2K25:n toinen kuusiviikkoiskausi loppuu ensi perjantaina, joten voisi kai sitä vetää vähän yhteen, mitä omalle joukkueelle on tapahtunut tässä viimeisten viikkojen aikana. Aika paljon muutoksia on tullut sitten edellisen tarinan ja pari viikkoa takaperin tuli myös saavutettua merkkipaalu siinä mielessä, että aloitusviisikko on jälleen pink diamond-tasoa, eli kaikki pelaajat 95-96 overall. Tuon jälkeenkin muutoksia on tapahtunut ja varsinkin tällä viikolla olen naarannut marketista pari sen verran isoa kalaa, että lienee aika vähän 'paukutella henkseleitä' jälleen.
Esitellään pelaajat pelipaikkajärjestyksessä ja aloitetaan point guardin paikalta. Tyrese Haliburton on näitä nykyliigan pelaajia ja hänen 96-korttinsa oli ja on tämän kuusiviikkoisen pääpalkinto, jonka naarasin itselleni jo useampi viikko sitten. 196 senttinen pelintekijä edustaa tällä hetkellä Indiana Pacersia, missä hän on pelannut keväästä '22 asti. Alunperin Sacramenton varaus kesältä 2020 ja isohkossa treidissä kesken kauden 21-22 tosiaan Indianaan. Siirron jälkeen hän onkin nostanut tasoaan huomattavasti ollen All Star 2023 ja '24. Lisäksi hän voitti viime kauden syöttötilaston ja on nyt nakuttanut kaksi kautta putkeen 20+ pistettä ja 10+ syöttöä per peli. Toimii hyvin omassa tiimissä kokonsa puolesta. Tuo luotettavasti pallon ylös, kokonsa takia puolustaa varsin mallikkaasti ja heittää osuvasti saadessaan pallon takaisin. Eipä voi valittaa, kun ilmaiseksi sai.
Heittävän takamiehen kohdalla matkustetaankin ajassa takaisinpäin 90-luvulle asti ja nimeen Jerry Stackhouse. Miltä kuulostaa 198 senttinen yltiöatleettinen kakkospaikan pelaaja North Carolinan yliopistosta? No niinpä, Stack oli sellainen 'minijordan' jo ennen ammattilaisuraansa. Ihan ei samoihin saavutuksiin tietenkään yltänyt, mutta pelityyli ja -tapa oli aika samanlaista. Kesän '95 varaus Philadelphian toimesta, mutta parhaiten hänet varmaan muistetaan Detroit Pistonsin riveistä 1997-02. Siellä pelatessaan hän saavutti uransa kaksi All Star-valintaakin ja nakutti kovimmat tehonsakin, 29,8 pistettä per peli 2000-01. Sillä irtosi kakkostila pistetilastossa Allen Iversonin jälkeen. Detroitista matka vei treidin kautta Washingtoniin pelaamaan Michael Jordanin kanssa. Jerry Stackhouse on koripallohistorian ainoa pelaaja, joka on nakuttanut samassa joukkueessa pelatessaan kovemmat pistekeskiarvot koko kaudelta kuin Jordan. Tämä tapahtui GOATin viimeisellä kaudella(Stackhouse 21,5 ja Jordan 20,0). Pari vuotta Washingtonissa ja sen jälkeen Dallasiin, jonka kanssa finaalireissu ja -tappio 2006. Ammattilaisuran päätös 2013, jonka jälkeen valmennushommia. Korttina aivan erinomainen, varsinkin hintaansa nähden. Atleettinen scoraaja, jolla heittoanimaatiot nopeat ja sulavat. Kun on 'pakko saada pisteitä taululle', niin Stackhouse hoitaa sen homman. Fysiikka riittää myös laadukkaasen puolustamiseen ja pomppua löytyy. Hyvät syötöt myös, vaikka pääasiallinen tehtävä onkin takoa heittämällä tai donkkaamalla pisteitä taululle.
Tracy McGradyn olenkin täällä jo aikaisemmin esitellyt varmaan pariinkin kertaan. Pelin ykköskauden pääpalkinto on edelleen aloitusviisikossa pienen laiturin paikalla, koska nyt vaan on edelleen niin hyvä. Pelityylinsä puolesta vertautuu hyvin yllä esiteltyyn Stackhouseen, mutta kokoa on se viisi senttiä enemmän ja pomppua vähintään saman verran. Scoraa mistä vaan. Parhaat vuodet tosiaan TMacillä vierähtivät vuosituhannen alussa Orlandossa ja sen jälkeen Houstonissa, ennen kuin selkä sanoi itsensä irti ja ura huipulla oli ohi jo kolmekymppisenä. Orlandossa piti pelata yhdessä Grant Hillin kanssa, mutta jälkimmäisellä meni 3-4 kautta aivan ohi nilkkavaivojen kanssa ja sittemmin Houstonissa Yao Mingin kaverina, jolla eivät myöskään kintut kestäneet. 7x All Star-valintaa, pari pistekuninkuutta ja Hall Of Fame-valinta kertyivät merkittävimpinä saavutuksina uralta. Parhaimmillaan 32 pinnaa, 7 levypalloa ja 6 syöttöä per peli.
Ison laiturin paikalla pelaa joukkueen uusin hankinta. Eilisessä pakettikokonaisuudessa peliin mukaan ja tänään tuossa iltapäivällä pelimerkit kiinni Boston Celticsin legendaan numerolla 33. Larry Bird on tiimissä 'taas'! Kyseinen legenda on tässä ketjussa esitelty monesti jo, mutta kai sitä vähän voi taas kerrata. Koko ura 1979-92 vihreävalkoisissa tuottaen kolme mestaruutta, kolme peräkkäistä MVP-palkintoa, pari finaalien MVPtä, 12 All Star-valintaa, vuoden tulokkaan titteli, kolme peräkkäistä All Star-viikonlopun kolmoskisavoittoa, pari kautta 50-40-90-klubiin, Dream Team jäsen '92, Hall Of Fame, NBA 50 ja 75 juhlajoukkue ja niin edelleen ja niin edelleen. Larry Legend, jota pidetään ehkä kaikkien aikojen kylmäpäisimpänä ratkaisukorien tekijänä. Ura päättyi ehkä vähän ennenaikaisesti hänelläkin, ja kuinkas muutenkaan, selkävaivoihin 'jo' kolmevitosena. Parhaimmillaan aivan hurjat statsit 29,9 pongoa, 11 levaria, 7,5 syöttöä ja pari riistoa per peli. Pelin sisäinen tili tyhjeni markettiin korttia hommatessa, mutta eipä silti harmita, koska Larry Legend toimii aina omassa tiimissä ja sormissa niin hyvin. Sellainen do it all-laituri, joka heittää aivan upeasti, on riittävän atleettinen, tekee peliä ja syöttää erinomaisesti ja siihen kylkeen pelaa takiaismaista puolustusta ja kaapii levareita, silloin ja tällöin torjunnankin suorittaa. Jos kirjoittaisin tätä kuvausta ja arvostelua englanniksi, niin käyttäisin tämän kortin kohdalla termiä exquisite.
Sentterin roolia hoitaa parin päivän takainen hankinta, joka muistetaan myös Bostonin vihreävalkoisesta nutusta mestaruuspokaali sylissään, vaikka parhaat henkilökohtaiset statsit syntyivätkin aikaisemmin Minnesotan paidassa. Bostonissa numero 5, Minnesotassa 21, mutta selässä luki molemmissa tapauksissa Garnett. Kyseessä siis The Big Ticket Kevin Garnett. Sanotaan selvyydn vuoksi, että kortissa hän edustaa Minnesotaa, eli mennään pelinumerolla 21. Draftivuosi sama '95 kuin yllä esitellyllä Stackhousella, mutta Garnett tulikin liigaan suoraan high schoolista, joka oli tuolloin varsin harvinaista. 211 senttiä ja 109 kiloa oli strategisia mittoja. Garnettia voi hyvällä syyllä kutsua Minnesotan franchise-pelaajaksi, koska ennen häntä ja oikeastaan hänen jälkeensäkään ei kyseinen organisaatio viime kevättä lukuunottamatta ole ollut varteenotettava voittajaehdokas. Garnett edusti draftiorganisaatiotaan 1995-2007 uskollisesti, mutta oli vailla aivan sellaista huippuluokan apujoukkoa, jotta finaaleihin asti olisi ollut asiaa. Kertaalleen konferenssifinaaleihin asti ylsivät keväällä 2004 ja tuon kauden päätteeksi Garnett olikin liigan MVP. Järkälemäiset statsit kerrassaan: 24,2 pojoa, 13,9 levaria, 5 syöttöä, 2,2 torjuntaa. Olisi voinut voittaa siihen sivuun parhaan puolustajankin palkinnon samalla kaudella ihan hyvin. Sen pokaalin voitto tuli sitten Bostonissa 2008 kuten myös samana keväänä mestaruus. 15 All Star-valintaa, 4 levypallotilaston voittoa putkeen, olympiakultaa kertaalleen, NBA 75 juhlajoukkuevalinta. Ura ammattilaiskentillä kesti peräti 21 kautta, josta osoituksena ennätys ainoana pelaajana NBA-historiassa, joka on koko uralta kirjauttanut 25 000+ pistettä, 10 000+ levypalloa, 5 000+ syöttöä, 1 500+ torjuntaa ja 1 500+ riistoa. Kortti oli tuossa viikolla tosi kallis, mutta laatu maksaa. Kun on näin monipuolinen, nopea ja taitava power forwardin/sentterin paikalla, joka voi heittää, viimeistellä korin läheltä, puolustaa mahtavasti, kuljettaa ja harhauttaa nopeasti, syöttää, niin hintaahan siitä joutuu maksamaan.
Kaikki tuo on kerätty ja saatu peliä pelaamalla ilman yhtäkään mikromaksueuroa. Kovia nimiä, kovaa laatua, legendoja. Tämä on se pelin suola ehdottomasti. Rakennella lähinnä wanhan liiton staroista mielenkiintoisia kombinaatioita. Ja loppuun vähän videomakupaloja.
www.hs.fi
