Hulikopteri
Well-Known Member
Pitäisi itsekki pelata, kun ollut backlogilla niin kauan. Olisipa sitä aikaa samanlailla kuin ennen 
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Control - Yliluonnollisia voimia ja agenttitarina
Nostetaampas tätä, kun Controlille nyt julkistettiin virallisesti se jatko-osa. Spekulointi käyntiin.
www.konsolifin.net
Remedyn Control 2 vahvistettiin virallisesti – kehitetään ja julkaistaan yhteistyössä 505 Gamesin kanssa
Remedy paljasti mielenkiintoisia Control-yhteistyökuvioita 505 Gamesin kanssa.
www.konsolifin.net
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Nostetaampas tätä, kun Controlille nyt julkistettiin virallisesti se jatko-osa. Spekulointi käyntiin.
Remedyn Control 2 vahvistettiin virallisesti – kehitetään ja julkaistaan yhteistyössä 505 Gamesin kanssa
Remedy paljasti mielenkiintoisia Control-yhteistyökuvioita 505 Gamesin kanssa.
Spekulaatio mainittu, jos kerta Kauniit ja Rohkeat näyttelijöitä on jo käytetty ykkösessä niin Ross Moss jatkakoon osassa 2.
Doctor Pepper
Well-Known Member
Joo, eikö tuon kakkososan nimikin ollut huhujen mukaan "Ridge Forrester out of Control".
Pirate fin
Well-Known Member
Hyvä, että tulee jatkoa ja plussaa siitä, kun jättävät edellisen sukupolven konsolit pois.
J.Sunderland
Well-Known Member
Vaikka myös uudet IP:t Remedylta maistuisi, niin kyllähän Control ansaitsee jatkonsa. Mielenkiintoinen tiedonmurunen muuten tuo 50 miljoonan kehitysbudjetti, ei kuulosta nykypäivänä tämän mittaluokan pelille kohtuuttomalta.
Stugenaattori
Member
Kai tästäkin pitää kirjoitella kun joku pitkiä selostuksiani lukeekin. (Ehkä pitäisi harkita toimittajan ammattia, ei meinaan montaa minuuttia mene Foldilla nakutella tällaista arviota...)
Tapojeni mukaan toki vuosien viiveellä, koska eihän mikään peli itseä heti julkaisussa innosta. Tämä sattui olemaan Ps Plussassa nyt tarjolla, ja pakkohan se oli ladata, vaikka tällaiset yliluonnolliset toimintapelit eivät itseä juuri yleensä innosta. Remedy on kuitenkin aina onnistunut tunnelman luomisessa, ja hämärät muistikuvat Alan Waken mahtavuudesta ja Quantum Break ovat kuitenkin muistissa. Jälkimmäinen meni itsellä sinne ihan ok-sarjaan, mutta ei ollut niin huikea kokemus että olisin Controlia varsinaisesti hypettänyt tai odottanut. Tuohon voi toki vaikuttaa, että konsolini ei jostain syystä näyttänyt QB:n leffaosuuksia lainkaan, jonka tajusin vasta pelin jo läpäistyäni.
Ystäväni asuu meillä kuukauden ennen ulkomaille muuttoaan, ja yritin löytää jotain pelattavaa joka innostaisi molempia. Pelimakumme ovat melko päinvastaiset, joten tiesin tuon olevan haastava tehtävä, mutta molempien yllätykseksi tämä maistui molemmille. Etenkin niihin ennakko-odotuksiin nähden. Itse en välitä putkijuoksuista, selittämättömistä yliluonnollisuuksista enkä liiasta haastavuudesta, ystäväni taas ei välitä juuri räiskintäpeleistä, zombiepeleistä eikä anna graafiselle näyttävyydelle juuri arvoa, joka itselleni on taas heti pelattavuuden jälkeen tärkeintä, kun laitteistoon olen kuitenkin jollain tasolla panostanut. Helppo siitä sitten lähteä hakemaan suoritettavaa...
Sitten itse peliin. Laitanpa kaikki spoileriin niin ei tarvitse miettiä.
Mitkään miinukset eivät siis liity pelaamiseen, joten sanoisin kyseessä olevan loistotekeleen. Jokaisen kannattaa viimeistään nyt ottaa Control kokeiluun, kun sen Extraplussasta saa latailtua.
8- /10
Tapojeni mukaan toki vuosien viiveellä, koska eihän mikään peli itseä heti julkaisussa innosta. Tämä sattui olemaan Ps Plussassa nyt tarjolla, ja pakkohan se oli ladata, vaikka tällaiset yliluonnolliset toimintapelit eivät itseä juuri yleensä innosta. Remedy on kuitenkin aina onnistunut tunnelman luomisessa, ja hämärät muistikuvat Alan Waken mahtavuudesta ja Quantum Break ovat kuitenkin muistissa. Jälkimmäinen meni itsellä sinne ihan ok-sarjaan, mutta ei ollut niin huikea kokemus että olisin Controlia varsinaisesti hypettänyt tai odottanut. Tuohon voi toki vaikuttaa, että konsolini ei jostain syystä näyttänyt QB:n leffaosuuksia lainkaan, jonka tajusin vasta pelin jo läpäistyäni.
Ystäväni asuu meillä kuukauden ennen ulkomaille muuttoaan, ja yritin löytää jotain pelattavaa joka innostaisi molempia. Pelimakumme ovat melko päinvastaiset, joten tiesin tuon olevan haastava tehtävä, mutta molempien yllätykseksi tämä maistui molemmille. Etenkin niihin ennakko-odotuksiin nähden. Itse en välitä putkijuoksuista, selittämättömistä yliluonnollisuuksista enkä liiasta haastavuudesta, ystäväni taas ei välitä juuri räiskintäpeleistä, zombiepeleistä eikä anna graafiselle näyttävyydelle juuri arvoa, joka itselleni on taas heti pelattavuuden jälkeen tärkeintä, kun laitteistoon olen kuitenkin jollain tasolla panostanut. Helppo siitä sitten lähteä hakemaan suoritettavaa...
Sitten itse peliin. Laitanpa kaikki spoileriin niin ei tarvitse miettiä.
Pelin alkufiilikset:
"Eikä, tämä on tällainen kökkö mikä tapahtuu yhdessä huoneessa"
-Väärin.
"Näyttää ihan normaalilta rakennukselta"
-Väärin.
"Onpas tönkkö pelattavuus"
-Todella väärin.
"Tässä on kuitenkin ihan selkeä tarina ja asiat on selitetty loogisesti suurimmilta osin vaikka on yliluonnollinen, koska Remedy"
-Ikävä kyllä väärin.
"Aika paljon samanlaista, tää on varmaan tätä että tapetaan vaan vihut"
-Osittain väärin.
Peli on pelattavuudeltaan ihan jotain muuta kuin mihin on Remedyltä tottunut. Hauska, monipuolinen ja koukuttava. Pelin ainoa heikkous on mielestäni tarinassa, joka on liiankin tajunnan ulkopuolella oleva, missään ei vain ole mitään järkeä, mutta tämä ei toki ole ollut tarkoituskaan. Kerrontakin vain on aika tönkköä ja peliä saa pelata jokusen tunnin ennenkuin edes hieman selviää, mikä on homman nimi. Tehtävät olivat aika itseään toistavia, kentissä ja niissä on "monista fysiikka ja huoneet"-nappula ollut kovassa käytössä - Mutta silti tämä vain oli viihdyttävä ja hauska, ja vaihteluakin tuli riittävästi etenkin jos mehusteli myös sivutehtäviä. Niissä etenkin tulee eteen vaihtelevuutta ja älykkyyden testaamista, ns. Pulmia jotka ovat mielestäni hyvä vastapaino toiminnalle. Peliä kannattaa pelata ajatuksella ja uusia kykyjä metsästäen, ilman niitä pelaaminen olisi varmasti paljon ankeampaa. Ja niiden takia Controlia ei pidä tuomita ensimmäisen muutaman tunnin perusteella. Melkein tuntui että peli olisi saanut jatkua vielä pidempäänkin sen loppuessa. Foundation-lisäosa oli aika tylsä, itseään toistava ja turha tarinallisesti, mutta taistelut eivät väsyttäneet vielä siinäkään.
Tarinasta en enempää kirjoittele, koska en siitä ymmärtänyt juuri mitään. Joku Hiss sekoilee ja yliluonnollistaa maailman, joku pyssy tekee jostakusta jonkun Bureaun pomon joka taistelee tätä yliluonnollisuutta vastaan. Oi Remedy, tehkää Alan Wake kakkosesta peli, jonka tarina olisi jollain tapaa samaistuttava ja "normaali" Edit 2/2024: Kyllä ne yritti, en siinä näin pihalla ollut.
Pelin plussat:
-Ahti
-Ahtin (Vai Ahdin?) jutut
-Pelattavuus, taistelumekaniikat
-Tämän pikku rakennuksen koko, peliympäristö varauksin
-Grafiikka ihan mukiinmenevää
Pelin miinukset:
-Liian vähän Ahtia
-Tarina mielestäni aika liibalaabaa, mutta en ole scifi-ihmisiä
-Liikaa monistettu mekaniikkoja ja rakennuksen osia
"Eikä, tämä on tällainen kökkö mikä tapahtuu yhdessä huoneessa"
-Väärin.
"Näyttää ihan normaalilta rakennukselta"
-Väärin.
"Onpas tönkkö pelattavuus"
-Todella väärin.
"Tässä on kuitenkin ihan selkeä tarina ja asiat on selitetty loogisesti suurimmilta osin vaikka on yliluonnollinen, koska Remedy"
-Ikävä kyllä väärin.
"Aika paljon samanlaista, tää on varmaan tätä että tapetaan vaan vihut"
-Osittain väärin.
Peli on pelattavuudeltaan ihan jotain muuta kuin mihin on Remedyltä tottunut. Hauska, monipuolinen ja koukuttava. Pelin ainoa heikkous on mielestäni tarinassa, joka on liiankin tajunnan ulkopuolella oleva, missään ei vain ole mitään järkeä, mutta tämä ei toki ole ollut tarkoituskaan. Kerrontakin vain on aika tönkköä ja peliä saa pelata jokusen tunnin ennenkuin edes hieman selviää, mikä on homman nimi. Tehtävät olivat aika itseään toistavia, kentissä ja niissä on "monista fysiikka ja huoneet"-nappula ollut kovassa käytössä - Mutta silti tämä vain oli viihdyttävä ja hauska, ja vaihteluakin tuli riittävästi etenkin jos mehusteli myös sivutehtäviä. Niissä etenkin tulee eteen vaihtelevuutta ja älykkyyden testaamista, ns. Pulmia jotka ovat mielestäni hyvä vastapaino toiminnalle. Peliä kannattaa pelata ajatuksella ja uusia kykyjä metsästäen, ilman niitä pelaaminen olisi varmasti paljon ankeampaa. Ja niiden takia Controlia ei pidä tuomita ensimmäisen muutaman tunnin perusteella. Melkein tuntui että peli olisi saanut jatkua vielä pidempäänkin sen loppuessa. Foundation-lisäosa oli aika tylsä, itseään toistava ja turha tarinallisesti, mutta taistelut eivät väsyttäneet vielä siinäkään.
Tarinasta en enempää kirjoittele, koska en siitä ymmärtänyt juuri mitään. Joku Hiss sekoilee ja yliluonnollistaa maailman, joku pyssy tekee jostakusta jonkun Bureaun pomon joka taistelee tätä yliluonnollisuutta vastaan. Oi Remedy, tehkää Alan Wake kakkosesta peli, jonka tarina olisi jollain tapaa samaistuttava ja "normaali" Edit 2/2024: Kyllä ne yritti, en siinä näin pihalla ollut.
Pelin plussat:
-Ahti
-Ahtin (Vai Ahdin?) jutut
-Pelattavuus, taistelumekaniikat
-Tämän pikku rakennuksen koko, peliympäristö varauksin
-Grafiikka ihan mukiinmenevää
Pelin miinukset:
-Liian vähän Ahtia
-Tarina mielestäni aika liibalaabaa, mutta en ole scifi-ihmisiä
-Liikaa monistettu mekaniikkoja ja rakennuksen osia
Mitkään miinukset eivät siis liity pelaamiseen, joten sanoisin kyseessä olevan loistotekeleen. Jokaisen kannattaa viimeistään nyt ottaa Control kokeiluun, kun sen Extraplussasta saa latailtua.
8- /10
Viimeksi muokattu:
Aika samoja ajatuksia jäi itsellekin Controlista. Hyvä peli kyllä mutta se itse räiskintä alkoi muuttua puuduttavaksi ajan myötä. Tuntui että kaikki paukut oli laitettu tarinaan ja ympäristöön ja se toiminta oli lisätty siihen jälkeenpäin. Se tuntui merkityksettömältä. Alan Wakessa oli mun mielestä sama ongelma. Kiehtova asetelma ja ympäristö mutta se varjojen räiskiminen ei ollut erityisen hauskaa. Enemmänkin rasite.
Juonesta myös samoja ajatuksia. Mä olen kyllästynyt mysteereihin joita ei edes yritetä selittää. Tätähän se on ollut Lostista lähtien. Eli heitetään päähenkilö/henkilöt keskelle mystisiä tapahtumia ja kaikki jätetään ilmaan roikkumaan koska: käsikirjoittajalla ei ole itselläkään hajua mikä se mysteeri oikeasti on. Ja kun sen yleensä tajuaa jo heti sarjan/pelin alussa että tarina ei tule saamaan selitystä koskaan. Viimeisin esimerkki oli 1899-sarja. Kahden jakson jälkeen oli selvää että tämä sarja ei tule etenemään yhtään mihinkään.
Controlin eduksi täytyy sanoa se että mysteeri on johdonmukainen ja se tuntuu siltä niin kuin siellä olisi joku yhtenäinen, mietitty, kokonaisuus taustalla. Ei siis pelkkää mysteeriä mysteerin vuoksi.
Pienestä kritiikistä huolimatta mä tykkään Controlista. Se onnistuu erottumaan muista, on tarpeeksi omalaatuinen ja teknisesti hieno suoritus. Tunnelma on hyvä ja siellä betoni rakennuksessa on hauska juoksennella.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Nyt kun on Alan Wake ja Quantum Break pelattu uudestaan niin pitihän se tämäkin pistää uusiksi läpi.
Ensimmäisellä kerralla en ollut pelin suurin ystävä. Olin pettynyt moneen asiaan, varmaan päällimäisenä siihen ettei se ollut Alan Wake 2 joten en edes antanut sille kunnon mahdollisutta kun ei se ollut mitä halusin. Nyt mentiin eri asenteella ja olin jopa innoissani pelin uudelleen peluusta.
Alkuun pelissä nappaa mukaansa sen loistava tunnelma, tarina ja hahmot. Erinomainen ääninäyttely ja loistavat kasvojen animaatiot herättää hahmot henkiin hienosti.
Tarina on todella mielenkiintoinen ja sitä ei avata perinteiseen tyyliin cutsceneillä. Vaan tyylikkäitä videopätkiä joissa hahmot puhuvat, erilaisia video tyylejä on monia. Tulee mieleen paljon Max Payne tarinankerronnasta.
Itse pelaaminen on sitten vähän souls tyylistä, mutta peli ei ole niin ankara. Menetät vaan osan keräämästäsi valuutasta ja vaikka kuolema vie takaisin edelliseen tallennuspisteeseen kuten souls peleissä, ei kaikkea tarvi tehdä uudestaan. Myöskään vaikeudesta ei tarvitse murehtia koska tässä on vaikeustaso slidereita jos minkälaisia.
Kuten on jo mainittu niin ammuskelu tuntuu hivenen hengettömältä. Ei siinä ole sellaista Max Payne tyylistä iskua ja tyyliä. Pelin kontrollit on loistavat joten hahmo kyllä tekee mitä käskee joten pelaaminen on kuitenkin hauskaa.
Dualsense tuki pelissä on myös erinomainen jotense tuo lisää fiilistä pelaamiseen.
Sivutehtäviä on myös paljon ja tarinat niissäkin mielenkiintoisia.
Kyllähän tämä nousee Remedyn toiseksi parhaaksi peliksi heti Alan Waken jälkeen ja arvosanaksi tyylikäs 4.5/5 nyt toisella kertaa. Suomi on mukana myös niin vahvasti että siitä isot bonukset myös.
Ensimmäisellä kerralla en ollut pelin suurin ystävä. Olin pettynyt moneen asiaan, varmaan päällimäisenä siihen ettei se ollut Alan Wake 2 joten en edes antanut sille kunnon mahdollisutta kun ei se ollut mitä halusin. Nyt mentiin eri asenteella ja olin jopa innoissani pelin uudelleen peluusta.
Alkuun pelissä nappaa mukaansa sen loistava tunnelma, tarina ja hahmot. Erinomainen ääninäyttely ja loistavat kasvojen animaatiot herättää hahmot henkiin hienosti.
Tarina on todella mielenkiintoinen ja sitä ei avata perinteiseen tyyliin cutsceneillä. Vaan tyylikkäitä videopätkiä joissa hahmot puhuvat, erilaisia video tyylejä on monia. Tulee mieleen paljon Max Payne tarinankerronnasta.
Itse pelaaminen on sitten vähän souls tyylistä, mutta peli ei ole niin ankara. Menetät vaan osan keräämästäsi valuutasta ja vaikka kuolema vie takaisin edelliseen tallennuspisteeseen kuten souls peleissä, ei kaikkea tarvi tehdä uudestaan. Myöskään vaikeudesta ei tarvitse murehtia koska tässä on vaikeustaso slidereita jos minkälaisia.
Kuten on jo mainittu niin ammuskelu tuntuu hivenen hengettömältä. Ei siinä ole sellaista Max Payne tyylistä iskua ja tyyliä. Pelin kontrollit on loistavat joten hahmo kyllä tekee mitä käskee joten pelaaminen on kuitenkin hauskaa.
Dualsense tuki pelissä on myös erinomainen jotense tuo lisää fiilistä pelaamiseen.
Sivutehtäviä on myös paljon ja tarinat niissäkin mielenkiintoisia.
Kyllähän tämä nousee Remedyn toiseksi parhaaksi peliksi heti Alan Waken jälkeen ja arvosanaksi tyylikäs 4.5/5 nyt toisella kertaa. Suomi on mukana myös niin vahvasti että siitä isot bonukset myös.
Viimeksi muokattu:
Poro24
Active Member
Myöhäisheränneenä hieman aloittelin Ultimate Editionia tänään. Reilut 5 tuntia taisin saada kasaan. Päätehtävissä Old Boys Club / Find Marshall menossa + muutama sivutehtävä tehtynä.
Kaksijakoiset fiilikset. Sekopäinen juoni kiinnostaa. Performance modellakin peli on jumalattoman kaunis ja rullaa täydellisen sulavasti. Rakennusta on karmeasta kartasta huolimatta hauska tutkailla. Taistelu ainakin toistaiseksi viihdyttää.
Mutta pakko angstailla tästä klassisesta aiheesta: tuo kuoleman korjatessa tapahtuva samojen kohtien juokseminen uudelleen, yhdistettynä jatkuvasti uudelleen spawnaavaaviin vihollisiin syö miestä ja kovaa. Kun pelaamiseen on rajallinen aika, niin ei jaksaisi sitä noin käyttää.
Takaraivossa ärsyttävästi kolkuttelee tuon one shot killin päälle laittaminen, mutta yritän olla sortumatta siihen ja tuskailla eteenpäin.
Hieman olen vielä pihalla noiden kymmenien personal modsien ja weapon modsien kanssa. Ability-kaaviot sen sijaan olivat mukavan selkeitä.
Tästä huolimatta tämä kummasti koukuttaa ja sitä haluaa jatkaa. Remedyllä on mielestäni hienoa kunnianhimoa peleissään.
Kaksijakoiset fiilikset. Sekopäinen juoni kiinnostaa. Performance modellakin peli on jumalattoman kaunis ja rullaa täydellisen sulavasti. Rakennusta on karmeasta kartasta huolimatta hauska tutkailla. Taistelu ainakin toistaiseksi viihdyttää.
Mutta pakko angstailla tästä klassisesta aiheesta: tuo kuoleman korjatessa tapahtuva samojen kohtien juokseminen uudelleen, yhdistettynä jatkuvasti uudelleen spawnaavaaviin vihollisiin syö miestä ja kovaa. Kun pelaamiseen on rajallinen aika, niin ei jaksaisi sitä noin käyttää.
Takaraivossa ärsyttävästi kolkuttelee tuon one shot killin päälle laittaminen, mutta yritän olla sortumatta siihen ja tuskailla eteenpäin.
Hieman olen vielä pihalla noiden kymmenien personal modsien ja weapon modsien kanssa. Ability-kaaviot sen sijaan olivat mukavan selkeitä.
Tästä huolimatta tämä kummasti koukuttaa ja sitä haluaa jatkaa. Remedyllä on mielestäni hienoa kunnianhimoa peleissään.
Viimeksi muokattu:
Poro24
Active Member
Jahas, peli menikin läpi yllättävän nopeasti. Ei noita edellisessä viestissä mainitsemiani kuolemista johtuvia samojen kohtien uudelleenjuoksuja lopulta häiritsevän paljon tullut eteen.
Jostain luin, että abilityistä launchiin ja healthiin kannattaa panostaa. Sen tein, ja taistelut ja bossit sujuivat sen myötä aika mukavasti. Pysyi vain fiksusti liikkeessä ja linkosi tavaraa menemään, niin vihut kyllä kaatuivat. Joissakin hyvin harvoissa tapauksissa käytin suojia hyödyksi. Ei siis missään nimessä liian vaikea peli, mitä etukäteen pelkäsin.
Jos jollain on tämä vielä pelaamatta, niin vinkkini olisi, että tekee aina johonkin väliin sivutehtävän, josta saa ability-pisteitä launchia ja healthia varten. Päätarina ei todellakaan ole pitkä, niin sivutehtävät kannattaa ihan senkin vuoksi.
Juoni ei lopulta varsinaisesti sykähdyttänyt, mutta mielettömän upean ja kiehtovan maailman oli Remedy rakentanut. Nautin lopulta todella Oldest housessa seikkailusta. Kaikesta keräiltävästä tuli aika ähky, mutta pitää tässä lisäosia pelatessa koettaa niihinkin vielä paneutua.
Siisti kokemus!
Jostain luin, että abilityistä launchiin ja healthiin kannattaa panostaa. Sen tein, ja taistelut ja bossit sujuivat sen myötä aika mukavasti. Pysyi vain fiksusti liikkeessä ja linkosi tavaraa menemään, niin vihut kyllä kaatuivat. Joissakin hyvin harvoissa tapauksissa käytin suojia hyödyksi. Ei siis missään nimessä liian vaikea peli, mitä etukäteen pelkäsin.
Jos jollain on tämä vielä pelaamatta, niin vinkkini olisi, että tekee aina johonkin väliin sivutehtävän, josta saa ability-pisteitä launchia ja healthia varten. Päätarina ei todellakaan ole pitkä, niin sivutehtävät kannattaa ihan senkin vuoksi.
Juoni ei lopulta varsinaisesti sykähdyttänyt, mutta mielettömän upean ja kiehtovan maailman oli Remedy rakentanut. Nautin lopulta todella Oldest housessa seikkailusta. Kaikesta keräiltävästä tuli aika ähky, mutta pitää tässä lisäosia pelatessa koettaa niihinkin vielä paneutua.
Siisti kokemus!
Poro24
Active Member
Pakko lainata vuosia vanhaa viestiä, sillä tämä oli hyvin sanottu! Ja samalla pitää kirjoittaa näköjään kolmas viesti putkeen tähän ketjuun
. Anteeksi!Neljä kuukautta oli itsellä aikaa edellisestä läpipeluusta. Kenties lähestyvän Alan Wake 2:n vuoksi Control on viime aikoina pyörinyt paljon mielessä. Siispä mietin, että mikseipä antaisi laadukkaalle pelille lisää peliaikaa. Kerkeää niitä uusia pelejä toivottavasti pelata myöhemminkin. Joten uusintapeluu tulille!
Voi pojat kun oli hauskaa! Oldest Housen tutkiminen oli vähintään yhtä hienoa kun ensimmäisellä kerralla, ellei jopa siistimpää. Rakastuin jälleen pelin dystoopiseen tunnelmaan, arkkitehtuuriin ja satoihin pieniin yksityiskohtiin. Tykkäsin tästä kenties jopa vielä enemmän kuin ensimmäisellä pelikerralla. Kahlasin kaikki löytämäni materiaalit läpi ja kuuntelin jokaisen keskustelun. Ei puuduttanut tippaakaan, vaikka osa oli hyvinkin tuoreessa muistissa. Kaiken kaikkiaan toinen pelikerta oli jotenkin sulavampi ja nautinnollisempi kokemus. Ei ollut niin hukassa kartankaan kanssa, vaan lähinnä seinissä olevat nuolet riittivät navigoimiseen.
Aika paljon tuli tällä kertaa vastaan ekalla pelikerralla missattuja sivutehtäviä. Kannattaa käydä juttelemassa muille hahmoille aina välillä ja vilkaista Ahdin ilmoitustaulu. Päätin uskaltaa koettaa edellisellä kerralla väliin jäänyttä Training Course -tehtävääkin, josta sai Shield-kyvyn. Tehtävä menikin lopulta yllättävän sujuvasti läpi, mutta itse Shield jäi niin pahasti Launchin varjoon, että eipä sitä tullut juuri hyödynnettyä missään vaiheessa.
Aseena pidin tällä kertaa ihan perus Gripin muutamilla modauksilla. Ability-pisteitä käytin jälleen ensisijaisesti Launchiin, ja jämiä ripottelin myös Energyyn ja Healthiin. Näiden myötä Jessestäni kehkeytyi aika tyly tuhoaja. Kun pelimekaniikka neljän kuukauden takaa oli vielä suht. tuoreessa muistissa, tuntui peli 90% ajasta jopa helpolta. On se taistelu vaan hauskaa! Puzzletkin olivat toiseen kertaan koettuna sen verran simppeleitä, että melkein hävettää miten paljon niiden parissa tuli raavittua päätä ekalla pelikerralla. Tosin sivutehtävä Self Reflectionin puzzlen jouduin googlaamaan toisellakin pelikerralla, ei vaan tajunnut (hävettää).
Pelin kolme viimeistä tehtävää, ai että mitä tykitystä! Ehdottomasti viimeistään tämän uusintapeluun myötä yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni ja eiköhän tämän pariin löydä vielä uudelleenkin.
Mr. Tomassin toiselle kohtaamiselle. Huomasin tämän sivutehtävän vasta pääjuonen jälkeen ja lähdin luottavaisena räiskimään ukkoa kumoon, mutta kylläpä tulikin turpiin parilla ekalla kerralla.
Tämä teksti koskee vain pääpeliä. Lisäreitä en ole vielä kerennyt pelata ollenkaan (AWEa vähän aloittelin 4kk sitten).
Ps. 30 fps:n olemassaolo pitäisi kieltää. Pelatkaa performance-modella.
JLunen
Well-Known Member
Pitää ilmesesti mennä päätarinasta 7. tehtävä, niin sitten pääsee tuohon lisäriin. Se siis tulee yhtenä tehtävänä suoraan sinne peliin, eli ei ole alkuvalikossa mitään valintaa.
Kurpitza
Well-Known Member
Aah, ok ja kiitos. Aloin jo pelaamaan tätä ja kuinka sulavasti pyöriikään vitosella verrattuna PS4 versioon, minkä aikoinaan pelasin.
Ja onhan tää kova peli. Varmaan pitää pelata ihan läpi, vaikka pari kertaa olenkin tän silloin pelannut.
JLunen
Well-Known Member
Joo, ite eilen pelailin PS4-versiota, kun sen mennyt aikoinaan ja siinä oli tuo AWE-lisäri jäänyt kesken. Oli se sentään vähän parempi kokemus kun nyt oli "PS4 Pro +SSD", verrattuna normi-PS4. Jesse kyllä näytti seisovine silmineen vähän criippaavalta. Ultimate täytyy kyllä jossain kohtaa pelailla kanssa läpi.
koomikko
Well-Known Member
Pelasin Controllin ammoin 2019 julkaisun tienoilla läpi. Oman pikkukirjanpitoni perusteella tykkäsin 4/5 tasolla. Alan Wake 2 -päissäni korkkasin pelin uudestaan, jotta pääsin kokemaan läpäisyni jälkeen julkaistun AWE-delsun. Peliinhän oli sittemmin tullut next gen -voitelu ja taisi siten olla yksi ensimmäisistä säteenseurantaa tukevista konsolipeleistä. Kiusallisesti uusioversio on käytännössä uusi peli, eikä vanha pelitallennus siirtynyt lainkaan. AWE-lisäriin päästäkseni, minun oli nöyrryttävä tatittamaan leijonaosa pelistä uudestaan.
Backlog pelaamattomista peleistä natisee liitoksistaan (nyrkinheristys Palturille!) ja siten tuntuu hupsulta palata pelaamaan uudestaan jo kertaalleen läpäistyjä pelejä. Varsinkin kun kyseessä ei ole edes niin pitkä aika aiemmasta läpäisystä. Mutta katso! Controlhan on kerrassaan mainio peli, jonka kernaasti pelaa uudestaankin. Tässä siis pikkasen myöhässä Control Ultimaten + AWE-lisärin plussat ja miinukset ja pari pakollista kuvaa.
Plussat:
+ Remedylle ominaisesti tarinassa on mysteeriä mysteerin päälle. Jo heti pelin alku heittää Jesse Fadenin savuavan pistoolin äärelle. Todella omaperäistä juonikudelmaa. Siitä pisteet. Lore-lappusia, -ääninauhoja ja -videoita on jo ähkyksi asti.
+ Federal Bureau of Control ja sen pääjämajana toimiva The Oldest House on upea miljöö pelille, jossa luonnonlakeja ei tarvitsekaan aina noudattaa. Muistelen, että julkaisun aikoihin jotkut valittivat, että karttaa on hankala käyttää ja paikoin ei ole selvää minne pitää mennä. Näin toisella kierroksella en kokenut minkäänlaista ongelmaa seuraamalla karttaa ja seinän opasteita. Tyylilajiin kuuluukin, että Vanhin Talo on sokkelo itsessään.
+ Pelimekaniikka soljuu sulavasti. Julkkarin aikoihin taisi olla jonninmoista tahmausta etenkin kartan käytön kanssa, mutta nyt kaikki tämä oli virtaviivaistettu maukkaasti. Alan Wake 2 -arviossani napisin pari sanaa itse pelattavuudesta ja tässä se nyt pelatessa vahvistui, että AW2 on tarkoituksella tehty survival horroriksi siinä missä Control on ehta 3rd Person Shooter. Ammuskelu ja vähitellen karttuvien voimien yhdistelmä rullaa kivasti. Vastaavasti AW2:sen tunnelma olisi kärsinyt, jos siitä olisi tehty yet-another-ammuskelupeli.
+ Aseet (elävä service weapon), voimat ja niiden modit tarjoavat kivasti vaihtelua ja mahdollisuuden pelata peliä haluamallaan tavalla.
+ Graafisesti peli näyttää edelleen tyylikkäältä, vaikka toki 2019 vuodesta alkaa olla jo pieni iäisyys. Tykkään kovasti esim. väliotsikoista, kun uusi alue avautuu tutkittavaksi. Tuhoutuvan ympäristön myötä taistelut ovat paikoin todella näyttäviä.
+ Alan Wake -viittaukset kutittelivat juuri oikeista paikoista. Tätähän täältä tultiin tällä kierroksella hakemaan.
Miinukset:
- Eittämättä suurin tuskastumisen aihe on muutamat pomovastustajat. Jostain syystä Remedy ei ole oikein saanut tehtyä nautinnollista pomotaistelua. Tämä muuten vähän korostui AW2:sessakin. En muista oliko Controllin julkkari-versiossa apupyöriä, mutta tämä AWE-lisärin loppuvastus, Hartman, oli mun buumertaidoille täysin mahdoton paikka ilman Assisted-moodia. Ärsyyntyminen pelin äärellä ei ole koskaan oikein hyvä asia. Onneksi lähimmälle control pointille ei sentään ole koskaan ylitsepääsemättömän pitkä matka.
- Hiss-vastustajat on aika nopeasti nähty. Onneksi itse pelikoukku toimii sen verran hyvin, että Hissiä on kiva kyykyttää aina uudessa ympäristössä.
- Tietty kierrätyksen maku harmaissa toimistokäytävissä ja esimerkiksi toistuvat viisitit Ocean View -hotellissa alkoivat loppua kohden puuduttaa.
Toisella kierroksella pitäydyn edelleen alkuperäisessä arviossa. Vahva 4/5.
Backlog pelaamattomista peleistä natisee liitoksistaan (nyrkinheristys Palturille!) ja siten tuntuu hupsulta palata pelaamaan uudestaan jo kertaalleen läpäistyjä pelejä. Varsinkin kun kyseessä ei ole edes niin pitkä aika aiemmasta läpäisystä. Mutta katso! Controlhan on kerrassaan mainio peli, jonka kernaasti pelaa uudestaankin. Tässä siis pikkasen myöhässä Control Ultimaten + AWE-lisärin plussat ja miinukset ja pari pakollista kuvaa.
Plussat:
+ Remedylle ominaisesti tarinassa on mysteeriä mysteerin päälle. Jo heti pelin alku heittää Jesse Fadenin savuavan pistoolin äärelle. Todella omaperäistä juonikudelmaa. Siitä pisteet. Lore-lappusia, -ääninauhoja ja -videoita on jo ähkyksi asti.
+ Federal Bureau of Control ja sen pääjämajana toimiva The Oldest House on upea miljöö pelille, jossa luonnonlakeja ei tarvitsekaan aina noudattaa. Muistelen, että julkaisun aikoihin jotkut valittivat, että karttaa on hankala käyttää ja paikoin ei ole selvää minne pitää mennä. Näin toisella kierroksella en kokenut minkäänlaista ongelmaa seuraamalla karttaa ja seinän opasteita. Tyylilajiin kuuluukin, että Vanhin Talo on sokkelo itsessään.
+ Pelimekaniikka soljuu sulavasti. Julkkarin aikoihin taisi olla jonninmoista tahmausta etenkin kartan käytön kanssa, mutta nyt kaikki tämä oli virtaviivaistettu maukkaasti. Alan Wake 2 -arviossani napisin pari sanaa itse pelattavuudesta ja tässä se nyt pelatessa vahvistui, että AW2 on tarkoituksella tehty survival horroriksi siinä missä Control on ehta 3rd Person Shooter. Ammuskelu ja vähitellen karttuvien voimien yhdistelmä rullaa kivasti. Vastaavasti AW2:sen tunnelma olisi kärsinyt, jos siitä olisi tehty yet-another-ammuskelupeli.
+ Aseet (elävä service weapon), voimat ja niiden modit tarjoavat kivasti vaihtelua ja mahdollisuuden pelata peliä haluamallaan tavalla.
+ Graafisesti peli näyttää edelleen tyylikkäältä, vaikka toki 2019 vuodesta alkaa olla jo pieni iäisyys. Tykkään kovasti esim. väliotsikoista, kun uusi alue avautuu tutkittavaksi. Tuhoutuvan ympäristön myötä taistelut ovat paikoin todella näyttäviä.
+ Alan Wake -viittaukset kutittelivat juuri oikeista paikoista. Tätähän täältä tultiin tällä kierroksella hakemaan.
Miinukset:
- Eittämättä suurin tuskastumisen aihe on muutamat pomovastustajat. Jostain syystä Remedy ei ole oikein saanut tehtyä nautinnollista pomotaistelua. Tämä muuten vähän korostui AW2:sessakin. En muista oliko Controllin julkkari-versiossa apupyöriä, mutta tämä AWE-lisärin loppuvastus, Hartman, oli mun buumertaidoille täysin mahdoton paikka ilman Assisted-moodia. Ärsyyntyminen pelin äärellä ei ole koskaan oikein hyvä asia. Onneksi lähimmälle control pointille ei sentään ole koskaan ylitsepääsemättömän pitkä matka.
- Hiss-vastustajat on aika nopeasti nähty. Onneksi itse pelikoukku toimii sen verran hyvin, että Hissiä on kiva kyykyttää aina uudessa ympäristössä.
- Tietty kierrätyksen maku harmaissa toimistokäytävissä ja esimerkiksi toistuvat viisitit Ocean View -hotellissa alkoivat loppua kohden puuduttaa.
Toisella kierroksella pitäydyn edelleen alkuperäisessä arviossa. Vahva 4/5.
Mä olen myös pelannut Control:ia tässä viimeisen viikon aikana. Tässä olisi kaikki huippupelin ainekset mutta monet pikku ärsyttävyydet tekee sen että mun on vaikea arvioida tätä mitenkään.
Koomikko laittoi tuossa sen verran hyviä pointteja että ajattelin laittaa vähän omia näkemyksiä lisäksi.
Lappusten ja ääninauhojen ainoa ongelma oli niiden sijoittelu. Ärsytti aina kun menee uudelle alueelle ja on hyvä räiskintäfiilis päällä niin törmäät huoneeseen josta saattaa löytyä viisikin eri luettavaa dokumenttia. Siinä kärsii pelin "flow" kun tekisi mieli vaan juosta eteenpäin mutta toisaalta ei haluaisi jättää mitään lukematta. Varsinkin kun ne tekstit liittyy yleensä kyseiseen alueeseen/tehtävään.
Tuhoutuvassa ympäristössäkin oli myös ongelmansa. Ilma oli välillä niin sakeana pölystä ja sirpaleista että oli mahdoton nähdä eteensä. Tyylikkään näköistä mutta haittasi pelattavuutta välillä. Melkein kaikki mun kuolemat sattui juuri siksi etten aina nähnyt mitä ympärillä tapahtuu.
Usein kävi myös niin että kun joutui tekemään niitä äkkiväistöjä sillä erikoiskyvyllä niin se väistö pysähtyiki siihen että selän taakse oli taistelussa lentänyt joku hiton laatikko. Koska pelissä taistelut ovat aika hektisiä ja nopeatempoisia mun mielestä olisi tärkeää että tällaisia esteitä ei olisi.
Ocean View-motelli oli ihan hyvä idea mutta eikö siitä nyt saatu enempää irti? Joo siellä oli aina joku tietty puzzlen tyyppinen juttu mutta kun ne olivat niin naurettavan helppoja ettei niitä voi edes puzzleiksi sanoa.
Toinen esimerkki surkeista "puzzleista" on ne akut joita pitää heittää seinään jotta saa jonkun oven auki. Miksi ne edes ovat pelissä? Eli: Ovi on lukossa=poimi lattialta akku ja laita se seinään kiinni=ovi aukeaa. Hienoa, en olisi ikinä arvannut! Milloin peleissä mennään siihen että aseen lataaminen on puzzle?
No joo, mulla tuli nyt ehkä vähän turhankin negatiivista kommenttia. Mä kuitenkin pidän pelistä erittäin paljon. Ehkä syy on siinä että kaikki ne asiat joista mä pelissä erityisesti pidin, sisälsivät myös pieniä valuvikoja. Vähän väliä tuli ajatus että "miksi tätäkään ei ole tehty paremmin"?
Eli kyseessä on huippupeli mutta monilta osin myös liian keskinkertainen. Tarina ja tunnelma on parasta ja siitä iso plussa.
Koomikko laittoi tuossa sen verran hyviä pointteja että ajattelin laittaa vähän omia näkemyksiä lisäksi.
Tarinasta todellakin plussaa. Tykkäsin lukea niitä lappusia ja katsella videoita sekä kuunnella nauhoja. Vaikka onkin alusta asti selvää että mysteeri ei tule saamaan kaiken kattavaa selitystä se tuntuu silti ehjältä kokonaisuudelta.
Lappusten ja ääninauhojen ainoa ongelma oli niiden sijoittelu. Ärsytti aina kun menee uudelle alueelle ja on hyvä räiskintäfiilis päällä niin törmäät huoneeseen josta saattaa löytyä viisikin eri luettavaa dokumenttia. Siinä kärsii pelin "flow" kun tekisi mieli vaan juosta eteenpäin mutta toisaalta ei haluaisi jättää mitään lukematta. Varsinkin kun ne tekstit liittyy yleensä kyseiseen alueeseen/tehtävään.
Juuh, mä pidin myös siitä että kartta on sokkeloinen ja monipuolinen. Ainoa miinus tulee siitä että parissa kohtaa tuli turhaan etsittyä reittiä alueelle jolle ei olisi päässyt muutenkaan. Eli näet kartalla alueen jossa et ole käynyt mutta et löydä reittiä vaikka kuinka etsit. Myöhemmin käy selville että sinne pääsee vain suorittamalla jonkun sivutehtävän. Turhaan siis tuli koluttua joka hiton nurkkaus ja tuuletusaukko.
Tästä myös osittain samaa mieltä. Mekaniikat toimii hyvin. Toisaalta taas mä en kokenut niitä mitenkään mielenkiintoisina. Leijumiset ja tavaroiden heittelyt ovat olleet aika peruskauraa sitten Half Lifen-pelien. Mä en tiedä mikä tässä on mutta nuo mekaniikat eivät vain tunnu miltään. Samoin se räiskintäpuoli. Vaikka toimiikin hyvin, se ei tuntunut tyydyttävältä. Se kaikki tuntuu jotenkin liian keskinkertaiselta. Remedyltä odottaisi vähän parempaa.
Tästä eri mieltä. Aseeseen mä en ollut ollenkaan tyytyväinen. Mä en tiedä miksi siitä edes oli pitänyt tehdä "object of power". Sehän oli käytännössä pistooli/haulikko/kivääri/konepistooli. Päivityksistä huolimatta se ei edes ollut kovinkaan tehokas. Aseen olisi voinut korvata ihan tavallisilla aseilla eikä peli olisi muuttunut siitä miksikään. Siinä mielessä tämä "erikoisase" tuntui täysin turhalta.
Juuh, peli näyttää edelleen hyvältä. Tosin nuo väliotsikot välillä haittasi peliä. Eli silloin kun saavut uudelle alueelle jossa on vihollisia ja yhtä-äkkiä ruudulle pamahtaa koko ruuden peittävä "MAILROOM" samalla kun sua ammutaan joka puolelta. Mä kuolin pari kertaa ihan tuon takia koska en nähnyt mitä tapahtuu.
Tuhoutuvassa ympäristössäkin oli myös ongelmansa. Ilma oli välillä niin sakeana pölystä ja sirpaleista että oli mahdoton nähdä eteensä. Tyylikkään näköistä mutta haittasi pelattavuutta välillä. Melkein kaikki mun kuolemat sattui juuri siksi etten aina nähnyt mitä ympärillä tapahtuu.
Usein kävi myös niin että kun joutui tekemään niitä äkkiväistöjä sillä erikoiskyvyllä niin se väistö pysähtyiki siihen että selän taakse oli taistelussa lentänyt joku hiton laatikko. Koska pelissä taistelut ovat aika hektisiä ja nopeatempoisia mun mielestä olisi tärkeää että tällaisia esteitä ei olisi.
Näistä kahdesta vahvasti samaa mieltä. Viholliset olivat suorastaan tylsiä. Eikö nyt jotain vähän mielikuvituksekkaampaa olisi voinut keksiä.
Ocean View-motelli oli ihan hyvä idea mutta eikö siitä nyt saatu enempää irti? Joo siellä oli aina joku tietty puzzlen tyyppinen juttu mutta kun ne olivat niin naurettavan helppoja ettei niitä voi edes puzzleiksi sanoa.
Toinen esimerkki surkeista "puzzleista" on ne akut joita pitää heittää seinään jotta saa jonkun oven auki. Miksi ne edes ovat pelissä? Eli: Ovi on lukossa=poimi lattialta akku ja laita se seinään kiinni=ovi aukeaa. Hienoa, en olisi ikinä arvannut! Milloin peleissä mennään siihen että aseen lataaminen on puzzle?
No joo, mulla tuli nyt ehkä vähän turhankin negatiivista kommenttia. Mä kuitenkin pidän pelistä erittäin paljon. Ehkä syy on siinä että kaikki ne asiat joista mä pelissä erityisesti pidin, sisälsivät myös pieniä valuvikoja. Vähän väliä tuli ajatus että "miksi tätäkään ei ole tehty paremmin"?
Eli kyseessä on huippupeli mutta monilta osin myös liian keskinkertainen. Tarina ja tunnelma on parasta ja siitä iso plussa.
Mä en ole vielä sitä AWE-lisäriä pelannut mutta siinä ilmeisesti viitatan vahvasti Alan Wake ykkösen tapahtumiin ja se sitoo nämä kaksi peliä yhteen. Tapahtuvat siis samassa universumissa. AWE ei tietääkseni kuitenkaan lisää mitään Alan Waken tarinaan joten en usko että on millään tapaa "pakollista" pelattava.