Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Devil May Cry 4 [PS3]

Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Olen kyllä niin täysin käsi Danten kanssa kuin vaan voi olla. Sillä on liikaa vaihtoehtoja, en osaa tehä sillä mitään. Ja muutenkin en osaa noita sen miekkoja käyttää kovinkaan hyvin, kolmosessa oli helpompi hallita nunchakut ja agnit&rudrat perusmiekan kanssa kuin tässä noi Danten vaihtoehdot. Pelkkää sähläystä toi on vieläkin Dantella pelaaminen. Ja tyylien/aseiden/miekkojen vaihtelussa menee koko ajan napit sekasin ja painelen mitä sattuu. :D

Dante Must Dieta alotin ja ainakin Berial kaatui suorastaan luvattoman helposti. Eiköhän sitä haastettakin kuitenkin vielä tule, ainakin Dantella sitten, jos ei muuten.
 
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Mielettömän kova peli! :D En ole ennen innostunut DMC:stä (joskin en ole niihin perehtyny sen koommin) mutta nyt on into täysi 10. Dante on kyl äijä! :cool:
Oon vaa sen verran käsi koko pelissä (vielä) et oon menossa vasta Humanilla ja Automaticilla. :eek:
Pitää olla aika haka et pärjää vaikeimmilla asteilla ilman autoa. Noo.. harjoitus tekee mestarin. Kohta peli läpi humanilla. :)
Taitaa olla kyl DMC 3 myös pakko hankinta. Toiv se ei aiheuta niin paljoa ärräpäitä ku tää peli :rolleyes:
 
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Muke sanoi:
Oon vaa sen verran käsi koko pelissä (vielä) et oon menossa vasta Humanilla ja Automaticilla.
Pitää olla aika haka et pärjää vaikeimmilla asteilla ilman autoa

Tai sit pitää olla aika haka et pärjää vaikeimmilla tasoilla automatic päällä. Siinäpä pelin kovin haaste pro-mättäjille: DMD (tai Hell and Hell) läpi automaticilla kun pelihahmokin taistelee vastaan ja tekee asioita oman päänsä mukaan! Ihan oikeasti, sillä ei kannata pelata. Siinä ei itse opi niitä kovien jannujen jippoja ja vähänkään vaikeammilla tasoilla tulee nekkuun heti. Toki jos ei välttämättä innosta hinkata peliä viikkokausia aina vaan vaikeammilla tasoilla niin kyllähän sen varmaan automaticillakin voi läpäistä.

Muke sanoi:
Taitaa olla kyl DMC 3 myös pakko hankinta. Toiv se ei aiheuta niin paljoa ärräpäitä ku tää peli

Ei toki. DMC3:n parissa saa kiroilla huomattavasti enemmän. DMC4 on vähän niinkuin pikkulasten DMC verrattuna kolmoseen (tai ykköseen). Kaikki KOLME DMC-sarjan peliä ovat kuitenkin melkoisen hyviä ja viihdyttäviä.
 
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Ahaa.. pitääkin siis alkaa opettelee ilman automaticia. (tosin huomasin kyl jo humanillakin et välillä nero/dante teki omiaan) SSS-combotkin on viel kaukana mutta eiköhän se tästä. :)
OT: Mikä muute teki DMC2 huonon?? Ja onko monien mielestä edelleen DMC 3 parempi kuin 4?
 
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Kakkosessa vaan oli kaikki perseellään. Grafiikka, taistelusysteemi, viholiset (varsinkin bossit) ja niin edelleen. Kenttädesign oli kolmostakin kauheampaa.

Ja henk koht ykkönen on paras. Se ei ole vielä kunnon veribalettia, mutta siinä on kaikki ne asiat kohdallaan mitkä jatko-osista puuttuivat. Ympäristöihin oli panostettu, musat rokkasi, Dante rokkasi, viholliset olivat aivan loistavia ja pelaaminen oli kivaa. "Horror" fiiliskin oli ressoista saatu mukaan ympättyä.

Kolmonen onkin sitten pelisysteemin riemuvoitto, mutta muiden osa-alueiden kuolema. Nelonen jotain siltä väliltä.
 
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Kakkosen puolustuksena on minun mielestä vain yksi asia, se esitteli sarjaan lennosta vaihdettavat tuliaseet (ja kolmosessa onnistui sitten myös lähitaisteluaseiden vaihto), joka ainakin minun mielestä on helvetin hyvä juttu. Mitäköhän se kolmosenkin pelisysteemi olisi ilman näitä.

Ninja Gaideniin tottuneelle Dmc:ssä on jotenkin nurinkurinen vaikeustason nousu. NG:ssa vaikeustason noustessa perusvihut vaihtuvat erilaisiin uusia liikkeitä osaaviin vihuihin, jotka kestävät suunnilleen saman verran vahinkoa, mutta tekevät itse enemmän. Dmc:ssä taas samoja vihuja, jotka tekevät samoja liikkeitä (vai lisääkö DT niille jotain uusia liikkeitä?), joutuu paukuttamaan 10:llä kombolla.

Hiukkasen pistää kurmottamaan myös se jokaisen tehtävän jälkeinen tietojen lähettäminen nettiin.
 
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Zoukka sanoi:
Ja henk koht ykkönen on paras. Se ei ole vielä kunnon veribalettia, mutta siinä on kaikki ne asiat kohdallaan mitkä jatko-osista puuttuivat. Ympäristöihin oli panostettu, musat rokkasi, Dante rokkasi, viholliset olivat aivan loistavia ja pelaaminen oli kivaa. "Horror" fiiliskin oli ressoista saatu mukaan ympättyä.

Kolmonen onkin sitten pelisysteemin riemuvoitto, mutta muiden osa-alueiden kuolema. Nelonen jotain siltä väliltä.

Tuo oikeastaan summaa aika hyvin yleisen konsensuksen DMC-sarjasta. Paljolti riippuu siitä mitä asioita pitää toisia merkittävämpinä. Poliittinen vastaus on, että kaikki ovat kuitenkin genressään varsin hyviä pelejä. Tosin kakkosta en ole itse kokenut, täytyy se tässä tunnustaa mutta useista lähteistä olen muodostanut tietynlaisen kuvan pelistä ja se kuva kertoo minulle, että DMC2 on mainettaan parempi pelinä. Se on vaan heikompi kuin saman sarjan muut osat (mm. jotkin pomotaistelut kuulemma kestävät vuosia kun ainoa vaihtoehto on kutittaa ne pistooleilla kuoliaaksi kun lähietäisyydelle ei pääse...) Itse olen kuitenkin nauttinut hyvin paljon niin ykkösestä, kolmosesta kuin tästä uudesta nelosestakin. Kaikki on pelattu läpi useammin kuin "yhen kerran easylla" ja edellisestä pelikerrasta DMC1:n parissa ei edes ole montaa kuukautta (taisi olla joulun alla kun sitä hakkasin)

Kuten siis sanottu niin monet, minä mukaanlukien, pitävät ykkösen design-ratkaisuja yleisesti eheämpinä kuin sarjan muissa osissa. Vihollisissa on vaihtelua, miljöö on tunnelmallinen ja pelisysteemi on tarpeeksi monipuolinen pitääkseen mielenkiinnon yllä. Haastettakin piisaa ihan kivasti.

Kolmosessa pelisysteemi otti Super Marjo -loikan eteenpäin ja se on rautaa ja parhautta edelleen. Vihollisvalikoima ikävä kyllä pitkälti degeneroitui hiekkasäkeiksi, joista pienet säkit olivat nopeita ja heikkoja ja isommat sitten löivät kovempaa ja kestivät combotusta. Noh, oli siellä sentään niitä kirkuvia hämähäkkejä ja ne ylitylsät lentävät sirkkeliritarit... Välikuvien, musiikin ja Danten tyylistä ollaan montaa mieltä. Itse pidin nokkavasta teinidemonista, rankasta mättömusiikista ja matrix-cool-yeah-välikuvista mutta kaikkiin ne eivät ymmärrettävästi iske. Pelisysteemi ja haaste hakevat kuitenkin vertaistaan (eivätkä itse asiassa tästä universumista sellaisia löydäkään).

Uusin osa tähän skillimättösarjaan on tosiaan "jotain siltä väliltä". Itse ilahduin varsin paljon suht vaihtelevasta vihollisvalikoimasta. Ihmekös tuo kun Frostit ja Assaultit ovat suoraan DMC1:stä. Haaste on ottanut vähän sairaslomaa mutta kyllähän todellisille demonimetsureille jää edelleen se mahdollisuus S-rankata kaikki mahdollinen. Useat arvostelut väittävät edelleen peliä vaikeaksi mutta se nyt johtuu joko pelisarjan (ihan oikeutetusta) maineesta tai arvostelijoiden kädettömyydestä. Tai molemmista. Olen tainnut tässä ketjussa jo omat fiilikseni kertaalleen ilmaistakin mutta sanotaan nyt vielä, että Neron rajattu mutta kuitenkin tarpeeksi monipuolinen ase- ja liikerepertuaari tuntuu sopivan minulle varsin mainiosti. Exceedin rynkyttäminen on minusta ihan hauska idea sieltä "pakollinen jatko-osan innovaatio" -osastolta. Dantelle olisin tosin kaivannut mahdollisuutta jättää osa tappovehkeistä kaappiin, ettei tarttis kolmea kelata koko ajan molemmilla käsillä. Vastaavasti yksi tuliase ja yksi mätkäisyvärkki lisää niin jo olis. Pelin tyyli jatkaa paljolti kolmosen linjoilla, yliampuvat välikuvat ja mättömusiikkina kuullaan... mättömusiikkia, hell yeah!

oshihiro sanoi:
Hiukkasen pistää kurmottamaan myös se jokaisen tehtävän jälkeinen tietojen lähettäminen nettiin.

Ainahan voi ottaa pelailun ajaksi verkkoyhteyden pois päältä. Itse tein noin eilen puolivahingossa kun olin pelannut PC:llä verkossa ja PS3 oli päällä niin katkaisin yhteyden siltä ettei tule turhaan lagia. En ole täysin varma sitten mitä tapahtuu, jos satut vetämään Bloody Palace ennätyksen tai S-rankkaamaan vahingossa kolme vaikeustasoa. Käsittääkseni peli päivittää tiedot seuraavalla kerralla kun se on mahdollista (eli nettiyhteys on päällä ja pelaat esimerkiksi jonkun tehtävän läpi). Mene ja tiedä...
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

oshihiro:
Hiukkasen pistää kurmottamaan myös se jokaisen tehtävän jälkeinen tietojen lähettäminen nettiin.

On se käsittääkseni aika armollinen tuo tietojen lähettämis systeemi ainakin perustehtävien osalta, koska vaikuttaisi siltä, että jos ei vedä kenttää S arvosanalla läpi niin kaverilistalla olevat eivät saa tietää muuta kuin että kyseinen kenttä on "vain" läpäisty?

Tähän johtopäätökseen olen tullut sen perusteella, kun systeemi on ilmoitellut noista sinun etenemisistä.

Muke:
Ahaa.. pitääkin siis alkaa opettelee ilman automaticia. (tosin huomasin kyl jo humanillakin et välillä nero/dante teki omiaan) SSS-combotkin on viel kaukana mutta eiköhän se tästä.
OT: Mikä muute teki DMC2 huonon?? Ja onko monien mielestä edelleen DMC 3 parempi kuin 4?

Automatic on vitsi.

DMC3 on edelleen sarjan paras (tosin ei valtavasti ykkösen edellä).


EDIT:


Shinta:
Ei toki. DMC3:n parissa saa kiroilla huomattavasti enemmän. DMC4 on vähän niinkuin pikkulasten DMC verrattuna kolmoseen (tai ykköseen). Kaikki KOLME DMC-sarjan peliä ovat kuitenkin melkoisen hyviä ja viihdyttäviä.

Niin totta. Tai sitten niistä tuhansista aikaisemmista DMC sessioista on ollut jotain hyötyäkin.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Tipahti tänään postiluukusta tähänkin taloon kyseinen peli. Ensimmäisten kokemusten perusteella on kyllä kaiken hypen ansainnut. Ehdottomasti yksi parhaista konsolipeleistä vähään aikaan.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Devil May Cry 4 [PS3]

Noniin, tämänkin pelin joku vielä osti :) Löytyi jostain brittikaupasta käytettynä reilun kympin hintaan joten pitihän tämä ostaa pois. DMC sarja on aina kiinnostanut jostain syystä, mutta koskaan en ole kyseisiä pelejä päässyt pelaamaan.

Nyt tämä DMC4 läpi vedettynä voin kyllä sanoa että aivan loistavaa viihdettä, täysin mun makuuni. Taisteluissa oli vauhtia ja vaihtelua. Välidemot olivat hauskoja (plus niissä oli tissejä! ;) ) ja kaikki vain jotenkin sopi kohdalleen. En ole realismin suurin ystävä elokuvissa enkä peleissä, ja osaan arvostaa tällaisia tekeleitä joissa rohkeasti uhrataan todellisuuden rajoitteet viihdyttävyyden alttarille.

Pelin pituus oli oikein sopiva, ei tällaisen mättämisen kuulukaan kestää pidempään. Aina sitä kuulee valitusta liian lyhyistä peleistä, jota aina jotenkin ihmettelen. Pääasia on kuitenkin se tunnelma ja sen täytyy pysyä vahvana koko pelin ajan. Kovin pitkää peliä on vaikea pitää kiinnostavana alusta loppuun. Samasta syystä mielestäni kovin moni ei valita että elokuvien pitäisi olla pidempiä, vaan heti kun kahden tunnin haamuraja ylitetään ruvetaankin sen sijaan ihmettelemään kuinka oli pitkä leffa. Tätä voisikin kuvailla täydellisen mittaiseksi vauhdikkaaksi action-leffaksi, pelimuodossa.

Nopanheitotkaan eivät päässeet ärsyttämään, koska oli kuullut niistä etukäteen ja asennoitui vaan siihen että siihen menee hetki. Hyvällä tuurilla satuin onneksi ne myös heittämään läpi :)

Muuten ei huonoa sanottavaa ole, ja siksi voin suositella kaikille jotka eivät ole sarjaan vielä tutustuneet (oletan että sarjaan tutustuneilla tämä oli pakkohankinta jo aikoja sitten). Tähän aikaan vuodesta ei kauheasti näytä pelejä ilmestyvän, joten jos jostain tämän puoli-ilmaiseksi löytää niin kannattava ostos.
 
Ylös Bottom