D Se tuntui taas itselle siis loogisemmalta vaihtoehdolta siinä kohtaa.

Tuollaisia esteratoja ei ole muita tullut vastaan mutta on siellä tasaiseen tahtiin paikkoja, joissa saa hyppiä ohuiden pölkkyjen tai vastaavien päällä. Aika hyvin hahmo niistä reunoista ottaa kiinni mutta silti se tuntuu aina hirveän epävarmalta hommalta. Peleissä, joissa tasohyppely on enemmän ydinhommaa, voi yleensä luottaa paremmin mekaniikkoihin. Tässä on paljon esimerkiksi paikkoja, joissa on näkymättömiä seiniä tai sitten kielekkeitä, joista ei saa kiinni vaikka metrin päästä saa (koska se näyttä siinä kohtaa hieman erilaiselta tai jotain).
 
Ylös Bottom