Vastaus: Condemned: Criminal Origins
Hakkiz sanoi:
Meikäläistä häiritsi aika paljon se, että niitä hihhuleita oli aivan liikaa. Ongelma on oikeastaan tismalleen sama kuin Doom 3:ssa: alkuunsa karmeasta pelistä katooa tietty jännite, kun toimintakohtauksia ei malteta rakentaa riittävän pitkäjänteisesti, vaan pelaajalle tyydytään heittämään vihollisrypäs ryppään perään.
Doom 3 on mielestäni eivan eri luokkaa. Doom 3 on puuduttava siksi, että se ei anna pelaajalle mitään valtaa mihinkään. Ötökat transporttaavat aina samoihin paikkoihin, taistelussa ei ole dynamiikkaa, ja tätä tapahtuu kokoajan - pelissä ei ole vaihtelusta tietoakaan.
Jos Condemnedissa on myös vähän vaihtelua, sitä ja suvantokohtia on Doom 3:sta tuhannesti enemmän.
Condemnedissa tosiaan on paljon tappelua, mutta tätä on mielestäni tuhannesti miellyttävämpi pelata kuin edeltämainittua Doom3:a, joka alkaa jo suorastaan vituttaa.
Taistelusysteemi toimii ja vastustajat ovat dynaamisia, niillä on myös järkeä. Samoavat pitkin kenttiä, joutuvat itsekin repimään aseet pelimaailmasta, reagoivat asioihin. Ja vaikka peli on pimeä, se osaa joskus käyttää hieman valoisempiakin paikkoja hyödykseen kontrastia hakeakseen.
[
Condemnedissä on muutamia varjoilla, äänillä ja jostain rakosesta näkyvillä liikkeillä toteutettuja toiminnanalustuksia, mutta ne ovat kuitenkin varsin pienessä osassa. Jos toimintaa olisi ollut vähemmän, taistelusysteemin yksinkertaisuus ja tilanteiden samankaltaisuus eivät olisi tulleet ongelmaksi.]
Taas kerran aivan eri kokemus. Monta kertaa varjoilla ja äänillä leikkiminen on reaaliaikaista. Tallot itse maassa olevia sirpaleita ja ihmettelet mistä ääni tulee. Juokset valonlähteiden ohi aiheuttaen seinälle lepattavat varjot. Jos puhut skriptatuista hämykohdista, olen siitäkin eri mieltä. Niitä on meinaan paljon.
Itse taistelu todellakin on simppeliä, ja onneksi. Minulle riittää lyönti, torjunta, taser, potku ja lopetusliikkeet. Animointi ja liike on niin hienoa, ja taistelu kuitenkin simppeliydestään huolimatta dynaamista, että toimii kuin tauti. En kaivannut kertaakaan taistelusysteemiin muutoksia. Toiminta oli niin tiivistä kokoajan, että tunnelmaa sai leikata.
(edit: ja olen itsekin toki sitä mieltä, että taistelua on liikaa, ja välillä sitä on aivan yliliikaa. Jos taistelu olisi yhtä tönkköä kuin Doom kolmosessa, en olisi välttämättä pelannut tätä läpi. Toistoahan tässä oli siltä osalta, toisaalta aloin loppua kohti olemaan huomattavasti parempi tappelemaan ja itseäni siinä vaiheessa kovaa kiinnostanut juoni piti saada selvitettyä, tulee niitä vihollisia vastaan sitten 432213 tai 7.)
[Loppuvastus oli myös rankka pettymys. Varsinkin taistelun viimeinen taso meni totaalisesti yli. Siinä sattui vielä sellainen bugi, että menetin aseeni enkä voinut poimia maassa olevia aseita ylös. Homma kävi suoraan sanottuna vituttamaan, koska viimeinen kenttä ei muutenkaan ollut pelin parasta antia, joten aivan käsittämättömällä raivolla potkin pomon kuoliaaksi.
[/QUOTE]
Taas eri havainnot. Tykkäsin siitä, että loppu menee aivan kipeäksi, eikä mistään tajua enää mitään. Lopputaistelusta voi juonellisestikin päätellä erinäisiä asioita. Tehokeinot olivat vähän shokeeraaviakin.
No, ei tästäkään pelistä kaikki voi olla samaa mieltä. Itseäni vähän vituttaa pelin vähiin jäänyt huomio, koska mielestäni tämä lähentelee aikalailla mestariteosta, minkä pikku puutteet antaa anteeksi. Tietenkin - tällaisesta pelistä ei saa paljoa irti, jos ei osaa eläytyä pelin maailmaan. Sen tämä vaatii, tätä ei "muuten vaan"-pelaaja osaa välttämättä arvostaa ansaitsemallaan tavalla. Vaati minultakin vähän lapsellista immersiivistä suhtautumista, mutta kyllä toimi.
Niin, ja sen sanon, että pelatkaa hyvät ihmiset yksin, ja hyvällä äänentoistolla.
Onneksi pelikauppa oli asiallinen ja sain levyllisen version tilalle.
