Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Donkkeja ja kolmosia - Asiaa koripallosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fabre#4
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Koriksen mm-välierät pelattiin tänään. Serbia voitti Kanadan ja Saksa voitti niukasti USA:n. Yhdysvaltojen edel. mestaruus vuodelta 2014, mutta pitää muistaa, että maassa suhtaudutaan MM-kisoihin samalla vähättelevyydellä, kuin lätkän puolella. Vain olympiakisat merkitsee.



 
Kiitos tuon perjantaisen korttinoston on viikonloppu ollut jälleen melkoinen nostalgiamatka omaan koripallon seuraamiseen ja fanittamiseen. Ensimmäinen oma fanituksen kohde oli 90-luvun puolivälin jälkeen tietysti Michael Jordan, jonka upeasta urasta ehdin todistamaan jälkimmäisen kolmimestaruuden, Viimeisen Tanssin, ja tietysti myös ne monien mielestä aliarvostetutkin Washingtonin vuodet. Oma henkilökohtainen suosikkini, jonka uraa on sitten jälkeenpäin tullut tutkittua paljonkin.

On kuitenkin olemassa vielä toinenkin nimi, joka on omalla koripallofanitusuralla ollut erityisen tärkeä. Sellainen nimi, jonka uran etuoikeutettuna pystyin seuraamaan käytännössä kokonaan. Monien mielestä hän oli MJ:n 'toinen tuleminen' ja täysin oikeutetusti. Pelaajina sama pelipaikka, pelityyli samanlainen, koko samanlainen. Mentaliteetti, halu voittaa ja tehdä töitä sen eteen, samanlainen. Elämä, joka päättyi kahdeksan muun henkilön kanssa, traagisesti ja aivan liian aikaisin. Los Angeles Lakersin historian suurin ja paras pelaaja koskaan. Kobe Bryant.

Alla pari erittäin hienoa videota Mustasta Mambasta. Tubettaja Clayton Crowley on koostanut hienon ja koskettavan reilun tunnin dokumentin Bryantin urasta ja elämästä lapsuudesta ja nuoruusvuosista elämän loppuun asti kera taustatietojen ja parketin ulkopuolistenkin asioiden. Thinking Basketball taas esittelee parhaine paloineen ja numerodatoineen sen, mitä Kobe parhaimmillaan oli uransa kovimpina vuosina ja mihin hän sijoittuu lajin kaikista kovimpien pelaajien joukossa. Ei näitä paremmin oikein voisikaan esittää. Suuret suositteluni kaikille lajin faneille.



 
Kiitos tuon perjantaisen korttinoston on viikonloppu ollut jälleen melkoinen nostalgiamatka omaan koripallon seuraamiseen ja fanittamiseen. Ensimmäinen oma fanituksen kohde oli 90-luvun puolivälin jälkeen tietysti Michael Jordan, jonka upeasta urasta ehdin todistamaan jälkimmäisen kolmimestaruuden, Viimeisen Tanssin, ja tietysti myös ne monien mielestä aliarvostetutkin Washingtonin vuodet. Oma henkilökohtainen suosikkini, jonka uraa on sitten jälkeenpäin tullut tutkittua paljonkin.

On kuitenkin olemassa vielä toinenkin nimi, joka on omalla koripallofanitusuralla ollut erityisen tärkeä. Sellainen nimi, jonka uran etuoikeutettuna pystyin seuraamaan käytännössä kokonaan. Monien mielestä hän oli MJ:n 'toinen tuleminen' ja täysin oikeutetusti. Pelaajina sama pelipaikka, pelityyli samanlainen, koko samanlainen. Mentaliteetti, halu voittaa ja tehdä töitä sen eteen, samanlainen. Elämä, joka päättyi kahdeksan muun henkilön kanssa, traagisesti ja aivan liian aikaisin. Los Angeles Lakersin historian suurin ja paras pelaaja koskaan. Kobe Bryant.

Alla pari erittäin hienoa videota Mustasta Mambasta. Tubettaja Clayton Crowley on koostanut hienon ja koskettavan reilun tunnin dokumentin Bryantin urasta ja elämästä lapsuudesta ja nuoruusvuosista elämän loppuun asti kera taustatietojen ja parketin ulkopuolistenkin asioiden. Thinking Basketball taas esittelee parhaine paloineen ja numerodatoineen sen, mitä Kobe parhaimmillaan oli uransa kovimpina vuosina ja mihin hän sijoittuu lajin kaikista kovimpien pelaajien joukossa. Ei näitä paremmin oikein voisikaan esittää. Suuret suositteluni kaikille lajin faneille.




Kobe Bryant, itselle kovin kaikista.
Kun Kobe teki gifissä olevan ilmeen, vastustajat tiesivät olevansa pulassa.
 

Liitetiedostot

  • kobe-bryant-nba-player.gif
    kobe-bryant-nba-player.gif
    147 KB · Lukukerrat: 7
Siel menee parhaillaan EM-karsinta Suomi-Tanska..Suomi hävis viime perjantaina Serbialle 77-61!

Mitä ne oikeen tarkotti ettei karsinnoilla ole juuri Suomelle merkitystä?
 
Siel menee parhaillaan EM-karsinta Suomi-Tanska..Suomi hävis viime perjantaina Serbialle 77-61!

Mitä ne oikeen tarkotti ettei karsinnoilla ole juuri Suomelle merkitystä?
Suomi isännöi yhtä lohkoa alkusarjassa joten on automaattisesti kisoissa. FIBAn systeemi on kuitenkin se että kisäisäntä pelaa karsinnoissa mukana jotta saa kilpailullisia otteluita alle. Toki tuo aina vähän sotkee lohkoa kun yksi on automaattisesti kisoissa.

Edit. Ja noista peleistä saa FIBA pisteitä joka vaikuttaa rankingiin.
 
Suomi isännöi yhtä lohkoa alkusarjassa joten on automaattisesti kisoissa. FIBAn systeemi on kuitenkin se että kisäisäntä pelaa karsinnoissa mukana jotta saa kilpailullisia otteluita alle. Toki tuo aina vähän sotkee lohkoa kun yksi on automaattisesti kisoissa.

Edit. Ja noista peleistä saa FIBA pisteitä joka vaikuttaa rankingiin.

Tanska pyörittää Susijengiä parhaillaan..Tanska johtaa ekan jakson jälkeen 58-42!
Hyvin tsempannu Suomi,eroa enää 2 pistettä ja vika erä alkaa!
 
Viimeksi muokattu:
Allen Iverson kertoo ajatuksiaan, muisteluitaan ja kokemuksiaan Kobe Bryantista. Erittäin koskettavasti kerrottu muistelo siitä, kuinka heidän uransa alkoi yhdessä kesän '96 draftin jälkeen. Kuinka he kilpailivat kentällä kovasti vastakkain, mutta kunnioittivat toisiaan ja olivat 'veljeksiä'. Kauniita sanoja ja muisteloita.

 
Koripallo on viime viikkoina menettänyt erittäin paljon, kun kaksi lajin suurta legendaa on poistunut keskuudestamme ja siirtynyt pelaamaan 'katukorista' vehreämmille maille pilvien päälle. Kaksi legendaa, jotka aikanaan valittiin niin NBA 50 kuin myös 75 juhlajoukkueisiin ja joiden vaikutus niin kentällä kuin myös sen ulkopuolella on ollut lajin kannalta varsin suuri.

Kolmisen viikkoa sitten, 27. toukokuuta, menehtyi syöpään 71 vuoden iässä Bill Walton, yksi kaikkien aikojen yliopistosenttereitä. 70-luvun alussa UCLA:n yliopistoa edustanut 211 senttinen sentteri johdatti kolmen vuoden aikana yliopistonsa kahteen mestaruuteen ja 86-4 rekordiin. Kesällä '74 itseoikeutettu ykkösvaraus ja suuntana Portland Trail Blazers. Menestys lähes välitön, organisaation ensimmäinen ja ainoa mestaruus hänen johdollaan '77. Seuraavalla kaudella MVP-voitto, vaikka loukkaantumiset sallivat vain 58 ottelua. Sen jälkeen Walton ei enää koskaan ollutkaan entisensä. Häntä on kutsuttukin vähän ikävästi NBA-historian loukkaantumisherkimmäksi ja 'lasisimmaksi' pelaajaksi. Hän joutuikin jättämään useampia kausia väliin jalkavammojen takia, mutta palasi kuudentena miehenä Bostonin paidassa liigaan 80-luvun puolivälissä ja oli osa Celticsin legendaarista '86 mestaruusjoukkuetta ja voitti tuolla kaudella parhaan kuudennen pelaajan palkinnon. Ammattilaisura päättyi kauden '87 jälkeen. Sen jälkään verbaali ja puhelias Walton työskenteli paljon kommenttaattoritehtävissä. Hänen kommenttinsa olivat usein hyvin ammattitaitoisia ja värikkäitä. Hänen poismenonsa oli suuri menestys lajille. Trail Blazers on jäädyttänyt Waltonin pelinumeron 32.

Keskiviikkona 12. kesäkuuta menehtyi 86 vuoden iässä itse The Logo eli Jerry West. Hänen mukaansa on siis mallinnettu tänäkin päivänä käytössä oleva NBA:n logo. Pelaajaura kattoi vuodet 1960-74 ja koko ura vierähti Los Angeles Lakersin riveissä. Finaalireissuja useita, mestaruus '72 ja edelleen ainoa pelaaja, joka on voittanut finaalien MVP-palkinnon hävinneessä joukkueessa. Vuosi oli 1969. 191 senttinen takamies oli ja on edelleen yksi liigahistorian parhaita heittäjiä. Koko uran pistekeskiarvoksi jäi 27,0 47,5 % osumatarkkuudella, ja ilman kolmosviivaa. Tiukkojen ja kovien pelien erikoismies, josta toinen lempinimi Mr Clutch. Peliuransa jälkeen West työskenteli pitkään vastuullisissa toimistohommissa ja oli rakentamassa niin 80-luvun Showtime Lakersia ja 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun Shaq&Kobe-Lakersia. West itse asiassa oli se henkilö, joka näki silloin vielä alaikäisen Kobe Bryantin harjoitukset ja junaili draftitilaisuuden treidit niin, että 17-vuotias nuorukainen päätyi Lakersiin. Westin ikoninen pelinumero 44 roikkuu jäädytettynä Lakersin kotihallin katosta. Pelaajana West voitti yhden mestaruuden, organisaatioiden johtorooleissa vielä kahdeksan(8!) lisää.

Laji-ihmiset jäävät kaipaamaan molempia legendoja suuresti. Molemmilla on ollut suuri vaikutus niin kentällä kuin myös sen ulkopuolella.




 
Uusi NBA 2K on jälleen ulkona, tänä vuonna jälleen pelikorttihuutokaupan kanssa, joten mitä se tarkoittaa? No tietenkin grindaamista, korttien ostoa ja myyntiä, sekä tietysti pelaajaesittelyjä! Digitaalisen version ostaneet pääsivät Suomen aikaa keskiviikkoiltapäivänä jo aloittelemaan, itse aloitin tostaina aamulla, joten olen ehtinyt jo jonkun verran grindailemaan ja hankintoja tekemään. Pari isomman rahan ostoa, jotka meinasin tässä nyt lyhkäisesti esitellä. Toinen heistä ennätysmies, jonka ennätys on kestänyt rikkomattomana jo yli 30 vuotta ja toinen mestarismies. Timanttitason kortteja(92-94 overall) molemmat.

Lähdetään liikkeelle hankintajärjestyksessä mestarismiehestä ja nimestä Jerome Kersey. 201 senttinen ja 98 kiloinen pieni laituri muistetaan varmasti parhaiten Portlandin riveistä, jonne atleettinen donkkikone draftattiin kesällä 1984 ja jota hän edusti kesään 1995 asti. Tuona aikana Porland vieraili NBA-finaaleissa kahdesti(1990 ja 1992), mutta molemmilla kerroilla tuli tappiot(Detroitille ja Chicagolle). Parhaimmillaan Kersey tilastoi 19,2 pistettä ja 8,4 levypalloa per ottelu. Hänen atleettisuuttaan alleviivaa myös kakkossija kevään '87 donkkikilpailussa heti Michael Jordanin jälkeen. Portlandista lähtönsä jälkeen Kersey vietti 'kiertolaiselämää' uransa loppuun asti kesään 2001, mutta oli juuri oikeaan aikaan San Antoniossa 1998-2000 ja voitti siellä mestaruuden '99. Jerome Kersey menehtyi varsin yllättäen ja varoittamatta vain 52 vuotiaana helmikuussa 2015 veritulppaan. Muistan tuon tapauksen tulleen netissä ja sen vaikutuksen Portlandin organisaatioon ja kaupunkiin, jonka eteen Kersey oli tehnyt töitä aktiiviuransa jälkeen. Kortti pelissä kuvaa kyllä atleettista ja monipuolista laituria hienosti ja sopii omaan pelityyliin kuin nakutettu.

Ennätysmies onkin sitten sellainen nimi, jolla voi tietovisoissa ja pöytäkeskusteluissa brassailla. Tiedättekö, paljonko on yhden ottelun syöttöennätys ja kenellä se on? Scott Skiles on nimi ja 30 syötettyä koria yhdessä ottelussa on se ennätys. Skiles(185cm, 82kg) pelasi tuolloin Orlando Magicin riveissä ja kausi oli 1990-1991. Skiles muistetaan parhaiten juuri noilta Orlandon vuosilta(1989-94) vaikka pelasikin liigassa 1986-96. Muualla rooli jäi pienehköksi, mutta laajennusjoukkue Magicissa(liittyi liigaan '89 ja valitsi Skilesin laajennusdraftissa) hän sai heiluttaa hyökkäyksen tahtipuikkoa puoli vuosikymmentä ihan tehokkaastikin. Parhaimmillaan 17,2 pistettä ja 9,4 syöttöä per ottelu varsin hyvin heittoprosentein(pelitilanneheitot 46,7 % ja kolmoset 40,8 %). Lisäksi hän voitti Most Improved Player of the Year-palkinnon tuolloin 1990-91 kauden päätteeksi, jolloin tuo syöttöennätyskin syntyi. Pelaajaura päättyi siis 1996, mutta valmennuspuolella työt jatkuivat vielä 1999-2016, jonka aikana Skiles päävalmensi mm. Phoenixia, Chicagoa, Milwaukeeta ja Orlandoa. Kortti on ollut erittäin hauska käytettävä, liukkaat liikkeet, nopea, erinomaiset kaukoheitot ja erityisesti paljon hienoja ja värikkäitä syöttökombinaatioita ja -animaatioita. Johtaa hyökkäystä kaaren takaa hienosti ja tehokkaasti.


 
Tiimi on muuttunut ihan kiitettävää tahtia tässä noin kolmen viikon aikana ja voisi taas vähän esitellä pelaajia ja vähän 'paukutella henkseleitä', kuinka hyvän tason pelaajia on tiimiin kertynyt. Tiesittekö muuten, että Tony Stark ei ole tämän universumin ainoa Iron Man? Kyllä vaan, NBA:n puolelta löytyy myös kyseisen tittelin ja lempinimen omaava pelaaja. Ja löytyy muuten sellaisella ennätyksellä, jota tuskin 'koskaan' tullaan rikkomaan.

A.C. Green on nimi ja ennätys on 1192 peräkkäistä pelattua (runkosarja)ottelua marraskuusta '86 uran päätökseen kevääseen 2001 asti. Käsittääkseni tuo luku on lähes 300 ottelua enemmän, kuin listan seuraavalla, eli huomattava ennätys. Pelipaikaltaan Green oli iso laitahyökkääjä, 206 senttiä ja 102 kiloa, eli korin alla tuli painittua ja silti tuollainen putki otteluita. Pelkkää 'osallistumista' nuo ottelut eivät olleet, vaan tuli toki tehoja ja menestystäkin! Green on alunperin Los Angeles Lakersin varaus kesältä '85, joten hän oli osa 'Showtime Lakersin' 80-luvun jälkipuoliskon ryhmää, joka pelasi Greenin aikana(1985-93) finaaleissa neljästi ja voitti kaksi mestaruutta(1987-88). Tuona aikana Green voitti joukkueensa sisäisen levypallotilaston peräti kuusi kertaa. Tuon jälkeen Green edusti Phoenixia ja Dallasia ennen paluutaan takaisin Lakersin riveihin kesällä '99. Uransa kolmannen mestaruuden hän voitti kesällä 2000 Lakersissa ja päätti uransa Miamin riveissä 2001. Kertaalleen valinta All Star-otteluun(1990) ja kauden kakkospuolustusviisikkoon(1989). Uran parhaat keskiarvot 14,7 pistettä ja 9,3 levypalloa per ottelu.

Greenin 94 overall timanttikortti päätyi eilen tiimiin satunnaispalkintona. NBA-historian nuorin MVP-voittaja Derrick Rose ilmoitti lopettamisestaan ja hänen uraansa kunnioittaen 2K julkaisi haastekokonaisuuden peliin, josta palkintona oli 92+ overall pelaajan sisältämä satunnaispakka ja siitä napsahti Iron Man omaan tiimiin. Nostoon olen tyytyväinen, koska tuo power forwardin paikka oli nimenomaan se, jolle kaipasinkin vahvistusta. Pelaaja ja ennätys oli tuttu ennestään, mutta tuon tarkan Iron Man-otteluiden summan jouduin kyllä tarkistamaan. Sopii tiimiin kuin nakutettu. Monipuolisuus on termi, joka tulee mieleen päällimmäisenä. Aivan erinomainen puolustaja ja levypallojen kerääjä. Pystyy donkkaamaan, punnertamaan korin läheltä ahtaista paikoista koreja ja heittää varsin hyvin suoraan syötöstä. Juuri sellainen pf, jollainen sopii omaan pelityyliin ja tiimiin erinomaisesti. Varsin nopea ja ketterä pelipaikkaansa nähden myös. Kannatti perjantai-ilta käyttää haasteiden läpäisyyn.

Noin muutenkin aloitusviisikko alkaa olla 'täynnä' ainakin kohtuullisen isoja nimiä. Vai miltä kuulostaa point guardina 94-overall Chris Paul, pienenä laiturina 94-overall Paul Pierce, sentterinä 94-overall Dwight Howard ja kirsikkana kakun päällä pink diamond 95-overall Tracy McGrady? Paul on varmasti suurelle osalle tuttu, tällä hetkellä kaikkien aikojen syöttö- ja riistotilastoissa kolmantena ja jos alkava kausi menee edes jotenkuten ok, niin nousee molemmissa tilastoissa kakkoseksi ohi Jason Kiddin. Paul "The Truth" Pierce on nimi, johon yhdistyy ja henkilöityy Boston Celticsin 2000-luku, siis vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen. Mestaruus ja finaalien MVP 2008 kirkkaimpana. Howard lienee tuon saman vuosikymmenen jälkipuoliskon paras sentteri ja kirkkaimpana mainintana tietysti kolme peräkkäistä parhaan puolustajan palkintoa. Ja TMacin tietysti muistaa moni. Muutama pistekuninkuus ja täällä Suomessakin urheiluruutujen parhaissa paloissa 2000-luvun alussa usein Orlandon paidassa. Sittemmin sen jälkeen vielä muutama hyvä kausi Houstonissa, ennen kuin selkä sanoi poks ja ura huipulla loppui aikalailla seinään jo ennen kolmea kymppiä. Mielestäni ihan kiva aloitusviisikko, jossa yksilöt täydentävät toisiaan todella kivasti. Löytyy ensiluokkaista pelintekoa(Paul), atleettista ja huippuheittomaista scoraamista(McGrady ja Pierce), monipuolista fyysisyyttä(Green) ja korinalusdominanssia(Howard).





 
Yksi legenda on poistunut taivaallisille pelikentille. Dikembe Mutombo on kuollut 58-vuotiaana aivokasvaimen uuvuttamana. Hänet tunnettiin eräänä kaikkien aikojen parhaista puolustavista pelaajista. Erityisesti Mutombo oli kuuluisa blokkaustaidoistaan. Niitähän kertyi NBA-uralla peräti 3289 (2,75 BPG). Tällä lukemalla ollaan kaikkien aikojen kakkostilalla (1. Hakeem Olajuwon: 3830, 3,09 BPG).

RIP.
 
Ilpo ehtikin ensin kirjoittamaan suru-uutisen. Mutombo oli pitkän linjan hyväntekijä, joka lähti aikanaan Amerikkaan aikeenaan opiskella lääkäriksi, mutta Georgetownin yliopistojoukkueen valmentaja huomasi jättimäiskokoisen Mutombon ja suostutteli hänet mukaan koripallojoukkueeseen ja siitä se sitten lähti. Uransa jälkeen hän sitten käyttikin paljon varojaan lääketieteen eteen ja rahoitti varsinkin kotiseudulleen sairaaloita ja vastaavia. Käsittääkseni teki myös paljon töitä Denverin kaupungin eteen, missä hän NBA-uransa aloitti. Nuggetsin hallin kattoon on myös nostettu Mutombon ikoninen numero 55 jo aikoja sitten. Atlanta on myös suorittanut saman jäädytyksen.

Kaikkien aikojen kakkonen torjunnoissa tosiaan, kuten jo ansiokkaasti yllä todettiin. Lisähuomiona ennätykselliset neljä(4!) parhaan puolustajan palkintoa. Ennätyksellisesti nuo neljä on myös voitettu kolmen eri organisaation riveissä(Denverissä yksi, Atlantassa kaksi, Philadelphiassa yksi).

Suuri menetys koko ihmiskunnalle, eikä pelkästään urheilumaailmalle. Mutombo oli kuitenkin suuren luokan hyväntekijä ja lähettiläs. Katkeran ironista, että syöpä sitten vei miehen, joka ainakin rahallisesti teki niin paljon Afrikan lääketieteen eteen. Ikääkin oli 'vasta' 58 vuotta. Aivan liian aikaisin meni. Surullista, todella surullista.

Saapa nähdä, kunnioittaako 2K Sports tulevina päivinä tätä menetystä jollain tavalla pelin sisällä. Alkuvuodesta menetimme mm. Bill Waltonin ja Jerry Westin, joita molempia viime vuoden pelissä kunnioitettiin haastekokonaisuuksilla ja kyseisten legendojen huippukorteilla. Toivon samaa Mutombolle, koska olen aina pitänyt hänestä pelaajana, arvostanut hänen työtään ja pyrkinyt ainakin jossain vaiheessa vuotta hankkimaan hänet tiimiini.
 
2K25:n toinen kuusiviikkoiskausi loppuu ensi perjantaina, joten voisi kai sitä vetää vähän yhteen, mitä omalle joukkueelle on tapahtunut tässä viimeisten viikkojen aikana. Aika paljon muutoksia on tullut sitten edellisen tarinan ja pari viikkoa takaperin tuli myös saavutettua merkkipaalu siinä mielessä, että aloitusviisikko on jälleen pink diamond-tasoa, eli kaikki pelaajat 95-96 overall. Tuon jälkeenkin muutoksia on tapahtunut ja varsinkin tällä viikolla olen naarannut marketista pari sen verran isoa kalaa, että lienee aika vähän 'paukutella henkseleitä' jälleen.

Esitellään pelaajat pelipaikkajärjestyksessä ja aloitetaan point guardin paikalta. Tyrese Haliburton on näitä nykyliigan pelaajia ja hänen 96-korttinsa oli ja on tämän kuusiviikkoisen pääpalkinto, jonka naarasin itselleni jo useampi viikko sitten. 196 senttinen pelintekijä edustaa tällä hetkellä Indiana Pacersia, missä hän on pelannut keväästä '22 asti. Alunperin Sacramenton varaus kesältä 2020 ja isohkossa treidissä kesken kauden 21-22 tosiaan Indianaan. Siirron jälkeen hän onkin nostanut tasoaan huomattavasti ollen All Star 2023 ja '24. Lisäksi hän voitti viime kauden syöttötilaston ja on nyt nakuttanut kaksi kautta putkeen 20+ pistettä ja 10+ syöttöä per peli. Toimii hyvin omassa tiimissä kokonsa puolesta. Tuo luotettavasti pallon ylös, kokonsa takia puolustaa varsin mallikkaasti ja heittää osuvasti saadessaan pallon takaisin. Eipä voi valittaa, kun ilmaiseksi sai.

Heittävän takamiehen kohdalla matkustetaankin ajassa takaisinpäin 90-luvulle asti ja nimeen Jerry Stackhouse. Miltä kuulostaa 198 senttinen yltiöatleettinen kakkospaikan pelaaja North Carolinan yliopistosta? No niinpä, Stack oli sellainen 'minijordan' jo ennen ammattilaisuraansa. Ihan ei samoihin saavutuksiin tietenkään yltänyt, mutta pelityyli ja -tapa oli aika samanlaista. Kesän '95 varaus Philadelphian toimesta, mutta parhaiten hänet varmaan muistetaan Detroit Pistonsin riveistä 1997-02. Siellä pelatessaan hän saavutti uransa kaksi All Star-valintaakin ja nakutti kovimmat tehonsakin, 29,8 pistettä per peli 2000-01. Sillä irtosi kakkostila pistetilastossa Allen Iversonin jälkeen. Detroitista matka vei treidin kautta Washingtoniin pelaamaan Michael Jordanin kanssa. Jerry Stackhouse on koripallohistorian ainoa pelaaja, joka on nakuttanut samassa joukkueessa pelatessaan kovemmat pistekeskiarvot koko kaudelta kuin Jordan. Tämä tapahtui GOATin viimeisellä kaudella(Stackhouse 21,5 ja Jordan 20,0). Pari vuotta Washingtonissa ja sen jälkeen Dallasiin, jonka kanssa finaalireissu ja -tappio 2006. Ammattilaisuran päätös 2013, jonka jälkeen valmennushommia. Korttina aivan erinomainen, varsinkin hintaansa nähden. Atleettinen scoraaja, jolla heittoanimaatiot nopeat ja sulavat. Kun on 'pakko saada pisteitä taululle', niin Stackhouse hoitaa sen homman. Fysiikka riittää myös laadukkaasen puolustamiseen ja pomppua löytyy. Hyvät syötöt myös, vaikka pääasiallinen tehtävä onkin takoa heittämällä tai donkkaamalla pisteitä taululle.

Tracy McGradyn olenkin täällä jo aikaisemmin esitellyt varmaan pariinkin kertaan. Pelin ykköskauden pääpalkinto on edelleen aloitusviisikossa pienen laiturin paikalla, koska nyt vaan on edelleen niin hyvä. Pelityylinsä puolesta vertautuu hyvin yllä esiteltyyn Stackhouseen, mutta kokoa on se viisi senttiä enemmän ja pomppua vähintään saman verran. Scoraa mistä vaan. Parhaat vuodet tosiaan TMacillä vierähtivät vuosituhannen alussa Orlandossa ja sen jälkeen Houstonissa, ennen kuin selkä sanoi itsensä irti ja ura huipulla oli ohi jo kolmekymppisenä. Orlandossa piti pelata yhdessä Grant Hillin kanssa, mutta jälkimmäisellä meni 3-4 kautta aivan ohi nilkkavaivojen kanssa ja sittemmin Houstonissa Yao Mingin kaverina, jolla eivät myöskään kintut kestäneet. 7x All Star-valintaa, pari pistekuninkuutta ja Hall Of Fame-valinta kertyivät merkittävimpinä saavutuksina uralta. Parhaimmillaan 32 pinnaa, 7 levypalloa ja 6 syöttöä per peli.

Ison laiturin paikalla pelaa joukkueen uusin hankinta. Eilisessä pakettikokonaisuudessa peliin mukaan ja tänään tuossa iltapäivällä pelimerkit kiinni Boston Celticsin legendaan numerolla 33. Larry Bird on tiimissä 'taas'! Kyseinen legenda on tässä ketjussa esitelty monesti jo, mutta kai sitä vähän voi taas kerrata. Koko ura 1979-92 vihreävalkoisissa tuottaen kolme mestaruutta, kolme peräkkäistä MVP-palkintoa, pari finaalien MVPtä, 12 All Star-valintaa, vuoden tulokkaan titteli, kolme peräkkäistä All Star-viikonlopun kolmoskisavoittoa, pari kautta 50-40-90-klubiin, Dream Team jäsen '92, Hall Of Fame, NBA 50 ja 75 juhlajoukkue ja niin edelleen ja niin edelleen. Larry Legend, jota pidetään ehkä kaikkien aikojen kylmäpäisimpänä ratkaisukorien tekijänä. Ura päättyi ehkä vähän ennenaikaisesti hänelläkin, ja kuinkas muutenkaan, selkävaivoihin 'jo' kolmevitosena. Parhaimmillaan aivan hurjat statsit 29,9 pongoa, 11 levaria, 7,5 syöttöä ja pari riistoa per peli. Pelin sisäinen tili tyhjeni markettiin korttia hommatessa, mutta eipä silti harmita, koska Larry Legend toimii aina omassa tiimissä ja sormissa niin hyvin. Sellainen do it all-laituri, joka heittää aivan upeasti, on riittävän atleettinen, tekee peliä ja syöttää erinomaisesti ja siihen kylkeen pelaa takiaismaista puolustusta ja kaapii levareita, silloin ja tällöin torjunnankin suorittaa. Jos kirjoittaisin tätä kuvausta ja arvostelua englanniksi, niin käyttäisin tämän kortin kohdalla termiä exquisite.

Sentterin roolia hoitaa parin päivän takainen hankinta, joka muistetaan myös Bostonin vihreävalkoisesta nutusta mestaruuspokaali sylissään, vaikka parhaat henkilökohtaiset statsit syntyivätkin aikaisemmin Minnesotan paidassa. Bostonissa numero 5, Minnesotassa 21, mutta selässä luki molemmissa tapauksissa Garnett. Kyseessä siis The Big Ticket Kevin Garnett. Sanotaan selvyydn vuoksi, että kortissa hän edustaa Minnesotaa, eli mennään pelinumerolla 21. Draftivuosi sama '95 kuin yllä esitellyllä Stackhousella, mutta Garnett tulikin liigaan suoraan high schoolista, joka oli tuolloin varsin harvinaista. 211 senttiä ja 109 kiloa oli strategisia mittoja. Garnettia voi hyvällä syyllä kutsua Minnesotan franchise-pelaajaksi, koska ennen häntä ja oikeastaan hänen jälkeensäkään ei kyseinen organisaatio viime kevättä lukuunottamatta ole ollut varteenotettava voittajaehdokas. Garnett edusti draftiorganisaatiotaan 1995-2007 uskollisesti, mutta oli vailla aivan sellaista huippuluokan apujoukkoa, jotta finaaleihin asti olisi ollut asiaa. Kertaalleen konferenssifinaaleihin asti ylsivät keväällä 2004 ja tuon kauden päätteeksi Garnett olikin liigan MVP. Järkälemäiset statsit kerrassaan: 24,2 pojoa, 13,9 levaria, 5 syöttöä, 2,2 torjuntaa. Olisi voinut voittaa siihen sivuun parhaan puolustajankin palkinnon samalla kaudella ihan hyvin. Sen pokaalin voitto tuli sitten Bostonissa 2008 kuten myös samana keväänä mestaruus. 15 All Star-valintaa, 4 levypallotilaston voittoa putkeen, olympiakultaa kertaalleen, NBA 75 juhlajoukkuevalinta. Ura ammattilaiskentillä kesti peräti 21 kautta, josta osoituksena ennätys ainoana pelaajana NBA-historiassa, joka on koko uralta kirjauttanut 25 000+ pistettä, 10 000+ levypalloa, 5 000+ syöttöä, 1 500+ torjuntaa ja 1 500+ riistoa. Kortti oli tuossa viikolla tosi kallis, mutta laatu maksaa. Kun on näin monipuolinen, nopea ja taitava power forwardin/sentterin paikalla, joka voi heittää, viimeistellä korin läheltä, puolustaa mahtavasti, kuljettaa ja harhauttaa nopeasti, syöttää, niin hintaahan siitä joutuu maksamaan.

Kaikki tuo on kerätty ja saatu peliä pelaamalla ilman yhtäkään mikromaksueuroa. Kovia nimiä, kovaa laatua, legendoja. Tämä on se pelin suola ehdottomasti. Rakennella lähinnä wanhan liiton staroista mielenkiintoisia kombinaatioita. Ja loppuun vähän videomakupaloja.





 
Miten olisi pieni jouluinen koripallopäivitys. Edellisen kirjoituksen aikaan oma tiimi oli muotoutunut aloitusviisikon osalta vaaleanpunaiseksi timantiksi, mutta nyt aletaan olemaan jo yli puolen välin galaktisia opaaleja. Kolme 98 tason galaxy opal korttia on siis kertynyt tiimiin viime viikkoina, joista jokainen on varsin legendaarinen nimi. Olen tainnut heistä jokaisen aikaisemmin täällä ainakin mainita, mutta kirjoitellaan silti. Edetään kronologisessa eli hankintajärjestyksessä.

Lähdetään liikkeelle henkilöstä, jonka lempinimi on The Admiral. Siinä lienee vähän liioittelua, sillä hänen virallinen ja oikea sotilasarvonsa on laivaston luutnantti. David Robinson on tosiaan hänen nimensä, 216 senttinen ja 113 senttinen sentteri. Kesän '87 draftin ykkösvaraus San Antonion toimesta siitäkin huolimatta, että etukäteen oli tiedossa, että Robinson aikoi viedä armeijauransa valmiiksi asti ennen ammattikentille siirtymistä, jota pitäisi odottaa vielä kaksi vuotta. San Antonio odotti ja saikin franchise-pelaajan puoleksitoista vuosikymmeneksi. Liigaan siis kesällä '89 ja välittömästi yhdeksi parhaista pelipaikallaan. Vuoden tulokas '90, parhaan puolustajan palkinto '92, pistekuninkuus '94, MVP '95. Dream Teamit ja olympiakullat '92 ja '96. Siinä pientä listaa alku-uran saavutuksista. Kausi 96-97 jäi melkein kokonaan välistä pahan selkävamman takia, joka vei Spursin liigan pohjille, mutta toi seuraavaan draftiin ykkösvuoron, joka käytettiin Tim Duncaniin. Tämä toi Spursin miehistöön laajuutta, joka sitten kulminoituikin Robinsonin uran jälkipuolikkaalla kahteen mestaruuteen '99 ja '03, jonka jälkeen The Admiral lopettikin peliuransa. Parhaimmillaan 29,8 pistettä, 13 levypalloa ja 4,5 torjuntaa per peli. Ansaitut valinnat NBA 50 ja 75 juhlajoukkueisiin. 98 tason kortti oli ja on kuluvan kuusiviikkoiskauden 'pääpalkinto' maksimilevelin saavuttamisesta, jonka itse sain tuossa pari viikkoa sitten. Oman joukkueen sentteriosasto on nyt siis legendaarisissa kantimissa.

Ensimmäinen huutokauppamarketista hankkimani 98 tason galaxy opal osui kohdalle vajaa viikko Robinsonin saannin jälkeen. Kyseinen nimi on koripallopiireissäkin monesti 'unohdettu', vähintään aliarvostettu Sidney Moncrief, kehen henkilöityy vahvimmin 80-luvun Milwaukee Bucksin organisaatio. Moncriefin johdolla Bucks keräsi 80-luvulla kolmanneksi eniten voittoja, mutta kolmea konferenssifinaalia lähemmäs mestaruutta organisaatio ei päässyt. 193 senttinen ja 86 kiloinen Moncrief listattiin uransa aikana(1979-91) pääasiassa shooting guardiksi, mutta todellisuudessa oli ns. combo guard, joka pystyi pelaamaan myös point guardia. Monipuolisuusihme, joka muistetaan erityisesti legendatason puolustuspelistään, mutta siinä sivussa hän tehtaili myös tehokkaasti 22 pistettä, 6 levypalloa ja 5 syöttöä parhaimmillaan. Hänen legendaarisesta puolustuspelistään kertoo paljon se, että aikalaisten mukaan Moncriefin puolustustaidot olivat isossa osassa antamassa kipinää parhaan puolustajan palkinnon luomiselle. Kyseinen palkinto jaettiin ensimmäisen kerran kesällä '83 ja Moncrief voitti sen ensimmäiset kaksi kertaa. Hän on edelleen NBA-historian ainut takamies, siis point guard tai shooting guard, joka on voittanut palkinnon useampaan kertaan. Edelleen reilu 40 vuotta palkinnon lanseeraamisen jälkeen. Hänen uransa jäi varsin lyhyeksi 'rappeutuvien polvien' takia. Vaiva vei parhaan terän jo kolmekymppisenä. Valveutuneissa lajipiireissä Moncrief listataan kaikkien aikojen top 3 sijoille takamiespuolustajista puhuttaessa. Hall Of Fame-kutsun hän sai vihdoin vuonna 2019. Pelin kortti ilmentää häntä erinomaisesti ollen aivan mahtava all around pelaaja. Tekee vastustajien takamiesten pelistä todellista kidutusta, ryövää palloja mukavalla tahdilla. Hyökkäyspäässä atleettinen ja liukas viimeistelijä, erinomainen heittäjä keskimatkalta ja kolmosenkin upottaa, jos hänelle liikaa tilaa antaa. Tuo myös todella laadukasta pelintekotaitoa shooting guardin paikalle. Omaan tiimiin ja pelityyliin aikalailla täydellinen, joten kortin iso hinta ei sinällään harmita.

Uusin galaxy opal-hankinta sijoittuu parin päivän taakse, itse asiassa jouluyhön, kun marketti oli ison pyhäpäivän johdosta varsin pullollaan hankittavaa. 201 senttinen ja 98 kiloinen atleettinen takamies, josta piti tulla "Magic Johnson 2.0" ja jota hän oikeastaan olikin sen muutaman kauden uransa alussa ennen loukkaantumisia. Anfernee Hardaway on nimi, mutta korisniilot tuntevat hänet yksinkertaisesti lempinimellään Penny. Isoäitinsä kutsui häntä lapsena prettyksi, mutta etelävaltiolainen aksentti sai sen kuullostamaan Pennyltä ja lempinimi jäi siitä. Pitkä ja atleettinen Hardaway saapui liigaan ison hypen saattelemana kesällä '93 ja hänen piti olla yksi juuri lopettaneen Michael Jordanin manttelin perijistä ja itse asiassa muutaman vuoden olikin. Draftikauppojen ja Shaquille O'Nealin vaikutuksen kautta Penny päätyikin aloittamaan uransa Orlandossa ja muutaman vuoden ikäinen laajennusorganisaatio pomppasikin välittömästi mestarikandidaatiksi. O'Neal oli leffa- ja musiikkibisneksissään tarvinnut koripalloilijoita videoilleen, jonka kautta juuri yliopistoa lopetellut Penny päätyi pelaamaan harjoituspelejä O'Nealin kanssa. Peli kentällä sujui ja sitä kautta O'Neal suorastaan vaati silloista organisaatiotaan Orlando Magicia hankkimaan Hardawayn. Yhteiselo kaksikolla kesti kolme vuotta ja tuotti finaalireissun '95 ja konfferenssifinaalipaikan '96, jonka jälkeen O'Neal 'nosti kytkintä' ja lähti Los Angelesiin. Tarinoiden mukaan raha oli pääsyy, mutta taustalta kantautui myös väitteitä, että O'Nealia sapetti Hardawayn kasvava suosio, joka uhkasi Orlandon fanipiireissä ylittää jopa hänen oman suosionsa. Hardaway kannatteli Orlandon organisaatiota vielä pari vuotta, mutta lisääntynyt vastuu ja epäonni kolhuissa kävi varsinkin polvien päälle, joka toi vakavan loukkaantumisen '98, joka vei osan vauhdista ja atleettisuudesta. Tuon jälkeen Penny ei koskaan enää kuntoutunut ennalleen ja päätyi yhdeksi 90-luvun ja oikeastaan koko NBA-historian what if-tapaukseksi. Vuosituhannen vaihteessa Penny siirtyi Phoenixiin, missä hänen piti Jason Kiddin kanssa muodostaa yksi liigan vaarallisimmista takamieskaksikoista ja kyllä se sitä olikin, ainakin silloin, kun molemmat pystyivät pelaamaan samaan aikaan. Pari vuotta kesti kokeilua ja usein jompikumpi kaksikosta kärsi vaivoista. Lopullisesti ura päättyi vuonna 2008 New Yorkissa ja Miamissa piipahtamisen jälkeen. Ura absoluuttisella huipulla jäi noin 5 vuoden mittaiseksi, mutta tuona aikana Penny oli All Star 4 kertaa ja lisäksi valittiin '95 ja '96 kausilla All NBA 1st Teamiin, joka suomeksi tarkoittaa, että valitsijoiden mukaan Penny Hardaway oli kahden kauden ajan koko NBA-liigan paras point guard. Juuri nuo kaksi kautta olivatkin ne 90-luvun Orlandon parhaat ja noihin aikoihin pelin korttikin 'sijoittuu'. 201 senttinen atleettinen point guard on melkoinen 'cheat code', kun muistetaan, että keskimäärin point guardit ovat kymmenisen senttiä lyhyempiä. Koolla on merkitystä tässä tapauksessa ja sen edun kentällä huomaa.



 
Tänään ajattelin viedä teidät lukijat aikamatkalle kaaaaaaauas menneisyyteen ja kirjoittaa teille henkilöstä ja pelaajasta, jolle käytännössä jokainen modernin ajan(NBA otti käyttöön kolmosviivan kaudelle 1979-80) on velkaa jotakin. Koskee se velka sitten pelaajien oikeuksien puolesta taistelemista ja sitä, kuinka varsinkin nykypäivänä NBA:ssa pelattava pelityyli on todella paljon takamiesorientoitunutta, johon kuuluvat näyttävät kuljetukset, temput ja harhautukset pallon kanssa.

Henkilö ja pelaaja, joka ensimmäisenä toi nuo pelilliset vivahteet NBA-kentille oli ja on Bob Cousy, "The Houdini of the Hardwood", joka pelasi NBA:ssa 1950-63 edustaen Boston Celticsiä. 186 senttinen takamies oli aikansa ja koko lajin uranuurtaja, ensimmäinen takamiessupertähti, joka toi ulkokenttien näyttävät kuljetukset, harhautukset ja syötöt ammattilaiskentille. Lisäksi hän oli perustamassa 50-luvun puolivälissä NBPA-järjestöä, joka otti huolehtiakseen ajaa pelaajien oikeuksia palkka-asioissa, terveydenhuollossa ja niin edelleen. Hän myös toimi järjestön ensimmäisenä presidenttinä/puheenjohtajana. Cousya on siis pohjimmiltaan kiittäminen siitä, millaiseen näyttävään suuntaan peli on vuosikymmenten aikana kehittynyt. Lisäksi nykymiljonääripelaajien on syytä olla kiitollinen, että Cousy aloitti jo omana peliaikanaan ajamaan ja huolehtimaan pelaajien oikeuksista. Hän oli pelityylinsä puolesta tosiaan edelläkävijä, jota sittemmin ovat 'kehittäneet eteenpäin' esimerkiksi sellaiset nimet kuin Pete Maravich, Magic Johnson ja Isiah Thomas.

Vaan osasi The Houdini of the Hardwood myös pelata, kuten tuossa aiemmin vihjailinkin mainitsemalla, että hän oli koko liigan ensimmäinen takamiessupertähti. 13 kauden aikana Bostonissa hänelle kertyi yhteensä kuusi mestaruutta(1957, '59-'63), 13 kertainen All star-valinta, liigan MVP '57, kaksi All Star-ottelun MVP-palkintoa ja ennätykselliset kahdeksan(8!) peräkkäistä syöttötilaston voittoa(1953-60). Cousy on yksi neljän pelaajan joukosta, joka on valittu jokaiseen NBA-liigan juhlavuosijoukkueeseen(25, 35, 50 ja 75). Parhaimmillaan tilastoihin kertyi 21,7 pistettä, 9,5 syöttöä ja 6,8 levypalloa per ottelu. Nuo tilastot olisivat varsin kovia keskiarvoja tänäkin päivänä. Hän on tällä hetkellä vanhin elossa oleva NBA-mestari erittäin kunnioitettavassa 96 vuoden iässä ja on edelleen viime vuosina osallistunut varsin terävänä ja skarppina silloin tällöin NBA-keskusteluihin ja haastatteluihin. Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1971 ja hänen pelinumeronsa 14 roikkuu luonnollisesti 'jäädytettynä' Bostonin kotihallin katosta. Cousy muistetaan ja tunnetaan myös vankkumattomasta rasismin vastaisesta työstään. Hauskana sattumana myös sellainen, että Cousylla oli elokuvarooli vuonna -94 samassa elokuvassa, jossa isoissa rooleissa olivat edellisessä viestissäni mainitsemat Penny Hardaway ja Shaquille O'Neal.

Pelin puolella on holiday season meneillään ja ahkerasti pelailemalla voi tienata pakan, josta saa palkinnoksi yhden sattumanvaraisen 97-98 overallin pelaajan noin 60:sta. Oman pakkani sain tienattua eilen ja sieltä paljastui tosiaan 98 overallin Bob Cousy. Mahdollisuuksia olisi toki ollut useampaan 'parempaankin', tai ainakin enemmän pelin metaan sopivaan, pelaajaan, mutta otan silti varsin ilolla vastaan lajin kehityksen kannalta näin tärkeän ja merkittävän nimen ja pelaajan. Pienten testien perusteella sopii omaksi takamieheksi oikein hyvin! Vikkelä 'kaveri', joka pallon kanssa pujottelee vastustajien välistä ja ohi varsin helposti. Hyppyheitto on nopea ja hyvällä animaatiolla, syötöt todella teräviä ja tarkkoja. Pääpiirteissään olen varsin tyytyväinen tähän ilmaisnostoon.


 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom