Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Control - Yliluonnollisia voimia ja agenttitarina

Vaikuttaako kotimaisuus ostopäätökseesi?

  • Kyllä, lippu salkoon ja torille!

    Äänet: 49 42,6%
  • Ei vaikuta

    Äänet: 66 57,4%

  • Äänestäjiä yhteensä
    115
Onkos tämä nyt miten pakollista pelattavaa, jos joskus pelaa Alan Wake 2? Onko näissä tarinoissa siis jotain olennaisia liitoskohtia, vai lähinnä "ai siistiä, toihan oli siinä toisessa pelissä"-tyyppisiä asioita? Spoilerivapaa vastaus olisi haussa.

Olen siis tätä Controlia yrittänyt useampaan otteeseen pelata, mutta aina jää sinne suhteellisen alkuun kesken. Peli näyttää upealta, pelattavuus kunnossa ja periaatteessa tarinakin saattaisi kiinnostaa, mutta joku tässä tökkii todella pahasti.
Jatkat vaan, niin alkaa sujumaan. Alussa varmaan tökkii pelialueen kummallisuus ja tarina nyt on aika haastava käsittää, mutta ehdottomasti kannattaa rutistaa.
 
Joulun jälkeen tuli käynnistettyä hetkeksi Control Ultimate Edition (PS5) parin vuoden tauon jälkeen. No muutamassa päivässä peli meni läpi. Kaksi trophya vielä puuttuu, että on jo toinen platina trophy hallussa Controllista! Loistava peli, harvoja sitä kuitenkaan pelaa useamman kertaa läpi.

Tuli myös samalla Foundation DLC aloitettua ne, kun ne jäivät aikoinaan pelaamatta PS4-versiossa. Ihan hyvältä lisä tekemiseltä vaikuttaa. Varmaan ennen AWE DLC aloitusta pitää kuitenkin viimeistellä Alan Wake Remaster ensin loppuun.

Kyllä se Remedy vaan osaa tehdä hyviä pelejä, Max Paynet, Alan Waket ja Control. Toki siinä oli käytännössä 10 vuoden jakso, kun Remedy ei miltään niin ihmeelliseltä vaikuttanut. Alunperin Alan Wake 1 oli vain ok itselle ja Quantum Break ei kiinnostanut. Nykyään on mieli muuttunut Alan Wakesta ja ehkä sekin on osittain Controlin ansiosta, kun on vaan niin pirun hyvä peli.

Jonkun verran on kyllä vielä Remedy Universeä jäljellä ennen kuin pääsee Alan Wake 2:sen pariin, jolla on potentiaalia olla jopa Remedyn paras peli.
 
Alunperin Alan Wake 1 oli vain ok itselle ja Quantum Break ei kiinnostanut. Nykyään on mieli muuttunut Alan Wakesta ja ehkä sekin on osittain Controlin ansiosta, kun on vaan niin pirun hyvä peli.

Jonkun verran on kyllä vielä Remedy Universeä jäljellä ennen kuin pääsee Alan Wake 2:sen pariin, jolla on potentiaalia olla jopa Remedyn paras peli.
Mielestäni Quantum Breakin isoin ongelma on liiallinen "pelaa kuten haluat" - meininki. Sekään ei toki ole hyvä, jos pelaajaa viedään talutusnuorassa, mutta tuossa pitäisi vähän enemmän mainostaa ja opastaa erikoiskykyjen käyttöä, jotka tekevät pelattavuudesta parhaimmillaan lähes Controlmaisen hauskaa. Tuosta saa herkästi kuvan ensitunteina, että olisi vain tylsää perusräiskintää, jota se ei sitten kuitenkaan ole. Ellei rynni vaan väkisin eteenpäin aivot narikassa. Ja kyllähän ne aikahyppelyt toimii jo tuossa aika kivasti. Suosittelen antamaan tuollekin vielä mahdollisuuden, itse asettaisin sen Remedyn kolmanneksi parhaaksi peliksi ennen Awe1:stä. Tai no, Awe:n tarinan ja tunnelman takia samalla viivalla sen kanssa.

Veikkaan että QB antaa himopelaajille todella paljon, mutta malttamattomammille varmasti pettymys. Kaverini kanssa pelattiin Controlia ja QB:tä peräjälkeen, Control imi hänetkin mukaansa mutta kaveri ei yhtään jaksanut pelata Quantumia, juuri siksi koska ajatteli sen olevan tylsää perusräiskintää parilla satunnaisella aikakikkailulla, eikä millään uskonut kun yritin saada em. syistä jatkamaan hieman pidemmälle. Tarina tuossa poikkeaa Remedyversestä jonkin verran, on enemmän selkeää punaista jenkkilankaa, jonka takia Remedyn sekopäisyydestä pitämättömille tuo voi tarinallisesti toimia jopa paremmin.

Välielokuvat myös toimivat paremmin nykyään, kun peliä ei pelata huonoilla nettiyhteyksillä jollain ekalla Xbox Onella. Kuvanlaatu on hyvä ja niitäkin katsoo mielellään, ja niistäkin se ensimmäinen on tylsin ja tarinaan liittymättömin.
Onkos tämä nyt miten pakollista pelattavaa, jos joskus pelaa Alan Wake 2?
En mä tarinallisesti tiedä, on kyllä siinäkin mielessä hyvä pelata, mutta järjestyksellä ei niin merkitystä, koska ovat kuitenkin vähän eri puolilla remedyverseä. Mutta sanon että pakollista pelattavaa, koska on ihan sairaan kova peli. Yleispelattavuudeltaan hauskempi kuin Awe:t jos viihtyy toiminnan parissa.
 
.sanon että pakollista pelattavaa, koska on ihan sairaan kova peli. Yleispelattavuudeltaan hauskempi kuin Awe:t jos viihtyy toiminnan parissa.
En ole tätä Controllia pelannut läpi asti, mutta täytyy sanoa etten oikein tiedä onko tässä gameplay hauskempaa kuin vaikkapa AW2:ssa. Kyllä tämä AW1:n pelattavuuden voittaa, ja on tässä AW2:sta monipuolisempi gameplay.

Itseäni ehkä tässä alkoi nyppimään jatkuva valikossa oleminen. Kokoajan saa olla inventaariossa olla poistamassa sälää, tai valitsemassa skillejä hahmolle. Rasittaa erityisesti semmoiset skillit, että tämä nostaa tietyn verran prosenttia asiasta x.

Rupeaa se jatkuva taistelu myös puuduttamaan.
 
Ja ainahan voi käydä optionseista laittamassa päälle yhdestä osumasta tulevat tapot niin äkkiäkös ne taistelut menee.
Nuo ei vaikuta edes saavutuksiin jos niistä välittää.
 
Ja ainahan voi käydä optionseista laittamassa päälle yhdestä osumasta tulevat tapot niin äkkiäkös ne taistelut menee.
Nuo ei vaikuta edes saavutuksiin jos niistä välittää.
Hyvä että tuollainen vaihtoehto on olemassa sitä haluaville, mutta tuohan tuo minulle vain toisen ongelman. Taisteluista tulee liian helppoa, jos vain voi loputtomilla ammuksilla ammuskella viholliset kertalaakista. Pelattavuudessa katoaa silloin kokonaan hauskuus ja haaste, joita itse arvostan peleissä.
 
Fans Ask The Fadens - Control Community Q&A Session
“Fans asked and the Fadens answered! To celebrate 3YearsInControl, we invited you all to submit your questions to Courtney Hope (Jesse Faden) and Sean Durrie (Dylan Faden)”


------------

Control: Martti Suosalo (Ahti) - Sankarin Tango (Hero's Tango) Live Performance
“Something a little bit different now! Take a look behind the scenes at BAFTA Games award-winning Martti Suosalo (Ahti) singing a live studio version of Sankarin Tango (Hero's Tango) for his role of Ahti. Sankarin Tango (Hero's Tango)
Vocal performance: Martti Suosalo
Lyrics: Sam Lake
Music and arrangement: Petri Alanko
Produced by: Petri Alanko”



------------

Behind The Scenes with Courtney Hope (AKA Jesse Faden)
A little treat from the Control archives today, as we put the spotlight on Courtney Hope (AKA Jesse Faden) in our second behind the scenes video!”
 
Itseäni ehkä tässä alkoi nyppimään jatkuva valikossa oleminen. Kokoajan saa olla inventaariossa olla poistamassa sälää, tai valitsemassa skillejä hahmolle. Rasittaa erityisesti semmoiset skillit, että tämä nostaa tietyn verran prosenttia asiasta x.
Osaatko sanoa peliä missä inventaario on tehty paremmin?
Varmaan ainoa vaihtoehto on se että on loputon määrä kamaa?
 
Osaatko sanoa peliä missä inventaario on tehty paremmin?
Varmaan ainoa vaihtoehto on se että on loputon määrä kamaa?
Ei siinä inventaariossa ollut itsessään vikaa, vaan tosiaan se kun siellä piti olla kokoajan vaihtamassa tai poistamassa sälää. Tulee ihan mieleen mobiilipelit, joissa pitää klikata huutomerkit pois.

Ja jos miettii missä pelissä on paremmin tehty tuo, niin vaikka ensimmäisenä tulee mieleen Soulsbornet ja Elden Ring. Vaikka on itemeitä paljon, niin ei siellä valikossa tarvitse olla kuin harvoin. Ei ole mitään skillivalikkoa tai muuta turhaa sekaamassa ja keskeyttämässä pelaamista.
 
Controlissa oli kyllä mukavan simppelisti tehty tuo hahmon kehittäminen ja vaikkapa aseiden parantelu. Ainakin kun on tässä tuoreeltaan traumatisoitunut Cyberpunkin kanssa, niin Controlia muistelee lämmöllä.

Kun löysi itselleen sopivat parannukset, niin ne vakiintuivat itselläni käyttöön suunnilleen koko pelin ajaksi. Välillä kävi poistamassa turhempia juttuja, jos jaksoi. Tässä kohtaa ei mielestäni mitään ongelmaa. Sen sijaan valikoissa ravaamista ja pelin keskeytyksiä aiheutti asiakirjojen kerääminen, jotka kaikki teki mieli lukea. Niitä ei oikein viitsinyt kerryttääkään sinne ja lukea köntässä myöhemmin, kun sitten olisi mennyt yksi pelikerta pelkästään lukemiseen. Onneksi ne olivat erittäin kovaa settiä ja immersoivat pelimaailmaan.

Controlin arkkitehtuuria, ylihauskaa räiskintää ja vihollisten tylyttämistä launchilla on usein ikävä. Kolmas pelikerta varmasti tulossa vielä tulevaisuudessa. Toivottavasti pienillä PS5 Pro ehostuksilla.
 
Itelle ainut valituksen aihe Controllissa oli se, että vain kaksi asetta pystyi olla kerrallaan aktiivisena ja jos halusi vaihtaa johonkin muuhun niin piti mennä valikkoon ja vaihtaa se ase jomman kumman käytettävissä olevan tilalle. Tuossa olisi ehdottomasti pitänyt olla jonkin tyyppinen weapon wheel tms mistä minkä tahansa aseen saa vaihdettua käyttöön. Vähän samaa ongelmaa oli myös Horizoneissa vaikka niissä olikin weapon wheel. Niissä niitä aseita vaan oli niin älytön määrä, että ne ei mahtunut edes siihen.
 
Itelle ainut valituksen aihe Controllissa oli se, että vain kaksi asetta pystyi olla kerrallaan aktiivisena ja jos halusi vaihtaa johonkin muuhun niin piti mennä valikkoon ja vaihtaa se ase jomman kumman käytettävissä olevan tilalle. Tuossa olisi ehdottomasti pitänyt olla jonkin tyyppinen weapon wheel tms mistä minkä tahansa aseen saa vaihdettua käyttöön. Vähän samaa ongelmaa oli myös Horizoneissa vaikka niissä olikin weapon wheel. Niissä niitä aseita vaan oli niin älytön määrä, että ne ei mahtunut edes siihen.
Ymmärrän kyllä sinäänsä valituksen tuosta, varsinkin monissa peleissä tottuu siihen weapon wheel systeemeihin ja miten niitä aseita vaihdellaan jatkuvasti.

Se ei vaan olisi oikein sopinut Controliin. Mielestäni oli loistavaa pelimekaniikkaa rajoittaa sitä aseiden vaihtamista niin, että pelaaja keskittyy käyttämään vain paria asetta kerralla. Se oli myös osa strategiaa ja haastetta taisteluissa millaisella loadoutilla on liikkeellä. Sellaista pientä "retro henkisyyttä".

Toisaalta pelissä on hyviä avustuksia valittavissa asetuksista niin voisihan se weapon wheel tai kaikkien aseiden vaihtaminen olla siellä vaihtoehtona.
 
Se ei vaan olisi oikein sopinut Controliin. Mielestäni oli loistavaa pelimekaniikkaa rajoittaa sitä aseiden vaihtamista niin, että pelaaja keskittyy käyttämään vain paria asetta kerralla. Se oli myös osa strategiaa ja haastetta taisteluissa millaisella loadoutilla on liikkeellä. Sellaista pientä "retro henkisyyttä".
En saa oikein kiinni tuosta "retro-henkisyydestä" kun minulle tulee aseiden suhteen retrosta mieleen joko räiskintäpelit, joissa on koko arsenaali koko ajan helposti käytössä tai sitten pelit, joissa aseita ei edes ole käytössä kuin yksi tai kaksi koko pelin ajan ja korkeintaan jotkin "power uppeihin" verrattavat ekstrat päälle.

Ei tuollaisessa pakottamisessa ole oikein mitään mieltä. Jopa vaikeina pidettävät soulsit antaa vaihtaa asetta vaikka kesken pomotaistelun. Jedi Survivorissa oli myös tätä tyhmyyttä miekkailuasentojen kanssa. Jedi ei siis pysty mielensä mukaan vaihtamaan miekkailuasentoa vaan pitää ensin "meditoida" että voi vaihtaa aktiivisia "stanceja". Lopputulos oli se, että käytti aina paria tutuinta ja muut jäi täysin oppimatta, mikä ei kyllä ole hyvä juttu jos halutaan että niitä käyttäisi mahdollisimman monipuolisesti.
 
En saa oikein kiinni tuosta "retro-henkisyydestä" kun minulle tulee aseiden suhteen retrosta mieleen joko räiskintäpelit, joissa on koko arsenaali koko ajan helposti käytössä tai sitten pelit, joissa aseita ei edes ole käytössä kuin yksi tai kaksi koko pelin ajan ja korkeintaan jotkin "power uppeihin" verrattavat ekstrat päälle.

Ei tuollaisessa pakottamisessa ole oikein mitään mieltä. Jopa vaikeina pidettävät soulsit antaa vaihtaa asetta vaikka kesken pomotaistelun. Jedi Survivorissa oli myös tätä tyhmyyttä miekkailuasentojen kanssa. Jedi ei siis pysty mielensä mukaan vaihtamaan miekkailuasentoa vaan pitää ensin "meditoida" että voi vaihtaa aktiivisia "stanceja". Lopputulos oli se, että käytti aina paria tutuinta ja muut jäi täysin oppimatta, mikä ei kyllä ole hyvä juttu jos halutaan että niitä käyttäisi mahdollisimman monipuolisesti.
Aaa totta! Empä ajatellutkaan mutta Jedeissähän on tosiaan tuo ihan sama ongelma. Niissäkin olisi hauska kokeilla ja tutustua noihin muihin stanceihin mutta tuon rajoituksen takia sitä vain helposti jämähtää niihin samoihin kahteen millä sitten pelaa koko pelin läpi. Juuri sama kävi Controllissa, että pari tuttua ja turvallista asetta oli koko pelin läpi käytössä ja muihin ei juuri koskenut ollenkaan.
 
Eilen peli pätkähti läpi, enkä missään vaiheessa jäänyt siitä kiinni, että olisi pitänyt olla useampi kuin kaksi asetta kerrallaan käytössä. Suurimmaksi osaksi meni peruspistoolilla lähitaistelut, ja isompien mörköjen kanssa mentiin "sniperillä". Samalla tuli tuettua tulitaistelua heittelemällä tavaroilla sillä aikaa, kun panokset latautuivat.

Pelattavuus oli kyllä todella mallikasta, mutta juoni oli omaan makuun liian "tekotaiteellinen" ja liian netflix-/saippusarjamainen.
 
Itsekin olen varmaan yli puolet pelistä pelannut ja nyt on ollut vuoden taukoa. Kai sen voisi puskea loppuun, ja jäädä sitten odottelemaan AW2 lisäreitä.

Onkohan tässä kuinka hyvät DLC:t?
 
En saa oikein kiinni tuosta "retro-henkisyydestä" kun minulle tulee aseiden suhteen retrosta mieleen joko räiskintäpelit, joissa on koko arsenaali koko ajan helposti käytössä tai sitten pelit, joissa aseita ei edes ole käytössä kuin yksi tai kaksi koko pelin ajan ja korkeintaan jotkin "power uppeihin" verrattavat ekstrat päälle.

Ei tuollaisessa pakottamisessa ole oikein mitään mieltä. Jopa vaikeina pidettävät soulsit antaa vaihtaa asetta vaikka kesken pomotaistelun. Jedi Survivorissa oli myös tätä tyhmyyttä miekkailuasentojen kanssa. Jedi ei siis pysty mielensä mukaan vaihtamaan miekkailuasentoa vaan pitää ensin "meditoida" että voi vaihtaa aktiivisia "stanceja". Lopputulos oli se, että käytti aina paria tutuinta ja muut jäi täysin oppimatta, mikä ei kyllä ole hyvä juttu jos halutaan että niitä käyttäisi mahdollisimman monipuolisesti.
Ylipäänsä peleissä alkaa liikaa olla kaikkea asetta ja kerättävää, sekä kaikki aina käytössä. Menee vähän typeräksi. Ja monessa pelissä myös jatkuvaksi valikkorumbaksi. Onneksi Controlissa tätä oli vähän, mutta oli kuitenkin tehty pohjalle laadukas systeemi mitä hyödyntää.
 
Ylipäänsä peleissä alkaa liikaa olla kaikkea asetta ja kerättävää, sekä kaikki aina käytössä. Menee vähän typeräksi. Ja monessa pelissä myös jatkuvaksi valikkorumbaksi. Onneksi Controlissa tätä oli vähän, mutta oli kuitenkin tehty pohjalle laadukas systeemi mitä hyödyntää.
Joo, ähky meinaa tulla pelien kanssa kun kerättävää, tutkittavaa, tekemistä, taitopuita, välineitä ja aseita on joka paikka täynnä.

Sitten suurin osa on melko turhaa, joka vie vain huomiota siltä oikeasti merkittävältä kamalta.

Minua ei niinkään toki haittaa jos on paljon vaikka aseita käytössä, kunhan niitä sitten voi oikeasti käyttää eikä niin että pitää käydä jossain tukikohdassa vaihtamassa. Ei oikein pelaa yhteen se että toisaalta annetaan vaihtoehtoja mutta toisaalta rajataan sitä miten/missä niitä voi ottaa käyttöön.

Parashan on että ydinpelattavuus on kunnossa ja päällä on sopivasti sitä varioivaa maustetta, oli se sitten kykyjen, aseiden tai ajoneuvojen kautta.

Metroidvaniat on varmasti siksikin yksi mieligenreistäni että ne antavat uusia asioita käyttöön valikoidusti, jolloin niihin kaikkiin saa rauhassa tutustua niin ettei jatkuvasti puske uutta kokeiltavaa testiin ennen kuin on aiempaa sisäistänyt saati edes kokeillut.
 
Ylös Bottom